Mitä teen miehen kanssa? mitä päätän? Olen henkisesti jo sairastunut, koska en tiedä mitä tekisin.

[Nanne.]

Mulla on yksi lapsi. 7 vuotias tyttö. Tytön isä asuu 200km päässä, mutta näkevät lomilla ja vähintään joka toinen viikonloppu. Tytön isän kanssa olen hyvissä väleissä. Tapasin nykyisen mieheni, kun lapseni oli aivan pieni. Isäpuoli on lapselleni erittäin rakas ja läheinen ja me olemme tytölle aina ollut se ns. oikea perhe. Tyttö pitää isäpuoltaan läheisenä ja heillä on paljon yhteisiä juttuja. Isäpuolelle tyttö on aina ollut kuin oma lapsi.
Minun ja tyttöni isäpuolen suhde päättyi monien mutkien kautta viime keväänä. Henkisesti olemme siis eronneet. Sovimme kuitenkin, että käytännön syistä meidän ei tarvitse tehdä isoja muutoksia vielä. Mä olen vuorotyössä ja ekaluokkalaisen kanssa olisi ihan mahdoton pärjätä yhdistelmällä yh-vuorotyö-lapsi. Asumme suurimman osan ajasta saman katon alla. Meillä on uusi yhteinen omakotitalo. Tyttö on herkkä lapsi ja koulun aloitus ollut rankkaa, joten olemme yrittäneet zempata lapsen lapsenkin takia.
Mua tämä tilanne on aina ahdistanut sillä suorastaan inhoan miestä hänen tekojensa vuoksi. Tosin lapsihan ei näistä teoista mitään tajua. Jos mä jätän miehen, niin helposti asia menisi niin, että tyttö luulisi, että äiti vain halusi rikkoa perheen. Tytölle mies on aina ollut kiltti.

Tapasin loppukesästä miehen ja tapailtiin syksy. Olemme rakastuneet. Me olemme paljon pohtineet yhteistä tulevaisuutta yms. Lapselle en miestä vielä voi tietenkään esitellä, kun tämä normaali arkikuviokin lapselle vielä täysin epäselvä.
Jotta minun ja uuden mieheni suhde onnistuisi, tämä tarkoittaisi tytölle perheen lopullista hajoamista ja miehen muuttoa pois. Mun elämä hankaloituisi ja joutuisin varmaan etsiä uuden työn, koska tuo vuorotyö ei vaan yksinkertaisesti onnistuisi enää. Joutuisin ottamaan ehkä ison lainan lunastaakseni talosta miehen osuuden (tämä miehelle ok) tai jos en lainaa saisi, niin talo menisi myyntiin. Talo, joka on sukutilalla ja jonka isäni on meille rakentanut.

Tämä kuvio ei vain toimi ilman päätöksiä. Rakastan tätä uutta miestä. Mutta entäs jos hän ei ole loppupeleissä sellainen, kuin aluksi antoi ymmärtää? Silloin olisin tuhonnut ja menettänyt suurimman osan elämääni. Työ, tytölle tasapainoine arki, talous... Olen valmis luopuman kaikesta miehen vuoksi, jos voisin olla varma...
Jos jatkan arkeani näin ja jätän uuden mieheni, voisin menettää paljon. Liian paljon. Itkettää ajatuskin siitä, että en näkisi rakastani.

Tämä epävarmuus on johtanut siihen, että mä olen aivan loppu. Joko nukun vain tai en saa unta ja itken. En halua syödä, enkä jaksa mitään. Haluaisin nyt ratkaisun tälle kaikelle. Mun mielessä pyörii ihan kaikenlaista nyt..rankkojakin ratkaisuja.

 

["mies"]

Ei elämää kannata rakentaa miehen varaan ja päätökset parisuhteesta kannattaa tehdä omien tunteiden pohjalta, ei lapsen. Parisuhteesta ei koskaan voi olla varma, kestääkö se viikon vai 50 vuotta.

 

["Liisi"]

Ehkä sulle tekisi hyvää opetella elämään ilman miestä. Edellisestäkään ukosta et ole vielä päässyt eroon, niin uutta jo pukkaa. Ja KAIKESTA olet valmis luopumaan tämän uuden miehen takia. Eiköhän nyt olisi aika laittaa se tyttö ja oma hyvinvointi etusijalle elämässä. jos miehet saavat sut noin sekaisin, että henkinen tasapaino menossa, niin ehkä tosiaan kannattaisi nyt pitää taukoa kaikista mieheistä ja kerskittyä omaan mielenterveyteen. Sitten taas kun omat asiat kunnossa, voit miettiä uutta parisuhdetta.

 

[sivusta seurannut]

no älä ainakaa tee mitään päätöksiä sillon kun et tiiä mitä haluat. kun tiiät, voit alkaa tehä listaa taaksepäin miten menetellä.

jos oisin samassa tilanteessa niin hoitaisin tuon eron nyt ensin pois alta. sehän teillä on edessä kuitenkin. vai onko teillä mahdollisuuksia/halua koittaa pelastaa liitto? jos ei, niin se on hyväksyttävä ja aika ottaa härkää sarvista. valmistelkaa tyttöä ensin ja kertokaa tilanne ja mitä seuraavaksi tapahtuu. ja että tämä on teidän yhteinen päätös, ja että olette päätökseen tyytyväisiä. voisko lapsi vielä tavata isäpuoltaan eron jälkeen?

sen jälkeen malttaisin vielä ennenkuin otan uutta ukkoa. itseni ja lapsen takia. sulla on ollut nyt rankkaa ja sen on varmasti lapsikin huomanut, vaikka sitä peitelläänkin aina henkeen ja vereen. anna asioiden tulla taas "hyväksi"

nämä oli siis mun ajatuksiani en itsekkään tiedä mitä tuossa tilanteessa oikeasti tekisin, mutta tässäpä onkin nyt sivullisen neuvot.

 

[vieradsd]

te olette jo eronneet. asutte vaan kimpassa talousasioiden vuoksi. valesuhde muka lapsen vuoksi. ei sopivaa minusta kauemmin jatkaa tuota.

 

[Peyote]

Mitä se sun mies on tehnyt ettet voi antaa anteeksi? Ettekö vaan voi muka yrittää vielä? Aikamoista hullunmyllyä lapsen elämä
jos nyt uuden miehen hankit.miksi edes tapailet uusia miehiä jos vielä asut edellisen kanssa?

 

["tipitii"]

Ei ole ollenkaan hyvä juttu että hypit miehestä mieheen, ennen kuin saat yhtään parisuhdetta päätökseen...

Meneehän siinä jo lapsikin sekaisin kun on ykkösisä, kakkosisä ja kolmasiskä on jo pyöröovista tulossa taas sisään.

Eroa, kerää itsesi ja elämäsi kasaan, pohdi aidosti mitä sinä haluat ja unohda miehet hetkeksi.

 

["Nanne"]

No ei niitä miehiä nyt vaan noin löydä. Mä en siis voi ajatella, että muodostan uuden suhteen sitten, kun tilanne on sitä ja tätä. Eikait niitä uusia miehiä noin vain löydy.

Tämä uusi on kaikinpuolin ihana ja juuri sellainen unelmien prinssi. Rakastan häntä. En mä jotenkin osaa ajatella niin, että heittäisin rakastamani miehen noin vain menemään?

Uuden miehen esittelisin tytölle sitten, kun eromme olisi ihan selvä ja olisimme edes hetken asuneet kaksin.

 

[vietasas]

niin se ongelma? et saa takuita uudesta ja haluat takertua parhaimpaan vaihtoehtoon?

 

["Nanne"]

Tuon uuden tapasin ihan sattumalta. Koko kesän välttelin tunteitani, mutta kyllä se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Syksyllä sitten alettiin tapailemaan.

Mun exällä oli vuoden sivusuhde toiseen naiseen. Koska joutui työnsä puolesta olemaan välillä eri kaupungissa päivän, pari ja joskus useamman päivän. Suhde paljastui ja annoin anteeksi. Meni kuukausia ja alkoi tuntua siltä, että ehkä tästä selvittiin. Sitten selvisi, ettei mies kuitenkaan ollut tuota naista jättänyt. Sitä en voinut enää antaa anteeksi

 

[Peyote]

No en mäkään antais kyllä anteeksi tommosta.

 

[virraaas]

edelleen se ongelma? haluat noukkia rusinat molemmista pullista "lapsen vuoksi". jos olisit rahoissasi niin et olisi tuossa. ole rehellinen.

 

["Nanne"]

Ongelma on se, että pahimmassa tapauksessa sotken omani ja lapseni elämän pitkäksi aikaa ihan täysin. Vaikka exäni teki mitä teki, niin samalla myös hänen elämänsä kokee kolauksen, kun uuden kodin etsintä ja luopuminen monesta tulee todelliseksi.

Parhaimmassa tapauksessa elämä menee, kuten olen aina halunnut. Saan rakastavan ja maailman ihanimman miehen itselleni ja kaikki oli enemmän, kuin riskin arvoista.

Eli... Voin mokata ja pahasti.. Voin myös saada enemmän, kuin osaan edes unelmoida.

 

["mies"]

Mitään ongelmaahan ei oikeastaan ole. Sinun on vain saatettava eroprosessi loppuun. Uuden suhteen kestävyydestä ei tosiaan tiedä, eikä tarviksekaan tietää. Vanhemmiten olen huomannut, että onni ei löydy toisen ihmisen kautta vaan omasta itsestä.

 

["Nanne"]

No ongelma:

Arki on ihan kohtalaista. Mä voin tehdä mieleisessäni työpaikassa vuorotyötä, sillä ex on lapsen kanssa, hoitaa läksyt, tekee ruokaa, vie harrastuksiin, käyvät luistelemassa, pelaavat pleikkaa jne. Tytölle mies on tärkeä.

Mulla on ihan hyvä palkka ja pärjään yksin. Mutta jokainen tietää, että elämä on silti helpompaa, kun on kaksi maksajaa.
Lapsi voi nyt ihan hyvin. Ilman uutta miestä kestäisi tilannetta vielä vuoden pari, että lapsi kasvaisi.

Tätä uutta miestä rakastan. Siis ihan oikeasti ja aidosti: rakastan. Me ollaan silti oltu yhdessä vasta 5kk. Eli voihan olla , että miehestä paljastuu esim. jotain isompaa, mitä en vielä tiedä.

 

["nepsu"]

[QUOTE="Nanne";29487177]No ei niitä miehiä nyt vaan noin löydä. Mä en siis voi ajatella, että muodostan uuden suhteen sitten, kun tilanne on sitä ja tätä. Eikait niitä uusia miehiä noin vain löydy.

Tämä uusi on kaikinpuolin ihana ja juuri sellainen unelmien prinssi. Rakastan häntä. En mä jotenkin osaa ajatella niin, että heittäisin rakastamani miehen noin vain menemään?

Uuden miehen esittelisin tytölle sitten, kun eromme olisi ihan selvä ja olisimme edes hetken asuneet kaksin.[/QUOTE]

tässä ainoa ongelma taitaa olla sun oma kriisi, tai sitte kypsymättömyys.

Tiesitkö että kun tapaa miehen joka on biologisesti ihannemies, tapahtuu ihastuminen/rakastuminen..mutta mitä se sitten on? biokemiallinen reaktio aivoissa. ne osat aivoissa jotka reagoi uhkaan yms vaimenee ja tietyillä osa-alueilla toiminta voimistuu.

tapahtuu siis tapahtuma joka saa kokemaan että toinen on unelmien prinssi,viaton,ihana. yms. Mutta tuo kemiallinen reagtio ei kestä ikuisuuksia,se yleensä laimenee. Tällävälin jos on ollut läheisyyttä ja kosketuksia, on erittynyt oksitosiinia joka on saanut aikaan kiintymyksen. Eli se paljon puhuttu alkuhuuma yleensä häviää, sen jälkeen riippuen omista valinnoista suhde joko kehittyy tai loppuu.

yleensä jos ollaan suhteessa ja ihastutaan toiseen henkilöön, johtuu tämä joko kypsymättömyydestä=ei olla tahdolla tunnetasolla sitoutuneita omaan kumppaniin. Tai sitte se johtuu siitä että on jäänyt jotain itselle tärkeää vaille omassa suhteessaan ja saakin sitä yhtäkkiä joltain toiselta mieheltä->se tuntuu hyvältä->tapahtuu ihastuminen.
mikä on se syy teidän suhteessa miksi etä halua elää tämän isäpuolen kanssa?

oletteko käyneet pariterapiassa,niin että molemmat ovat olleet tosissaan sitoutunut suhteeseen?

miksi olet sulkeutunut tunnetasolla suhteessa isäpuoleen?

lapselta ei pitäs hajottaa perhettä vaan pitäs ettii se onni omasta suhteestaan.rakkauden tunne voi palata,sille ei ole muuta estettä kuin oma tahto.

rakastuminen ja toisen aito rakastaminen ovat kaksi eriasiaa

 

[Gaijin]

[QUOTE="Liisi";29486870]Ehkä sulle tekisi hyvää opetella elämään ilman miestä. Edellisestäkään ukosta et ole vielä päässyt eroon, niin uutta jo pukkaa. Ja KAIKESTA olet valmis luopumaan tämän uuden miehen takia. Eiköhän nyt olisi aika laittaa se tyttö ja oma hyvinvointi etusijalle elämässä. jos miehet saavat sut noin sekaisin, että henkinen tasapaino menossa, niin ehkä tosiaan kannattaisi nyt pitää taukoa kaikista mieheistä ja kerskittyä omaan mielenterveyteen. Sitten taas kun omat asiat kunnossa, voit miettiä uutta parisuhdetta.[/QUOTE]
Peesi tälle!!
Mun piti lukea ap:n aloitus kolmeen kertaan ennen kuin sisäistin koko jutun?

 

["Nanne"]

Kuiten aikaisemmin sanoin, kyseessä oli vuoden salasuhde ja annoin sen anteeksi. Tehtiin hirveästi töitä suhteemme eteen. Selvisi kuitenkin myöhemmin, että mies oli valehdellut vaan. Ei se uusi nainen ollut mihinkään jäänyt. Nyt se suhde on kaatunut naisen tahdosta tosin.

 

["Nanne"]

Minusta tuntuisi todella pahalta jättää tämä uusi mies. Ensinäkin ihan vain siksi, että välitän hänestä, hän on minulle tärkeä ja rakas ja ajatus elämästä ilman häntä tuntuu pahalta.

Mutta kyllä mä tajuan, että viiden kuukauden seurustelun aikana, jossa ei edes pysty niin usein tapaamaan, ei saa toisesta selville puoliakaan.

 

["Palstapsykologi"]

Miksi päätöksen teko on sulle vaikeaa ? Siis haen nyt sitä, että mikä sun oma ongelma on sun sisällä? Jos käytännön asiat nyt unohdetaan. Selvästikin sulla on myös joku sisäinen rauhattomuusz
.

 

["Nanne"]

No omat ongelmat, jotka vaikuttavat

-pelkään loukkaavani muita. En uskalla tehdä päätöksiä, sillä pelkään loukkaavani muita. Olrn aina ennemmin kärsinyt itse, kuin loukannut muita.

- muhun vaikuttaa varmaan keskivertoa enemmän se, mitä muut ajattelevat

-pelkään tulevaisuutta. En vain nyt, vaan aina.

-mä työskentelen lastensuojelussa. Ajattelen, että mun väärillä valinnoilla lapsestani tulee narkkari tms.. Pelkään että lapsi aistii tämän tilanteen (ettemme ole isäpuolen kanssa enää oikeasti yhdessä, saa huonon mallin parisuhteessa).
-uusi suhde voi antaa tytölle lopulta paremman elämän ja mahdollisuus on, että myös huonomman.

 

["jeps"]

oman tarinan..kyllä se vaan kannattaa ruveta tekemään asioita sen eteen,että pääsee selvemmille vesille,sun kohdalla se saattaa tarkoittaa duunin vaihtamista,kodin myymistä/todella ison lainan ottamista,ehkä ylivelkaantumista,nykyisen ukon kanssa eroamista jne.tuntuu varmasti ihan hirveän raskaalta edes aloittaa,mutta aina tsemppaa kun pääsee vähän eteenpäin. mä sanon vaan, että vaikka tän uuden kanssa menis sukset ristiin niin et kadu jos oot itelles asiat tehny selväks.olin juuri ostanut 3kk aikaisemmin entisen miehen kanssa asunnon,en tiedä mitä ajattelin, yritimme varmaan sillä vielä pelastaa jo kauan sitten pieleen mennyttä suhdettamme, kun tapasin lapsuudenystävän jota rakastin jo nuorena,(tiesin hänen vain silloin olleen liian epäkypsä suhteeseen,niinkuin varmasti olin minäkin)..noh,oltiin sitten exän kanssa ostettu just se yhteinen asunto,olin vuorotöissä ja itsellä oli silloin viisivuotias tyttö jonka hoitoon laittaminen oli hankalaa muutoin kuin arkena päivällä.ei siinä auttanu kun huulta purren vaihtaa duuni,muuttaa ja jäi toki vielä asuntolainan jäämiä,vaihtaa tytön hoitopaikka jne.oli hirveän raskasta,itkeskelin yöllä ja tuntui hirveältä vaikka tiesinkin itseni tähän tilanteeseen laittaneeni.vaikka et voi tietää seuraavasta suhteesta että kestääkö se,tee silti itselles selväksi että haluisitko jatkaa siltikään tossa vanhassa..sun puheistas päätellen et.koska päätös oli mulle hyvin helppo tehdä vaikka tiesin että koko elämä menee mullin mallin,en voinu silti jatkaa siinäkään koska en rakastanut eksää ja en enää pitänyt hänen kanssaan elämisestään millään tavalla.henkisesti joku viidensadan kilon paino harteilta tippui samana päivänä kun pääsin muuttamaan pois.oisin sairastunu itsekkin varmasti.en oo katunu sekunttiakaan.kaikki me voidaan hyvin nykyään,olen ollu mun lapsuudenystävän kanssa jo yli kaksi vuotta,rakastan häntä hirveästi,ollaan kihloissa,meillä on pienenpieni poika ja mun tyttö on nykyään reipas hyvinvoiva ekaluokkalainen.velkaa on näistä hölmöilyistä paljon,sitä en kiellä,mutta viisaampana eteenpäin,en silti muuttas mitään..kaikki on aina niin negatiivisia siitä että mikään tälläisellä tilanteella alkanut ei voisi kestää mutta kyllä voi.kukaan ei sitä tiedä,mutta hyviä asioitakin tapahtuu joskus.ja todennäköisesti sairastut vaan enemmän,mitä pidempään toi tilanne kestää.toi sängyssä makoilu,itkeskely ja täydellinen uupumus ja väsymys kuulostaa hyvin tutulta.kyllä se lapses siitäkin kärsii kun äitinsä siinä kunnossa näkee.se on hirveä tunne ja tiedän että ihmisiä on erilaisia,mutta kyllä mulle pieleen menny parisuhde aiheuttaa tommosia tuntoja,ehkä oon sit heikko tai jotain..

 

["kyyhkynen"]

[QUOTE="mies";29486847]Ei elämää kannata rakentaa miehen varaan ja päätökset parisuhteesta kannattaa tehdä omien tunteiden pohjalta, ei lapsen. Parisuhteesta ei koskaan voi olla varma, kestääkö se viikon vai 50 vuotta.[/QUOTE]

100% asiaa.

 

["Nanne"]

[QUOTE="jeps";29487533]oman tarinan..kyllä se vaan kannattaa ruveta tekemään asioita sen eteen,että pääsee selvemmille vesille,sun kohdalla se saattaa tarkoittaa duunin vaihtamista,kodin myymistä/todella ison lainan ottamista,ehkä ylivelkaantumista,nykyisen ukon kanssa eroamista jne.tuntuu varmasti ihan hirveän raskaalta edes aloittaa,mutta aina tsemppaa kun pääsee vähän eteenpäin. mä sanon vaan, että vaikka tän uuden kanssa menis sukset ristiin niin et kadu jos oot itelles asiat tehny selväks.olin juuri ostanut 3kk aikaisemmin entisen miehen kanssa asunnon,en tiedä mitä ajattelin, yritimme varmaan sillä vielä pelastaa jo kauan sitten pieleen mennyttä suhdettamme, kun tapasin lapsuudenystävän jota rakastin jo nuorena,(tiesin hänen vain silloin olleen liian epäkypsä suhteeseen,niinkuin varmasti olin minäkin)..noh,oltiin sitten exän kanssa ostettu just se yhteinen asunto,olin vuorotöissä ja itsellä oli silloin viisivuotias tyttö jonka hoitoon laittaminen oli hankalaa muutoin kuin arkena päivällä.ei siinä auttanu kun huulta purren vaihtaa duuni,muuttaa ja jäi toki vielä asuntolainan jäämiä,vaihtaa tytön hoitopaikka jne.oli hirveän raskasta,itkeskelin yöllä ja tuntui hirveältä vaikka tiesinkin itseni tähän tilanteeseen laittaneeni.vaikka et voi tietää seuraavasta suhteesta että kestääkö se,tee silti itselles selväksi että haluisitko jatkaa siltikään tossa vanhassa..sun puheistas päätellen et.koska päätös oli mulle hyvin helppo tehdä vaikka tiesin että koko elämä menee mullin mallin,en voinu silti jatkaa siinäkään koska en rakastanut eksää ja en enää pitänyt hänen kanssaan elämisestään millään tavalla.henkisesti joku viidensadan kilon paino harteilta tippui samana päivänä kun pääsin muuttamaan pois.oisin sairastunu itsekkin varmasti.en oo katunu sekunttiakaan.kaikki me voidaan hyvin nykyään,olen ollu mun lapsuudenystävän kanssa jo yli kaksi vuotta,rakastan häntä hirveästi,ollaan kihloissa,meillä on pienenpieni poika ja mun tyttö on nykyään reipas hyvinvoiva ekaluokkalainen.velkaa on näistä hölmöilyistä paljon,sitä en kiellä,mutta viisaampana eteenpäin,en silti muuttas mitään..kaikki on aina niin negatiivisia siitä että mikään tälläisellä tilanteella alkanut ei voisi kestää mutta kyllä voi.kukaan ei sitä tiedä,mutta hyviä asioitakin tapahtuu joskus.ja todennäköisesti sairastut vaan enemmän,mitä pidempään toi tilanne kestää.toi sängyssä makoilu,itkeskely ja täydellinen uupumus ja väsymys kuulostaa hyvin tutulta.kyllä se lapses siitäkin kärsii kun äitinsä siinä kunnossa näkee.se on hirveä tunne ja tiedän että ihmisiä on erilaisia,mutta kyllä mulle pieleen menny parisuhde aiheuttaa tommosia tuntoja,ehkä oon sit heikko tai jotain..[/QUOTE]


Kiitos viestistäsi sinulle ja toki teille muillekin. Tämä zemppasi mua jotenkin todella paljon.

 

[Biella]

Tilanteesi on hankala. Sun vain on tehtävä päätös. Kukaan muu ei sitä voi tehdä.
Mitä ikinä päätätkin, se voi sisältää tai olla sisältämättä ison riskin. Zemppii!