Mitä tässä nyt pitäisi tehdä että ajattelis vaan lasten etua?

["kolme lasta"]

Isä haluaa jakaa lapset tai sitten molemmat hänelle. Minä taas haluan molemmat itselleni enkä ainakaan halua alkaa jakamaan lapsia kuin jotain kahvikuppeja. Mitä nyt pitäisi tehdä? Ei olla asiasta riidelty tai muutakaan mutta pattitilannehan tämä on. Molemmat ilmoittaneet jyrkän mielipiteensä eikä ne tule helposti muuttumaan.

Mikä sitten olisi paras vaihtoehto? Lähteä taistelemaan lapsien huoltajuudesta oikeuteen ja repiä kaikki suhteet rikki vai antaa miehelle periksi ja luovuttaa molemmat lapset? En osaa ajatella elämääni ilman lapsia mutta sydämeen sattuu ajatus rikkonaisesta sisarsuhteesta. Onko itsekästä pistää lapset "puoliksi"?

Ja jos lähdemme oikeuteen molemmat haluaa lapset siksi aikaa itselleen koska se edistää päätöstä paljon sen hetkisen huoltajan eduksi. Kamalaa ajatellakaan mitä tässä vielä tapahtuu.

 

["Vieras"]

Siis nimimerkistäsi huolimatta teillä on "vain" kaksi yhteistä lasta? Älkää missään nimessä ainakaan jaa lapsia!

 

[eiei]

Lapsien etu ei ole ainakaan heidän erottamisensa siksi, että vanhemmat eivät saa sovittua asiasta. Älkää erottako lapsia toisistaan!!! Olisiko vuoroviikkoasuminen vanhempien luona mahdollista?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";24380569]Siis nimimerkistäsi huolimatta teillä on "vain" kaksi yhteistä lasta? Älkää missään nimessä ainakaan jaa lapsia![/QUOTE]

Miehellä yksi lapsi entisestä suhteestaan ja meillä siis kaksi yhteistä.

 

[Kaulin]

Minkä ikäisiä lapsia?

Oman kaverini vanhemmat erosivat kun lapset (tyttö ja poika) olivat ala-asteikäisiä. Lapset saivat itse päättää, missä haluavat asua. Tyttö halusi äitinsä luo, ja poika jäi isälleen. Toki tekivät viikonloppureissuja ristiin, ja olivat kaikki tyytyväisiä.

 

[tiuhti_]

miksei vuoroviikkosuutta vois ottaa käyttöön niinku joku ehdotti? sitten kun laspet on vanhempia niin saisivat päättää itsemissä asuvat?

 

["aloittaja"]

Miehellä on 7v tyttö ja meillä yhteisiä 3 ja 5v. Molemmat lapset aina olleet minun kanssa. Mies töissä ja lasten hoitoon osallistuminen on aina ollut huono.

 

["aloittaja"]

Muuttaisin lähemmäs ystäväviäni ja sukua. Välimatkaa tulisi melkein sata kilometriä. En tunne täältä ketään kun vasta kolme vuotta sitten muutettiin tänne. Ei ole ollut koskaan mahdollisuutta siis tutusua kehenkään.

 

["Mie vaan"]

Älä vain erota sisaruksia. Minut ja veljeni "jaettiin" kun olin 9 ja veli 7. En ikinä päässyt siitä yli ettei veli enää asu mun kanssa ja aamuisin en näe häntä. Vaikka me tapeltiin hullun tavalla joskus niin kyllä me toisiamme rakastamme ihan äärettömän paljon. Nyt aikuisina olemme lähentyneet uudestaan jonkin verran mutta samaa ei enää takaisin saa

 

[minäkinmietin]

samaa mietin. Meillä lapset on vasta 1v ja 2v :-´(
vaikea sinnitellä enää tässä liitossa... olen yrittänyt, todella....