Mitä TE tekisitte minun housuissa?????

[vieras]

Vähän vaikea asia on. Jos kyseessä olisi vauvaikäinen ja lähivanhempi päättäisi, ettei lapsi nyt tänä viikonloppuna menekään etävanhemmalle niin etävanhemmalla on oikeus hakea lapsi vaikka poliisien kanssa, jos tapaamisista on virallinen sopimus.

Ikävää, että isä ei suostu muuttaa tapaamista, mutta jos noista on kerran sovittu niin sittenhän sille ei voi mitään. Tietysti tekee hallaa isän ja lapsen suhteelle ja vanhempien välille tulee kitkaa, mutta sellaista se on, jos toinen on jääräpää.

 

[uluklu]

Selittäisin tilanteen miehelle ja jos mies on fiksu tapaus niin hän antaisi lapsen itse päättää. Ymmärrän kyllä, että isä haluaa lapsensa nähdä, mutta joissain asioissa voi kyllä hoskus joustaa.

Näin. Aikuisen pitää osata olla senverran epäitsekäs, että laittaa lapsen edun omansa edelle.

Exä on sitä mieltä ettei 9v päätä vielä tuollaisista asioista..

ja miehän ottasin yhteyttä perheneuvolaan ja lastenvalvojaan. katottais että mitäs ne sanoo tuota exäs asenteesta....

en jättäis päätäntävaltaa lapselle, koska on hirvittävää että tuon ikänen joutuis elämään sen kanssa että hänen pitää valita joko isänsä tai kaverin synttärit. saattasin olla niinki vittumainen ihminen että pistäsin pojan isälleen, siellähän sitte sais kärsiä nahoissaan pojan kiukuttelut.

ja pojalle kertoisin asiasta totuuden: että isäänsä ei paskaakaan nappaa se, että onko pojan kaverilla synttärit = isäänsä ei paskaakaan nappaa se, onko lapsella kivaa.... kuhan vaan ISÄN tahto toteutuu...

:headwall:

sepäse... mutta ei poika sille kiukuttele, kun ne näkee muutenkin niin harvoin. voi PERSE!!!

Eikiukuttele isälleen? Eli pojalla olisi siis yhtä kivaa omasta mielestään myös isän luona, eikä pahoittaisi mieltään? Anna poika siinä tapauksessa isälleen jos ette muuten sopuun pääse.

 

[Mankell]

Kaverin synttärit eivät ole niin tärkeät kuin isän säännöllinen tapaaminen.Minusta.
Ja se särkännneimen reissu ei ole ollenkaan tärkeää. Minusta.

 

[vieras]

Kyllä 9vuotias voi jo päättää eikä siitä pitäisi mitään syyllisyyttä kantaa vaikka päättäisikin olla isäänsä näkemättä yhtenä viikonloppuna. Oman lapseni kohdalla vastaavassa tilanteessa ehdottaisin lapselle itse, että mitä jos nähtäisiin jokin toinen kerta. Varmasti isällä on ikävä ja haluaisi nähdä poikaansa, mutta kyllä aikuisten pitäisi osata lapsen parasta ajatella. 9 vuotiaalle kaverit on tärkeitä ja aika mukava viikonloppukin olisi tiedossa, niin varmasti häntä harmittaa jos jää väliin.

 

[vieras]

Kaverin synttärit eivät ole niin tärkeät kuin isän säännöllinen tapaaminen.Minusta.

Niin... kenelle ei ole niin tärkeät? Lapsi haluaisi siis olla mieluummin niillä synttäreillä kuin isällään. Eiks tää niin menny.

 

[Mankell]

Kaverin synttärit eivät ole niin tärkeät kuin isän säännöllinen tapaaminen.Minusta.

Niin... kenelle ei ole niin tärkeät? Lapsi haluaisi siis olla mieluummin niillä synttäreillä kuin isällään. Eiks tää niin menny.

MInusta perhe menee kaiken muun edelle, hohtokeilausta voi sitten vaikka joskus muulloin käydä kokeilemassa.

 

[vieras]

Kaverin synttärit eivät ole niin tärkeät kuin isän säännöllinen tapaaminen.Minusta.

Niin... kenelle ei ole niin tärkeät? Lapsi haluaisi siis olla mieluummin niillä synttäreillä kuin isällään. Eiks tää niin menny.

MInusta perhe menee kaiken muun edelle, hohtokeilausta voi sitten vaikka joskus muulloin käydä kokeilemassa.

Jos perhe menee AINA kaiken edelle niin kohta lapsi huomaa olevansa yksinäinen ja hyljeksitty. Tuon ikäisille muut sosiaaliset kontaktit ovat todella tärkeitä, joten on aikuiselta väärin kieltää ne häneltä vain siksi, että oma halu nähdä lasta on niin suuri.

 

[Mankell]

Kaverin synttärit eivät ole niin tärkeät kuin isän säännöllinen tapaaminen.Minusta.

Niin... kenelle ei ole niin tärkeät? Lapsi haluaisi siis olla mieluummin niillä synttäreillä kuin isällään. Eiks tää niin menny.

MInusta perhe menee kaiken muun edelle, hohtokeilausta voi sitten vaikka joskus muulloin käydä kokeilemassa.

Jos perhe menee AINA kaiken edelle niin kohta lapsi huomaa olevansa yksinäinen ja hyljeksitty. Tuon ikäisille muut sosiaaliset kontaktit ovat todella tärkeitä, joten on aikuiselta väärin kieltää ne häneltä vain siksi, että oma halu nähdä lasta on niin suuri.

Tottakai sosiaaliset kontakstit on tärkeitä, mutta ne kontaktit ei todellakaan häviä ihan mihinkään, jos ei mene syntymäpäiville.

Tällaisilla valinnoilla joko tuetaan perheen tärkeytttä tai kavereiden tärkeyttä. Minusta joku 15vuotias voisi itse valita, mutta ei vielä yhdeksän vuotias.

 

[memmu]

MINUSTA 9 vuotiaalle kaverit on tosi tärkeitä. Ja MINUSTA 9 vuotias on jo kykenevä päättämään haluaako kaverin synttäreille ja särkkikseen vaiko isälle. Kaverilla kuitenkin on vaan kerran vuodessa ne synttärit ja tuon ikäselle se voi olla tosi kova pettymys ettei pääse mukaan. Vaikka isä tärkeä onkin, pitäisi aikuisen ihmisen osata laittaa joskus ne lapsenkin tarpeet etusijalle, eikä vaan opettaa lapselle, että mistään ei voida joustaa eikä asioita voida sovitella. Kyllä minusta pitää tuon ikäisen lapsen kavereiden tärkeyttäkin tukea.

 

[jäärä]

Kaverin synttärit eivät ole niin tärkeät kuin isän säännöllinen tapaaminen.Minusta.

Niin... kenelle ei ole niin tärkeät? Lapsi haluaisi siis olla mieluummin niillä synttäreillä kuin isällään. Eiks tää niin menny.

MInusta perhe menee kaiken muun edelle, hohtokeilausta voi sitten vaikka joskus muulloin käydä kokeilemassa.

Tämänhän pitäisi päteä myös isän puolelta sitten. Isällekin perhe pitäisi olla tärkeä ja siinä tapauksessa myös kunnioittaa poikansa toivetta. Mutta niinhän se menee: lapsen voi pakottaa tapaamaan etävanhempaansa mutta vanhempaa ei voi pakottaa tapaamaan lastaan...

 

[vieras]

Kaverin synttärit eivät ole niin tärkeät kuin isän säännöllinen tapaaminen.Minusta.

Niin... kenelle ei ole niin tärkeät? Lapsi haluaisi siis olla mieluummin niillä synttäreillä kuin isällään. Eiks tää niin menny.

MInusta perhe menee kaiken muun edelle, hohtokeilausta voi sitten vaikka joskus muulloin käydä kokeilemassa.

Minusta ne lapsen yksilölliset tarpeet menee muun edelle. Perhehän tässä on jo hajonnut. Enkä tarkoita mitenkään pahalla sanoa nuin, mutta siis se ydinperhe asuu jo erillään. Näin pienessä asiassa meillä kuunneltaisiin lapsen mielipidettä.

 

[Sen pituinen se]

Onpa itsekäs isä. Kyllä tuon ikäisen pojan pitäisi päästä synttäreille vaikka sattuu juuri isän viikonlopuksi. Kumpaakohan harmittaisi pidempään, poikaa joka ei pääse synttäreille vai isää jolta jää yksi kerta tapaamisia väliin.