V
vierailija
Vieras
Mies tekee yleensä etätöitä mutta pari kertaa viikossa saattaa mennä paikn päälle ja välillä on sanonut että hyvä kun siellä ei ole mitään ruokaa, ei tule syötyä vähän väliä jotain kaapeista kuten kotona. Hän haluaa laihduttaa. Ja eilen alkoi valittamaan että hyvä ja rakastava vaimo kysyisi aamulla mitä mies haluaa ottaa evääksi mukaan ja hyvä ja rakastava vaimo pakkaisi miehelle nämä ruoat mukaan myös kello 5 aamulla ilman että miea pyytää, automaattisesti joka kerta kun mies menee töihin. Terveelliset, ravitsevat vähäkaloriset eväät.
Sanoin vain että jaahas vai niin, itsehän sanoit että on hyvä kun siellä ei tule syötyä ja sitten vasta kotona syöt sitä terveellistä ruokaa. Hän sanoi että hyvät vaimot huolehtii ja välittää miehistään ja pakkaa niille eväät!
Mies on ollut todella ärsyttävä jo koko kevään ja kesän, noin 10 päivää sitten oltiin huvipuistossa ja oli kuuma päivä. Lapsemme olivat laitteessa ja halusin ottaa kuvia siitä. Mies seisoi varjossa laitteen takana ja minä myös mutta menin sitten lähemmäs laitetta auringonpaisteeseen ottamaan kuvia lapsista. Mies huusi "sä olet auringossa, mene pois sieltä! Sanoin että otan vain kuvia lapsista. Mies huusi "mene pois auringosta!!" Sanoin että otan kuvia sillä tästä saa otettua paremmin ja menen sitten varjoon. Mies huusi : sä seisot auringossa, mee pois HALOO HALOO HALOOOOO!!!" Tosi vihaisella äänellä ja kuin olisin vähä-älyinen.
Sanoin jo närkästyneenä mutta hymyillen "et sä oo mun isä". Mies otti tosi nokkiinsa ja lähti pois ja on vältellyt mua siitä asti, vi#$uilee aina vain jos puhuu mulle, nälvii, sanoo aina tyhmiä kommentteja jne. Ei koske, sängyssä pysyy mahdollisimman kaukana, ei sano hyvää yötä eikä hyvää huomenta.
Yritin selittää hänelle että mua alkoi ärsyttämään se komentelu, en kaipaa sitä että mua komennetaan missä kohtaa saan seisoa ja missä en! Lastaan voi komentaa tuolleen että älä seiso auringossa tai koiraansa mutta ei vaimoaan. Mies sanoi että ei kuullut kun sanoin että otan kuvia. Yhtäkkiä kuuli sen kun sanoin että hän ei ole mun isä.
Mä olen niin väsynyt tähän pelleilyyn ja kylmään tunnelmaan. Kun mies on kotona tuntuu kuin ankeuttaja olisi täällä. Saan hengitettyä hyvin vasta kun mies poistuu ovesta. Se ihan säteilee vihaa, ärsyyntymistä ja inhoa.
Mitä mä teen. Miten ton saisi käyttäytymään taas asiallisesti?
Ihan mitä vain teen on hänestä väärin.
Miehellä ilmaantui keväällä terveydellisiä ongelmia (en nyt kerro tarkemmin ettei joku tunnista) ja on niistä varmasti huolissaan ja tuntee ehkä siksi vihaa ja pettymystä kaikkea kohtaan ja kateutta (?) vaikka kun minulla ei ole vielä mitään sairauksia eikä ylipainoa.
Mietin että olisiko hän katkera tuosta sairaudesta ja kohtelee minua siksi niin ilkeästi ja arvostelee ja sanoo että muut vaimot on parempia jne?
Jos sanoisin että no mene sitten ja etsi uusi vaimo, mies sanoisi varmasti itsevarmasti ja koppavasti että niin menenkin, odotapas vaan.
Hän haluaa varmasti, että anelisin anteeksi ja pyytäisin huonouttani anteeksi ja lupaisin olla täydellinen vaimo ja tehdä kaiken mitä hän haluaa. En vain tee sitä. En ole tehnyt mitään pahaa tai väärää.
Minä olen kotiäitinä, hoidan lapsiamme, siivoan kodin, pesen pyykit, silitän miehen paidat, laitan kaikki ruoat, vien roskat, hoidan lasten harrastukset ja kaikki ajanvaraukset, käyn kaupassq, pesen ja tankkaan auton, järjestän kaikki juhlat oli sitten lasten tai miehen synttärit tai isänpäivä, ostan lahjat, teen ruoat jne. Minun synttärinä tai äitienpäivänä ei tapahdu mitään jos en itse tee kakkua tms. Lahjan saan lapsilta äitienpäivänä, tekevät koulussa/päiväkodissa jotain.
Mies käy töissä ja tuo rahan kotiin. Ei hän vie edes roskia jos en ojenna niitä käteen kun hän on menossa ulos.
Likaiset sukkansa heittää aina sohvan alle eikä vie pyykkikoriin. Astiansa jättää pöytään vaikka lapsetkin vievät tiskikoneeseen.
Kun huomautan asiasta hän sanoo että se on vaimon tehtävä.
Ja kun kysyin miksi ei ota itse eväitä, hän sanoi että on kivaa kun joku tekee ne hänen puolestaan, rakastava vaimo tekee niin. Samoin kahvia ei keitä itse mutta huutelee sohvalta "kahviaaaa!". Ei keitä itse sillä hänestä on kivaa kun joku tuo sen hänelle, sitten se maistuu paremmalta kun rakastava vaimo keittää kahvit.
Täytyy sanoa ihan suoraan että en minä mitään näitä asioita tee rakkaudella tällä hetkellä. En tunne mitään rakkautta. Tunnen närkästymistä, vihaa, pettymystä. Teen kaikki asiat silti velvollisuudentunnosta. Olen tehnyt ne aina ja teen ne edelleen. Mutta en rakkaudella. Keitän kahvit, pesen ja silitän miehen vaatteet mutta en rakkaudella vain ärtyneenä.
Huh tuntuu hyvältä kun sain edes jollekin puhuttua tästä
Oikeassa elämässä en halua kertoa kellekään ongelmista.
Sanoin vain että jaahas vai niin, itsehän sanoit että on hyvä kun siellä ei tule syötyä ja sitten vasta kotona syöt sitä terveellistä ruokaa. Hän sanoi että hyvät vaimot huolehtii ja välittää miehistään ja pakkaa niille eväät!
Mies on ollut todella ärsyttävä jo koko kevään ja kesän, noin 10 päivää sitten oltiin huvipuistossa ja oli kuuma päivä. Lapsemme olivat laitteessa ja halusin ottaa kuvia siitä. Mies seisoi varjossa laitteen takana ja minä myös mutta menin sitten lähemmäs laitetta auringonpaisteeseen ottamaan kuvia lapsista. Mies huusi "sä olet auringossa, mene pois sieltä! Sanoin että otan vain kuvia lapsista. Mies huusi "mene pois auringosta!!" Sanoin että otan kuvia sillä tästä saa otettua paremmin ja menen sitten varjoon. Mies huusi : sä seisot auringossa, mee pois HALOO HALOO HALOOOOO!!!" Tosi vihaisella äänellä ja kuin olisin vähä-älyinen.
Sanoin jo närkästyneenä mutta hymyillen "et sä oo mun isä". Mies otti tosi nokkiinsa ja lähti pois ja on vältellyt mua siitä asti, vi#$uilee aina vain jos puhuu mulle, nälvii, sanoo aina tyhmiä kommentteja jne. Ei koske, sängyssä pysyy mahdollisimman kaukana, ei sano hyvää yötä eikä hyvää huomenta.
Yritin selittää hänelle että mua alkoi ärsyttämään se komentelu, en kaipaa sitä että mua komennetaan missä kohtaa saan seisoa ja missä en! Lastaan voi komentaa tuolleen että älä seiso auringossa tai koiraansa mutta ei vaimoaan. Mies sanoi että ei kuullut kun sanoin että otan kuvia. Yhtäkkiä kuuli sen kun sanoin että hän ei ole mun isä.
Mä olen niin väsynyt tähän pelleilyyn ja kylmään tunnelmaan. Kun mies on kotona tuntuu kuin ankeuttaja olisi täällä. Saan hengitettyä hyvin vasta kun mies poistuu ovesta. Se ihan säteilee vihaa, ärsyyntymistä ja inhoa.
Mitä mä teen. Miten ton saisi käyttäytymään taas asiallisesti?
Ihan mitä vain teen on hänestä väärin.
Miehellä ilmaantui keväällä terveydellisiä ongelmia (en nyt kerro tarkemmin ettei joku tunnista) ja on niistä varmasti huolissaan ja tuntee ehkä siksi vihaa ja pettymystä kaikkea kohtaan ja kateutta (?) vaikka kun minulla ei ole vielä mitään sairauksia eikä ylipainoa.
Mietin että olisiko hän katkera tuosta sairaudesta ja kohtelee minua siksi niin ilkeästi ja arvostelee ja sanoo että muut vaimot on parempia jne?
Jos sanoisin että no mene sitten ja etsi uusi vaimo, mies sanoisi varmasti itsevarmasti ja koppavasti että niin menenkin, odotapas vaan.
Hän haluaa varmasti, että anelisin anteeksi ja pyytäisin huonouttani anteeksi ja lupaisin olla täydellinen vaimo ja tehdä kaiken mitä hän haluaa. En vain tee sitä. En ole tehnyt mitään pahaa tai väärää.
Minä olen kotiäitinä, hoidan lapsiamme, siivoan kodin, pesen pyykit, silitän miehen paidat, laitan kaikki ruoat, vien roskat, hoidan lasten harrastukset ja kaikki ajanvaraukset, käyn kaupassq, pesen ja tankkaan auton, järjestän kaikki juhlat oli sitten lasten tai miehen synttärit tai isänpäivä, ostan lahjat, teen ruoat jne. Minun synttärinä tai äitienpäivänä ei tapahdu mitään jos en itse tee kakkua tms. Lahjan saan lapsilta äitienpäivänä, tekevät koulussa/päiväkodissa jotain.
Mies käy töissä ja tuo rahan kotiin. Ei hän vie edes roskia jos en ojenna niitä käteen kun hän on menossa ulos.
Likaiset sukkansa heittää aina sohvan alle eikä vie pyykkikoriin. Astiansa jättää pöytään vaikka lapsetkin vievät tiskikoneeseen.
Kun huomautan asiasta hän sanoo että se on vaimon tehtävä.
Ja kun kysyin miksi ei ota itse eväitä, hän sanoi että on kivaa kun joku tekee ne hänen puolestaan, rakastava vaimo tekee niin. Samoin kahvia ei keitä itse mutta huutelee sohvalta "kahviaaaa!". Ei keitä itse sillä hänestä on kivaa kun joku tuo sen hänelle, sitten se maistuu paremmalta kun rakastava vaimo keittää kahvit.
Täytyy sanoa ihan suoraan että en minä mitään näitä asioita tee rakkaudella tällä hetkellä. En tunne mitään rakkautta. Tunnen närkästymistä, vihaa, pettymystä. Teen kaikki asiat silti velvollisuudentunnosta. Olen tehnyt ne aina ja teen ne edelleen. Mutta en rakkaudella. Keitän kahvit, pesen ja silitän miehen vaatteet mutta en rakkaudella vain ärtyneenä.
Huh tuntuu hyvältä kun sain edes jollekin puhuttua tästä
Oikeassa elämässä en halua kertoa kellekään ongelmista.
