L
lonelyday
Vieras
Okei, mistäköhän aloitan.. No ehkä kerron vähän faktoja. Jätin poikaystäväni tuossa kolmisen kuukautta sitten reilun kolmen vuoden yhdessä olon jälkeen, koska en jaksanut enää hänen valheitaan ja vehkeilyjään muiden naisten kanssa. Ehkä myös mua painoi se, että mieheni oli jättänyt minut pari kertaa aiemmin, koska oli kyllästynyt. Kuinka voi tuosta noin vain kyllästyä toiseen? Meni viikko ja hän otti yhteyttä vaikka kielsin ottamasta minkäänlaista kontaktia. Sovimme tapaamisen ja siitä alkoi sitten satunnainen tapailu (yleensä seksin merkeissä). Hän jo puhui kauheasti, että jos palaisimmekin takaisin yhteen yms. sen sellaista. Ihme, että edes sillä saralla hänelle kelpasin. Lopetin sitten yhteyden pidon kuukauden tapailun jälkeen ajatellen, että kyllä se kohta sen viestittelyn ja soittelun lopettaa. Ajattelin, että olin hänelle vain se tuttu ja turvallinen ja siksi on vaikea päästää irti.
Kun olin lopettanut yhteyden pidon niin tuli siinä sitten vähän "sähläiltyä" erään toisen miehen kanssa. Kun tämä exäni sai sen sit tietoonsa pikkulintujen ansioista niin hän alkoi soittelemaan itkuisia puheluita ja ensin uhkaili itsemurhalla ja kun se ei tepsinyt niin alkoivat uhkailut, että tapahtuu kamalia, mulle ja sille toiselle, joka on kaiken kukkaraksi hyvä kaverini, tai siis OLI. Kiitos exäni ja hänen uhkailujen.
Sitten minä tyhmä menin mokaamaan ja otin hänet takaisin. Ehkä toisaalta siksi, että tunsin jonkinlaisia omantunnon tuskia siitä, että olin ollut toisen kanssa... En oikein tiedä itekään. No alku oli ihanaa, paljon ruusunpunaisia suunnitelmia ja lupauksia. Mutta mutta, nyt kun hän on saanut mut taas valtaansa niin sama välinpitämättömyys jatkuu. Ei enää hellittely viestejä, ennemmin vain viestejä joissa hän kehuu kuinka mahtavaa seksimme on yms. Ne loukkaa lujaa, koska suhteemme on muutenkin vielä alkutekijöissä, koska yritän opetella luottamaan häneen taas kaikkien tekojen jälkeen.
Ja sitten kun kuvaan astui taas ne niin tutuiksi tulleet valheet ja katteettomat lupaukset niin voin kertoa, etten todellakaan enää tiedä suhteemme tulevaisuudesta. Mielestäni se jo kertoo paljon suhteemme vakavuudesta hänen osaltaan kun hän jätti viikonloppuisen näkemisemme sen vuoksi, että halusi katsoa peliä. Ei tässä muuten mitään, mutta kun tosiaan näemme tositositosi harvoin, koska välimatkaa on se reilut 100 kilsaa ja molemmilla on viikot töitä. Ensi viikonloppuna meidän piti taas tavata, mutta hänelle tulikin tärkeempää menoa. Helvetti. Mitä tässä on enää tehtävissä?
Eikä siinä mitään, mutta kun hän ei edes halua, että muut saavat tietää yhteenpaluustamme... Mielestäni tuo haiskahtaa ja pahasti.
Kertokaa hyvät ihmiset mielipiteenne! kaikki neuvot on tervetulleita!
Kiitos jo etukäteen kaikille kärsivällisille, jotka jaksoivat lukea koko juttuni alusta loppuun.
Kun olin lopettanut yhteyden pidon niin tuli siinä sitten vähän "sähläiltyä" erään toisen miehen kanssa. Kun tämä exäni sai sen sit tietoonsa pikkulintujen ansioista niin hän alkoi soittelemaan itkuisia puheluita ja ensin uhkaili itsemurhalla ja kun se ei tepsinyt niin alkoivat uhkailut, että tapahtuu kamalia, mulle ja sille toiselle, joka on kaiken kukkaraksi hyvä kaverini, tai siis OLI. Kiitos exäni ja hänen uhkailujen.
Sitten minä tyhmä menin mokaamaan ja otin hänet takaisin. Ehkä toisaalta siksi, että tunsin jonkinlaisia omantunnon tuskia siitä, että olin ollut toisen kanssa... En oikein tiedä itekään. No alku oli ihanaa, paljon ruusunpunaisia suunnitelmia ja lupauksia. Mutta mutta, nyt kun hän on saanut mut taas valtaansa niin sama välinpitämättömyys jatkuu. Ei enää hellittely viestejä, ennemmin vain viestejä joissa hän kehuu kuinka mahtavaa seksimme on yms. Ne loukkaa lujaa, koska suhteemme on muutenkin vielä alkutekijöissä, koska yritän opetella luottamaan häneen taas kaikkien tekojen jälkeen.
Ja sitten kun kuvaan astui taas ne niin tutuiksi tulleet valheet ja katteettomat lupaukset niin voin kertoa, etten todellakaan enää tiedä suhteemme tulevaisuudesta. Mielestäni se jo kertoo paljon suhteemme vakavuudesta hänen osaltaan kun hän jätti viikonloppuisen näkemisemme sen vuoksi, että halusi katsoa peliä. Ei tässä muuten mitään, mutta kun tosiaan näemme tositositosi harvoin, koska välimatkaa on se reilut 100 kilsaa ja molemmilla on viikot töitä. Ensi viikonloppuna meidän piti taas tavata, mutta hänelle tulikin tärkeempää menoa. Helvetti. Mitä tässä on enää tehtävissä?
Eikä siinä mitään, mutta kun hän ei edes halua, että muut saavat tietää yhteenpaluustamme... Mielestäni tuo haiskahtaa ja pahasti.
Kertokaa hyvät ihmiset mielipiteenne! kaikki neuvot on tervetulleita!
Kiitos jo etukäteen kaikille kärsivällisille, jotka jaksoivat lukea koko juttuni alusta loppuun.