Mitä te jotka tuomitsette lahjalistat/rahan viette häälahjaksi??

[Williviini]

se on aivan sama, onko vaiko eikö lahja tarpeellinen ja hyödyllinen hääparille. tärkeää on se AJATUS jonka ohjaamana lahjan antaja on lahjan hääparille hankkinut tai mikä vielä somempaa: tehnyt. sellanen hyödyn maksimointi kuin tilinnumerot ja lahjalistat on moukkia ja brutaaleja. ne juuri kertoo hääparin syvästä sivistymättömyydestä.

eli ei muuta kuin täyttämään maailmaa täysin tarpeettomalla krääsällä kunhan antajalla on hyvä mieli :headwall: :headwall:

pidän laskelmointia ja oman edun tavoittelua sivistymättömyyden huippuna. hieno käytös on asia, jonka huomaa, asiassa kuin asiassa. myös hääkutsussa.

Minusta on aika eri asia puhutaanko lapsen synttärilahjasta joka yleensä maksaa noin 5-20 eur. Silloin lapselle on ihan ok ja hyvä opettaa että jokaisesta lahjasta kiitetään samalla lailla oli sitten toinen mieluisampi kuin toinen.

Häälahjat usein on kalliimpia ja aikuisilla tuppaa olemaan jo vaikka esim tiettyä astiasarjaa johon toivovat lisäosia, tai sitten tykkäävät tietyistä jutuista. Minusta on tyhmää jättää kuuntelematta lahjansaajaa ja laitaa vaikka 100 eur johonkin joka menee roskiin/kierrätykseen tai pahimmassa tapauksessa ullakolle.

 

[mamma]

se on aivan sama, onko vaiko eikö lahja tarpeellinen ja hyödyllinen hääparille. tärkeää on se AJATUS jonka ohjaamana lahjan antaja on lahjan hääparille hankkinut tai mikä vielä somempaa: tehnyt. sellanen hyödyn maksimointi kuin tilinnumerot ja lahjalistat on moukkia ja brutaaleja. ne juuri kertoo hääparin syvästä sivistymättömyydestä.

eli ei muuta kuin täyttämään maailmaa täysin tarpeettomalla krääsällä kunhan antajalla on hyvä mieli :headwall: :headwall:

pidän laskelmointia ja oman edun tavoittelua sivistymättömyyden huippuna. hieno käytös on asia, jonka huomaa, asiassa kuin asiassa. myös hääkutsussa.

Minusta on aika eri asia puhutaanko lapsen synttärilahjasta joka yleensä maksaa noin 5-20 eur. Silloin lapselle on ihan ok ja hyvä opettaa että jokaisesta lahjasta kiitetään samalla lailla oli sitten toinen mieluisampi kuin toinen.

Häälahjat usein on kalliimpia ja aikuisilla tuppaa olemaan jo vaikka esim tiettyä astiasarjaa johon toivovat lisäosia, tai sitten tykkäävät tietyistä jutuista. Minusta on tyhmää jättää kuuntelematta lahjansaajaa ja laitaa vaikka 100 eur johonkin joka menee roskiin/kierrätykseen tai pahimmassa tapauksessa ullakolle.

jos haluaa, lahjaa suunnitellessa voi ottaa yhteyttä hääpariin, esim. juuri astia-asioissa. silloin lahjatoiveen tarkentaminen lähtee LAHJAN ANTAJALTA EIKÄ LAHJAN VASTAANOTTAJALTA. siinä on vinha ero. on hirveän noloa ilmmoittaa kutsussa että haluan tätä ja tätä. olen itsekin naimissa ja ei olisi tullut mieleenkään laittaa hääkutsuun lahjalistoja tai tilinnumeroita. ei meillä ole sellainen tapana. moni häävieras otti lahja-asian puheeksi ilmloittaessaan häihin saapumisestaan. siinä tilanne oli luonteva eikä aiheuttanut tunnetta hääparin sanelupolitiikasta lahjojen suhteen. emme saaneet ainoatakaan lahjaa, jonka olisimme hävittäneet tai myyneet pois. on arvoja, jotka menevät ohi omien makumieltymysten. on lahjan antaja lämpimät ajatukset.

 

[mie]

Ihmiset ei halua antaa rahaa lahjaksi, koska ovat kateellisia! Annetaan mieluummin joku kamala kippo kuin rahaa, ettei vaan lahjan saaja "hyödy" lahjasta ja osta sillä jotain mieleistään. Mielestäni vihjaaminen siitä, että haluaa lahjaksi rahaa, ei ole sivistymätöntä, mutta se on, ettei halua kunnioittaa lahjan saajan toiveita.

 

[Williviini]

se on aivan sama, onko vaiko eikö lahja tarpeellinen ja hyödyllinen hääparille. tärkeää on se AJATUS jonka ohjaamana lahjan antaja on lahjan hääparille hankkinut tai mikä vielä somempaa: tehnyt. sellanen hyödyn maksimointi kuin tilinnumerot ja lahjalistat on moukkia ja brutaaleja. ne juuri kertoo hääparin syvästä sivistymättömyydestä.

eli ei muuta kuin täyttämään maailmaa täysin tarpeettomalla krääsällä kunhan antajalla on hyvä mieli :headwall: :headwall:

pidän laskelmointia ja oman edun tavoittelua sivistymättömyyden huippuna. hieno käytös on asia, jonka huomaa, asiassa kuin asiassa. myös hääkutsussa.

Minusta on aika eri asia puhutaanko lapsen synttärilahjasta joka yleensä maksaa noin 5-20 eur. Silloin lapselle on ihan ok ja hyvä opettaa että jokaisesta lahjasta kiitetään samalla lailla oli sitten toinen mieluisampi kuin toinen.

Häälahjat usein on kalliimpia ja aikuisilla tuppaa olemaan jo vaikka esim tiettyä astiasarjaa johon toivovat lisäosia, tai sitten tykkäävät tietyistä jutuista. Minusta on tyhmää jättää kuuntelematta lahjansaajaa ja laitaa vaikka 100 eur johonkin joka menee roskiin/kierrätykseen tai pahimmassa tapauksessa ullakolle.

jos haluaa, lahjaa suunnitellessa voi ottaa yhteyttä hääpariin, esim. juuri astia-asioissa. silloin lahjatoiveen tarkentaminen lähtee LAHJAN ANTAJALTA EIKÄ LAHJAN VASTAANOTTAJALTA. siinä on vinha ero. on hirveän noloa ilmmoittaa kutsussa että haluan tätä ja tätä. olen itsekin naimissa ja ei olisi tullut mieleenkään laittaa hääkutsuun lahjalistoja tai tilinnumeroita. ei meillä ole sellainen tapana. moni häävieras otti lahja-asian puheeksi ilmloittaessaan häihin saapumisestaan. siinä tilanne oli luonteva eikä aiheuttanut tunnetta hääparin sanelupolitiikasta lahjojen suhteen. emme saaneet ainoatakaan lahjaa, jonka olisimme hävittäneet tai myyneet pois. on arvoja, jotka menevät ohi omien makumieltymysten. on lahjan antaja lämpimät ajatukset.

Elikkäs morsiusparilla on jo lahjalista päässään, eivät sitä saa julkistaa vaan osottavat että vieraat soittelevat ja kyselevät mistä ehkä mahdillisesti tykkäisitte tästä tai tästä, ajateltiin että teille sopis tällainen :saint: ja sitten morsiuspari hädissään yritää ohjaita vieraita ostamaan jotian mitä he oikeasti tarivtsevat tai mistä pitävät..

Ihan sama miten lämmin ajatus lahjan-antajalla on jos antaisi vaikka taulun josta en mitenkään tykkäsi, tai sitten astioita joita en käyttäisi tai oiva toikan lintuja mitä inhoan, En vaan niitä näkyvillä pitäisi enkä käyttäisi. Hukkaan menisivat heidän rahat ja jos haluavat rahaa tuuleen heittää niin yks lysti.

Kyllä lahjanantajallakin voi olla käytöstapoja.

 

[mamma]

onneksi olen saanut kasvaa ja saan edelleen oleskella sivistyneissä piireissä. ei tarvitse omalla kohdalla pohtia näitä kysymyksiä. hyvää päivän jatkoa!

 

[kielletty]

onneksi olen saanut kasvaa ja saan edelleen oleskella sivistyneissä piireissä. ei tarvitse omalla kohdalla pohtia näitä kysymyksiä. hyvää päivän jatkoa!

Voi jestas mikä kermaperse *ojentaa vitosen setelin, jolla voit ostaa pussillisen pakasteherneitä*

 

[Sipi&Tylvesteri]

Rahan pyytäminen on tökeröä ja hyvien tapojen vastaista. On niin monta muuta tapaa ilahduttaa ihmisiä, kuin raha tai tavara! Vaikka matka, lahjakortti jonnekin, lupaus hoitaa kissaa/koiraa/lapsia, palvelun ostaminen jonnekin (siivous, kodin remppa), ei voi väittää että "meillä on jo kaikkea" ja pyytää rahaa. Jos on jo kaikkea, mitä sillä lisäfyrkalla sitten voisi saada?

 

[vieras]

Meillä oli hääkutsun lisäksi kuoressa mukana kartta juhlapaikalle ja kartan vieressä oli runo, jossa kerrottiin rahatoiveesta. Se ei kuitenkaan ollut mikään KÄSKY vaan ajattelin, että kiva jos joku tuo ihan lahjojakin. Vähemmän tuli niitä lahjoja ja suurin osa toi sitä rahaa, jolla sitten ostettiin mm. keittiöön ruokaryhmä.

Mutta saimme lahjaksi esim. valokuva-albumin jolla tekee.... öö mitä? Siihen mahtuu 150 valokuvaa ja häistämme on niitä 400 joten eipä me sillä mitään tehty. Samoin on käynyt lasten albumeille, joita ovat saaneet ristiäislahjaksi. Ei sellaisilla yksittäisillä albumeilla mitään tee. Lapselle nyt vielä voi vaikka halutessaan tehdä oman albumin, mutta hääaiheinen valokuva-albumi johon ei mahdu kaikki kuvat niin on turhake. Ja ne maksaa kuitenkin jotain 30 euroa vähintään niin kyllä siinä on mennyt raha hukkaan taas.

Kyllä täällä on nyt joulunaikaankin niin paljon parjattu turhia lahjoja että ihan ihmetellä pitäämiksi sitten pitää ihan väenvängällä ostaa jotain turhaa häälahjaksikin.

Me muuten emme aikoinaan pitäneet kihlajaisia, mutta monet toi silti kihlalahjan ja saimme kahdeksan kylpypyyhettä!!!! Ja ennestäänkin meillä toki oli ihan tarpeellinen määrä pyyhkeitä. Ne oli sitten vuosikausia kaapeissa sullottuna jonnekin.

 

[Timangi-]

En vie mitään, kortin korkeintaan. Omapahan on asiansa jos isot juhlat järjestää, turha siitä on vierailta rahaa ja lahjoja kinuta. Naimisiin mennään nykyän vaan lahjojen ja rahan toivossa ja myydäänpä ne tavaratkin äkkiä huutonetissä

 

[vieras]

Rahan pyytäminen on tökeröä ja hyvien tapojen vastaista. On niin monta muuta tapaa ilahduttaa ihmisiä, kuin raha tai tavara! Vaikka matka, lahjakortti jonnekin, lupaus hoitaa kissaa/koiraa/lapsia, palvelun ostaminen jonnekin (siivous, kodin remppa), ei voi väittää että "meillä on jo kaikkea" ja pyytää rahaa. Jos on jo kaikkea, mitä sillä lisäfyrkalla sitten voisi saada?

Esim. vaikka tuollaisen ruokaryhmän mikäme ostettiin häälahjarahoilla. Sellaista ei kuitenkaan voi kukaan ostaa yksinään lahjaksi. Idea siinä rahalahjassa yleensä onkin juuri nimenomaan se, että lahjansaajat voivat sitten ostaa jotain isompaa ja tarpeellista.

 

[LisaMarie]

Lahjakortti on henkilökohtaisempi kuin raha, sen voi valita mieltymysten ja harrastusten mukaan, mutta kiutenkin saaja saa itse päättää, mihin sen käyttää.

 

[mona]

En vie mitään, kortin korkeintaan. Omapahan on asiansa jos isot juhlat järjestää, turha siitä on vierailta rahaa ja lahjoja kinuta. Naimisiin mennään nykyän vaan lahjojen ja rahan toivossa ja myydäänpä ne tavaratkin äkkiä huutonetissä

Valitettaavasti moni vaan jää häiden jälkeen miinukselle. Jo pelkkä ruoka maksaa ainakin 25?/hlö.. Että juu tehdään häillä rahaa..

 

[milla]

Olin häissä joissa kerjättiin jo kutsukortissa rahaa lahjaksi. Tästä lähtien vastaan sellaiseen kutsuun, että en tule häihin ja avustan yleensä vain hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta. Jokainen järjestäköön häänsä oman budjetin puitteissa, pelkät kahvikutsut kotona käy ihan hyvin. Sellaiset olivat aikanaan omatkin häämme. Lahjan vastaanottaminen on taito, joka pitäisi opetella jo pienenä, ettei sitten mokaa itseään perusteellisesti aikuisena.
Kohta varmaan ruvetaan myymään pääsylippuja häihin.

 

[qwerty]

Lisäksi saimme ruokailuvälineitä, joilla emme tee mitään, koska meillä on jo kerätty toista sarjaa kaappi täynnä. Harmittaa, koska nyt ne lahjaksi saadut lojuvat tuolla kaapissa, vaikka nätiti ovatkin. Mielestäni on todella rohkeaa ostaa jotakin astioita tms, jos ei tiedä mitä parilla jo on..

Mutta sitten kun tulee ero niin onpa molemmille oma astiasarja valmiina!
Nimim. kokemusta on...

 

[näin jo tehty]

Olin häissä joissa kerjättiin jo kutsukortissa rahaa lahjaksi. Tästä lähtien vastaan sellaiseen kutsuun, että en tule häihin ja avustan yleensä vain hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta. Jokainen järjestäköön häänsä oman budjetin puitteissa, pelkät kahvikutsut kotona käy ihan hyvin. Sellaiset olivat aikanaan omatkin häämme. Lahjan vastaanottaminen on taito, joka pitäisi opetella jo pienenä, ettei sitten mokaa itseään perusteellisesti aikuisena.
Kohta varmaan ruvetaan myymään pääsylippuja häihin.

pääsylippu-häät on jo keksitty. Tuttavapariskunta järjesti häät periaatteella, ruoka maksaa *?, mikäli haluatte osallistua. Lahjoja eivät ottaneet vastaan. Näin ollen kaikki jotka halusivat häihin käyttivät lahjarahat ruokaan ja parinkunta sai maksettua häät näillä rahoilla.

 

[anika harmaana]

se on aivan sama, onko vaiko eikö lahja tarpeellinen ja hyödyllinen hääparille. tärkeää on se AJATUS jonka ohjaamana lahjan antaja on lahjan hääparille hankkinut tai mikä vielä somempaa: tehnyt. sellanen hyödyn maksimointi kuin tilinnumerot ja lahjalistat on moukkia ja brutaaleja. ne juuri kertoo hääparin syvästä sivistymättömyydestä.

eli ei muuta kuin täyttämään maailmaa täysin tarpeettomalla krääsällä kunhan antajalla on hyvä mieli :headwall: :headwall:

pidän laskelmointia ja oman edun tavoittelua sivistymättömyyden huippuna. hieno käytös on asia, jonka huomaa, asiassa kuin asiassa. myös hääkutsussa.

minusta hienoa käytöstä voi odottaa myös vierailta eli tulevat sitten ilman lahjaa kuin sellaisen lahjan kanssa jonka tietävät olevan sellainen mistä hääpari ei tykkää esim. lahjalista ulkopuolelta.

Aika harva varmaan hankkii lahjaa, jonka tietää varmaksi olevan sellainen, josta lahjan saaja ei tykkää.

Eikö lahjalistan tarkoitus ole olla apuna lahjan ostajille eikä mikään luettelo sallituista tuomisista? Ymmärtääkseni lahjan saa halutessaan tuoda myös listan ulkopuolelta olematta silti epäkohtelias.

Meillä oli aikoinaan häissä lahjalista. Saimme lahjoja listalta ja sen ulkopuolelta sekä myös rahaa ja lahjakortteja. Näin jälkikäteen ajatellen en lainkaan muista, mihin käytimme rahat ja lahjakortit, mutta lahjaksi saadut esineet muistan kyllä. Ja senkin, keneltä ne sain. Mikään lahja ei harmittanut, vaikka osa olikin sellaisia, mitä en itse olisi ostanut.

 

[Keittiönoita]

Mä kyllä ymmärrän ihan hyvin noi lahjalistat. Eikä se mikään uusi keksintö ole: lahjalistoja oli jo vuosikymmeniä sitten. Yleensä se lahjalista vaan oli morsiamen äidillä ja häneltä sukulaiset kyselivät lahjatoiveita. Tällä pystyi pitämään huolen siitä, että ei tullut viittä silitysrautaa.

Ymmärrän myös tuon rahalahjatoiveen. Aikaisemmin nuoripari muutti yhteen - ja useimmiten yleensäkin pois lapsuudenkodistaan - vasta papin aamenen jälkeen. Kaikkea tarvittiin uuteen kotiin. Perunankuorimaveitsestä pesukoneeseen. Nykyisin asutaan useimmiten joko avoliitossa tai yksin jo useampi vuosi ennen naimisiinmenoa ja siten morsiusparilla on jo kaikki tarpeellinen. Rahalahjassa on myös se hyvä puoli, että jos se, mitä nuoripari oikeasti tarvitsisi, onkin suht kallis - esim pakastin tai kuivausrumpu -, sitä toivetta ei tarvitse laittaa edes sille lahjalistalle sukulaisia järkyttämään.