Mitä teen?

[minä vaan...]

mitä voin tehdä tämmösessä tilanteessa, kun puhuminen ei auta, itse olen se joka aina joutuu taipumaan toisen tahtoon, minun kanssa ei kuulema enää pysty olemaan?! Ollaan käyty terapiassa, mutta silloin ei siitä tuntunut olevan apua kun kumpikin luvattiin parantaa tapamme. Silloin minulla oli tunteita toista miestä kohtaan. Nyt ketään muuta miestä ei ole kuvioissa.

Nyt mieheni on taas muuttunut päällepäsmäriksi. En saa tilata esim. lehteä itselle kysymättä mieheltäni, en osaa kaupasta tuoda oikeita tuotteita, jos kutsun kaverin kylään niin miehen pitää aika päättää, aina on joku syy miksi se ei sovi minun haluamaani aikaan jne.. Meillä on 2,5vuotias lapsi. Lapselle en osaa ostaa mitään tarvittavaa, kaikki esim.pipo ostokset pitää mieheltä kysyä ja sen olla mukana, että tulee hänen mieleinen.

Mies maksaa laskuista puolet, mutta muuta ei sitten. Ruoat ja lapsen tavarat/vaatteet ostan minä.

Vasta tein pintaremontit miehen kotipaikalla, haukku, että olen laiska jos en vapaa-ajallani tehnyt jotain "hyödyllistä". Voi melkein sanoa, että tein kaiken yksin. Mies oli pakkolomalla puoli vuotta, mutta ei tehnyt remppaa. Osti vaan kaksi mopoa ja värkkäs niitä+ kyläläisten autoja siihen lisäksi.

Nyt minä olen sitten nalkuttava akka, joka aina vaan valittaa. Mies värkkää kotipaikallaan ja me ollaan yleensä mukana siellä, koska mies sanoo, että ei mene kauaa. Lapsen päiväunet/ ruokailut kärsii, kun ei ole säännöllistä. Sitten tulee hirveä riita, jos sanon, että nyt pitäs lähteä kotiin.. Tänäänkin kuulema olisin yksin tytön kanssa voinut lähteä kotiin. Vaikka oltiin miehen autolla siellä ja mies on sanonut aikasemmin, että kumpikin ajaa vain omalla autollaan, eikä ole antanut mun ajaa omallaan niin nyt sitten olis itse minun pitänyt hoksata ja lähteä herran autolla...

Voi, että mä en tiiä mitä teen, koska erota en halua. Rakastan miestäni, mutta miten tämä loppuu?

 

[koppis]

Otan osaa. Sähän olet aivan alistettu. En tosiaan tiedä mitä voisit tehdä. Onko mies ollut aina tuollainen? Hänellä vaikuttaisi olevan mielenterveysongelmia.

 

[minä vaan...]

ei se aina ole ollut tämmönen, pieniä piirteitä ollut aina kyllä, mutta nyt vaan pahentunut. talvella ihastuin toiseen, se tuntu kivalle kun joku tykkäsi eikä alistanut tahtoonsa. onneksi ei kehittynyt mitään enkä pettänyt miestäni tms. talvella mies kävi lääkärissä kun tajusi itsekin mitä tekee, mutta ei saanut lääkkeitä, kun sairaslomaa hiukan. nyt taas vaan pahentunut ja siitä on tullut vielä pihimpi mitä oli aikasemmin. rahaa ei vois käyttää mihinkään, minä aina turhaan heitän sitä menemään, tytölle/itselle jotain kivaa. olen kokenut sen ansaitsevani, kun kerta kohteluni on tämmöstä. en tiiä mitä teen. erota en todellakaan halua, mutta ei ole mulla paikkaa esim. minne mennä tytön kanssa vähäksi aikaa rauhoittumaan. sais mieskin ajatella, että mitä tekee. ei osaa tehä ruokaa edes, eväät teen melkein aina sille valmiiksi töihin..

näitä asioita on niin miljoona... missä olen siis paska akka!!

 

[susu]

Kuule on kuin meidän elämästä kertoisit. Me ollaan nyt käyty kaksi kertaa perheasiainneuvottelukeskuksessa, kerran yhdessä ja jatkossa erikseen. Erikseen siksi koska mies sai myös siellä raivarit kun ei kuullut siellä sitä mitä olisi halunnut. Mykkäkoulua kesti viikon. Nainen totesi siellä viimeksi kun yksin kävin että meillä on perheväkivaltaa miehen puolelta, alistamista, haukkumista ja toisen elämän hallintaa. Meillä kanssa kaikki hyvin niin kauan kun kaikki tehdään niinkuin hän haluaa ja minä maksan kaiken. Laskuista hänkin maksaa puolet, minä kaiken muun ihan kuin teillä. Kävin ihan muista syistä lääkärissä tutkimuksissa pari viikkoa sitten, nyt oli itse lääkäriaika, missä lekuri suositteli masennuslääkkeitä, tunnun olevan niin alamaissa ja uupunut. Sitä tietenkin olenkin. Mut joo, paska akka kait minäkin olen kaikin puolin kun saan siitä jatkuvasti kuulla, toivottavasti lääkkeet auttaa että mieli kohenis. Tsemppiä sinulle, älä usko kaikkea mitä se äijä sanoo...

 

[minä vaan...]

SUSU: Kiitos! Joo minäkin otan nyt maanantaina yhteyttä terapiakeskukseen ja kysyn vähän neuvoa miten tämä taas jatkossa alkas mennä. Ilmeisesti kannattaa siellä käydä vielä, mutta mies ei ainakaan aikasemmin innostunut menemään sinne yksin. Itse kävin kerran yksin ja sitten 2 tai 3 kertaa miehen kanssa. Miehellä ei omasta mielestään ole mitään "vikaa" niin miksi hänen mennä yksin.

Ei minuakaan kiinnosta enkä jaksa tehdä ylimääräisiä. Mulla on muutenkin nyt ollut verenpaineet korkealla ja siihen lääkitys. Oma isäni sanoi kerran miehelleni, että ei toista voi kohdella noin, niin mies vaan veti siihen sen mun ihastusjutun. Ihan niinkun siinä olis hänelle puolustus miksi käyttäytyä niin kun käyttäytyy.. Ja nyt ei muka vois olla isäni kanssa tekemisissä. Eli ei ottanut edes siitä opikseen...
Olen sitä kyllä miettinyt, että en minä niin paska voi olla, koska ylipäätään välitän ja rakastan sitä. Jos ei olis tunteita niin lähtisin pois tytön kanssa. Mutta harmittaa, jos mies onnistuu meidän koko elämän pilaamaan käytöksellään. Ja minä haaveilen ihan normaalista perhe-elämästä. Tai kaikkihan olisi ihan normaalia, jos tekisin niinkun käsketään

Missään ei saa käydä ilman erilupaa. Jos käy kaupassa ja samalla reissulla esim.työpaikalla katsomassa työkaveria(teen huoltsikka hommia) niin siitäkin nousee kauhea riita, hän ei voi kuulema tietää olinko huoraamassa vai missä... tai jos hieronnan jälkeen käy anopilla pikaseen hakemassa jotain niin kun tulee kotiin ja kerron niin sota, että hänkin olisi halunnut siellä käydä ja menee bensaa hukkaan kun ajelee edestakaisin... tämäkin kerta kun näin tein niin mulle tuli vieraita, joidenka tuloaikaa piti hänen takiaan siirtää.. olis pitänyt anopilla tehä vaikka mitä ja olinkin onneton sopinut vieraita itselleni ja lapselle.

Tää on niin sairasta, että ihan naurattaa välillä, jos ei olis niin vihainen ja pettynyt...

 

[jan]

"Voi, että mä en tiiä mitä teen, koska erota en halua. Rakastan miestäni, mutta miten tämä loppuu?"

Ikävä sanoa tätä, mutta olet pahasti alistettu; mies ei muutu miksikään eikä luultavasti edes halua. Ainoa pelastus on erota, jonka jälkeen voit löytää tasa-arvoisen suhteen ja kumppanin, joka arvostaa sinua.

 

[minä vaan]

Teillähän on vielä kivasti kun mies maksaa edes puolet laskuista. Mä maksan kaikki laskut lähinnä yksin ja mies vaan lupailee maksavansa. Sit pitääki ostaa HÄNELLE vaatteita ja kivoja tavaroita ja muuta ja jää taas tää hänen lupaama osuus maksamatta.
Näin maksan taas kaikki laskut yksin, sen lisäksi että maksan yksin laskut, maksan myös kaikki ruokaostokset, kaiken mitä piti ostaa tulevalle vauvalle ja kaikki vapaa-ajan/huvin jutut (eli jos käymme ulkona syömässä, leffassa yms.)
Sen lisäksi että maksan kaiken, niin hän vielä kehtaa lainata multa rahaa joka viikko milloin mihinkin!

Tuntuu että mun rahat on ne rahat jotka käytetään "yhteiseen hyvään" ja toimeentulemiseen ja hänen rahat on hänen omiaan ja tarkoitettu hänen omiin kivoihin juttuihin kuten poikien kanssa ulkona käymiseen.
Miten saa aikuisen ihmisen tajuamaan että hän ei voi päättää kaikesta ja kaikista hankinnoista ilman että osallistuu kustannuksiin...

 

[nauskis]

oho kirjoitinkin alitajuisesti samalla nimellä kuin aloittaja, eli edellisen postauksen kirjoittaja EI ole sama kuin aloittaja, pahoittelen mokaani...

 

[vieras]

Jospa nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja teet kuten haluat ja jätät miehen sanomiset kuuntelematta. Olet aikuinen ja sinun ei tarvitse alistua miehesi tahtoon. Jos sinun elämäntapasi ja toiveet ei miehelle sovi niin hänhän voi suhteestä sitten lähteä, jos itse et halua. Älä pilää elämääsi.

Jos maksat puolet laskuista niin miehellä ei ole mitään sanomista ostoksiisi. Nyt ryhtiä elämään. Tuli aivan kamala olo siitä, että Suomessa joku nainan on noin alistettuna. Sinun ei tarvitse olla nalkuttava akka. Ostat ja teet mitä haluat ja ei sinun miehellesi niistä tarvitse puhua. Antaa miehen nalkuttaa ja lähde vaikka shoppaileen lapsen kanssa, kun valitus alkaa.

 

[vieras]

ei se aina ole ollut tämmönen, pieniä piirteitä ollut aina kyllä, mutta nyt vaan pahentunut. talvella ihastuin toiseen, se tuntu kivalle kun joku tykkäsi eikä alistanut tahtoonsa. onneksi ei kehittynyt mitään enkä pettänyt miestäni tms. talvella mies kävi lääkärissä kun tajusi itsekin mitä tekee, mutta ei saanut lääkkeitä, kun sairaslomaa hiukan. nyt taas vaan pahentunut ja siitä on tullut vielä pihimpi mitä oli aikasemmin. rahaa ei vois käyttää mihinkään, minä aina turhaan heitän sitä menemään, tytölle/itselle jotain kivaa. olen kokenut sen ansaitsevani, kun kerta kohteluni on tämmöstä. en tiiä mitä teen. erota en todellakaan halua, mutta ei ole mulla paikkaa esim. minne mennä tytön kanssa vähäksi aikaa rauhoittumaan. sais mieskin ajatella, että mitä tekee. ei osaa tehä ruokaa edes, eväät teen melkein aina sille valmiiksi töihin..

näitä asioita on niin miljoona... missä olen siis paska akka!!

Voi luoja!!! Teet eväät ja passaat miestä ja teet kaiken miehen pillin mukaan. Olet itse tainnut aiheuttaa ongelmat tuolla alistuvuudella. Et ole orja. Nyt muutosta elämään. Alat vaikka laittaan ruoat vain itsellesi, samoin pyykkäät omat pyykkisi ja annat miehen ottaa vastuuta omista asioistaan.