W
werneri
Vieras
Hei kaikille. Heti aluksi on sanottava kaikille että olen aviomies. Vaimo ja kolme poikaa.. Vanhin 15 v, 13 v ja 8 v.
Kaikkien 18-avioliittovuosien jälkeen saan kuulla kuinka minä olen se henkilö, joka aiheutan kaikki ongelmat tässä perheessä.
Vanhin poikamme on terrosisoinut perhettämme jo siitä lähtien, kun syntyi toinen poikamme, eli lähes kolmetoista vuotta. MITEN?
Siten , olemalla äärimmäisen mustasukkainen jo pelkästä toisen lapsen syntymästä. Tämä sama on jatkunut koko tämän ajan ainakin 13-vuotta.
Siis tämä on saanut sellaiset mittasuhteet, että 15-vuotias poikamme lähes määrää mitä meillä tehdään.
Ja tämähän ei käy minun kallooni, vaan oletan tietenkin sen että , hän/he tekevät sen pikkuhommat mitä heille annetaan. Pientä palkkiota vastaan.
Mistä kaikki johtuu??
Aikoinaan oletimme, että olisi helpompaa olla isä ja äiti, jos saisimme edes hetken olla kaksisteen. Ja sen takia ajattelimme, että hankimme pojille muuta "tekemistä siksi aikaa".
Mutta ei, kävi päinvastoin... kateellisuus vain nosti päätään entistä enemmäm, eli miksi toi sai pelata ja minä en....
Mitä on enää tehtävissä?? Jos kotona ei saa pelata, niin naapurissa saa....
ja jätkien psyyke alkaa olla ihan jossain muualla kun tässä ja nyt.
T.yritän edelleen..
Kaikkien 18-avioliittovuosien jälkeen saan kuulla kuinka minä olen se henkilö, joka aiheutan kaikki ongelmat tässä perheessä.
Vanhin poikamme on terrosisoinut perhettämme jo siitä lähtien, kun syntyi toinen poikamme, eli lähes kolmetoista vuotta. MITEN?
Siten , olemalla äärimmäisen mustasukkainen jo pelkästä toisen lapsen syntymästä. Tämä sama on jatkunut koko tämän ajan ainakin 13-vuotta.
Siis tämä on saanut sellaiset mittasuhteet, että 15-vuotias poikamme lähes määrää mitä meillä tehdään.
Ja tämähän ei käy minun kallooni, vaan oletan tietenkin sen että , hän/he tekevät sen pikkuhommat mitä heille annetaan. Pientä palkkiota vastaan.
Mistä kaikki johtuu??
Aikoinaan oletimme, että olisi helpompaa olla isä ja äiti, jos saisimme edes hetken olla kaksisteen. Ja sen takia ajattelimme, että hankimme pojille muuta "tekemistä siksi aikaa".
Mutta ei, kävi päinvastoin... kateellisuus vain nosti päätään entistä enemmäm, eli miksi toi sai pelata ja minä en....
Mitä on enää tehtävissä?? Jos kotona ei saa pelata, niin naapurissa saa....
ja jätkien psyyke alkaa olla ihan jossain muualla kun tässä ja nyt.
T.yritän edelleen..