H
haluan elämäni takaisin
Vieras
Oon ollut muutaman vuoden naimisissa ja meillä on 2 lasta.Reilu vuos sitten ostettiin miehen kans talo.Melkeen heti talon oston jälkeen mies alkoi juomaan aika reippaalla kädellä useana päivänä viikossa.Kännipäissänsä mies osaa olla myös jotenkin todella pelottava ja välillä ehkä uhkaavakin.Mies alkoi myös viettämään kaiken mahdollisen vapaa-aikansa autotallin puolella (autotallissa on siis sohva,jossa se yönsä nukkuu ja tietsikka.)Useasti oon sille sanonut,että vois tulla asumaan tonne talon puolelle ja vois viettää enemmän aikaa mun ja lasten kanssa,mutta ei.Riitahan siitä on aina tullut ja mä olen ollut muka syypäänä tilanteeseen.Mun takia kuulemma siellä nukkuu,kun ei muuten saisi olla rauhassa.Tuon talon oston jälkeen miehestä tuli myös ihan hirveen kahlitseva mua kohtaan,en saa lähtee yksin ostoksille,en viettämään iltaa kavereiden kanssa jne.Ja sitten kun lähden lasten kanssa kyläilemään,niin siitäkin saan haukut,luuhaan kuulemma vain päivät pitkät kylillä.Haukkuu mua siitäkin,kun hoidan näitä 2 lasta kotona,kuulemma vaan lusmuan tekemättä yhtään mitää.Oon jonkin asteinen siivoushullu,pesen kaikki tasot ym. muutaman kerran päivässä,imuroin n. 2-4 kertaa päivässä(riippuen kuinka paljon roskaa tulee lattioille)pesen pyykit vähintään joka toinen päivä,teen ruuat ym. Täydellinen en tietenkään ole,tuskin meistä kukaan on,mutta parhaani olen kuitenkin yrittänyt tehdä,että lapsilla olisi hyvä olla.
Nyt tänään tuntui viimein menevän kuppi nurin.Sisko oli tulossa meille kylään ja mies oli ollut pihalla,niin ukko oli sitte päättäny alkaa valittaan,että sisko jätti auton väärään paikaa parkkiin.Oli käskeny ajaa sen vaikka ojan pohjalle.Oli ollut muutenkin tosi vittumaisella päällä.Niinpä sisko oli sitte menny takasi autoon ja ajanut pois.Sain tietää tästä tilanteesta vasta nyt illalla,kun sisko tästä asiasta mulle kertoi.Kuulin myös,että mies on valittanut veljillensä ja luultavasti myös vanhemmillensa,että kuinka vituttavaa se on,kun mun äiti käy meillä kylässä n. 1 kertaa viikossa.
Mulla ei siis saisi olla minkäänlaista tukiverkostoa.Kavereita mulla on 0,koska en koskaan pääse minnekkään.Miehellä on kyllä oikeus mennä minne tykkää ja koska tahansa,mutta mun pitää olla vaan lasten kanssa kotona.Ja kylässä ei näköjään saisi enää kukaan käydä.
Nyt tuntuu siltä,että alan hajoomaan henkisesti tän tilanteen takia.Viime vuoden elokuussa mulla alkoi jo tulemaan aika voimakkaita paniikkikohtauksia/unettomuutta meidän elämäntilanteen takia.Yhdessä välissä näytti siltä,että oireet olisi menossa pois,mutta nyt on taas viimeaikoina alkanut oireet palaamaan.Ja ne oireet on kieltämättä pelottavia.
Tässä on kerrottuna vain minimaalisen pieni koko mun tilanteesta,tekstiä vois tulla vaikka kuinka paljon.En halua tästä sitten mitään sellaista ketjua,jossa mua jollain lailla haukutaan siitä,että en oo eronnut miehestäni,asiallisesti siitä kyllä saa sanoa.Tää teksi on varmasti aika sekavaa,mutta niin on mun pääkin tän tilanteen takia.Nyt vaan tuntuu,että ei enää jaksais.Itselleni en siis ole mitään tekemässä,mutta henkisesti tunnun olevan kuitenkin aika heikoilla jäillä.
Nyt tänään tuntui viimein menevän kuppi nurin.Sisko oli tulossa meille kylään ja mies oli ollut pihalla,niin ukko oli sitte päättäny alkaa valittaan,että sisko jätti auton väärään paikaa parkkiin.Oli käskeny ajaa sen vaikka ojan pohjalle.Oli ollut muutenkin tosi vittumaisella päällä.Niinpä sisko oli sitte menny takasi autoon ja ajanut pois.Sain tietää tästä tilanteesta vasta nyt illalla,kun sisko tästä asiasta mulle kertoi.Kuulin myös,että mies on valittanut veljillensä ja luultavasti myös vanhemmillensa,että kuinka vituttavaa se on,kun mun äiti käy meillä kylässä n. 1 kertaa viikossa.
Mulla ei siis saisi olla minkäänlaista tukiverkostoa.Kavereita mulla on 0,koska en koskaan pääse minnekkään.Miehellä on kyllä oikeus mennä minne tykkää ja koska tahansa,mutta mun pitää olla vaan lasten kanssa kotona.Ja kylässä ei näköjään saisi enää kukaan käydä.
Nyt tuntuu siltä,että alan hajoomaan henkisesti tän tilanteen takia.Viime vuoden elokuussa mulla alkoi jo tulemaan aika voimakkaita paniikkikohtauksia/unettomuutta meidän elämäntilanteen takia.Yhdessä välissä näytti siltä,että oireet olisi menossa pois,mutta nyt on taas viimeaikoina alkanut oireet palaamaan.Ja ne oireet on kieltämättä pelottavia.
Tässä on kerrottuna vain minimaalisen pieni koko mun tilanteesta,tekstiä vois tulla vaikka kuinka paljon.En halua tästä sitten mitään sellaista ketjua,jossa mua jollain lailla haukutaan siitä,että en oo eronnut miehestäni,asiallisesti siitä kyllä saa sanoa.Tää teksi on varmasti aika sekavaa,mutta niin on mun pääkin tän tilanteen takia.Nyt vaan tuntuu,että ei enää jaksais.Itselleni en siis ole mitään tekemässä,mutta henkisesti tunnun olevan kuitenkin aika heikoilla jäillä.
