Mitä pitäisi päätellä?!

[Epätoivoinen]

Olen seurustellut mieheni kanssa vajaan vuoden. Asumme avoliitossa ja yritämme lasta ""tulee jos on tullakseen""- ajatuksella. Kaikki on muuten täydellistä mutta seksielämämme vaivaa minua...

Emme varmaan ikinä (tai ainakin erittäin harvoin) harrastaisi seksiä jos minä en tekisi aloitetta. Mies on kyllä sitten halukas ja seksissä ei todellakaan ole mitään valittamista, päinvastoin. Tuntuu vain niin turhauttavalta kun mies ei ikinä tee aloitetta. Haluaisin tuntea itseni halutuksi, että mies joskus ex tempore painaisi vaikka seinää vasten tai repisi vaatteet päältä

Joskus olen vinoillut asiasta tyyliin; on minulla kumma mies kun ei edes seksiä halua. Mies vaan kommentoi ettei joka päivä tarvitse seksiä harrastaa (harvoin harrastamme joka päivä).

Edellisessä pitkässä suhteessani tein harvoin aloitteita koska mies kyllä sekä sanoin että teoin osoitti että haluaa minua aivan älyttömästi koko ajan... En siis ole tottunut tällaiseen. Mitä tästä pitäisi päätellä?

 

[elli]

Onko se nyt niin paha? Edellisessä suhteessa sinä olit passiivinen.

Eikö tämä nyt vain tasaa puntit?

Toiset haluaa enemmän ja toiset vähemmän. Ja miehesi sentään suostuu? Ja tiellä on muuten kivaa yhdessä (siis seksissäkin)?

 

[Guest]

Pitäisi olla tyytyväinen kun mies aivan selvästi on kanssasi muistakin syistä kuin seksin takia. Kyse ei ole siitä etteikö hän sinua haluaisi, mutta kaikki miehet eivät tarvitse seksiä joka päivä eivätkä kaikki miehet tee mielellään aloitteita.
Kun kerrankin löytää miehen joka ei ole täysin alapäänsä vietävissä niin eiköhän se ole ennemmin helpotus kuin asia josta pitäisi huolestua.

 

[Inhorealisti]

Ajatelkaas, jos mieskin vaipuisi epätoivoon, jos nainen ei ex tempore painaisi vaikka seinää vasten tai repisi vaatteita päältä. Mahtaisi maailma olla epätoivoisia turhautuneita miehiä täynnä.

Kuten joku kirjoittikin, edellisessä suhteessasi sinä olit passiivisempi osapuoli, nyt se on miehesi. Onko se niin epänormaalia, että se vie naisellisen itsetuntosi? Eihän miehesi edes kieltäydy sinun tehdessäsi aloitteen.

 

[yksi kokemus]

Mulla oli edellisessä suhteessa sama ongelma.

Miehen halut alkoivat pikkuhiljaa kadota, eikä hän todellakaan tehnyt koskaan aloitetta. Loppujen lopuksi se meni siihen ettei miestä enää haluttanut ollenkaan.. MIkäli tarpeet/halut ei käy yksiin noin alussa suhdetta, epäilen käyvätkö ne jatkossakaan.

Suhteessani seksistä muodostui ongelma, joka sitten ajoi eroon (luonnollisesti muitakin ongelmia oli). En sano, että seksi on suhteessa tärkeintä, mutta minulle sillä on suuri merkitys. Ja tottakai on aikoja jolloin seksi ei maistu, mutta mikäli haluttomuutta kestää esim puoli vuotta niin se on jo vähän ikävämpää..

Toivottavasti voitte miehenne kanssa keskustella seksistä avoimesti.

 

[just joo]

Tollasia ongelmia jo nyt ja lasta laittamassa maailmaan. Ihan vajaan vuoden (!) ollaan seurusteltukin.

Melkein jo epäilisin provoksi ellei tällä palstalla olisi niin paljon kertomuksia elämästänne kahden-kolmen vuoden kuluttua. Ainoastaan tulevaa lastanne käy sääliksi.

Tehkää palvelus syntymättömälle lapsellenne ja seurustelkaa nyt edes neljä-viisi vuotta huonossa suhteessanne. Jos sitten vielä tekee mieli lasta niin ei tarvitse täältä tulla kyselemään apua.

 

[Kokemusta on]

Tuttua tekstiä. Minä olen seurustellut tosi viehättävän naisen kanssa jo 2,5 vuotta eikä vieläkään löydy oma-aloitteisuutta. Jos en tekisi aloitetta seksistä, eläisin varmasti puutteessa. Olemme suunnitelleet yhteenmuuttamista.
Minusta parisuhteeseen kuuluu tasa-arvoisuus. Naisystävättäreni ei todellakaan osaa tehdä aloitetta, vaikka kuinka olen yrittänyt vihjailla. Muuten nauttii kuulemma minun kanssa eniten seksistä, joten syy on korvien välissä.
Nyt olen päättänyt purra hampaat yhteen ja alan passiiviseksi. Saa nähdä, kuinka monen viikon päästä alkaa tulla aloitetta. Täytyy vain toivoa, ettei mene suhde katkolle.

 

[...]

<<vaikka kuinka olen yrittänyt vihjailla. Muuten nauttii kuulemma minun kanssa eniten seksistä

Väärä taktiikka. Sano kuule suoraan! Keskustelkaa asiasta.

 

[Alkuperäinen]

Kirjoitus ei ollut provo. Ikävää että säälit tulevaa lastamme. Omasta mielestäni lapsi kyllä tulee syntymään rakastavaan ja onnelliseen perheeseen.

Tiedän että vajaa vuosi on lyhyt aika seurustella. En olisi itsekkään vuosi sitten uskonut että olen vuoden päästä lasta hankkimassa. Olen aina ollut sitä mieltä että ensin seurustellaan monta vuotta ennenkuin lapset ovat ajankohtainen asia. Satuin kuitenkin törmäämään mieheen jonka kanssa haluan elää loppuelämäni ja jota rakastan enemmän kuin ketään koskaan. Molemmat haluamme lapsia emmekä löytäneet mitään syytä siihen miksi odottaisimme...

Kuten jo aiemmassa tekstissä kirjoitin, suhteessamme ei ole mitään vikaa kyseistä ongelmaa lukuunottamatta. Suhteemme ei siis ole huono.

Tiedän että mieheni rakastaa minua. On vain turhauttavaa ja käy itsetunnon päälle kun toinen ei ikinä tee aloitetta. En tiedä miten tämä ongelma tekee mielestäsi suhteestamme tuhoontuomitun?!

 

[Lilli]

Minun mieheni ei ole koskaan ollut kovin innostunut seksistä, minä olen aina tehnyt aloitteen. Nyt en ole kohta vuoteen tehnyt aloitetta, ei ole tehnyt mieli.

 

[Wou]

""En tiedä miksi tämä ongelma tekisi suhteestamme tuhoontuomitun?"" No nyt kuule vastasit sitten ihan itse itsellesi, että eiköhän tämä keskustelu ollut sitten tässä?

 

[Alkuperäinen]

En ole väittänyt että suhteemme kaatuisi kyseiseen ongelmaan. Olisin vaan tahtonut kuulla onko muilla samanlaisia kokemuksia ja mikä sellaiseen käytökseen voisi olla syynä...

 

[Tyttis]

Ehkäpä miehesi näkee sinut liian ""ruusuisin linssein"", eikä uskalla lähestyä rajusti. Vaihtoehto on myös se, että hän pelkää tulevansa torjutuksi. Ehkäpä on joskus aiemmin tullut. Monia estoja saattaa olla myös asian suhteen.

Kerro ihmeessä omista haaveistasi kumppanisi suhteen ja koettakaa keskustella seksuaalisista asioista rakentavaan sävyyn. Seksistä puhuminen vaan on niin vaikeaa ilman, että toinen kokee olevansa syytetyn penkillä...Mitä jos kertoisit vaikka nähneesi villin unen, jossa miehesi tekee jotakin haluamaasi juttua...

 

[just joo]

On se kans kumma kun ensin on ongelma ja sitten ei olekaan ongelmaa. Koita nyt jo hyvä ihminen päättää!

Niin monet naiset ja miehet ovat tällä palstalla valittaneet sitä, että ilman molempia osapuolia tyydyttävää seksielämää suhde on pidemmänpäälle tuhoontuomittu. Ei siinä auta vaikka olisi muutaman kuukauden ""rakastanut enemmän kuin ketään koskaan"".

Seksin alueella ihminen on herkimmillään ja paljaimmillaan toisen edessä ja jos yhteistä säveltä ei löydy, tuntuu tulevaisuus melko harmaalta. Anteeksi vain jos sanoin, että jos suhteessa seksi mättää, niin se on silloin huono suhde. Mielestäni hyvä suhde ilman seksiä on nimeltään ystävyyttä.

Mikään määrä puolison muita hyviä ominaisuuksia ei korvaa seksiä miehen ja naisen välisessä suhteessa. Mies voi olla vaikka kuinka hellä, kiltti, hyvä, hauska tai ihana isäehdokas, mutta nämä ominaisuudet eivät mielestäni kompensoi sänkykamaritaitojen yhteensopimattomuutta. Intiimi läheisyys erottaa (toivottavasti) parisuhteen muista ihmiselämän suhteista.

Jos kysymyksesi oli ""miten voin muuttaa mieheni vastaamaan paremmin toiveitani"", vastaus on: et mitenkään. Miehesi tuskin muuttuu yhtäkkiä passiivisesta aktiiviseksi ja jos hän jonain päivänä muuttuukin, muutos lähtee hänen sisältään eikä sinun toiveistasi.

Jos kysymyksesi oli: ""miten kestäisin paremmin miestäni sellaisena kuin hän nyt on"", vastaus on: emme voi mitenkään tietää. Mikä auttaa yhdelle, ei auta toiselle. Kukaan tällä palstalla ei voi kertoa sinulle siitä asiasta mitään sellaista mitä et jo tietäsi. Puolison joko hyväksyy sellaisena kuin hän on tai sitten ei.

On valitettavaa ettet pidä ongelmaanne senkaltaisena että kannattaisi lykätä lapsentekoa siksi aikaa kunnes olet varma ettei asiasta muodostu myöhemmin(kään) ongelmaa. Aito rakkaus kun ei tunne tarvetta kiiruhtaa, sillä se ei katoa vuodessa/kahdessa mihinkään. Lapsen tulo yleensä mullistaa parisuhteen muutenkin jo niin täydellisesti, että silloin paukkuja tällaisen asian selvittämiseen tuskin on.

Suosittelen edelleen että selvitätte seksielämänne puutteet ennenkuin alatte perhettä perustamaan, sillä sen jälkeen moni asia on paljon monimutkaisempaa. Vaan taidat olla päätöksesi jo tehnyt (tuliko kiire kun tiedät että olet menossa täyttä häkää kohti väärää ratkaisua etkä voi enää pysäyttää junaa?), joten edelleenkään en voi kuin tuntea syvää myötätuntoa tulevaa (ero)lastanne kohtaan.

 

[Alkuperäinen]

En nyt ymmärrä mikä sinut saa niin kiihdyksiin, kun et edes näytä ymmärtävän asiani pointtia. Väännetään siis rautalangasta; kaikki muu suhteessamme on kunnossa, en vain ymmärrä miksi mieheni ei voi olla aloitteellinen seksin suhteen. Meillä siis on seksiä ja hyvää sellaista. Missä vaiheessa olen mielestäsi nostanut ongelmaksi koko seksin?

Minä en ole yksin tehnyt päätöstä lapsenteosta, mieheni haluaa sitä yhtä paljon. On mielestäni kohtuutonta että alat arvostelemaan valintojani. Et tunne minua etkä tiedä elämästäni kuin mitä olen täällä kirjoittanut, joten mielestäni sinulla ei ole oikeutta myöskään tuomita ratkaisujani.

Kysymykseni oli, mikä voisi olla passiivisuuden takana ei se tuhoaako asia suhteemme, sillä tiedän ettei tuhoa!!!

 

[Inkku]

Pitää sen verran kommentoida, että vaikka koet suhteesi nyt muilta osin tyydyttäväksi ja on ihanaa tehdä sitä vauvaa mutta mutta....voin kokemuksen rintäänellä sanoa, että mikäli seksin saralla on ongelmia se ongelma tulee jossain vaiheessa ylitsepääsemättömäksi ja tyytymättömyytesi kasvaa.

Seksi on minun mielestäni yksi ihanimmista ja tärkeimmistä asioista suhteessa,minä ainakin kuljen suu muikeena vielä näin 5 vuoden jälkeen koska seksimme on loistavaa.

Edellisessä liitossa seksi oli niin onneton esitys että olin tosi onneton ja kärttyinen joka asiasta kun puutteessa joutui elämään.Nykyiseni kun tapasin en tienyt moisia miehiä olemassa olevankaan ;o).

Sinuna todella ottaisin asian puheeksi ja mielestäni ottaisit vielä vuoden lisäaikaa lapsen hankintaan ja katsoisit tilanteen uudelleen. Mihinkä niin kiire?

 

[Sisko]

Olet miehellsi niin rakas, vähän kuin sellainen madonna, hän ei oikein kehtaa ja on vain sellainen hiljainen. Itselläni on samanlainen. Hän ajattelee samoin, että miksi minä en tee aloiettta, odottaa sitä koko ajan minulta, että voi olla varma, ettei vaan ole liian päällekäyvä.
Kyllä itsekin joskus toivon kuin sinä vähän säpinää touhuun, mutta ei toistaiseksi ole onnistunut.
Minun mies ainakin koetti viivyttää passiivisella vastarinnalla lapsen tuloa, ei ollut tosissaan kovin innoissaan, eikä ole vieläkään kun se lapsi on olemassa.

 

[Tipu]

Ja mitäs vikaa on ystävyyssuhteessa? Minä olen mieheni kanssa siksi, että rakastan häntä, hän kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä, mutta emme välitä seksistä. Minusta kukaan ei ole mikään sanomaan, että ilman seksiä ei voi olla hyvää suhdetta. Meillä on, eikä siinä tietämättömien viisastelut paljoa paina.

Minusta olisi vastenmielistä, jos mieheni ""vonkaisi"" naimista ja kuolaisi vastaantulevien bimbojen perään. Samoin häntä inhottaisi, jos yrittäisin ""vietellä"" häntä halpahintaisilla kynttiläillallisilla ja mauttomilla pitsihepenillä. Olemme ihmisiä toisillemme ja suhteemme toimii erinomaisesti.

Olen huomannut, että yleensä ne, jotka valittavat miehensä uskottomuudesta ja halveksivasta käytöksestä, samaan aikaan vinkuvat ""hyvästä seksistä"", jota sentään tällaisen ääliön kanssa on.

 

[htcDS]

Hmm... Miksi vuoden seurustelun jälkeen jo lapsia? Pitäkää hauskaa ja käykää kahdestaan paikoissa. Nähkää hieman maailmaa ennen lapsia.
Itse tulin kahden vuoden seurustelun jälkeen raskaaksi (en kadu) ja puolessa välissä raskautta vaan huomasin että jaa... ois tietenki voinu käydä miehen kans reissussa tai tehdä jotain oikein kivaa ja jännää ilman että tarvii kantaa lapsista huolta.
Mutta omapa on päätöksesi...

 

[Keijo]

Kysyit, mikä voisi olla syynä miehesi passiviisuuteen. Olisiko passiiviisuuden syynä se, että se hoitelee jotain nuorempaa mimmiä selkäsi takana niin urakalla, ettei sitten jaksa tehdä aloitteita kanssasi? Kun sinä sitten teet aloitteen, miehen on pakko suostua seksiin kanssasi ja teeskenneltävä aktiivista, jottei jää kiinni.

 

[anna mennä]

Huh, kylläpäs taas kommentoidaan.

Vuosi seurustelua on nykyään mielestäni jo PITKÄ aika. Uskon (ja toivon) että kun sen oikean tapaa, sen vain tietää. Mikäli odottelee liian kauan, saattaa mahdollisuus mennä ohi.

Jos miehesi haluaa lapsia yhtä paljon kuin sinä niin ole onnellinen! Monella tässä foorumissa pyörivällä ei ole yhtä onnellista tilannetta! Tämähän ei kuitenkaan ollut aloittamasi ketjun pointti...

Onko suhteenne kuinka avoin? Voitteko keskustella seksistä luontevasti? Joku kirjoittikin aivan loistavasti, että seksistä keskusteleminen on usein hankalaa niin, ettei toinen tuntisi olevansa syytettynä.. Keskusteleminen on kuitenkin kaiken a ja o.

Miestenkin ajatusmaailma on toisinaan mitä ihmeellisin.. Hankala on heidänkin järjenjuoksuaan toisinaan ymmärtää. Tuskin taustalla kuitenkaan mitään sen ihmeempää on.

Nyt vain rohkeasti keskustelemaan ja kyselemään rakkaasi ajatuksia asiasta!

 

[just joo]

Miten niin kiihdyksiin? Mielestäni olen rauhallinen kuin viilipytty. Ettet vain itse olisi kiihtynyt, kun et saa mieleisiäsi vastauksia = kaikki hyvin, onnea vaan vauvelihaaveisiin?

Minkä nimikkeen alla sinä sitten haluaisit ongelmaanne käsiteltävän, jos teillä ei ole seksin saralla ongelmaa? Kyllä minun mielestäni miehen aloitekyvyttömyys seksin suhteen on nimenomaan SEKSIongelma, ellet sitten viitannut aloituksellasi siihen ettei miehesi pysty tekemään aloitetta millään muullakaan elämänalueella ja tästähän ei ollut mitään puhetta.

En tuominnut ratkaisujasi, vaan ilmaisin huoleni syntymätöntä lasta kohtaan. Mielestäni (ja minulla ON oikeus mielipiteeseeni) on järkyttävää, kuinka heppoisin periaattein vasta tutustuneet pariskunnat alkavat väsäämään lapsia. Syyksi riittää vain ""kun mieheni sitä niin kovasti halusi"".

Leimaudun varmasti kommenteillani vanhanaikaiseksi, mutta mielestäni lapsilla olisi hyvä olla tasapainoinen ja onnellinen koti, jossa olisi kaksi toisensa hieman paremmin tuntevaa ja kommunikaatioon kykenevää vanhempaa. Miten ajattelitte hoitaa tärkeämmät keskustelunaiheet, joita elämässä eteen tulee, kun ette ole pystyneet keskustelemaan seksitoiveistannekaan yhdessä? Vai kuulutteko mahdollisesti siihen ihmisryhmään, jonka mielestä lapsenteko on vastaus kaikkiin mahdollisiin ongelmiin?

Mistä ihmeestä me kirjoittelijat täällä netissä tiedämme, mikä miehesi passiivisuuden takana on? Emmehän me edes tunne kyseistä ihmistä! Jos et sinäkään miestäsi sen vertaa tunne että tietäsit miksi hän käyttäytyy niinkuin käyttäytyy, niin luuletko että elleissä roikkuminen tuo siihen jonkin ihmevalaistumisen? Parhaimmillaankin voimme vain arvailla mitä miehesi päässä liikkuu.

Sille kirjoittajalle, joka elää miehensä kanssa tyytyväisenä ilman seksiä ei voi sanoa kuin että opettele lukemaan. En mielestäni missään kohtaa kirjoittanut, että ystävyyssuhteissa olisi jotain vikaa, vaan että seksin parisuhteessa pitäisi olla molempia osapuolia tyydyttävää. Eräs tällainen vaihtoehto on täydellinen seksittömyys, eikä siinä ole mitään vikaa silloin kun molemmat sitä haluavat.

Olisiko sinun ap aika opetella ilmaisemaan itseäsi kirjallisesti niin että tulisit ymmärretyksi? En vieläkään tajua haluatko meidän arvuuttelevan miksi miehestäsi on tullut sellainen kuin hän on (= sula mahdottomuus) vai kuulla kohtalotovereiden ruikutusta samasta asiasta vai mita?

Olisi kiinnostavaa myös tietää, miksi toit lapsenteon ilmi alkuperäisessä viestissäsi, jos halusit keskustella aloitekyvyttömyyden syntymekanismeista tai sen vaikutuksesta itsetuntoon parisuhteessa? Väkisinkin tulee sellainen kuva että yrität vauvayrityksillänne jotenkin todistaa meille muille että suhteenne on lyhytikäisyydestään huolimatta vakavastiotettava. Vai miten lisääntymisenne liittyy kyvyttömyyteesi ymmärtää miehesi käytöstä?

Kertoisitko vielä miksi nimimerkkisi on Epätoivoinen, kun kerran paljastui ettei teidän auvoisassa nukkekodissanne ole mitään epätoivoon viittaavaakaan?

 

[Silla]

minusta heppoisin peruste lasten tekoon on suhde, joka perustuu seksiin...

 

[Naaras]

Onko ainoat vaihtoehdot siis että seksi on joko pelkkää seksiä, tai siinä ei ole sitä ollenkaan?
Kyllä mun mielestä molempia tyydyttävä seksielämä on yksi hyvän parisuhteen peruspilareista.

 

[Naaras]

Argh, oikoluku unohtui... Piti siis sanoa ""vaihtoehdot siis että SUHDE on pelkkää seksiä..""