Mitä tässä tilanteessa kuuluu tehdä? Näkemyksiä toivoisin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun mielestä ensin parisuhdeaikaa. Ja sitten omaa aikaa.
Meinaa tuossa tilanteessa jos lähtee vain hakee sitä omaa aikaa, niin taatusti päätyykin eroon.
Se nyt riippuu niin tilanteesta. Se yhteinen aika voi lyödä asiat entistä enemmän lukkoon, jos oma olo ei ole hyvä ja toisen läheisyys ap:n mukaan oksettaa. Silloin pitää ensin oma olo saada kuntoon ja oma aika voi korjata sitä. En meinaa, että pitää lähteä omalle lomalle, vaan ottaa sitä omaa aikaa arkeen, tunti sieltä, toinen täältä - miehelle vastuuta arjen pyörittämisestä ja itselle aikaa itseä kiinnostaviin juttuihin. Tämä siis silloin, jos tuntuu, että kaikki pyörii vain muiden hyvinvoinnin ympärillä ja itsellä ei ole mitään "omaa" elämää ja olo on kuin loppuunpalaneella Duracell-pupulla. Se on sitten toinen juttu, jos on ollut aikaa itselle, omille harrastuksille yms ja senkin jälkeen kaikki on onnetonta.
 
Mä en kyllä tajua, millaisissa (paskoissa) parisuhteissa ne, jotka neuvovat väkisin jäämään yhteen, elävät.

Mä en ainakaan haluaisi elää miehen kanssa joka suutelee mua vain koska niin kuuluu tehdä.
Minä taas en ymmärrä, miksi aina ensimmäiseksi käsketään erota.

Enkä käske eroamaan tai jäämään yhteen, vaan selvittämään ensimmäiseksi itselleen, miksi tuossa tilanteessa ylipäätään ollaan ja sen jälkeen korjaamaan tilanteen tavalla tai toisella. Se voi olla yhdessä pysyminen tai eroaminen. Pelkkä karkuun juokseminen ei ole hyväksi.
 
Olet kyllästynyt ja koska miehesi on niin hyvä mies, et edes koe jännitystä ja draamaa, mitä monissa perheissä on. Monesti ne ongel at saavat tajuamaan, ettei halua erota. Itse ainakin rakastun mieheeni enemmän aina kovan riidan jälkeen. Sitä tavallaan käy eron läpi päässään ja tajuaa, ettei haluakaan sitä. Siinä hetkessä, kun voisi, muttei enää halua. Silti välillä tasaisina aikoina mietin, että yksin olisi kiva ja mies on tylsä, laiska ja keksin syitä miksi haluaisin erota. Toki näitä en miehelle puhu. Tositilanteessa en sitten haluakaan erota.

Suomi on yksi niistä maista joissa voi vaan erota, koska kyllästyttää. Esimerkiksi saksassa elätät edelleen puolisoasi, jos eroat. Tai ei tule toimeen yksin rahallisesti. Heillä ei tule turhia eroja, koska toinen nyt vaan on kyllästynyt ja kaipaa draamaa. Se on se todennäköisin syy miksi, et enää rakasta. Ei ole enää kipinöitä ja nyt päässäsi olet päättänyt tiedostomattomasti, että haluat muutosta ja koska et muuta keksi, haluat erota.

Oletko ajatellut miten haluat elää esimerkiksi, kun tulee lapsenlapsia tai entö 60 vuotiaana, kun energiaa, seksielämää jne ei välttämättä ole. On paljon yksinäisiä vanhuksia. Miehesi voi löytää toisen ja sinä voit jäädä yksin. Eikä kukaan tule tuntemaan sinua yhtä hyvin kuin lastesi isä ja pitkäaikaisin kumppanisi.

Alkaisit vaikka harrastamaan ja ottamaan omaa aikaa. Mene vaikka viikonloppumatkalle yksin.
 
Minä keroon. Oikeasti. Mieti, mihin ihastuit miehessäsi. Muistele syitä, joiden vuoksi valitsit juuri hänet. Muistele niitä hetkiä, kun päätit ihan itse yrittää saada lapsen juuri tuon miehen kanssa. - Ja nyt kökötät siinä ja uikutat. Ryhdistäydy, nainen! Sulle ei koidu mitään hyvää siitä, että liitelet pää pilvilinnoissa ja teet ratkaisuja hormonihuuruissa tai niiden puutteessa. Mene vaikka terapiaan, mutta koeta edes aikuistua.

Mitkä ihmeen hormonihuurut ja mitkä ihmeen pilvilinnat? Miksi ap:n pitäs aikuistua jos on jo aikuinen? Eikö aikuinen muka voi tuntea noin? Älkää lisätkö tekstiin sellaista mitä siinä ei ole.
En tiedä mitä ap:n pitäs tehdä, paljon on jo yrittänyt. Ehkä parisuhdeterapia.
 
Et vain kestä normaalielämää vaan vertaat sitä ensirakkauden huumaan. Aika tavallista neljääkymppiä lähestyvillä naisilla.

Tavallinen elämä on tavallista. Puoliso on keskinkertainen. Suurta onnea ei ole odotettavissa, joten kannattaa keskittyä arkipäivän positiivisiin asioihin eikä unelmoida siitä prinssistä, joka noutaisi sinut kunhan tylsästä äijästä pääsisi eroon...

Minusta ap ei unelmoinut prinssistä vaan yksinolosta...Lukutaitoa, kiitos
 
Kun seuraavan kerran vastahakoisesti suutelet miestäsi, ajattele, että se suudelma on viimeisenne. Kun rakastelette, ajattele, että se oli sitten siinä. Ole kiitollinen vuosista, jotka tuo oikeasti hyvä mies vietti kanssasi. Vain hän antoi sinulle lapsesi, ei kukaan muu. Vain hän kesti rinnallasi vuosikaudet. Jätä mielessäsi jäähyväiset perheellenne. - Riemastutko?
Sori....En oo FB:ssä mutta tää kuulostaa niiltä kuuluisilta FB-nyyhkyteksteiltä joita jaetaan eteenpäin. :D

Mutta ihan totta tuossa puhutaan.
 
  • Tykkää
Reactions: vierailijatartar
En oo koskaan pannut kun hirvi, mutta kuulostaa taas siltä että sun kannattais.
Se "mä panen kuin hirvi" oli huono läppä.
Mua ei edes hymyilyttänyt kun painoin lähetä-nappia.

No, koskaan ei tiedä mistä sitä jää ihmisten mieleen...
 
Paras tapa selvittää mitä haluaa on avata suu ja sanoa miehelle ettei kaikki ole nyt hyvin ja ero on mielessä. Jos tästä tulee maailman kauhein fiilis ja haluaa sillä sekunilla perua sanansa niin jotain on korjattavissa, mutta jos olo on sanoinkuvailettoman helpottunut, on aika erota.
 
Paras tapa selvittää mitä haluaa on avata suu ja sanoa miehelle ettei kaikki ole nyt hyvin ja ero on mielessä. Jos tästä tulee maailman kauhein fiilis ja haluaa sillä sekunilla perua sanansa niin jotain on korjattavissa, mutta jos olo on sanoinkuvailettoman helpottunut, on aika erota.

Entäs, jos hoksaa, että ei tässä nyt tainnut ihan kaikki vielä ollakaan. Pitääkö ihan varmasti erota. Onko se ero aina ratkaisu elämän ja parisuhteen luontaisesti vaikeisiin tilanteisiin ja vaiheisiin.
 
Sinähän se vasta vittuilija olet, ilmeisesti vanhempasi olivat niitä kuvottavia heteroita. Tekstini ei ollut feisbookista, vaan uniikki ja kirjoitin sen aloittajaa ajatellen.
Siis mitä "niitä kuvottavia heteroita?"

Anteeksi ironiani. Mut ihan asiaa kirjoitit mutta se oli vaan sillai feispuukkimaisesti kirjoitettu. :rolleyes:

Semmoinen välihörähdys tuo vaan oli minulta.
 
Mä en kyllä tajua, millaisissa (paskoissa) parisuhteissa ne, jotka neuvovat väkisin jäämään yhteen, elävät.

Mä en ainakaan haluaisi elää miehen kanssa joka suutelee mua vain koska niin kuuluu tehdä.
En minäkään. Paskamainen mieshän se olisi, jos olisi liian saamaton ylläpitämään tunteitaan minua kohtaan. Kaikki pystyvät halutessaan rakastumaan puolisoonsa uudestaan, ja tuollainen puolivillainen suhtautuminen, että suudellaan vain tavan vuoksi on syvältä. Kyllä pitää itse olla sen verran viitseliäisyyttä, että kasvattaa ne tunteensa uudestaan, ja sitten suutelee taas aidosti.

Ne tunteet ovat oman pään sisällä, ja vain kukin ihminen itse voi vaikuttaa omiin tunteisiinsa. Ei kukaan muu.
 
Ap- varas itsellesi aika psykologille.
Sen jälkeen otat yhteyttä seksuaaliterapeuttiin.
Muutaman kuukauden jälkeen olet toinen ihminen.
Tarvitset ammattiapua.
 

Similar threads

O
Viestiä
3
Luettu
491
Perhe-elämä
pidä huolta itsestäs
P

Yhteistyössä