Ovesta sisään, takkki naulakkoon ja penkkiin istumaan. Joku kuuluttaa virren/laulun ja jengi aloittaa hoilotuksen. Sitten voidaan hoilotella lisää ja kohta kuulutetaan, kuka rakas veljemme meitä sitten palvelee. Nuoriso odottaa että olispa se vartti-Pertti. Eipä olis Teukka, joka vetää paatoksella 1,5 tuntia kovaa ja korkealta.
Nooh, oli kuka oli, se kestetään, kuunnellaan ja seuraa paussi. Mennään pihalle, kahville, kuselle, naulakoille notkumaan tai vain jutellaan. Sitten taas hoilotellaan ja kuunnellaan yksi puhe. Kuivakka, tylsä, mutta kestetään. Sitten suunnitellaan, missä jatkoillaan.
Tylsää, puuuduttavaa ja väsyttävää. Pienet lapset mussuttaa rusinoita, piirtelee ja koittaa viihtyä. Minä pläräsin laulukirjaa ja sanoitin hiljaa mielessä kaiken uusiksi. Oi niitä aikoja! Mulla ois monta hienoa käännöstä siioninlauluista
