Mitä sanotte mun elämästä: olenko "tuhlannut" liian monta vuotta hanttihommissa?

["kata"]

19-vuotiaana muutto kotoa heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Töihin siivoojaksi.
20-vuotiaana pesulatyöntekijäksi.
21-22-vuotiaana kaupan kassalla
23-24-vuotiaana tutkimustoimistossa assarina
24-vuotiaana yliopistoon, opiskelujen ohessa töissä tutkimustoimistossa ja kaupan kassalla
26-vuotiaana lapsi
27-vuotiaana kaksi määräaikaisuutta omalta alalta
29-vuotiaana toinen lapsi
30-vuotiaana ensimmäinen vakituinen oman alan työ
31-vuotiaana yliopistosta & toinen vakiutinen oman alan työ (selkeä askel uralla ylöspäin).

Olenko mielestänne tuhlannut liikaa vuosia elämästäni hanttihommiin?

 

["suski"]

Mitä väliä? Oot nyt omalla alalla ja 30 työvuotta vielä jäljellä...

 

["a.p"]

[QUOTE="suski";22594512]Mitä väliä? Oot nyt omalla alalla ja 30 työvuotta vielä jäljellä...[/QUOTE]

No esimerkiksi sellaista väliä, että olemme vasta tänä vuonna saaneet ostettua oman asunnon, kun useat ikätoverini ovat lyhentäneet asuntolainaa jo vuosia.

 

["vieras"]

[QUOTE="kata";22594503]19-vuotiaana muutto kotoa heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Töihin siivoojaksi.
20-vuotiaana pesulatyöntekijäksi.
21-22-vuotiaana kaupan kassalla
23-24-vuotiaana tutkimustoimistossa assarina
24-vuotiaana yliopistoon, opiskelujen ohessa töissä tutkimustoimistossa ja kaupan kassalla
26-vuotiaana lapsi
27-vuotiaana kaksi määräaikaisuutta omalta alalta
29-vuotiaana toinen lapsi
30-vuotiaana ensimmäinen vakituinen oman alan työ
31-vuotiaana yliopistosta & toinen vakiutinen oman alan työ (selkeä askel uralla ylöspäin).

Olenko mielestänne tuhlannut liikaa vuosia elämästäni hanttihommiin?[/QUOTE]

Eiköhän tuo ole ihan normaalia nykyään, että ihmisellä on paljon lyhyitä, eri alojen töitä työhistoriassa?

Minä sain elämäni ensimmäisen koko päivätyön vasta 28-vuotiaana. Sitä ennen opiskelin (enkä ole edes vielä valmistunut!) ja tein osa-aikatöitä ja olin kotiäitinä. Ja minulla on vasta yksi lapsi, toinen on vasta tulossa. Olen nyt 30... enkä ajatellut kamalasti paineita ottaa. Meidän sukupolvi joutuu olemaan työelämässä varmaan hautaan saakka (tai ainakin jonnekin 70-vuotiaaksi), joten saan olla töissä ihan tarpeeksi elämäni aikana.

 

["suski"]

[QUOTE="a.p";22594519]No esimerkiksi sellaista väliä, että olemme vasta tänä vuonna saaneet ostettua oman asunnon, kun useat ikätoverini ovat lyhentäneet asuntolainaa jo vuosia.[/QUOTE]

Mä tarkoitan sitä, että mennyttä elämää ei voi muuttaa, siitä voi vain oppia. Ja koska olet nyt "oikealla tiellä", niin on turha kelata vanhoja.

Miksi vertaat itseäsi ikätovereihisi?

 

[Keittiönoita]

Tuhlannut verrattuna mihin? Fiksu ihminen hakeutuu jo nuorena töihin,joista kertyy hyvin eläkettä. Fiksu ihminen kuitenkin tietää, että se eläke luultavasti tulee vuosikymmenten saatossa karisemaan niin, ettei loppupeleissä eläkkeellään maksa kuin just ja just tarjousmakkaran. Mutta sitten jää verenpainelääke ostamatta.

Mun mielestä järkevintä on elää kulloisenkin elämäntilanteen mukaan.

 

["vieras"]

Sitä paitsi, ne asunnon aikaisemmin ostaneet ikätoverit voivat erota ja ovat sitten taas ns. nollapisteessä. Tai työpaikka saattaa mennä. Tai elämä muuten vain yllättää ikävästi. Tai osaa voi siinä 3kympin tietämissä alkaa kaduttaa se entinen elämä: oma ala ei tunnukaan oikealta tai muuten valinnat tuntuvat vääriltä (aika yleinen 3kympin kriisin syy). Onnestaan ei voi ikinä olla varma. Ole siis tähän hetkeen tyytyväinen

 

[Mystique88]

Itse olen aina tehnyt niin kuin olen parhaaksi kokenut.Saanut lapsen 21 vuotiaana,samaan syssyyn ostettiin omakotitalo mutta ammattia en ole kerennyt lukemaan.Puolisen vuotta puuttuu lähihoitajan tutkinnosta.Ehkä "väärässä" järjestyksessä on tullut tätä elämää elettyä mutta tehnyt olen aina niin kuin sydän on sanonut ja olen hyvin tyytyväinen elämääni.

Olet elämässäsi tehnyt omat ratkaisusi ja ne ei muuksi muutu vaikka kuinka pohtisit.Parempi on keskittyä tähän päivään ja huomiseen

 

[Axxx]

Vaikka voin kyllä ymmärtää, miksi sun tekee mieli kysyä tuollaista Sä varmaan koet ollees nuorempana alisuoriutuja, ja nyt tämän hetkisessä elämäntilanteessa mietit että olisit voinut vähän enemmän saada itsestäs irti aikoinaan. Näin mä olen aikoinani miettinyt. Mä itse opiskelin 20-23v. amk:ssa ja avoimessa yliopistossa ja tein toimistotyöntekijän ja myyjän hommia, kunnes sain nykyisen opiskelupaikan 23 tai 24 vuotiaana. Nyt oon itse 26v., oon tekemässä gradua ja hakemassa ekaa oikeaa työpaikkaa. Elämänkumppania en ole onnistunut löytämään, lapsista vain unelmoin.

Jos sinä ap, oot tyytyväinen 31-vuotiaana sun perhe- ja työtilanteeseen, niin voin vakuuttaa sulle että se on enemmän kuin moni voi itselleen saada koko elämänsä aikana. Toki on kiva verrata itseään niihin, joilla näyttää menevän tosi hyvin, mutta parempi olis, jos miettis mitä itse haluaa ihan oikeasti ja miten sen voisi saada. Voi olla, että ap:lla on asiat nyt niin hyvin kuin ne vaan voi olla - ja mun mielestä on hieno juttu, että on kulkenut nykyiseen pisteeseensä vähän pitempää reittiä. Ajan kanssa sen pystyy kääntää vahvuudekseen, eli no hätä!

 

["neiti"]

[QUOTE="a.p";22594519]No esimerkiksi sellaista väliä, että olemme vasta tänä vuonna saaneet ostettua oman asunnon, kun useat ikätoverini ovat lyhentäneet asuntolainaa jo vuosia.[/QUOTE]

No, edelleen täytyy minunkin ihmetellä, että mitä väliä? Onko sillä väliä milloin sen asunnon ostaa? Jokainen oman elämäntilanteensa mukaan, jotkut eivät koskaan koe tarpeelliseksi ostaa asuntoa.

Toiset taas tekevät lopun elämäänsä hanttihommia, ovatko he sitten tuhlanneet elämänsä?