Mitä pitäisi ajatella tästä tilanteesta?

[julija]

Minulla ja ex-miehelläni on pieni lapsi. Erosimme ennen kuin lapsi syntyi ja silloin mies sanoi, ettei halua kuullakaan lapsesta mitään saati tavata. Suhteemme aikana mies käyttäytyi todella arvaamattomasti: oli niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa.

Nyt mies väittää muuttuneensa. En ole häntä tavannut, mutta olemme jutelleet paljon. Hän kuulostaa tasapainoisemmalta kuin ennen. Hänellä on uusi koti, työpaikka ja kumppani. Mies kyselee lapsen kuulumisia ja on alkanut puhumaan tapaamisista.

Mitäpä pitäisi ajatella / tehdä? Voiko ihminen muuttua noin ja vieläpä melko lyhyessä ajassa? Olisihan se hienoa, että lapsellani olisi oikea isä, mutta entä jos hän onkin vielä sama "raivohullu" kuin suhteemme aikana? Teenkö tyhmästi, jos alan pitämään mieheen taas yhteyttä ja kerron lapsen kuulumisia? Eromme oli kuitenkin rankka ja emme ole pitäneet yhteyttä sen jälkeen ollenkaan..paitsi siis nyt.

Voiko lapsi olla miehelle nyt oikeasti tärkeä, jos aiemmin on puhunut ja toiminut aivan toisin?

 

[täti]

Jos tunnustaa isyyden ja maksaa elarit niin mikä ettei. Tarkista ettei tule vaan napsimaan karkkeja kakun päältä ilman mitään vastuun ottoa.

 

[lisko]

No voihan sitä jutella ja kertoa lapsen kuulumisia. En kuitenkaan antaisi "entisen raivohullun" tavata lasta ilman valvontaa. Varsinkaan pienenä. Uskon tietynlaisen muutoksen olevan mahdollista pitkällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä voimakas muuttuminen väkivaltaisesta yllättäen sopuisaksi ei mielestäni ole mahdollista, vaan tn on melko pinnallista ja viimeistään tiukan paikan tullessa, entinen minä pilkistää esiin. Ja voi olla lapsesta melko pelottavaa.

 

[d]

Ei me voida kertoa miten asia on, valitettavasti.
Joko on muuttunut tai sitten ei ole. On riski että otat yhteyttä mutta toisaalta, lapsella on kyllä oikeus isään. Katso tilannetta? Puhu tästä hänen kanssaan.

Riippuu niin ihmisestä onko muuttunut, jotkut muuttuu. Osa ei koskaan.

 

[Minna]

Onko hän tunnustanut isyytensä?
Maksaako elatustukea lapsesta?

Jos ei niin en antaisi tavata. piste

 

[kermaperse]

Jos isä tahtoo tavata lastaan, voidaan järjestää tuettuja tapaamisia. Valvottuja ja varmasti kaikille osapuolille mieluisaa, isä tapaa lastaan, äidillä hyvä mieli, kun lapsi valvonnassa.

 

[ap]

Onko hän tunnustanut isyytensä?
Maksaako elatustukea lapsesta?

Jos ei niin en antaisi tavata. piste

On tunnustanut isyytensä ja maksaa elatusmaksuja. Ja erotessa vannoi, ettei kumpaakaan noista tee.

 

[mä]

Riippuu syystäkin, miksi oli ennen raivohullu. Onko äkkipikainen luonne, vai oliko suhteessanne vain ahdistunut, jos teillä meni huonosti ja käyttäytyi sitten hallitsemattomasti. Joskus huono parisuhde ja sen ongelmat saavat kieltämättä ihmisen raivohulluuden partaalle, vaikka oikeasti ihminen olisikin tyyni luonne. Silloin on viisainta erota, todellakin. Mutta siinä tapauksessa sitten ihminen voi muuttua hyvinkin, kun pääsee eroon suhteesta, jossa on voinut huonosti. Ja löytää uuden onnen.

Ihan muittamutkitta en antais lasta tapaamisiin, mutta kyllä isälle antaisin mahdollisuuden tavata lastaan. Varmasti saatte sovittua ainakin alkuunsa valvottuja tapaamisia, kuka kieltää sinua kutsumasta lapsesi isää uuden kumppaninsa kanssa kylään jne? On fiksua tutustua myös uuteen puolisoon, hänhän tulee myös osalliseksi lapsen elämää, jos isä on lapsen kanssa tekemisissä.

Ja uskon todella, että isä on lapsesta aidosti kiinnostunut, nyt kun on saanut elämänsä raiteilleen ja on onnellinen, on varmasti kiinnostunut lapsesta, vaikka teidän suhteen aikana on muuta sanonut.

 

[ap]

Riippuu syystäkin, miksi oli ennen raivohullu. Onko äkkipikainen luonne, vai oliko suhteessanne vain ahdistunut, jos teillä meni huonosti ja käyttäytyi sitten hallitsemattomasti. Joskus huono parisuhde ja sen ongelmat saavat kieltämättä ihmisen raivohulluuden partaalle, vaikka oikeasti ihminen olisikin tyyni luonne. Silloin on viisainta erota, todellakin. Mutta siinä tapauksessa sitten ihminen voi muuttua hyvinkin, kun pääsee eroon suhteesta, jossa on voinut huonosti. Ja löytää uuden onnen.

Ihan muittamutkitta en antais lasta tapaamisiin, mutta kyllä isälle antaisin mahdollisuuden tavata lastaan. Varmasti saatte sovittua ainakin alkuunsa valvottuja tapaamisia, kuka kieltää sinua kutsumasta lapsesi isää uuden kumppaninsa kanssa kylään jne? On fiksua tutustua myös uuteen puolisoon, hänhän tulee myös osalliseksi lapsen elämää, jos isä on lapsen kanssa tekemisissä.

Ja uskon todella, että isä on lapsesta aidosti kiinnostunut, nyt kun on saanut elämänsä raiteilleen ja on onnellinen, on varmasti kiinnostunut lapsesta, vaikka teidän suhteen aikana on muuta sanonut.

Minä ainakin haluan uskoa, että "raivohulluus" johtui meidän suhteestamme..tai ylipäätään sen hetkisestä elämästä. Toisaalta luulen, että sillä miehellä on napsuu päässä aika ajoin.. En tiedä.

Hänen muutoksensa on siis tapahtunut vajaassa puolessa vuodessa, mikä on minusta aika lyhyt aika. Mies hehkuttaa minulle, kuinka hänellä menee nyt hyvin ja kuinka hän on nyt onnellinen.. Ja siis todellakin hehkuttaa näitä asioita, mikä taas sai minut epäilemään asioiden oikeaa laitaa.. Olenkohan vain vainoharhainen ja epäilen turhia?

 

[mä]

Riippuu syystäkin, miksi oli ennen raivohullu. Onko äkkipikainen luonne, vai oliko suhteessanne vain ahdistunut, jos teillä meni huonosti ja käyttäytyi sitten hallitsemattomasti. Joskus huono parisuhde ja sen ongelmat saavat kieltämättä ihmisen raivohulluuden partaalle, vaikka oikeasti ihminen olisikin tyyni luonne. Silloin on viisainta erota, todellakin. Mutta siinä tapauksessa sitten ihminen voi muuttua hyvinkin, kun pääsee eroon suhteesta, jossa on voinut huonosti. Ja löytää uuden onnen.

Ihan muittamutkitta en antais lasta tapaamisiin, mutta kyllä isälle antaisin mahdollisuuden tavata lastaan. Varmasti saatte sovittua ainakin alkuunsa valvottuja tapaamisia, kuka kieltää sinua kutsumasta lapsesi isää uuden kumppaninsa kanssa kylään jne? On fiksua tutustua myös uuteen puolisoon, hänhän tulee myös osalliseksi lapsen elämää, jos isä on lapsen kanssa tekemisissä.

Ja uskon todella, että isä on lapsesta aidosti kiinnostunut, nyt kun on saanut elämänsä raiteilleen ja on onnellinen, on varmasti kiinnostunut lapsesta, vaikka teidän suhteen aikana on muuta sanonut.

Minä ainakin haluan uskoa, että "raivohulluus" johtui meidän suhteestamme..tai ylipäätään sen hetkisestä elämästä. Toisaalta luulen, että sillä miehellä on napsuu päässä aika ajoin.. En tiedä.

Hänen muutoksensa on siis tapahtunut vajaassa puolessa vuodessa, mikä on minusta aika lyhyt aika. Mies hehkuttaa minulle, kuinka hänellä menee nyt hyvin ja kuinka hän on nyt onnellinen.. Ja siis todellakin hehkuttaa näitä asioita, mikä taas sai minut epäilemään asioiden oikeaa laitaa.. Olenkohan vain vainoharhainen ja epäilen turhia?

niin, se on tietenkin vaikea sanoa tuntematta tapausta tarkemmin. Toisaalta se, että exälläsi on tarve hehkuttaa onneaan sinulle, on outoa, ikäänkuin haluaisin leuhkia ja tehdä olostasi epämukavan. Toisaalta, jos hän onkin oikeasti onnellinen?

Tärkeintä on, että annat isälle mahdollisuuden olla osa lapsen elämää, jos hän sitä haluaa. Mutta jos sinua yhtään huolettaa, niin sovi todellakin valvottuja tapaamisia, älä annan exällesi liian vapaita käsiä, ennenkuin voit luottaa hänen täyttävän hyvän isän kriteerit. Ei ole lapselle eduksi, jos isä onkin heikkohermoinen räyhääjä lopulta kuitenkin pienimmässäkin vastoinkäymisessä. Toisaalta ei ole lapsen etu myöskään se, että eväät isältä mahdollisuuden tutustua lapseen, jos hän kuitenkin on aidosti kiinnostunut ja mahdollisesti myös jopa hyvä isä lapselleen.

Tämähän on asia, jota et voi ratkaista tai päättää tai arvioida ihan heti tai hetken mielijohteesta, pitää antaa ajan kulua, seurata tilannetta ja edetä hitain askelein. Kyse kuitenkin lapsen hyvinvoinnista, ei niinkään sinusta, exästä, teidän menneisyydestä tai exän nykyisyydestä...

 

[lisko harmailee]

Riippuu syystäkin, miksi oli ennen raivohullu. Onko äkkipikainen luonne, vai oliko suhteessanne vain ahdistunut, jos teillä meni huonosti ja käyttäytyi sitten hallitsemattomasti. Joskus huono parisuhde ja sen ongelmat saavat kieltämättä ihmisen raivohulluuden partaalle, vaikka oikeasti ihminen olisikin tyyni luonne. Silloin on viisainta erota, todellakin. Mutta siinä tapauksessa sitten ihminen voi muuttua hyvinkin, kun pääsee eroon suhteesta, jossa on voinut huonosti. Ja löytää uuden onnen.

Ihan muittamutkitta en antais lasta tapaamisiin, mutta kyllä isälle antaisin mahdollisuuden tavata lastaan. Varmasti saatte sovittua ainakin alkuunsa valvottuja tapaamisia, kuka kieltää sinua kutsumasta lapsesi isää uuden kumppaninsa kanssa kylään jne? On fiksua tutustua myös uuteen puolisoon, hänhän tulee myös osalliseksi lapsen elämää, jos isä on lapsen kanssa tekemisissä.

Ja uskon todella, että isä on lapsesta aidosti kiinnostunut, nyt kun on saanut elämänsä raiteilleen ja on onnellinen, on varmasti kiinnostunut lapsesta, vaikka teidän suhteen aikana on muuta sanonut.

Minä ainakin haluan uskoa, että "raivohulluus" johtui meidän suhteestamme..tai ylipäätään sen hetkisestä elämästä. Toisaalta luulen, että sillä miehellä on napsuu päässä aika ajoin.. En tiedä.

Hänen muutoksensa on siis tapahtunut vajaassa puolessa vuodessa, mikä on minusta aika lyhyt aika. Mies hehkuttaa minulle, kuinka hänellä menee nyt hyvin ja kuinka hän on nyt onnellinen.. Ja siis todellakin hehkuttaa näitä asioita, mikä taas sai minut epäilemään asioiden oikeaa laitaa.. Olenkohan vain vainoharhainen ja epäilen turhia?

No jos on ollut raivohullu ja väkivaltainen, en kyllä usko muuttumiseen puolessa vuodessa, valitettavasti.

 

[ap]

Miehen muutos noin nopeasti tuntuu jotenkin.."tekaistulta". Hänellä kuulemma meni kaikki asiat uusiksi eromme jälkeen..monta isoa muutosta lyhyen ajan sisään (uusi työ, uusi koti, uusi nainen). Mutta toisaalta, jos hän on tiedostanut ongelmansa ja sen takia laittanut koko elämänsä uusiksi? Pelkkiä arvauksia vain...

Ja kysehän on loppujen lopuksi lapsesta. Minun on vain niin vaikea unohtaa kaikkea pahaa, mitä tämä mies sai aikaan. Toisaalta taas nimenomaan tahdon unohtaa kaiken sen pahan ja toivon lapselle isää. Mutta olenko vain tyhmä, jos "sivuutan" kaiken menneen ja alan pitämään mieheen yhteyttä lapsen asioissa kuin mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan?

 

[vieras]

Tarkistaisin taustat, esim. onko todella ko. paikassa töissä. Jos tunnet miehen kavereita niin heiltä voisi myös saada jotain taustoja tietoon. Voisiko miehellä on kahdensuuntainen mielialahäiriö. Sori tällainen nettidiagnoosi, mutta jotenkin kuulostaa niin tutulta tuo raivokkuudesta muuttuminen onnen hehkuttamiseen.

 

[mä]

Miehen muutos noin nopeasti tuntuu jotenkin.."tekaistulta". Hänellä kuulemma meni kaikki asiat uusiksi eromme jälkeen..monta isoa muutosta lyhyen ajan sisään (uusi työ, uusi koti, uusi nainen). Mutta toisaalta, jos hän on tiedostanut ongelmansa ja sen takia laittanut koko elämänsä uusiksi? Pelkkiä arvauksia vain...

Ja kysehän on loppujen lopuksi lapsesta. Minun on vain niin vaikea unohtaa kaikkea pahaa, mitä tämä mies sai aikaan. Toisaalta taas nimenomaan tahdon unohtaa kaiken sen pahan ja toivon lapselle isää. Mutta olenko vain tyhmä, jos "sivuutan" kaiken menneen ja alan pitämään mieheen yhteyttä lapsen asioissa kuin mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan?

Olet tyhmä, jos vain sivuutat olankohautuksella koko menneisyyden ja miehen tekemät virheet. Pidä ne mielessä, ja suhtaudu varauksella ja varovasti, etene hitaasti ja varoen. Mutta älä kuitenkaan takerru siihen menneisyyteen, koska et voi olla varma, että mies on edelleen samanlainen. Anna miehelle ja lapselle mahdollisuus luoda side toisiinsa, mutta tee se varoen ja harkiten. Ja ehdottomasti pidä mieheen yhteyttä lapsen asioissa, silloinhan juuri parhaiten pikkuhiljaa näet, millainen tilanne nyt on.

 

[vieras]

Taidan tietää tuon ihmistyypin. Suhteen alussa yritetään olla ihmisiksi, pidetään tiettyä kulissia yllä, ehkä oikeasti halutaankin olla jotain mitä ei kuitenkaan pohjimmiltaan olla. Sitten se todellinen minä astuu esiin vähitellen. Ja taas kun se suhde on ohi, skarpataan jonkin aikaa. Eikä ole edes välttämättä tahallista tuollainen, mutta jos ihminen on sisältä jotenkin rikki tai keskenkasvuinen, ei hän pysty siihen tavoittelemaansa elämään tai elämäntapaan.

Eräällä miestuttavallani on juuri tuollainen kumma kierre menossa jatkuvasti. Kasvanut rikkinäisessä kodissa, ja se tausta sitten kummittelee.

Ehkä se kiinnostus lasta kohtaan on jotain yritystä taas olla kunniallinen ja vastuuntuntoinen kansalainen, ehkä uusi kumppani on ihmetellyt miksei pidä lapseensa yhteyttä tms.

 

[vainoharhanen?]

Älä ainakaan anna lasta tavata kahdenkesken! jos yrittää peitellä ja kaunistella asioita ja takana on kosto,jonka tekee lapsesi kautta. Aika varovasti lähtisin tapaamisia järjesteleen.