Mitä sinusta tarkoittaa helppo lapsi?

[Draumsyn]

Oon saanut muutaman kerran ihmiset kimppuuni keskustelupalstoilla, kun olen (heidän ikävien kommenttiensa jälkeen) todennut, että hyvähän niiden on puhua, joilla on helpot lapset. Ei heillä kuulemma ole. Siitä tuli mieleeni kysyä, mitähän moinen kenellekin tarkoittaa. Todennäköisesti minä olen se, jonka käsitykset poikkevat valtavirrasta, mutta haluaisin kysyä nyt muittenkin mielipiteitä.

Minusta helppo lapsi on siis sellainen, jolla ei ole hankalia käytösongelmia. Ja hankala käytösongelma on minusta sellainen, että sen perusteella voi saada Kelasta vammaistukea (eli siis todella hankala).

Mitä helppo lapsi tarkoittaa sinulle?

 

[plääh...]

Meillä esikoinen oli helppo lapsi. Nukkui hyvin 14h yöunet, söi mitä annettiin eikä turhia kitissyt (tosin nyt myöhemmällä iällä sitte..huhhuh!)

Ja kuopus on vaikea lapsi meillä; omaa tahtoa löytyy kun pienestä kylästä, mikään ei käy ja itkua tulee ku musiikkia radiosta.

 

[jkkj]

joka viihtyy jo pienenä paikallaan,on tyytyväinen oloonsa.Nukkuu yönsä vuoden ikäisenä,omaa itsesuojelu vaistoa(ei siis vaan juokse päättömästi surmansuuhun),syö ruokaa riittävästi,ei nirsoile järjettömästi jatkuvalla syötöllä.Sellainen mukautuva.

 

[Blue]

Lähinnä varmasti se "hyvähän teidän on puhua kun teillä on helppo lapsi"-tyyli on saanut monet puolustuskannalle.

Muakin nyppi jos joku mulle tulisi pätemään noin, vaikka mulla on kolme äärimmäisen helppoa lasta.

Helppo= syö, juo, nukkuu, tottelee, on omatoiminen ja mukava.

muoks. nyt vasta luin että he ovat aloittaneet ikävillä kommenteilla. Siinä tapauksessa kommenttisi on sallittu.

 

[Madicken04]

Ehkä vähän samaa luokkaa. Mutta siis yleisesti pidän helppona lasta jolla ei ole ihmeemmin terveydellisiä- tai käytösongelmia. Joka kehittyy normaalisti, käy läpi uhmaiät yms mutta ei ole mikään jatkuvasti hankala tapaus.

Omaa kuopusta pidän superhelppona ja joskus kun joku "vaativan" taaperon äiti innostuu kertomaan kuinka hankalaa heillä on, huomaan että itseasiassa tuollaistahan se meilläkin on...

 

[vastaaja]

Helpot lapset syö hyvin, nukkuu hyvin, on perusterveitä, rauhallisia ja kilttejä

 

[fortunate]

Helppo lapsi on sellainen jonka kanssa pystyy kommunikoimaan suhteellisen helposti ja näin "ohjailemaan" lasta, vaikka lapsi vilkas olisikin ja tekisikin jotain mitä ei saa tehdä.
Hiljaiset, rauhalliset ja ujot lapset ei taas mun näkökulmasta ole helppoja, ei todellakaan.

 

[Saraldo]

Helpolla lapsella voi tietty tarkoittaa vaikka mitä. On monentyyppistä helppoa lasta ja monentyyppistä vaikeaa lasta. Helppohoitoinen, helppoluonteinen.... Esim. helppohoitoinen lapsi on musta sellainen, jolla ei ole mitään pitkäaikaissairauksia, käytöshäiriöitä, monimuotoisia allergioita tms. Helppoluonteinen taas on sellainen, jonka kanssa asita ei aina mene vänkäämiseksi, nukkuu mukavasti yöt, syö kiltisti sitä mitä tarjotaan jne.

Mulla on omasta mielestäni helppo lapsi, vaikka onkin melkoinen jästipää välillä. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään sairauksia tai käytöshäiriöitä, tottelee yleensä kuitenkin loppujen lopuksi, nukkuu yönsä läpi jne.

 

[Beep]

Perusterve, ajallaan kehittyvä ja oppiva. Nukkuu hyvin, syö hyvin, oppii hyvin, kehittyy hyvin. Sellainen on perushelppo lapsi.

Kukaanhan ei ole helppo, se on törkeää ihmisen aliarvioimista.

 

["vieras"]

Minulle helppo lapsi on lapsi, joka tekee, testaa ja touhaa ihan normaalisti. Jonka kanssa pitää vääntää ja kahvata, mutta ei ihan joka päivä ja joka asiasta.

Meillä on yksi helpon lapsen kriteerit täyttävä, todella vilkas ja kovapäinen tenava vailla itsesuojeluvaistoa. Ja kaksi ns. vaativaa lasta, joiden kanssa pitää tehdä töitä paljon, että elämä sujuisi suht asiallisesti.

 

[Madicken04]

Varmasti tuohon vaikuttaa paljon se ihmisen oma kokemus lapsista. Jos siis on enemmän kokemusta todella vaativista lapsista niin helposti mieltää helpoksi sellaisenkin lapsen mitä muut ei yleisesti pidä helppona. Tietty helppous nyt on muutenkin hankala käsite.

Itse tiedostan pitäväni helppoina monia sellaisiakin lapsia jotka eivät sitä varsinaisesti olekaan. Tuokin on ihan hyvä itselleen tiedostaa, pääsee paremmin yhteisymmärrykseen muiden vanhempien kanssa.

 

["Maru"]

Lapsi joka tarvitsee jatkuvaa valvontaa, myös ulkopuolisten silmissä. Pelkkä vanhempien mielipide ei ole objektiivinen, vaan riippuu paljolti vanhemman tavasta suhtautua lapseen ja hänen tekemisiinsä. Meillä kaksi ekaa ovat ns helppoja lapsia, joilta löytyy luonnetta, vaikkakin pojalla on asberger ja adhd piirteitä, jopa diagnoosiin asti löytyisi. Mutta kohtalaisen helppo silti. Kolmonen on jo hieman vaativampi tapaus, mutta keskiverto lapsiin kuuluu silti. Touhukas ja menevä, vilkaskin on ihan ärsyttämiseen saakka, mutta uskoo kuitenkin pääasiassa aina. Nelonen onkin sitten omaa luokkaansa ja tästä olen saanut usein kuulla myös ulkopuolisilta. Ei ole siis lähelläkään helppoa. On pakko olla jatkuvasti kartalla mitä tekee. Kun suuttuu, kaikki lentää käsistä, lyö, potkii, raapii ja puree täysin hallitsemattomasti. Hetkeäkään ei voi hengähtää, koska silloin juuri alkaa tapahtua. On jatkuvasti menossa eikä käskyt ja kiellot mene perille. Samaa asiaa opetellaan kerta toisensa jälkeen, kuitenkaan sen tajuntaan menemättä. Tullut kalliiksi tuo lapsi äkkipikaisuutensa vuoksi. Mitään diagnoosia lapsella ei ole, mutta tällä menolla tulee varmasti sen saamaan. Samaan tapaan silti kasvatan kuin muitakin lapsia, mutta kärsivällisyys on kerrottu sadalla. Välttämättä siis vaativa lapsi ei tarvitse diagnoosia, mutta jos myös ympäristö kokee lapsen vaativaksi, hän on sitä.

 

[Draumsyn]

Varmasti tuohon vaikuttaa paljon se ihmisen oma kokemus lapsista. Jos siis on enemmän kokemusta todella vaativista lapsista niin helposti mieltää helpoksi sellaisenkin lapsen mitä muut ei yleisesti pidä helppona. Tietty helppous nyt on muutenkin hankala käsite.

Itse tiedostan pitäväni helppoina monia sellaisiakin lapsia jotka eivät sitä varsinaisesti olekaan. Tuokin on ihan hyvä itselleen tiedostaa, pääsee paremmin yhteisymmärrykseen muiden vanhempien kanssa.

Tuo on niin totta. Meillä kaikki lapset ovat erityislapsia ja ongelmia on nimenomaan käytöspuolella (kaikilla ihan erilaisia), joten vertailukohtani ovat tosiaan erilaiset kuin monien muitten. Oikeissa vuorovaikutustilanteissa sitä yleensä pystyy puhumaan asioista niin, ettei väärinkäsityksiä tule, mutta näillä palstoilla silloin tällöin sellaisia tulee vastaan.

Varsinkin sen jälkeen, kun tavislasten äidit ovat kilpaa kiljuneet, miten väärin tilanteet kotona hoidan ja miten paljon paremmin he olisivat niistä selvinneet. (Joo, sen kun näkisi. ) Silloin ei välttämättä muista heti kärkeen määritellä, mitä tarkoittaa sillä helpolla lapsella...

 

["maru"]

[QUOTE="Maru";26139743]Lapsi joka tarvitsee jatkuvaa valvontaa, myös ulkopuolisten silmissä. Pelkkä vanhempien mielipide ei ole objektiivinen, vaan riippuu paljolti vanhemman tavasta suhtautua lapseen ja hänen tekemisiinsä. Meillä kaksi ekaa ovat ns helppoja lapsia, joilta löytyy luonnetta, vaikkakin pojalla on asberger ja adhd piirteitä, jopa diagnoosiin asti löytyisi. Mutta kohtalaisen helppo silti. Kolmonen on jo hieman vaativampi tapaus, mutta keskiverto lapsiin kuuluu silti. Touhukas ja menevä, vilkaskin on ihan ärsyttämiseen saakka, mutta uskoo kuitenkin pääasiassa aina. Nelonen onkin sitten omaa luokkaansa ja tästä olen saanut usein kuulla myös ulkopuolisilta. Ei ole siis lähelläkään helppoa. On pakko olla jatkuvasti kartalla mitä tekee. Kun suuttuu, kaikki lentää käsistä, lyö, potkii, raapii ja puree täysin hallitsemattomasti. Hetkeäkään ei voi hengähtää, koska silloin juuri alkaa tapahtua. On jatkuvasti menossa eikä käskyt ja kiellot mene perille. Samaa asiaa opetellaan kerta toisensa jälkeen, kuitenkaan sen tajuntaan menemättä. Tullut kalliiksi tuo lapsi äkkipikaisuutensa vuoksi. Mitään diagnoosia lapsella ei ole, mutta tällä menolla tulee varmasti sen saamaan. Samaan tapaan silti kasvatan kuin muitakin lapsia, mutta kärsivällisyys on kerrottu sadalla. Välttämättä siis vaativa lapsi ei tarvitse diagnoosia, mutta jos myös ympäristö kokee lapsen vaativaksi, hän on sitä.[/QUOTE]


Alusta oli kadonnut lause: Mielestäni vaativan lapsen voi määritellä mutta ei helppoa. Tavallinen lapsi on helppo. Vaativa lapsi on ...

 

[erinys]

helppo on mustakin vähän omituinen määritelmä, mä näen asian niin, että kun lapsi nukkuisi, söisi, kehittyisi, sairastelisi tavallisen tapaan, ilman suurempia probleemia, niin asia ok... mulle on ollut ihan helvetillisen traumaattista lapsen silent refluksi ja ekan vuoden täysvalvominen, siksi meille ei enempää lapsia tule, koska mun pää ei kestäisi...
eikä mikään rauhallinen tapaus ole tämä ainokainen nytkään, huokaisen ja odotan uusia haasteita

 

[halipupu harmaana]

Helppo lapsi on mun mielestä sellainen, jonka kanssa on ollu helppo olla ihan vauvasta lähtien ja jolla ei ole ollut esim. koliikkia tai allergioita, jotka on vaikeuttaneet perheen arkea. Luen oman esikoiseni helpoksi lapseksi, mutta toinen on ollut hieman vaikeampi, koska hänellä on ollut maitoallergia vauvana ja se oli rankkaa aikaa ja vanhempanakin hänellä on voimakkaampi tahto kuin esikoisella ja jokaisesta asiasta väännetään ja käännetään, mutta onhan sitä paljonkin vaikeampikian lapsia kuin nämä omani, terveitä sentäs ovat ja ihan nornaaleja kehitykseltyään jne...

 

["vieras"]

Multa meinasi ensin nousta niskakarvat pystyyn aloituksesta, mutta sitten tajusin, että "normaali" lapsi on helppo lapsi hja ap on oikeassa. Nykyään vaan tuntuu vanhemmat tekevän niistä lapsista "vaikeita". Kun kiukuttelu ja huonokäytöksisyys musta kuuluu lapsen käytökseen, toisilla sitä on enemmän ja toisilla vähemmän. Moni vanhempi ei vaan tunnu kestävän yhtään lapsen ikään kuuluuvaa huonoa käytöstä ja sitten lasta sanotaan vaikeaksi.

 

["Tjaa"]

Riippuu varmaan, tarkoitetaanko helpolla lapsen temperamenttia vai sitä, liittyykö lapsen terveyteen tms. isoja haasteita.

Itse miellän puheet helposta ja vaikeasta puheeksi lapsen temperamentista. Esim. moniallerginen tai kehitysviivästeinen lapsi voi olla temperamentiltaan helppo: sopeutuva, harkitseva, hyväntuulinen. Lapsella itsellään ja hänen vanhemmillaan ei vaan ole helppoa.

Mitä temperamenttiin tulee, jokaisella on ne helpot ja hankalat piirteet. Ja samat piirteet voivat toisissa tilanteissa olla helppoja, toisissa hankalia. Esim. lapsi, joka vierastaa kovasti lähes kaikkia aikuisia, voi olla haaste vanhempien sosiaaliselle elämälle, mutta lapsen ollessa isompi voi luottaa paremmin siihen, ettei hän lähde vieraiden aikuisten matkaan.

Oma lapsi on helppo siinä mielessä, että nukkuu hyvin (uskomattomat unenlahjat), on rytmiltään säännöllinen, syö hyvin (ellei ole kipeä), on rohkea ja ulospäinsuuntautunut (joten uusiin paikkoihin on helppo mennä ja tavata uusia ihmisiä, eikä tarvi huolehtia siitä, että toinen stressaantuu liikaa), on sitkas eikä säiky vähästä, sekä nauttii uusista asioista. Toisaalta hän on todella voimakastahtoinen, ylidramaattisuuteen saakka suurieleinen, ei opi kertavahingosta ja suuttuu nanosekunnissa. Ja sitten taas leppyy nanosekunnissa ja näyttää tykkäämisensäkin ja innostumisensa isosti. En osaa sanoa, onko lapseni helppo vai vaikea. Ehkä se kokemus ns. vaikeudesta syntyy siitä, että odottaa jotain muuta kuin mitä saa.

 

[gddf]

hyviä vastauksia.joitakin ärsyttää se "helppo lapsi"-sanonta,mutta se nyt on ensimmäinen joka perustyytyväisestä lapsesta mieleen tulee.omani luen "helpoksi" ja "Kiltiksi" ja saatan sanoa että oli helppo vauva tai kiltti vauva.
sillä tarkoitan vain sitä että ei ollut paljoa sairas,ei ollut koliikkia,ei kitissyt ja inissyt semmoista tyhjänpäiväistä.(joku ottaa tästäkin herneet,kyllä,lapsi voi kitistä myös turhasta,jos on vaikka opetettu pienestä pitäen että kokoajan kannetaan esim sylissä,inisee sitä syliä saadakseen kyllä hoidossa ja muutenkin sitten),nukkui ihan hyvin,sopeutui hyvin päivärytmiin,on ollut rauhallinen mutta silti innostuva,jos on tehnyt tuhmuuksia,on totellut kun käsken lopettaa,hyväksynyt rangaistuksensa (jäähy,tai lelu pois tms) mutta siis helppo lapsi=perustyytyväinen.

 

[La Paset]

Meidän lapsi on ollut helppo. Ei uhmaikiä, ei huutokohtauksia, ei ikinä mitään negatiivista ole ollut.

 

["juups"]

Mulle helppo lapsi tarkoittaa sitä, että se nukkuu hyvin. Kaiken muun mä kestän ja jaksan, mutta en mahdottomia yövalvomisia, mun on saatava hyvät yöunet. Vauva toki herää yöllä ja syö, se on ok, kuhan ei kuku montaa tuntia. Mulla on kolme helppoa lasta, ja yksi "vaikea". Siis tämän luokituksen mukaan.

 

["Äiti neljälle"]

Minulle omien lasteni (neljä) kohdalla se tarkoittaa sitä, että helppo lapsi verrattuna ei-helppoon lapseen alkaa suht kivasti nukkumaan ja hänellä on vain ne "normaalit" uhmat, eikä sellasta mitä ainakin nyt yhden kohdalla ollaan jo viis vuotta nähty. Eli helppo lapsi nukahtaa suht helposti, vaikea lapsi saattaa vetää useita kertoja viikossa iltaraivarit ja häntä joutuu pitämään sylissä tunnin, jopa toista tuntia ja rauhottelemaan. Häntä joutuu rauhottelemaan sylissä pitäen, jotta ei satuta itseään tai toista.

Helppo vauva on sellanen, joka nukkuu yöt tai joka tapauksessa ainakin sen kolme tuntia aina putkeen, jonka jälkeen vain syö. Helpolla vauvalla on rytmit suht kohdallaan, eli yöllä ei seurustella. Hankala vauva sitten taas saattaa vaatia juttuseuraa klo 03.47 ja syödä seittemän kertaa yössä. Tai oikein hankala ei huoli tuttia ja nukkuu tissi suussa tuttina ekat puoli vuotta.

Näistä on minulla kokemuksia neljän kanssa. Kaikki ovat erilaisia. Yksi hirmu helppo ensimmäisen 3kk jälkeen nukkuja, yksi, joka ei nukkunu vielä 1v3kk iässäkään täysiä unia ikinä ja sai niitä raivareita. Sitten on sellanen välimuoto noista ilman niitä JÄRKYTTÄVIÄ raivareita, mutta käytti tissiä tuttina jne. Ja sitten on tämä tapaus, joka on suht helpohko, kunhan vain sais rytmin kohdalleen niin, että nukkus illasta yöhön sen pidemmän pätkän, esim. 4-6 tuntia ja oikeesti tajuais, että nyt alkaa yö.

 

["S. Donald"]

Mun on kanssa helompi määritellä vaikea lapsi (kun sellaisesta vaan on kokemusta).
Tässä esimerkkejä mitä se meillä tarkoitti:
Heräili ekat 8 kk noin 20 minuutin välein yöt ja päivät
Söi huonosti, rintaa ekat 3kk ja sen jälkeen ei millään konstilla ja pullostakin syöminen oma taistelunsa
Ei ollut hetkeäkään tyytyväinen itsekseen, ei siis sekuntiakaan. Suihkussa, vessassa tai syömässä ei yksin kotonaollessa voinut käydä ilman huutoa.
Koko hereilläoloaika pientä kitinää

Ja meillä ei siis ollut mitään fyysistä sairautta tai vikaa, kyllä tutkittiin kaikki mahdollinen.
Ja kehityksessä ei ole ollut mitään viivettä, päin vastoin liikkumisen aloitti huomattavan varhain. Samoin puheen kehitys vähintäänkin ikätason mukaan.
On vaan aina ollut vaativa tapaus, on vielä nyt 4 vuotiaanakin temperamenttinen ja huomattavasti enemmän huomiota vaativampi kuin ikätoverinsa.

Helppo lapsi on minusta siis vaativan vastakohta.