Mitä te teette tai miten toimitte kun lapsi osoittaa esim kaupassa ihmisisä ja sanoo niistä jotain?

[Nimierkki harmahtuneena]

Minulla on 3,5 vuotias lapsi, kauheassa kyselyiässä ja tää kaupassa olo aiheuttaa välillä hirmu noloja tilanteita. Yks kerta kysyi kun näki tummaihoisen naisen jolla oli huivi päässä että miks toi nainen on noin ruskeen näkönen ja miks sillä on huivi... Nyt laittaa jo minutkin hymyilemään tuo, mutta sielä kaupassa ei naurattanut, sihahdin vaan ja häivyin hyllyjen taakse. Kysyi kerran myös miehestä jolla oli tosi paha arpi tai joku syntymämerkki kasvoissa, että miks tuolla on tuollanen tuossa, ihan punasen näkönen.. Mitä tällaisiin vastaa? En halua nolata ihmisiä enempää vaikkapa sielä kaupassa ja käydä selittämään lapselle että kun on erilaisia ihmisiä jne, eikä sellaisia sovi kysellä, koska senhän tietää että ne ihmiset nolostuu entistä enemmän sellaisista! Kotona sitten voin selittää, mutta miten minä toimisin just siellä kaupassa ollessani? Jos jätän vastaamatta lapselle mitään, niin hän kysyy sitä uudestaan, kovemmin...

 

["vieras"]

Vastaan lapselle että se on sellaisesta maasta tullut missä aurinko paistaa enemmän ja ihmiset tulee ruskeammiksi. Ei oo ketään vielä näyttänyt haittaavan, enemmän sellanen kyräily ja hyllyjen väliin pujahtaminen haittaa!

On meidänkin lapset kyselly suureen ääneen. Samoin mustalaisista kysyvät että onko tuo prinsessa -vastaan että ei mutta sillä näyttää olevan samantapaiset vaatteet =)

 

["vieras"]

Niinpä, asia pitää selittää ainakin meillä just siinä. Ei se sitten enää kotona jaksa kiinnostaa.
Minusta on nolompaa jättää asia sikseen, vaan reippaasti asiasta kertomaan samointein. Vastaa vaan lapsesi esittämään kysymykseen; ei muuta.

 

[Selitän_kaksin_tyttöni_kanssa]

Koetan selitää lapselle mahdollisimman ihmistä kunnioittavasti ja kivasti asian ?
Vaikka siis ko osoitetun henkilön kuullen ihan -
'täti on syntyisin tai kotoisin toisesta maasta - tai hänen vanhempansa ovat - siksi iho on eri värinen . Eikös olekin kauniin ruskea ? '
'Jep, eikös olekin hieno ja kirjava/kukallinen huivi tädillä ' 'Toisilla ihmisillä on huvit ja toisilla on pipot tai lippikset '

Mitähän arvesta - ainkaan hankalaiakaan ulkonäkö'virheitä ' ei pitäisi aikuisne itse paheksua tai kauhistella - sanoisin 'Setälle on varmaan tullut joku pipi tai kipeä kasvoihin, mutta onneksi setä on silti noin reipas '.

Kommentit tietty mitoittaen lapsen ikään, omani on 3 vuotias.
Ja oikeastaan - en tiedä onko kasvatusta vai mitä - ei hän useimmiten ihmisten erilaisuutta edes ihmettele. Itse en pidä tapanani osoitella lihavia, laihoja, eri rotuisia jne ...

Kaikenkaikkiaan - vastaus ko ihmistä kunniottaen,lempeästi selittäen ja erilaisuutta hyvänä asiana pitäen ?

 

[Nimierkki harmahtuneena]

[QUOTE="vieras";22315644]Vastaan lapselle että se on sellaisesta maasta tullut missä aurinko paistaa enemmän ja ihmiset tulee ruskeammiksi. Ei oo ketään vielä näyttänyt haittaavan, enemmän sellanen kyräily ja hyllyjen väliin pujahtaminen haittaa!

On meidänkin lapset kyselly suureen ääneen. Samoin mustalaisista kysyvät että onko tuo prinsessa -vastaan että ei mutta sillä näyttää olevan samantapaiset vaatteet =)[/QUOTE]

Meillä lapsi ei ole moksiskaan romaneista, meillä on paljon romani ystäviä, joten ne ovat lapselle ihan normaaleja ihmisiä En mä osais selittää lapselle tuota tummaihoisuus juttua noin, ei tunnu mun suuhun sopivalta.. Paitsi että jos ei joku muu vastaus kelpaa lapselle niin sitten voisi heittää tuon lapselle pohdittavaks

 

[Selitän .....]

Kirjoitusvirhe siis - yksi niistä - HUIVIT ....
'Jep, eikös olekin hieno ja kirjava/kukallinen huivi tädillä ' 'Toisilla ihmisillä on huivit ja toisilla on pipot tai lippikset '

 

[maranooka]

Yleensä vastaan lapsen kysymyksiin. Uskon, että useimmat ihmiset ymmärtävät lapsen olevan lapsia ja ihmettelevän ääneen. =) Romaninaisten kohdalla vastaan lapsen kysymykseen positiivisen kautta: eikö olekin upea mekko jne... Pulleuden tai jonkun "aremman" aiheen kysymykseen aloitan vastaamaan sen verran hitaasti, että olemme jo vähän kauempana ko. henkilöstä (mutta kuitenkin vastaan heti lapselle lisäkysymysten välttämisen toivossa ).

Nykyisin isommat lapset osaavat säästää kyselynsä siihen, että kyseinen henkilö ei enää ole kuuloetäisyydellä. Tuijotusta en ole vielä saanut "kitkettyä" riittävän hyvin pois. Koululainen tietää jo pienestä "tönäisystä", että nyt ei enää saa tuijottaa mutta eskari ei vielä oikein hoksaa... Olen kyllä useaan kertaan selittänyt aikanaan, että ei ole kohteliasta kailottaa kovaan ääneen kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Nämä on näitä pieniä hauskoja, vaikkakin hetkittäin kiusallisia tilanteita.

 

["mä"]

Mää en taasen ymmmärrä miten sellasia lapsia on, jotka edes osottelee tai kailottelee kaupassa jostain ihmisistä jotain?? Teettekö te aikuisetkin niin, vai miksi se ei kuulu lapselleki yleissivistykseen että kaupassa ei meluta eikä kysellä kovalla äänellä?
Meidän lapset ei ole koskaan aiheuttanu meille noloja tilanteita vaikka kyselevätkin. Opetettu että kaupassa jutellaan hiljokseltaane että muutkin kaupassa olijat saa rauhassa olla ostoksilla. Kaupassa ei huudeta eikä osotella.
Jos lapsilla on ollut kysyttävää, kysyvät he joko hiljaa tai sitten vasta jälkeenpäin. Osottelua en ole huomannut keneltäkään meidän 6lta lapselta.

Miten te aikuiset käyttäydytte kaupassa jos lapsenne ovat noin vallattomia ja ihmettelevät kaikenlaista kovaan ääneen?

 

[Nimierkki harmahtuneena]

Koetan selitää lapselle mahdollisimman ihmistä kunnioittavasti ja kivasti asian ?
Vaikka siis ko osoitetun henkilön kuullen ihan -
'täti on syntyisin tai kotoisin toisesta maasta - tai hänen vanhempansa ovat - siksi iho on eri värinen . Eikös olekin kauniin ruskea ? '
'Jep, eikös olekin hieno ja kirjava/kukallinen huivi tädillä ' 'Toisilla ihmisillä on huvit ja toisilla on pipot tai lippikset '

Mitähän arvesta - ainkaan hankalaiakaan ulkonäkö'virheitä ' ei pitäisi aikuisne itse paheksua tai kauhistella - sanoisin 'Setälle on varmaan tullut joku pipi tai kipeä kasvoihin, mutta onneksi setä on silti noin reipas '.

Kommentit tietty mitoittaen lapsen ikään, omani on 3 vuotias.
Ja oikeastaan - en tiedä onko kasvatusta vai mitä - ei hän useimmiten ihmisten erilaisuutta edes ihmettele. Itse en pidä tapanani osoitella lihavia, laihoja, eri rotuisia jne ...

Kaikenkaikkiaan - vastaus ko ihmistä kunniottaen,lempeästi selittäen ja erilaisuutta hyvänä asiana pitäen ?

Tuola juuri vastasinkin että meillä on esim paljon romani ystäviä, joten ne ovat lapselle tuttuja eikä aiheuta kysymyksiä tai osoittelua kaupassa, ainoastaan saattaa kysyä että voitaisko mennä niille ja niille käymään jos näkee joitain muita romaneja ja siitä tullut mieleen
En itsekään katsele arvostellen ihmisiä, minusta se on inhottavaa ja junttia. Lapseni ei ole nähnyt vielä paljon tummaihoisia, joten siksi varmaan aiheuttaa kysymyksiä. Kyllä mä olen yrittänyt lapselle selittää jollain kauniilla tavalla asioita, mutta kun jotenkin se on niin hirveen noloa kun lapsi kajauttaa kysymyksensä siinä kaupassa just sen tummaihoisen mamman kohalla tai sen pahan syntymämerkin tms miehen kohdalla...

 

[CandleLight]

Vastaan lapselle ja sanon ettei saa osoitella. Ja kun se ihminen mistä on kysynyt ei ole enää kuuloetäisyydellä, sanon lapselle, että kysyy hiljemmällä äänellä tai kun on lähdetty kaupasta, ettei toisille tule paha mieli. Kyllä se sen jo aika hyvin osaa. Nolotti kyllä yksi päivä kun lähdettiin kaupasta ja edellä kävelevä nainen oli ostanut salkun olutta. Neiti siinä sitten kirkkaalla lapsen äänellä paukautti, että: "Äiti, tuo meidän edellä menevä nainen, jolla on kihara tukka, juo Ihan Liikaa olutta. Kato miten paljon se on ostanu!". Tämä nainen ei kyllä reagoinut mitenkään, joten toivon ettei hän kuullut.

 

[juuu]

Samoja asioita olen miettinyt. Omani (alle 3v) saattaa kysyä isoon ääneen "äiti miks tuolla setällä on noin iso maha?" tai "äiti kato millanen peppu tolla on" tai "onko tuonkin tätin masussa vauva kun se on noin iso"...

Nuo ihonväriin ja pukeutumiseen liittyvät kysymykset koen helpoiksi, kaikki ihmiset ovat erilaisia.

 

[Selitän ....]

Vielä - eli aika hyvin minusta pätee näissä se, miten itse selittäisit asian - jos olisit ihmettelyn kohteeksi joutunut/päässyt henkilö.
Eli ainakin minä mielestäni vastailen suht häkeltymättä lasten kysymyksiin itsekin .
Koetan olla asiallinen, lämminhenkinen ja selittää aremmatkin asiat (tai heikkoudet) osana ihmiselämää...

Useimmat asiat ja piirteet ovat neutraaleja - negatiivinen väritys niihin syntyy muualta kuin lapsen asenteesta.

 

[Nimierkki harmahtuneena]

Samoja asioita olen miettinyt. Omani (alle 3v) saattaa kysyä isoon ääneen "äiti miks tuolla setällä on noin iso maha?" tai "äiti kato millanen peppu tolla on" tai "onko tuonkin tätin masussa vauva kun se on noin iso"...

Nuo ihonväriin ja pukeutumiseen liittyvät kysymykset koen helpoiksi, kaikki ihmiset ovat erilaisia.

Minun lapseni taas ei kiinnitä huomiota ihmisten kokoon, eli lihavuuteen tai sellaisiin. Ainoastaan näihin tällaisiin mitä ei ole ennen nähnyt tai pienempänä kiinnittänyt huomiota. Hih, joskus kyllä huvitti kun lapsi ihaillen katsoi yhtä miestä jolla oli pitkä parta ja totesikin siinä että miehellä on niiiiiin pitkä parta, se on kaunis Totesin siihen että kyllä, on mies jaksanut kasvattaa pitkän parran. Ja lapsi siihen jatkamaan että isi ei osaa tehdä niin isoa partaa

 

[Saraldo]

Mä puuttuisin lähinnä siihen sormella osoittamiseen. Eli ensin mäkättäisin, ettei ihmisiä osoitella sormella. Sen jälkeen kertoisin, mistä on kyse. Jos vaikka lapsi kysyy, miksi tuolla sedällä on niin iso nenä, niin selitän, että meillä kaikilla on erilaiset nenät. Lihavuudesta tyttö ei ole koskaan kysynyt, koska äiti ja isä ovat ylipainoisia. Jotain hyötyä siis tästäkin :saint:.

 

["mä"]

Tuota mä kans vähän niinku ajoin takaa. Että miten aikuiset käyttäytyy jos lapsikin jo kyselee toisen mahoista tai pulleista pakaroista tai muusta ulkonäköön liittyvästä?? Eikö lapsi ole oppinut että ihmiset ovat erinäköisiä ja kokoisia ja kaikki olemme samalla viivalla? Mistä lapsi oppii tuollaisen ihmettelyn? Aikuisilta tietenkin!

 

[Nimierkki harmahtuneena]

Mä puuttuisin lähinnä siihen sormella osoittamiseen. Eli ensin mäkättäisin, ettei ihmisiä osoitella sormella. Sen jälkeen kertoisin, mistä on kyse. Jos vaikka lapsi kysyy, miksi tuolla sedällä on niin iso nenä, niin selitän, että meillä kaikilla on erilaiset nenät. Lihavuudesta tyttö ei ole koskaan kysynyt, koska äiti ja isä ovat ylipainoisia. Jotain hyötyä siis tästäkin :saint:.

Anteeksi että kysyn, mutta miten sinä haluaisit että äiti selittää lapselle jos joku lapsi vaikka kysyy tarkoittaen sinua että miksi tuon on niin iso tai lihava tms..? Jos sinä kuulisit tämän, niin miten haluaisit että äiti omalle lapselle selittää tällaisen? Anteeksi kysymystäni, ei ole pakko vastata...

 

[useimpiin]

ihmettelyihin riittää toteamus, että ihmiset ovat erilaisia.

Mutta mitä pitäisi vastata siihen, kun lapsi kysyy onks toi setä vai täti ja sinulla ei ole aavistustakaan Useimmiten kyseessä mustiin pukeutunut pitkätukkainen nuori...

 

[:)]

Minä selitän aina, jos lapset kummastelee toisten ulkonäköä, että meitä on täällä maailmassa ihan valtavasti, eikä yksikään ole saman näköinen. Kaikki on erinäköisiä ja erikokoisia, itsensä näköisiä ihmisiä.

 

[Saraldo]

Anteeksi että kysyn, mutta miten sinä haluaisit että äiti selittää lapselle jos joku lapsi vaikka kysyy tarkoittaen sinua että miksi tuon on niin iso tai lihava tms..? Jos sinä kuulisit tämän, niin miten haluaisit että äiti omalle lapselle selittää tällaisen? Anteeksi kysymystäni, ei ole pakko vastata...

Ihan hyvä kysymyshän tuo on! Jos joku lapsi kaupassa ihmettelisi mun painoani, toivoisin, että äiti tekisi musta varoittavan esimerkin. Voisi vaikka kertoa lapselle, että ihmiselle tulee liikaa painoa, kun syö liikaa herkkuja eikä liiku tarpeeksi. Eli painottaisi lapselle terveellisen ruokavalion ja terveellisten elämäntapojen tärkeyttä. Riippuu tietty lapsen iästä, että millainen asia menee perille .

 

[Nimierkki harmahtuneena]

[QUOTE="mä";22315810]Tuota mä kans vähän niinku ajoin takaa. Että miten aikuiset käyttäytyy jos lapsikin jo kyselee toisen mahoista tai pulleista pakaroista tai muusta ulkonäköön liittyvästä?? Eikö lapsi ole oppinut että ihmiset ovat erinäköisiä ja kokoisia ja kaikki olemme samalla viivalla? Mistä lapsi oppii tuollaisen ihmettelyn? Aikuisilta tietenkin![/QUOTE]

Minä en ole koskaan ihmetellyt ihmisiä ääneen lapsen aikana, siis ulkonäöstä jos puhutaan, joskus jonkun törkeää käytöstä olen voinut kommentoida lapsen aikana, ja se on minusta suotavaa, koska siinä lapsikin oppii että tyhmä käytös on tyhmää eikä keneltäkään suotavaa. Minä pidän tosi tärkeänä kohteliaisuus tapoja, mutta tällaiset lapsen kysymykset on vaikeita kun kysyy jostain ihmisen henk. koht. jutusta, esim juuri vaikka arvesta..

 

["vieraana"]

Minä saan kuulla ulkonäöstäni ihmettelyjä niin lapsilta kuin aikuisilta. yleensä lapset toteaa "äiti miksi tuo nainen näyttää ihan sialta?", "äiti voiko olla ihmissikoja?" Minulla on huomattavan suuri kyseisen näköinen nenä. En tarkoita, että harvoin arvioitaisiin vaan kyllä sitä tapahtuu usiein.

 

[Saraldo]

Eniten mulle on tullut lapsen kanssa ongelmia silloin, kun itse on juuri jotain siltä kieltänyt ja sitten näkee, kun muut lapset tekee sitä mitä itseltä juuri kiellettiin. Esimerkiksi kaupassa juokseminen ja riehuminen. Tuonkin olen yleensä kuitannut lauseella "se on muiden lasten vanhempien asia, me emme puutu siihen".

 

[Nimierkki harmahtuneena]

Ihan hyvä kysymyshän tuo on! Jos joku lapsi kaupassa ihmettelisi mun painoani, toivoisin, että äiti tekisi musta varoittavan esimerkin. Voisi vaikka kertoa lapselle, että ihmiselle tulee liikaa painoa, kun syö liikaa herkkuja eikä liiku tarpeeksi. Eli painottaisi lapselle terveellisen ruokavalion ja terveellisten elämäntapojen tärkeyttä. Riippuu tietty lapsen iästä, että millainen asia menee perille .

Nyt sä kyllä vitsailet Ei kukaan noin vastaa lapselleen, eikä kellekkään Sellaiseen kysymykseen voisin antaa tuon vastauksen jos lapsi kysyy jossain muussa yhteydessä, vaikka ihan vaan kotona pohtiessaan että miten tulee lihavaksi tai jotain sellaista... Mutta en antaisi tuollaista vastausta edes siellä kaupassa jos näkisi lihavan ihmisen ja tuollainen kysymys tulisi mieleen...

 

[hepsheps]

SARALDO. Tsot tsot. Minä olen ylipainoinen. En siksi että söisin herkkkuja tai liikun liian väärin. Eli sitä ei pidä opettaa lapselle!!!! Minä olen ylipainoinen koska olen sairas. Minulla on sairaus joka estää liikkumasta, ja joka tuo niitä kiloja. Eli sekin voi olla syynä. Ja jos joku sanoisi minusta tuollain lapselleen, haluaisin kyllä korjata lausetta ja kertoa että sairaus on syynä.

 

[Coffee Break]

Mä menen sieltä mistä aita on matalin ja selitän ympäripyöreästi että joku on sellainen toinen tälläinen, eikä olla kaikki samanlaisia. Sitten vaihdan puheenaihetta =)

Kerran mä olen joutunut häpeämään kunnolla kun meidän kanssa samaan bussiin tuli sairalloisen ylipainoinen mies ja se istahti meidän lähelle. Mies kuuli kun poika alkoi kyselemään hänen painostaan ja jostain syystä tällä kertaa aiheen vaihtaminen ei onnistunut. Loppujen lopuksi mä sihisin lapselle että nyt hiljaa ja tökkäsin sitä sormalla kylkeen. Bussi episodin päätti lapsen kysymys mulle että miksi mä löin sitä :vampire: Siinä sitä showta miehelle :headwall: