Mitä te teette tai miten toimitte kun lapsi osoittaa esim kaupassa ihmisisä ja sanoo niistä jotain?

[Nimierkki harmahtuneena]

Eniten mulle on tullut lapsen kanssa ongelmia silloin, kun itse on juuri jotain siltä kieltänyt ja sitten näkee, kun muut lapset tekee sitä mitä itseltä juuri kiellettiin. Esimerkiksi kaupassa juokseminen ja riehuminen. Tuonkin olen yleensä kuitannut lauseella "se on muiden lasten vanhempien asia, me emme puutu siihen".

No tämä nyt minusta on helppo juttu, MINÄ olen kieltänyt omaa lastani riehumasta ja juoksemasta, muut tekevät niinkuin tekevät, se ei kuulu meille. Mutta minä komennan omaa lastani ja minun lapsi tottelee minua, ihan sama mitä ympärillä tapahtuu.. Olen ehkä vähän "natsimutsi" mutta jos olen jotain käskenyt tai kieltänyt, niin se silloin pitää ja lapsikin sen tietää. Ja muutenkin olen terottanut lapselle että asioihin voi sanoa mielipiteensä, mutta äiti ja isi päättää. Voi sanoa että ei halua pitää kädestä parkkipaikalla, mutta silti pidetään kädestä, koska siellä on autoja.. Eksyi vähän aiheesta mut kuitenkii

 

[Saraldo]

Nyt sä kyllä vitsailet Ei kukaan noin vastaa lapselleen, eikä kellekkään Sellaiseen kysymykseen voisin antaa tuon vastauksen jos lapsi kysyy jossain muussa yhteydessä, vaikka ihan vaan kotona pohtiessaan että miten tulee lihavaksi tai jotain sellaista... Mutta en antaisi tuollaista vastausta edes siellä kaupassa jos näkisi lihavan ihmisen ja tuollainen kysymys tulisi mieleen...

Mä sanoinkin, miten mun kohdalla voisi toimia . Ei mua haittaisi yhtään, jos musta tehtäis varottava esimerkki, sillä mun ylipaino johtuu nimenomaan huonoista elämäntavoista.

Mutta jos puhutaan asiasta yleisesti, niin omalle lapselleni sanoisin, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, toiset hoikempia ja toiset pyöreämpiä. Ja tosiaan käsittelisin tuota lihavuusasiaa enemmän sitten kotona.

 

[Horuksen silmä]

Mä olen vastannut lapsille että koska kaikki ihmiset ovat erilaisia, ja sitten käyttänyt vertauskuvia että ihan kuten sinulla on valea tukka ja ystävälläsi taas ruskea, niin samalla lailla myös ihmisillä on eri värisiä ihoja.
Arvista ja syntymämerkeistä olen selittänyt miksi niitä yleensäkin on.
Mitään hyssyttely taktiikkaa ei kannata käyttää, se saa vaan lapsen enemmän uteliaaksi.

 

[juuu]

[QUOTE="mä";22315810]Tuota mä kans vähän niinku ajoin takaa. Että miten aikuiset käyttäytyy jos lapsikin jo kyselee toisen mahoista tai pulleista pakaroista tai muusta ulkonäköön liittyvästä?? Eikö lapsi ole oppinut että ihmiset ovat erinäköisiä ja kokoisia ja kaikki olemme samalla viivalla? Mistä lapsi oppii tuollaisen ihmettelyn? Aikuisilta tietenkin![/QUOTE]

No ei meillä ainakaan puida kenenkään fyysistä ulkoasua kotiloissa eikä missään nimessä ihmetellä toisten mahoja tai peppuja ääneen (ei omia eikä vieraita). Miten se 2-vuotias lapsi oppii hyväksymään ja ymmärtämään erilaisuuden, jos ei hän saa ihmetellä havaintojaan ääneen?

 

[Horuksen silmä]

[QUOTE="mä";22315720]Mää en taasen ymmmärrä miten sellasia lapsia on, jotka edes osottelee tai kailottelee kaupassa jostain ihmisistä jotain?? Teettekö te aikuisetkin niin, vai miksi se ei kuulu lapselleki yleissivistykseen että kaupassa ei meluta eikä kysellä kovalla äänellä?
Meidän lapset ei ole koskaan aiheuttanu meille noloja tilanteita vaikka kyselevätkin. Opetettu että kaupassa jutellaan hiljokseltaane että muutkin kaupassa olijat saa rauhassa olla ostoksilla. Kaupassa ei huudeta eikä osotella.
Jos lapsilla on ollut kysyttävää, kysyvät he joko hiljaa tai sitten vasta jälkeenpäin. Osottelua en ole huomannut keneltäkään meidän 6lta lapselta.

Miten te aikuiset käyttäydytte kaupassa jos lapsenne ovat noin vallattomia ja ihmettelevät kaikenlaista kovaan ääneen?[/QUOTE]

Johtuiskohan lasten kailottaminen ja ihmettely lasten luontaisesta uteliaisuudesta? Vaikka lapsille ois opetettu että ketään ei saa osotella jne niin välillä se uteliaisuus voittaa.
En mä pidä lapsia jotka sanoo ääneen mieltään askarruttavat asiat huonosti käyttäytyvinä tai huonosti kasvatettuina, elleivät he sitten ilmaise asiaa white trash tyyliin.

 

[juuu]

No ei meillä ainakaan puida kenenkään fyysistä ulkoasua kotiloissa eikä missään nimessä ihmetellä toisten mahoja tai peppuja ääneen (ei omia eikä vieraita). Miten se 2-vuotias lapsi oppii hyväksymään ja ymmärtämään erilaisuuden, jos ei hän saa ihmetellä havaintojaan ääneen?

Tai edelleen, jos lapsi ääneen miettiin, että mahtaako tuonkin tädin masussa olla vauva kun se on noin iso. Vauva-asiat ovat pinnalla, kun oman äidin ja useiden kaverien äitien masussa on vauvat, mistä ihmeestä noin lapsi voi tietää, että ko. nainen on jo todennäköisesti lisääntymisiän ohittanut ja ylipainoinen eikä raskaana?

 

[e]

Mä vaan selitän, että ihmisiä on eri näköisiä. Ja kuten joku aiempikin sanoi, vertaan siihen, että onhan lapsellakin erilaiset hiukset kuin ystävällään.

Meidän lapset ei onneksi ole kovia ihmettelemään, joten aika helpolla on päästy.

Siitä myös puhun, että ei ole kohteliasta osoitella sormella, siitä tulee toiselle helposti paha mieli.

 

[meillä]

on oppinut että ei osoitella, mietityttävistä asioista voi kysyä pienemmällä äänellä ja syrjässä. Olen selittänyt että jokaisen ulkonäkö on oma asiansa, eikä sitä ole syytä arvostella ja kummastella. Olen selittänyt että sellaisesta puheesta tulee paha mieli.

Yleensä meillä kiinnostaa erikoiset hiukset (esim. irokeesi noin 35-v naisella kiinnosti viime viikolla) tai jonkun erikoiset vaatteet (eriparikengät tai on romanimekkoa ihasteltu ja mietitty somalien mekkoa. Mutta ei esim. ihonväri, koska tuntee paljon monenvärisiä ihmisiä. Meillä on esim. adoptiolapsia suvussa ja tunnemme muitakin ulkomaalaisperäisiä.

 

[juuu]

on oppinut että ei osoitella, mietityttävistä asioista voi kysyä pienemmällä äänellä ja syrjässä. Olen selittänyt että jokaisen ulkonäkö on oma asiansa, eikä sitä ole syytä arvostella ja kummastella. Olen selittänyt että sellaisesta puheesta tulee paha mieli.

Yleensä meillä kiinnostaa erikoiset hiukset (esim. irokeesi noin 35-v naisella kiinnosti viime viikolla) tai jonkun erikoiset vaatteet (eriparikengät tai on romanimekkoa ihasteltu ja mietitty somalien mekkoa. Mutta ei esim. ihonväri, koska tuntee paljon monenvärisiä ihmisiä. Meillä on esim. adoptiolapsia suvussa ja tunnemme muitakin ulkomaalaisperäisiä.

Ei meilläkään ihonväristä tule yleensä mitään kommentteja. Hiustyylistä ja pukeutumisesta joskus, tästä vatsa-asiasta enemmän, kun se on nyt muutenkin pinnalla.

Itse en ainakaan loukkaannu muiden lasten havainnoista. Minusta olisi epänormaalia, jos pieni lapsi ei kysyisi mitään tai tekisi tarkkoja havaintoja ympäristöstään.

 

["sondersson"]

no tuohan on ihan iisi homma, sanot vaan että ihmisiä on eri värisiä/kokoisia/näköisiä jne. Eikä siitä tarvitse nolostua, kyllä ne erilaisetkin ihmiset tajuaa, että lapset ihmettelee ja kyselee.

 

["sondersson"]

on oppinut että ei osoitella, mietityttävistä asioista voi kysyä pienemmällä äänellä ja syrjässä. Olen selittänyt että jokaisen ulkonäkö on oma asiansa, eikä sitä ole syytä arvostella ja kummastella. Olen selittänyt että sellaisesta puheesta tulee paha mieli.

Mun mielestä on huono juttu opettaa lapselle, että asioita saa ihmetellä vain muilta salassa. Lapsille on luonnollista ihmetellä ja kysellä. Kyllä ne muut sen tajuaa eikä siitä paha mieli tule. Jos musta joku lapsi kyselisi jotain, ja hänen vanhempansa hyssyttelisi eikä suostuisi sanomaan lapselle mitään, siitä mulle tulisi paha mieli. Silloinhan sen vanhemman mielestä mussa on jotain vikaa mistä ei saa ääneen puhua. Ihmisten pukeutuminen, arvet, ihonväri yms. on kaikki ihan ok juttuja mistä ei tarvii vaieta.

Jos lapsi alkaa haukkua jotain niin se on tietysti asia erikseen.

 

[Dior]

Ihan asiallisia kysymyksiähän nuo ap:n lapsen esittämät. Vastaat yhtä asiallisesti takaisin, eihän sitä selontekoa tarvitse koko kaupan kuulleen lapselle esittää.

 

[leijona76]

Ei oo vielä kyselly, mut jos sen alottaa niin vastaan asiallisesti enkä karkaa johonkin piiloon. Olen itsekin kysyny noin 3v romaneista ja minulle vastattiin kyllä aivan sopivasti(siihen osittamiseen puututtiin kuten kuuluu). En ymmärrä sellasta kasvatusta että kaupassa tms paikassa ei saa kysellä jne, siinä se lapsi oppii miten käyttäydytään kun on mukana ja uteliaisuuttaan kyselee.
Kotona lapsi ei kuule sellasta arvostelua joten ehkä siksikään ei vielä ole mitää kyselly, mutta se luonnollinen uteliaisuus ja huomiointi kyllä tulevat kuvioihin.

 

[juuu]

Ei oo vielä kyselly, mut jos sen alottaa niin vastaan asiallisesti enkä karkaa johonkin piiloon. Olen itsekin kysyny noin 3v romaneista ja minulle vastattiin kyllä aivan sopivasti(siihen osittamiseen puututtiin kuten kuuluu). En ymmärrä sellasta kasvatusta että kaupassa tms paikassa ei saa kysellä jne, siinä se lapsi oppii miten käyttäydytään kun on mukana ja uteliaisuuttaan kyselee.
Kotona lapsi ei kuule sellasta arvostelua joten ehkä siksikään ei vielä ole mitää kyselly, mutta se luonnollinen uteliaisuus ja huomiointi kyllä tulevat kuvioihin.

Kuten jo aiempikin kirjoitti, myös minulle tulee paha mieli, jos joku vanhempi selkeästi alkaa hyssyttelemään kyselevää lasta. Jos täti pyllistää nenäsi edessä, käy itselläkin varmasti mielessä että "jaahans, tuollainen peppu, piti sitten siihen tulla sitä esittelemään" tai jos näen jonkun keskivartaloltaan erittäin lihavan ihmisen, saatan mielessäni miettiä eri tekijöiden vaikutusta vatsan kokoon. Tai tämä nuorisomuoti jossa puoli peppua näkyy tai jos aurinkolaseja pidetään sisätiloissa, kuljetaan talvella ilman hanskoja ja päähineitä. Vastaan mielelläni lapselleni, että "juu, kyllä tällaisella säällä olisi kaikilla hyvä olla hattu päässä".

 

["tuikku"]

[QUOTE="mä";22315810]Tuota mä kans vähän niinku ajoin takaa. Että miten aikuiset käyttäytyy jos lapsikin jo kyselee toisen mahoista tai pulleista pakaroista tai muusta ulkonäköön liittyvästä?? Eikö lapsi ole oppinut että ihmiset ovat erinäköisiä ja kokoisia ja kaikki olemme samalla viivalla? Mistä lapsi oppii tuollaisen ihmettelyn? Aikuisilta tietenkin![/QUOTE]

Lapsethan on luontaisesti uteliaita ja tottakai heitä kiinnostaa kaikki mikä on erilaista. Mutta lapselle se erilaisuuskin on luontaista. Tottakai olemme kaikki samalla viivalla.

Ei meillä kummastella ääneen (tai muutenkaan) lapsen aikana minkään näköisiä ihmisiä, mutta lapsi on halunnut tietää, miksi tuolla sedällä ei ole toista jalkaa, miksi tuo setä makaa metroaseman lattialla tai miksi joku istuu pyörätuolissa. Lapselle on vain vastattava niinkuin asia on, mutta ei sitä tarvitse koko kaupan kuullen kailottaa. Eikä yksikään ihmettelyn kohde ole näyttänyt pahastuvan, moni on itse vastannut ystävällisesti ja todennut, että onpa tarkkaavainen tyttö!

 

["tuikku"]

Nyt sä kyllä vitsailet Ei kukaan noin vastaa lapselleen, eikä kellekkään Sellaiseen kysymykseen voisin antaa tuon vastauksen jos lapsi kysyy jossain muussa yhteydessä, vaikka ihan vaan kotona pohtiessaan että miten tulee lihavaksi tai jotain sellaista... Mutta en antaisi tuollaista vastausta edes siellä kaupassa jos näkisi lihavan ihmisen ja tuollainen kysymys tulisi mieleen...

No aika paha on kotonakin antaa tuollaisia syitä - sitten se lapsi paukauttaa sen jossain ihmisten ilmoilla
Kun olin viimeisilläni raskaana, eräs pikkupoika tuli sanomaan että sä oot syöny liikaa kun sulla on noin iso maha. En pahastunut, nauratti vain Joillekin tuo voi tosin olla arka paikka.

 

[päätön]

minua "kuulusteli" joskus kaupassa ehkä 4 v poika useamman minuutin ennenkö naamaltaan kirkuvan punanen äitihamo haki pojan pois, mutisten jotain mistä en selvää saanu.