N
"niinaS"
Vieras
Mulla siis 4v vilkas poitsu ja vauva. meillä menny äärettömän hyvin koko aika vauvan tulon jälkeen mutta nytkun alko kesäloma (4v siis ollu osa-aika hoidossa) niin se tekemättömyys ja jatkuva vinkuminen alkoi. alkaa olla puhti pois...
siis: ihan joka asiasta pitää sanoa sata kertaa. sitten kun tulee se rangaistus alkaa se vinkuminen (ei saa sanoa nuin. äiti on ihan hölmö. en varmasti tee niin. jnejne...)
sitten kun ei uskota ei mitään. koiraa kiusataan kokoa ajan, siis koko ajan. on uhkailu koiran pois laittamisella jnejne mikään ei auta. Pelottaa jo valmiiks ku ei oikeesti aina ehdi vahtimaan nuin isoa poikaa ettei kiusaa koiraa ettei vain koiralla joku kerta menekin hermot ja purase. vaikka kiltti koira niin eihän sitä koskaan tiedä. jakun ennen ei ole kiusannut.
sitten tietokoneelle meno jos vahingossakaan jää kiireessä läppä auki. on sanottu ettei saa mennä mut aina menee. nytkin. sitten kun komennan alkaa se itku ja parku. nyt piti lapsen lähteä yksin leikkii tohon etupihalle mut en päästänykkään ku meni taas koneelle ja kone ihan sekasin. (meni kauan enennku sain taas normin näköseksi näytön). sitten sitä ulos menoa ollaan vinguttu tässä nyt 2h, enkä anna periksi. ihana vauvaa hoitaa ja yrittää nukuttaa kun toinen vinkuu vierelle "miksi en saa miksi". tekis mieli karjaista että SIKSI!!
Lapsi käy aina aika ajoin mummolassa leikkimässä päivisin muttei voi sinnekkään mennä enää kun kiusaa sielläkin koiraa. kotona ei ehkä edes niin paljoa mitä nyt pientä jäynää mutta mummolassa se on paljon kovempaa. mummo ei saa lapseen mitään kuria ei minkäänlaista. Sama kun lähteevät pyörällä lapsi menee kaukana mummosta eikä hiljennä vaikka mummo komentaa. se on jo niin vaarallistakin! mummo ei ole mulle kehdannut kertoa muutaku eilen ku lapsi oli menny 30m kauempana ja mummo yrittäny juosta perässä. nyt sitten laitoin rangaistuksen et pyörä on viikon jäähyllä eikä ylipäätänsä mummolaan mennä enää pyörällä. ja toki sitäkin on sitten itektty ja vinguttu...
en tiiä enää mitä tekisin. alkaa olla voimat loppu ton uhman kans. en varmasti ole ainut mutta voimia vie tuo pieni vauvakin joka ei ole tyytyväinen juuri missään eikä nukutuksista meinaa tulla mitään. mies on pitkää päivää töissä ja siten vielä illat remonttikämpällämme. yritämme remontoida asuntoa jotta pääsisimme pian muuttamaan....
reagoikohan lapsi isin poissaoloon vai mihin? en tiiä ku ikinä ole ollu tollasta uhmaa ku nyt. ei koskaan.
siis: ihan joka asiasta pitää sanoa sata kertaa. sitten kun tulee se rangaistus alkaa se vinkuminen (ei saa sanoa nuin. äiti on ihan hölmö. en varmasti tee niin. jnejne...)
sitten kun ei uskota ei mitään. koiraa kiusataan kokoa ajan, siis koko ajan. on uhkailu koiran pois laittamisella jnejne mikään ei auta. Pelottaa jo valmiiks ku ei oikeesti aina ehdi vahtimaan nuin isoa poikaa ettei kiusaa koiraa ettei vain koiralla joku kerta menekin hermot ja purase. vaikka kiltti koira niin eihän sitä koskaan tiedä. jakun ennen ei ole kiusannut.
sitten tietokoneelle meno jos vahingossakaan jää kiireessä läppä auki. on sanottu ettei saa mennä mut aina menee. nytkin. sitten kun komennan alkaa se itku ja parku. nyt piti lapsen lähteä yksin leikkii tohon etupihalle mut en päästänykkään ku meni taas koneelle ja kone ihan sekasin. (meni kauan enennku sain taas normin näköseksi näytön). sitten sitä ulos menoa ollaan vinguttu tässä nyt 2h, enkä anna periksi. ihana vauvaa hoitaa ja yrittää nukuttaa kun toinen vinkuu vierelle "miksi en saa miksi". tekis mieli karjaista että SIKSI!!
Lapsi käy aina aika ajoin mummolassa leikkimässä päivisin muttei voi sinnekkään mennä enää kun kiusaa sielläkin koiraa. kotona ei ehkä edes niin paljoa mitä nyt pientä jäynää mutta mummolassa se on paljon kovempaa. mummo ei saa lapseen mitään kuria ei minkäänlaista. Sama kun lähteevät pyörällä lapsi menee kaukana mummosta eikä hiljennä vaikka mummo komentaa. se on jo niin vaarallistakin! mummo ei ole mulle kehdannut kertoa muutaku eilen ku lapsi oli menny 30m kauempana ja mummo yrittäny juosta perässä. nyt sitten laitoin rangaistuksen et pyörä on viikon jäähyllä eikä ylipäätänsä mummolaan mennä enää pyörällä. ja toki sitäkin on sitten itektty ja vinguttu...
en tiiä enää mitä tekisin. alkaa olla voimat loppu ton uhman kans. en varmasti ole ainut mutta voimia vie tuo pieni vauvakin joka ei ole tyytyväinen juuri missään eikä nukutuksista meinaa tulla mitään. mies on pitkää päivää töissä ja siten vielä illat remonttikämpällämme. yritämme remontoida asuntoa jotta pääsisimme pian muuttamaan....
reagoikohan lapsi isin poissaoloon vai mihin? en tiiä ku ikinä ole ollu tollasta uhmaa ku nyt. ei koskaan.