J
"Jokuvaan"
Vieras
Olemme olleet vaimoni kanssa 10-vuotta yhdessä ja meillä on kaksi lasta ja yhteinen talo. Nyt tilanne on kärjistynyt siihen että harkitsemme avioeroa. Pinnalliset syyt ovat vaimon menohalut ja se että hän ei enää halua minua seksuaalisesti. Itse hän on kuitenkin varovainen liikkeissään ja ei lähde suinpäin muuttamaan asioita.
Olemme nyt käyneet asiasta keskusteluja ja hänen mielestä olemme muuttuneet kavereiksi ja että hän haluaisi kokeilla onko suhteen ulkopuolisella "kokeilulla" vaikutusta meidän parisuhteen tilaan. Hän on viimeisen parivuoden aikana etääntynyt ja luonut merkittävän kaveripiirin joiden kanssa pitää kokoajan yhteyttä, ja menoja myös piisaa. Hän itse sanoo ettei jaksa olla kokoajan kuin paita ja peppu.
Nyt kun asioita on käyty läpi luulen että yksi syy tähän muutokseen on vanha ongelma joka on hiertänyt välejämme koko suhteen ajan. Vaimoni sanoo että hän tuntee olevansa kakkosnainen minulle, että äitini on se ykkönen ja että hän on jo luovuttanut taistelun minusta. Itse näen asian aivan eri valossa ja olenkin sen hänelle sanonut että vaimoni on ykkönen.
Kaikki kisma alkoi jo seurusteluaikana jolloin kävimme kerran viikossa vaimoni kanssa syömässä äidilläni (yksinäinen ihminen), vaimoni oli tilanteissa aina etäinen ja väkinäinen, välillä ennen vierailuja hän myös itkeskeli kun ei halunnut tavata äitiäni. Äitini on mielestäni hyväntahtoinen ihminen, eikä hauku ym. toki on ollut kiinnostunut elämästämme ja myös utelias. Vaimoni ei alun alkaenkaan tykännyt tästä uteliaisuudesta ja usein sanoikin minulle etten kertoisi asioitamme hänelle ja näin teinkin. Kun olen kysellyt perimmäistä syytä käytökselle, on vastaus ollut ettei vaan pidä äidistäni.
No tilanne äityi niin pahaksi että harvensimme tapamisvälejä pikkuhiljaa ja muutimme jopa kauemmaksi. Nyt siis nähtiin ehkä kerran kuussa ja sekin oli vaimoni puolelta väkinäistä. Äitini kanssa tosin soittelmme muutaman kerran viikossa, koska olen ainoa lapsi ja hänellä ei ole miestä eikä muitakaan ystäviä lähellä.
Kun ensimmäinen lapsi syntyi, sanoi äitini sairaalassa lapsesta että voi "mummin prinsessa" josta vaimoni kopautti hänelle että ei ole mummin vaan meidän. Tämä vaimoni viha äitiäni kohtaan on aina kalvanut mieltäni ja en ole saanut selvyyttä siitä miksi hän sitä vihaa ja haluuaa ettei kuulu meidän elämään eikä siihen puuttuisi.
Jotenkin olen saanut ymmärtää että vaimoni kokee itsensä ulkopuoliseksi minun ja äidin välissä. En vain ymmärrä että olen kuitenkin tietoisesti tehnyt työtä sen eteen että vaimoni on ykkösnainen mutta kuulemma hän ei sitä niin tunne. Hän on myös kirjoitellut ns. testamentteja että jos hänelle jotain sattuu niin äitiäni ei saa päästää lapsiemme elämään lähelle ym.. Viisi vuotta sitten äitini halvaantui ja olen ollutkin päivittäin yhteydessä häneen, ihan vain kyselläkseni kuulumisia ja piristämässä päivää ja tämä on sitten ajanut vaimoani kauemmaksi minusta.
se mikä minusta on tuntunut oudolta aina on se käsittämätön viha jota hän kokee äitiäni kohtaan, ikinä ei ole sanonut hyvää sanaa hänestä.
Nyt siis tämä ongelma on tuonut näitä lisäongelmia mukaan ja mietimmekin eroa. olemme varanneet parisuhdeneuvolaan ajan jotta kääntäisimme tämänkin kiven. mutta mutta en tied auttaneeko sekään tässä asiassa?
Olemme nyt käyneet asiasta keskusteluja ja hänen mielestä olemme muuttuneet kavereiksi ja että hän haluaisi kokeilla onko suhteen ulkopuolisella "kokeilulla" vaikutusta meidän parisuhteen tilaan. Hän on viimeisen parivuoden aikana etääntynyt ja luonut merkittävän kaveripiirin joiden kanssa pitää kokoajan yhteyttä, ja menoja myös piisaa. Hän itse sanoo ettei jaksa olla kokoajan kuin paita ja peppu.
Nyt kun asioita on käyty läpi luulen että yksi syy tähän muutokseen on vanha ongelma joka on hiertänyt välejämme koko suhteen ajan. Vaimoni sanoo että hän tuntee olevansa kakkosnainen minulle, että äitini on se ykkönen ja että hän on jo luovuttanut taistelun minusta. Itse näen asian aivan eri valossa ja olenkin sen hänelle sanonut että vaimoni on ykkönen.
Kaikki kisma alkoi jo seurusteluaikana jolloin kävimme kerran viikossa vaimoni kanssa syömässä äidilläni (yksinäinen ihminen), vaimoni oli tilanteissa aina etäinen ja väkinäinen, välillä ennen vierailuja hän myös itkeskeli kun ei halunnut tavata äitiäni. Äitini on mielestäni hyväntahtoinen ihminen, eikä hauku ym. toki on ollut kiinnostunut elämästämme ja myös utelias. Vaimoni ei alun alkaenkaan tykännyt tästä uteliaisuudesta ja usein sanoikin minulle etten kertoisi asioitamme hänelle ja näin teinkin. Kun olen kysellyt perimmäistä syytä käytökselle, on vastaus ollut ettei vaan pidä äidistäni.
No tilanne äityi niin pahaksi että harvensimme tapamisvälejä pikkuhiljaa ja muutimme jopa kauemmaksi. Nyt siis nähtiin ehkä kerran kuussa ja sekin oli vaimoni puolelta väkinäistä. Äitini kanssa tosin soittelmme muutaman kerran viikossa, koska olen ainoa lapsi ja hänellä ei ole miestä eikä muitakaan ystäviä lähellä.
Kun ensimmäinen lapsi syntyi, sanoi äitini sairaalassa lapsesta että voi "mummin prinsessa" josta vaimoni kopautti hänelle että ei ole mummin vaan meidän. Tämä vaimoni viha äitiäni kohtaan on aina kalvanut mieltäni ja en ole saanut selvyyttä siitä miksi hän sitä vihaa ja haluuaa ettei kuulu meidän elämään eikä siihen puuttuisi.
Jotenkin olen saanut ymmärtää että vaimoni kokee itsensä ulkopuoliseksi minun ja äidin välissä. En vain ymmärrä että olen kuitenkin tietoisesti tehnyt työtä sen eteen että vaimoni on ykkösnainen mutta kuulemma hän ei sitä niin tunne. Hän on myös kirjoitellut ns. testamentteja että jos hänelle jotain sattuu niin äitiäni ei saa päästää lapsiemme elämään lähelle ym.. Viisi vuotta sitten äitini halvaantui ja olen ollutkin päivittäin yhteydessä häneen, ihan vain kyselläkseni kuulumisia ja piristämässä päivää ja tämä on sitten ajanut vaimoani kauemmaksi minusta.
se mikä minusta on tuntunut oudolta aina on se käsittämätön viha jota hän kokee äitiäni kohtaan, ikinä ei ole sanonut hyvää sanaa hänestä.
Nyt siis tämä ongelma on tuonut näitä lisäongelmia mukaan ja mietimmekin eroa. olemme varanneet parisuhdeneuvolaan ajan jotta kääntäisimme tämänkin kiven. mutta mutta en tied auttaneeko sekään tässä asiassa?
