V
vierailija
Vieras
Ei haittaa vaikka minut tästä tunnistettaisiin... Olen periaatteessa yh, paljon tukea saan kyllä ja minulla on kaksi lasta,5v ja 4v. Tämä 4v uhma on ihan omaa luokkaansa ja hän saa usein uhmakohtauksia joissa saattaa huutaa 30min putkeen täyttä kurkkua, eikä mikään siihen auta.. Ei hyssyttely, rauhoittelu, uhkailu/lahjonta/kiristys...Oikeastaan vain huomiotta jättäminen on ainoa, eli käyn välillä katsomassa häntä ja jos huuto yltyy, annan olla ja tulen taas takaisin kunnes jossain kohtaa hän kertoo itse mikä on ja puhumme ja tilanne rauhoittuu. Tilanteet eivät ole päivittäisiä, mutta tänäänkin sellainen tuli. Usein liittyy väsymykseen/nälkään ja usein alkaa ihan päättömästä asiasta kuten vääränlaisesta haarukastaä/paidasta tms. Yritän näitä ennakoida muttei kaikkea voi.
Tänään tuli huutokohtaus ja kuulin noin vartin jälkeen ovikellon soivan. Siellä oli naapuri, joka ihanasti tarjosi apua ja kysyi pärjäänkö ja haluanko että lapsi saisi katkaista "kohtauksen" tulemalla heidän lasten kanssa leikkimään. Pidin lasta samalla sylissä ja lapsi vielä tietenkin löikin minua, huutaen koko ajan ja myös että EEN TULEEE... Sanoin että ollaan juuri alkamassa syömään, että kyllä tämä tästä, lapsi on tosi temperamenttinen ja uhmakas tapaus mutta rauhoittuu kohta. Kerroin myös miten uhma alkoi pienestä asiasta=ei saanut itse riisuttua. Hän sanoi että jos tarvin apua, pyydä vain. Olin todella hämmentynyt, en edes tunne näitä naapureita. Äänieristys 70luvun kerrostalossamme on huono ja kuulen lähes kaikki rapun äänet vaikka asun ylhäällä, mietinkin korostuuko täällä äänet jotenkin erilailla. Se nyt ei ole syy tietenkään jättää asioita sikseen mutta joo....
Lapseni koen hyvävointisiksi ja suhteemne hyväksi, toki välillä tulee valitettavasti karjuttua tyyliin nyt siivoatte jälkenne/pukekaa/älä lyö siskoa/lopeta se riehuminen ja välillä pääsee kirosanakin huutaessa.. En ole ylpeä siitä että huudan ja kiroilen (hitto, hemmetti-ei sentään vitun paska ja saatanan idiootti...) .
Mietinkin nyt, että naapurin on täytynyt ihmetellä toimintaani aiemminkin ja varmasti kuunnella noita juttuja tarkkaan. Ei kukaan yhdestä kerrasta ovelle ilmesty. Tuleeko musta nyt lasu ilmotus ja menetän lapset?? Olenko paska äiti ja kasvattaja?? Kannattaisiko esim neuvolasta pyytää apua, tähän asti olen kokenut pärjääväni mutta tämä sai miettimään. Jos minusta ei olekaan tähän yksin... Olenko tullut sokeaksi itselleni? Missä määrin edes lapset saavat huutaa ja minä huutaa heille? Luulin, että tämä on normaalia välillä, sovimme tilanteet aina.
Kaikenlisäksi meinasin kuolla häpeään kun oli niin sekaista.... Imurikin keskellä lattiaa juuri sopivasti kun ruan jälkeen piti siivota ja viikonloppuna olisi lapset hoidossa niin jatkaisin. Rankka tenttiviikko ja työt takana, mutta eihän sitä naapuri voi tietää kun luulee että täällä on aina roskapusseja eteinen täynnä ja kengät sikin sokin jne sängytkin oli ilman lakanoita kun juuri heitin pyykkiin, ovi makkariin oli auki... Itse varmaan tekisin itsestäni lasu ilmotuksen... NYT AHDISTAA!
Annanko vaan olla vai mitä... Hävettää enää ulos astua ovesta....Anteeksi vuodatus..
Tänään tuli huutokohtaus ja kuulin noin vartin jälkeen ovikellon soivan. Siellä oli naapuri, joka ihanasti tarjosi apua ja kysyi pärjäänkö ja haluanko että lapsi saisi katkaista "kohtauksen" tulemalla heidän lasten kanssa leikkimään. Pidin lasta samalla sylissä ja lapsi vielä tietenkin löikin minua, huutaen koko ajan ja myös että EEN TULEEE... Sanoin että ollaan juuri alkamassa syömään, että kyllä tämä tästä, lapsi on tosi temperamenttinen ja uhmakas tapaus mutta rauhoittuu kohta. Kerroin myös miten uhma alkoi pienestä asiasta=ei saanut itse riisuttua. Hän sanoi että jos tarvin apua, pyydä vain. Olin todella hämmentynyt, en edes tunne näitä naapureita. Äänieristys 70luvun kerrostalossamme on huono ja kuulen lähes kaikki rapun äänet vaikka asun ylhäällä, mietinkin korostuuko täällä äänet jotenkin erilailla. Se nyt ei ole syy tietenkään jättää asioita sikseen mutta joo....
Lapseni koen hyvävointisiksi ja suhteemne hyväksi, toki välillä tulee valitettavasti karjuttua tyyliin nyt siivoatte jälkenne/pukekaa/älä lyö siskoa/lopeta se riehuminen ja välillä pääsee kirosanakin huutaessa.. En ole ylpeä siitä että huudan ja kiroilen (hitto, hemmetti-ei sentään vitun paska ja saatanan idiootti...) .
Mietinkin nyt, että naapurin on täytynyt ihmetellä toimintaani aiemminkin ja varmasti kuunnella noita juttuja tarkkaan. Ei kukaan yhdestä kerrasta ovelle ilmesty. Tuleeko musta nyt lasu ilmotus ja menetän lapset?? Olenko paska äiti ja kasvattaja?? Kannattaisiko esim neuvolasta pyytää apua, tähän asti olen kokenut pärjääväni mutta tämä sai miettimään. Jos minusta ei olekaan tähän yksin... Olenko tullut sokeaksi itselleni? Missä määrin edes lapset saavat huutaa ja minä huutaa heille? Luulin, että tämä on normaalia välillä, sovimme tilanteet aina.
Kaikenlisäksi meinasin kuolla häpeään kun oli niin sekaista.... Imurikin keskellä lattiaa juuri sopivasti kun ruan jälkeen piti siivota ja viikonloppuna olisi lapset hoidossa niin jatkaisin. Rankka tenttiviikko ja työt takana, mutta eihän sitä naapuri voi tietää kun luulee että täällä on aina roskapusseja eteinen täynnä ja kengät sikin sokin jne sängytkin oli ilman lakanoita kun juuri heitin pyykkiin, ovi makkariin oli auki... Itse varmaan tekisin itsestäni lasu ilmotuksen... NYT AHDISTAA!
Annanko vaan olla vai mitä... Hävettää enää ulos astua ovesta....Anteeksi vuodatus..
