Mitä olen tekemässä?

[Hämmentynyt]

Elikkäs, tässä taustoja:

Noin 3,5 vuotta sitten tutustuin isoveljeni ystävään ja ihastuin häneen. Hänkin osoitti kovasti kiinnostusta ja kertoi miten oli jo kauan salaa minua ihaillut. Meillä oli säpinää muttei mitään loppuun asti vietyä...Kerran päädyin hänen kotiinsa baarin jälkeen yöksi, silloinkaan ei menty pitkälle, joskin lähekkäin oltiin tietysti...Tämän illan jälkeen alkoi sitten välien viileneminen miehen osalta, lopulta hän sanoi syyksi sen, että olen hänen ystävänsä pikkusisko ja se tuntuu liian vaikealta.

Nyt olen seurustellut kohta kolme vuotta erään toisen miehen kanssa, kihloissa on oltu siitä ajasta kaksi vuotta. En ole nähnyt tätä isoveljeni ystävää koko aikana, kunnes...

Tässä juhannuksena oltiin molemmat isoveljen pippaloissa ja saman tien kun näin hänet hän vei jalat alta ja pisti maailman sekaisin. Avomieheni oli muualla, joten sain juteltua tämän toisen miehen kanssa ja hän kertoi että olin ollut paljon hänen ajatuksissaan ja yhä vain hän sulaa samantien kun vain näkee minut..Hän kertoi myös, että silloin aikanaan väliemme jäähylle pistämiseen oli muitakin syitä kuin se typerä "olen hänen ystävänsä pikkusisko"...ei kuitenkaan kunnolla siinä pystynyt kertomaan mitä. Myöhemmin lähettelimme muutaman tekstiviestin ja hän pyysi sähköpostiosoitettani, pystyy paremmin kuulemma ilmaisemaan asiat kirjoittamalla (melko ujo on luonteeltaan ja toisekseen juttelullamme oli melko monia todistajia..). Annoin sähköpostiosoitteen ja hän lupasi kirjoittaa heti kun pääsee netin äärelle eli tässä lähipäivinä..

Nyt olen miettinyt vain häntä ja sitä miten kaikki muu elämäni tuntuu yhtäkkiä niin tyhjältä...Toisaalta olen onnellinen nykyisessä suhteessani ja tiedän, että avomieheni kanssa tulen elämään turvallista ja mukavaa elämää...Hän (tai kukaan muukaan) ei ole koskaan kuitenkaan tuntunut yhtä puoleensavetävältä kuin tämä toinen mies...Hän on ollut ajatuksissani koko tämän ajan aina sieltä 3,5vuoden takaa, mutta pikkuhiljaa hän vain jäi taka-alalle ajatuksissani kun en häntä nähnyt enkä hänestä kuullut...

Onko oikein alkaa hänen kanssaan sähköpostin vaihtoon vai olenko viemässä itseäni tielle jolta ei ehkä ole mahdollisuutta palata onnellisena? Kuulostaako tämä siltä, että tämä toinen mies on vain vedättänyt minua vai voisiko hänellä(kin) olla aitoja tunteita minua kohtaan?

 

[helma]

Mulla kavi vahan samalla tavalla. Annoin asian olla, eli en alkanut vanhan tuttavuuden kanssa saatamaan mita uutta. Ajattelin, etta siina oli kuitenkin suuri riski kariutua jossain vaiheessa (niinkuin kaikissa suhteissa) ja koska olin jo onnellisessa suhteessa toisaalla, olin tahan tyytyvainen. Voithan toki kuunnella, mita hanella on sahkopostitse sanottavaa, mutta noinkin vahaisen taustan takia en alkaisi suurempia johtopaatoksia tekemaan.

 

[tyrmistynyt tyttö]

AP:lle: mikä kiire teillä oli edes kihloihin mennä, jos et vieläkään tiedä mitä elämältä haluat?

 

[viiat]

Olen samaa mieltä kuin helmakin, pitäisit asian vain mukavana muistona, enää siihen palaamatta. Kuten itsekin kerroit olit jo alkanut unohtamaan tämän pojan. En ottaisi enää mitään yhteyttä, onhan sinulla jo rakastava kumppani, loppujen lopuksi tuollaisesta ei tule yleensä muuta kuin surua ja murhetta kaikille.

 

[Hämmentynyt]

Kiitos vastauksista ja ne olivat oikeastaan juuri sellaisia mitä minunkin järkipuoleni sanoo...

Myönnän että menimme aika nopeasti aikanaan kihloihin, mutta silloin se tuntui oikealta, sillä avomieheni ns. tuli ja pelasti minut aika kirjaimellisesti (masennus, syömishäiriö yms..) pohjalta eikä antanut minun enää vajota sinne. Tunsin että hänen kanssaan olen turvassa ja hän ei ainakaan jättäisi minua. Ja tietenkin, rakastin/rakastan häntä. Ja vielä kolmanneksi, en tosiaankaan silloin tiennyt, että tällä mainitulla toisella pojalla olisi enää niin suurta vaikutusta minuun.

viiatille sen verran täsmennystä että vaikka meillä toki aikanaan oli tämän vanhan ihastuksen kanssa mukaviakin hetkiä niin päällimmäiseksi silloin jäi kuitenkin mieleeni hämmennys ja särkynyt sydän koska en ymmärtänyt miksi välimme yhtäkkiä viilenivät.

Siksipä ehkä nyt niin innokkaasti tartunkin tähän tilaisuuteen että saan selvittää mistä kaikki sekamelska silloin oikein johtui...Vaikka toisaalta, eihän sen pitäisi enää merkitä minulle mitään...? Äh.

 

[Jäitä hattuun]

Sinulla on luotettava ja hyvä kumppani, älä veikkonen ala leikkimään tulella. Se on yhtä helppoa kuin lasten tulitikkuleikeissä, joista leimahtaa kaiken tuhoava palo.

Anna kuylua vähän aikaa ja pysyttele kaukana kaikin tavoin, jotta hormoonisi ehtivät tasaantua. Siitä tämä piikki tuli, sattui kiertosi sopivaan vaiheeseen. Ihminen on ällistyttävän typerä noiden kourissa, jos ei ole varuillaan.

Kerran päättynyt ja vielä epämukavasti, ei lämmittämällä ainakaan paremmaksi tule. Kohta huomaisit itkeväsi ja olevasi yhtä hämmentynyt kuin ekakerrallakin ja kaiken kukkuraksi menettänyt parhaan ja arvoikkaimman ihmissuhteesi.

Sekamelskan takana oli taatusi uusi ihastus ja niin se kävisi uudelleen. Nämä sankarit tunnetaan, blauboy-tyypit, hamesankarit, kukasta kukkaan jne. Heille valloitus on se pointti ja mielenkiinto lopahtaa sen jälkeen.

 

[Proff]

Oletko valmis ottamaan sen riskin, että jos jätät nykyisen miehesi, niin et voi yhtään tietää, mitä elämääsi tulee, jos heittäydyt uuteen suhteeseen saman tien? Jos et kerran ole tyytyväinen elämääsi (tylsää, turvallista), eikö silloin kannattaisi erota ja etsiä uutta suhdetta sinkkuna? Kykenet kyllä elämään yksinkin, et tarvitse miestä kannattelemaan itseäsi.

Jos mietit, mitä ihastus on toistaiseksi sinulle tarjonnut, niin hän on tarjonnut sinulle vasta sydämentykytystä? Et edes tiedä vielä, että millaista elämä tulisi olemaan hänen kanssaan. Suuresta rakkaudesta huolimatta voi olla, että olette liian erilaisia elääksenne yhdessä. Jos pelkäät, että masennus tai syömishäiriö tulee uudelleen pintaan, niin kannattaako sinun ottaa sitä riskiä, että heittäydyt sellaiseen suhteeseen, joka on hyvin epävarma.

 

[Neuvo:]

Kuuntele sydäntäsi!

 

[yksi tarina]

En osaa neuvoa, mutta voin kertoa hiukan samantapaisen tilanteen omasta elämästäni.

Rakastuin ensisilmäyksellä ensimmäistä kertaa elämässäni. Mies oli hyvännäköinen ja muutenkin ihana. Kuitenkin petti luottamukseni ja vetäytyi juuri aloitetusta seurustelusta. Olin pitkään sydän murtuneena, ja odotin yhteydenottoa, vaikka tiesinkin, että luottamus oli mennyt.

Sitten tapasin toisen miehen, joka ei heti vienyt jalkoja altani, vaan hitaasti ja salakavalasti vei sydämeni ja ansaitsi luottamukseni. Tästä miehestä tiesin, että hän on minua varten. Hänen kanssa haluan olla aina. Ensimmäinen kerta, kun tunsin: "tämä on se oikea".

Kun sitten olimme menneet kihloihin, tämä ensimmäinen mies otti yhteyttä tekstarilla, kyseli kuulumisia (jota oli tehnyt ennenkin, eli ei ehdotuksia), mutta viimeinen lause oli kuitenkin jotain: "mun on ollu ikävä sua". Mietin monta kertaa, mitä vastaisin, koska en todellakaan halunnut häntä, mutta olisin halunnut tietää ehkä enemmän hänen tunteistaan tai jotain??? Päätin kuitenkin, että paras tapa, jolla osoitan kunnioittavani nykyistä miestäni, on olla kokonaan vastaamatta viestiin. Enkä tänäkään päivänä kadu, etten viestiä lähettänyt. Olen tosissani tässä suhteessa, enkä ikinä haluaisi vaarantaa sitä millään.

Nykyinen mieheni siis tiesi edellisestä suhteestani, tiesi kaikki viestit, joita sain tai joita lähetin. Vaikka hän ei välittänyt noista viesteistä, koska luottaa minuun, tiedän, että hän salaa arvosti sitä, etten tuohon viestiin vastannut.

Ehkäpä minulla kuitenkin on joku mielipide asiasta. Jos todella rakastat nykyistäsi, et haikaile menneen perään, ainakaan täysin tosissasi. Ja mielestäni tuota asiaa täytyykin nyt vain ja ainoastaan pohtia nykyisen suhteen kautta ja heittää mielestä kaikki entiset, nykyiset, tulevat ihastukset. Mieti vain miestäsi ja suhdettanne, oletko oikeasti onnellinen. Pelkäätkö miehesi menettämistä vai pelkäätkö yksinoloa?

Sydämesi löytää vastauksen, eikä kenenkään tarvitsee pettää, tai joutua petetyksi, kun vastauksen löytää ajoissa.

 

[Bööna83:o)]

Mulla oli samantapainen tilanne, paitsi että ihastus piinasi mua n. 8 vuotta ja samaan aikaan seurustelin toisen "turvallisen" vaihtoehdon kanssa. Viimein järki voitti tai ehkä kasvoin aikuiseksi ja näin eron ihastuksessani ja nykyisessä aviomiehessäni. Vuosi sitten näin ihastukseni isoveljeni häissä, eikä se enää herättänyt tunteita. Ennen ei tarvinnut kuin nähdä se vilaukselta jossain ja taas oli pää sekaisin ja pitkään. En tajua kuinka joku, kuitenkin melko tuntematon, voi herättää tollasia tunteita! Jälkeenpäin ajatellen emme olisi sopineet ollenkaan yhteen mm. elämäntapojemme suhteen.

 

[Hämmentynyt]

Olen nyt tämän ihastuksen kanssa kirjoitellut muutaman sähköpostin ja...no en tiedä. Sellainen ikävä levottomuuden tunne valtaa kun mietin erilaisia vaihtoehtoja ja sitä mikä minut saa niitä miettimään.

Avomieheni kanssa olen ollut onnellinen, joskin muutamia epäkohtiakin on. Hän on ensimmäinen ja ainoa seksikumppanini. Vaikka olemmekin koettaneet puhua ja olen koettanut oppia ja opettaa mikä minusta tuntuu hyvältä, en ole koskaan kamalasti nauttinut ja suoraan sanottuna en pitkään aikaan ole edes halunnut rakastella hänen kanssaan...Avomies kuitenkin ylistää aina minua ja tuntuu saavan täyden nautinnon. Olen ajatellut ettei seksi nyt voi olla niin tärkeää minulle ja hänkin pysyy tyytyväisenä kun silloin tällöin suostun...Näin on mennyt jo miltei alkuajoista asti, joten tähän ei ole ollut mikään ihastus tm. vaikuttamassa... Jotenkin vain tuntuu ettei oma kemiani kohtaa hänen kemiaansa sillä saralla... En kuitenkaan oikein pysty ns. vertailemaan kun ei ole kokemusta paremmastakaan...

Muuten elämämme sulautuu mukavasti yhteen ja odotuksetkin on melko samankaltaisia...Tuntuu jotenkin mahdottomalta, että lähtisin tästä suhteesta, jossa minulla on jo hyvä mies, koira (joskin se on minun, käytännössä yhdessä tosin otettu), yhteinen asunto, yhteinen kummipoika, sukuunsa napannut läheinen "anoppi" ja äärettömän ihana "vävy"...(eihän ne niitä virallisesti ole kun ei naimisissa olla...).

En tiedä...

 

[Jeannex]

Olen oppinut sen, ettei ikinä (!) saa vaihtaa itseään turvallisuudentunteeseen. Tein sen kerran enkä toiste ikinä. Olen myös oppinut sen, että jos mieltäni jokin asia kiusaa, se tarkoittaa sitä että asiaa pitää pohtia. Suurin osa oikeista valinnoista olen tehnyt siksi, koska asia ei jättänyt minua rauhaan. Viimeisin asia oli muutto kalliimpaan asuntoon, mikä oli lottovoitto vastoin kaikkea järkeä.

Olin jo päättänyt vastata yksiselitteisesti "kuuntele sydäntäsi", mutta neuvo: ehti ensin. Kerran vielä, seuraa sydäntäsi, älä järkeile kylmästi ja turvallisuushakuisesti... Turva on sisäistä, turvallisuus illuusio.

 

[Kaaliperhonen]

Minä en aikoinaan kestänyt seksuaalisesti epätyydyttävää suhdetta. Ja olin samalla ihastunut toiseen vaikka rakastin miestäni. Vaikka mies oli muuten "täydellinen" ja paras ystäväni ja lisäksi vielä hyvä sängyssä niin hommasta ei pitemmän päälle tullut mitään. En halunnut häntä fyysisesti, vaikka seksi olikin hyvää ja toimivaa. Minäkin ajattelin, ettei se himo nyt ehkä niin tärkeää olekaan jos muuten menee hyvin ja seksi on kuitenkin ok... Olin väärässä.

Suhteen aikana ihastuin muihin ja lopulta petin (en tosin ihastukseni kanssa) ja jätin. En sitten päätynyt yhteen pitkäaikaisen ihastukseni kanssa, vaan erään toisen, luultavasti vielä paremmin minulle sopivan miehen kanssa. Nyt menee hyvin, enkä ole hetkeäkään katunut eroa entisestä.

 

[keskustele]

Varmaan jokainen parisuhteessa elävä kokee jossain vaiheessa ihastumisen ulkopuoliseen henkilöön. Monesti tuo vaihe on sellainen, kun parisuhde alkaa tuntua tottumukselta ja mitään uutta ja jännittävää ei ole odotettavissa, eikä välttämättä itsekään jaksa panostaa parisuhteeseensa. Siinä vaiheessa ihastumiselle on ikään kuin tilaus. Tuo uusi ihastus tai vanha suola saa pienellä flirtillä, kehuilla, uusilla jutuilla itsetunnon kohoamaan toiseen potenssiin, ja olemassa oleva parisuhde latistuu ja ongelmat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Samalla ihastus nostetaan ikään kuin korokkeelle.

Mieti siis, onko ihastuksellasi ja sinulla oikeasti mitään tulevaisuutta, vai onko kyse edellä kuvaamastani. Arki tulee jokaisessa suhteessa vastaan, ja silloin yhteinen arvomaailma, tulevaisuuden suunnitelmat, elämäntavat, harrasteet, ovat tärkeä kantava voima suhteessa. Kipinää pitää pitää yllä, ja molempien parisuhteen osapuolten tulee nähdä vaivaa parisuhteen eteen. Eli jos näet nykyisen suhteesi arvokkaana, älä heitä sitä hukkaan, vaan keskustele kumppanisi kanssa kaikesta - myös seksiasioista.
(By the way, hyväksythän oman vartalosi ja arvostat omaa seksuaalisuuttasi? Valitettavasti moni nainen ei em. syystä nauti seksistä, kuten en itsekään nuorempana.)

 

[Vierailija_1]

Olen samaa mieltä, kuin viimeinen kirjoittaja. Olen itse samantapaisessa tilanteessa: asun tällä hetkellä kaukana tulevasta aviomiehestäni, häämme ovat toukokuussa. Olemme asuneet kolme vuotta yhdessä, mutta miehen saatua uuden työpaikan olemme nyt eläneet jonkin aikaa erillämme. Tänä aikana olen tavannut kaksi miestä, joihin olen ihastunut. Olen koettanut vakuutta itselleni, että kyse on vain ihastumisesta ja että minulla on ihana mies, joka rakastaa minua. Toisen miehen kanssa olen nukkunut yhden yön. Odotan, että pääsen muuttamaan tulevan aviomieheni luokse ja uskon, että tilanne palaa normaaliksi, kun saamme olla yhdessä. Ihastumisia selitän myös hellyyden ja läheisyyden kaipuuta.

 

[Voi mies raukkaa]

Olen samaa mieltä, kuin viimeinen kirjoittaja. Olen itse samantapaisessa tilanteessa: asun tällä hetkellä kaukana tulevasta aviomiehestäni, häämme ovat toukokuussa. Olemme asuneet kolme vuotta yhdessä, mutta miehen saatua uuden työpaikan olemme nyt eläneet jonkin aikaa erillämme. Tänä aikana olen tavannut kaksi miestä, joihin olen ihastunut. Olen koettanut vakuutta itselleni, että kyse on vain ihastumisesta ja että minulla on ihana mies, joka rakastaa minua. Toisen miehen kanssa olen nukkunut yhden yön. Odotan, että pääsen muuttamaan tulevan aviomieheni luokse ja uskon, että tilanne palaa normaaliksi, kun saamme olla yhdessä. Ihastumisia selitän myös hellyyden ja läheisyyden kaipuuta.

Hyi saa*ana mikä saasta olet!!!!!!!!! Olet itsekäs paskiainen. Kehtaat kirjoittaa, että "minulla on ihana mies, joka rakastaa minua"!!!!!!!!!! Rakastaa sinua, ENTÄ SINÄ HÄNTÄ??? Et nuku etkä nussi toisten ukkojen kanssa jos rakastat tulevaa miestäsi. Toivottavasti tämä sinun sulhanen on nainut monen naisen kanssa sinun seläntakana ja jos hänellä käy niin huono tuuri, että joutuu sinun kanssa naimisiin, niin toivon että hän pettää sinua oikein paljon.Mutta kaikkein eniten toivon sitä, että hän saa sinun alhaiset temput selville ennen liitoa ja säästyy näin paskan naimisesta. Olet alhainen ja kuvottava paska.

 

[Vierailija_1]

Olen muuten mies, ihan vaan tiedoksi

Olen myös aika varma ettei tuleva aviomieheni ole nainut monen naisen kanssa

 

[Hyi helvetti]

Olen muuten mies, ihan vaan tiedoksi

Olen myös aika varma ettei tuleva aviomieheni ole nainut monen naisen kanssa

Ethän sinä ole sitten mies vaan homo!
Kehtaatko tosiaan käyttää itsestäsi mies nimitystä??

 

[kaksi puolta]

Kun asiat olisikin niin yksinkertaisia. Löytyy kokemusta niistä miehistä jotka pienessä sievässä lupaa kuun taivaalta, ja sitten selvänä paljon "rauhallisempia", niistä jotka esim. suhteen kariuduttua etsii uutta helpoista vanhoista jutuista jne.
Mutta toisaalta itse eronneena vannon myös sen perään ettei suhteessa kannata olla sen takia että tulevaisuus on hyvä ja turvallinen, jos kuitenkin sisimmässään haluaa ehkä jotain muuta.

 

[palllojalaski]

Olen muuten mies, ihan vaan tiedoksi

Olen myös aika varma ettei tuleva aviomieheni ole nainut monen naisen kanssa

Ethän sinä ole sitten mies vaan homo!
Kehtaatko tosiaan käyttää itsestäsi mies nimitystä??

Kylla homotkin ovat miehia yhta lailla, usko huviksesi, sina "taydellinen". Kuulostat epamiellyttavalta ja katkeralta ihmiselta.