Mitä tämä sitten on? (liittyy hyväksikäyttöön)

[ei kukaan]

Olen kuullut hurjan paljon juttuja lasten hyväksikäytöistä.
Lisäksi kun itse olin 8-10v, oli meillä eräs tuttu perhe, jossa oli 10poikaa. Ei tyttöjä. Tämän perheen isä aina meillä käydessään ihaili minua ja sanoi kuinka hänkin tahtoisi tytön ja voisi huolia minut jne. NYT ymmärrän, että ehkä se oli ihan viatonta tyttövauvan kaipuuta 10pojan kanssa...mutta SILLOIN koin sen ahdistavana. Hän olisi tahtonut minut aina syliin ja joskus vähän väkisinkin koitti ottaa. Aloin vältellä tätä miestä ja olin siitä silloin erittäin ahdistunut. He muuttivat pois paikkakunnaltamme kun olin 10v.
Vasta noin viikko sitten kerroin äidilleni tästä! Hän vähän ihmetteli, eikä muista että mitään tuollaista olisi koskaan tapahtunut.
Minulla on tänäpäivänä omia lapsia ja joku ihme pelko sisimmissäni, että jos minustakin tulee joku hyväksikäyttäjä! En tunne mitään sellaista itsessäni, enkä ikinä haluaisi tehdä yhdellekään lapselle mitään pahaa, siitä olen aivan varma!! Rakastan omiani yli kaiken, mutta mitään pahaa en heille tekisi ikinä. Mutta päähäni on jotenkin iskostunut se "väittämä" että hyväksikäytetyistä (vaikka en ehkä ollut edes sellainen) tulee myös hyväksikäyttäjiä ja tässä pelossa (kuulostaa ehkä tyhmältä) koen varsinkin tyttölasten pyllynpesutkin kiusallisina jotenkin...! Pelkään, ettenhän vain kosketa liikaa, enhän vain katso liikaa jne.jne. *nolona*
Tää on ihan tyhmä ongelma, mut kuitenkin...poikien kans tätä ei ole oikeastaan ollenkaan.

 

[ei kukaan]

tuo silmänisku ei ollu kyllä tarkotettu tuonne

 

[ei kukaan]

Sanokaa jotain! Älkää vaijetko tästä aiheesta!

 

[Aggie]

No minua hyväksikäytettiin taaperosta noin kymmenvuotiaaksi, enkä usko tai pelkää rupeavani itse hyväksikäyttäjäksi... En tiedä millaista vastausta etsit, mutta tämä on minun vastaukseni.

 

[Vieras]

Ensinnäkään sinua ei ole käytetty koskaan hyväksi lukemani perusteella joten käytösmallia ei ole mitä jäljitellä. Joku estymä sulla kumminkin on jos et pysty olemaan luonnollinen edes pienen lapsen alastomuuden kanssa

 

[NaRikka]

Sellaisesta kamalasta asiasta, kuin hyväksikäyttö, jää aina ihmisen mieleen tahra, likainen olo. Ja kun itsellä on likainen olo, sitä yrittää peitellä kaikin voimin tyyliin: "jos mä nyt pesen tätä pyllyä ja vahingossa koskenkin sinne, niin näkeeköhän nuo, että mä olen likainen". Olisi hyvä, jos pääsisit puhumaan asiasta, käsittelemään asian. Koska jos olet kokenut sen henkilön käytöksen hyväksikäyttönä, niin se riittää traumoihin. Vaikka kyseessä olisikin ollut vain viaton tytönkaipuu. Syliinpakottamalla sulta ollaan viety itsemääräämisoikeuden tunne. Hae oikeasti keskusteluapua, se auttaa.

 

[ei kukaan]

Voiko tuo olla sitten jotain perua siitä, kun meillä kotona on aina puhuttu "pyllystä" (siis tarkoitettu pimppiä) tyyliin "hyi, hyi, hyi, ei saa koskea, ei saa katsoa, ei saa, ei saa...hyi!"??

 

[ei kukaan]

taas tuli tuo hitsin silmänisku..miks se noin?!

 

[pelko]

Itsekin koen tulleeni lapsena hyväksikäytetyksi läheisen sukulaisen taholta. Koskaan en ole siitä kenellekään mitään sanonut. Minulla on ollut myös tuo pelko, että minusta tulee vinksahtanut myös, vaikka mitään ällöttävämpää en maailmassa tiedä kuin lasten hyväksikäyttö.

Oma tyttöni sai opetella kyllä tekemään alapesunsa itse heti kun vain mahdollista. Haluan samalla opettaa sitä, että on alueita joita ei koskettele muut. Lisäksi minulla on välillä pahoja pelkokohtauksia siitä, että en tajua jos joku läheinen tekee pahaa lapselleni. Epäilen sitten varmuuden vuoksi aina pahinta jos tyttö kertoo jotain "epäilyttävää".

Raskausaikoina minua piinasivat ja piinaavat yhä painajaiset lastenhyväksikäytöstä. Tunnen hirveää pahoinvointia sitten aamulla niiden unien johdosta. Vaikka unet ovat ahdistavia, tunnen silti morkkista siitä että edes näen koko aiheesta painajaisia.

Päätin jo ennen kuin sain lapsia, että jos joskus päähäni alkaa tulla jotain epätervettä ajatusta lapsia kohtaan, tapan mieluummin itseni ja jätän lapset äidittömiksi kuin aiheutan heille sellaista pelkoa ja tuskaa, mitä hyväksikäyttäjät aiheuttavat.

En tiedä auttaisiko sitten se, että joskus kertoisi omista kokemuksistaan jollekin, koska sieltähän ne pelot lähtevät.

 

[Javie]

Kannattaa puhua, puhua ja puhua.
Noista tuntemuksista, lapsuuden tapahtumista jne.
Terapia voisi olla hyvä paikka purkaa tuntemuksiaan ja terapeutti osaa (toivottavasti ainakin) vetää yhteyksiä lapsuuden pieniltäkin tuntuvista tapahtumista nykypäivän käyttäytymiseen ja pelkoihin.
Mutta kyllä se puhuminen auttaa joka tapauksessa oli sitten kuuntelijana kuka tahansa.

Se väittämä että hyväksi käytetyistä tulee hyväksikäyttäjiä ei ole totta. Toki hyväksikäyttäjissä on hyväksikäytettyjä, mutta suurta osaa hyväksikäyttäjistä ei ole hyväksikäytetty.
Käsittelemällä omat traumansa varmistaa sen että ei "toista tapahtumia"

Ilmeisesti sen sijaan pelko siitä että tekee jotain lapsille on hyvin yleinen hyväksikäytetyillä.