Masennus diagnosoitu jo monta vuotta sitten. Vauva nyt 6kk ja olen lopettanut säännöllisen masennuslääkityksen. Mukana ollut myös paniikkihäiriötä. Viimisen vuoden ajan mennyt ihan hyvin muutamaa huonoo jaksoo lukuun ottamatta.
Nyt tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Raha-asiat menee perheessä päin p:tä ja ei enää jaksa..Päivä meni niin hienosti. Laitoin hyvää ruokaa ja touhuttiin kaiken näköstä vauvan kanssa. Mutta sitten.. haettiin iskä kotiin ja ruvettiin tarkisteleen raha-asioita. Taas olikin 100e rahaa vähemmän kuin piti enkä tie miten kaikki saa maksettua. Prkl:een pankkikortti. Siitä mies ei luovu.
Siinä se iski. Makasin vaan sohvalla, kunnes meinasin nukahtaa siihen. Tyhjä olo. Menin sänkyyn ja nukuin monta tuntia. Välillä heräsin kiukkuumaan miehelle, että miksi vauva huutaa. Puol tuntia sit nousin ylös. Katson vaan eteen päin. Päässä pyörii, että turhaa tää on. Mikään ei tunnu, tuntuu etten pysty reagoimaan mihinkään. Ei edes itku tulee.
Tilanne laukesi kyllä, mutta edelleen niin höntti olo. Väsyttää ja on epätoivonen olo. Tuntuu, ettei musta oo tähän.
Käyn säännöllisesti psykiatrisella juttelemassa. Mulle tällasseet pahat "vaiheet" on ollut yleensä ohi meneviä (päivän mukaan). Esim. psykiatriselle mentäessä saatan olla ihan pirtee ja sen takia mun on hankala tuoda ilmi todellista oltilaani :ashamed:
En oikeasti tiedä mitä teen. On niin toimintakyvytön olo, mutta toisaalta jos tää nyt menis kuitenkin itekseen ohi? Mä oon itse niin pihalla. Ehkä haluan kuulla muitten kokemuksia mielipiteitä, en tie.. Mä en vaan itse enää tiedä mistään mitään :'(
Nyt tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Raha-asiat menee perheessä päin p:tä ja ei enää jaksa..Päivä meni niin hienosti. Laitoin hyvää ruokaa ja touhuttiin kaiken näköstä vauvan kanssa. Mutta sitten.. haettiin iskä kotiin ja ruvettiin tarkisteleen raha-asioita. Taas olikin 100e rahaa vähemmän kuin piti enkä tie miten kaikki saa maksettua. Prkl:een pankkikortti. Siitä mies ei luovu.
Siinä se iski. Makasin vaan sohvalla, kunnes meinasin nukahtaa siihen. Tyhjä olo. Menin sänkyyn ja nukuin monta tuntia. Välillä heräsin kiukkuumaan miehelle, että miksi vauva huutaa. Puol tuntia sit nousin ylös. Katson vaan eteen päin. Päässä pyörii, että turhaa tää on. Mikään ei tunnu, tuntuu etten pysty reagoimaan mihinkään. Ei edes itku tulee.
Tilanne laukesi kyllä, mutta edelleen niin höntti olo. Väsyttää ja on epätoivonen olo. Tuntuu, ettei musta oo tähän.
Käyn säännöllisesti psykiatrisella juttelemassa. Mulle tällasseet pahat "vaiheet" on ollut yleensä ohi meneviä (päivän mukaan). Esim. psykiatriselle mentäessä saatan olla ihan pirtee ja sen takia mun on hankala tuoda ilmi todellista oltilaani :ashamed:
En oikeasti tiedä mitä teen. On niin toimintakyvytön olo, mutta toisaalta jos tää nyt menis kuitenkin itekseen ohi? Mä oon itse niin pihalla. Ehkä haluan kuulla muitten kokemuksia mielipiteitä, en tie.. Mä en vaan itse enää tiedä mistään mitään :'(