Paino kertyy vähän eri tavalla. Tai siis, tietysti kuka tahansa tulee ylipainoiseksi, jos syö liikaa, mutta se pieni ylipaino kertyy vähän eri tavalla ja eri vauhdilla ihmisille.
Meillä on lapsi ylipainoinen, isä hoikka ja äiti ylipainoinen (lapsesta asti olen ollut, siksi tiedänkin että parempi on puuttua nyt). Lapset syövät keskenään samaa ruokaa, ja ovat suunnilleen yhtä aktiivisia. Yksi kuitenkin kerää painoa, eli syö sitten kuitenkin liikaa suhteessa kulutukseensa. Ollaan muutettu koko perheen ruokailutapoja, esim ei herkkuja ole edes siellä kaapissa houkuttelemassa (on sitten vaan äidin omassa piilossa :ashamed: ), perusruoassa mietitään entistä enemmän annoskokoja ja ollaan yhdessä liikuttu enemmän. Tämä painonkerääjä on motorisesti vähän kömpelö ollut aina, eikä ole löytänyt sellaista omaa liikuntalajia, vaikka ollaan useampia harrastuksia vuosien varrella testattu. Lapsille on siis aloitettu kaikille ajoissa liikuntaharrastukset, kun tiedän omasta kokemuksesta, että on paljon helpompaa pienenä oppia liikkumisen illoa.
Muutos tapahtuu hitaasti, ensin tuli vielä painonnousua mutta käyrä oli taittunut hitaammin nousevaksi, sitten oikeastaan on pysähtynyt se nousu. Ylipainoa on edelleen, mutta paino ei ole noussut joten oletettavasti sitten pituuskasvun myötä tulee tasaannusta.
Minä olen myös itse syömishäiriöinen taustaltani ja tosiaan myöskin ylipainoinen, mutta ei siellä lääkärissä/hoitajalla ole mitenkään alettu syyllistämään, että hei plösö sulla on läski lapsi. Ihan on saatu fiksuja neuvoja, ja päästiin ravitsemusterapeutille juttelemaan kun pyysin.
Tiedän, että minun pitää itsenikin näyttää lapsille parempaa esimerkkiä, vaikka olenkin huijannut itseäni pitkään että en ole huono esimerkki kun syön salaa lapsilta niitä herkkuja. Eihän se niin mene. Se yhdessä liikkuminen on tosi hyvä tsemppari.
Lapsuuden ja nuoruuden aikainen ylipaino aiheuttaa kuitenkin lapselle niin paljon muitakin ongelmia, kuin fyysisiä. Se vaikuttaa itsetuntoon, suhtautumiseen itseen, siihen miten muut suhtautuu. Tavallaan siis vaikka siellä tulis ihan saarnaakin siellä vastaanotolla, se on sitten vaan sellainen peiliin katsomisen paikka ja kannattaa, kun miettii mitä siellä vaakakupissa on.
Mulla on itselläni se vika, etten itseäni sillä tavalla arvosta kuin lapsiani. Vaikka tiedän, että terveys ja hyvinvointi vaatii sitä painonpudotusta, olen vähän sellainen "ei mulla niin väliä ole". Mutta lapsilla on väliä, ja sitä kautta mullakin.
Kaikkein kivointa on yhdessä liikkuminen, sitä vaan kannustaa enemmän. Ja noudattaa säännöllisiä ruoka-aikoja, katsoo annnoskokoja.
