Asutaan kaupungissa ja miehen vanhemmat asuu muutaman kilometrin päässä. Omat vanhempani reilun 300km päässä.
Miehen eronneisiin vanhempiin välit on etäiset ja kylässä tulee käytyä vain "pakolliset" äitienpäivät jne. Mies itsekään ei halua esim. äitinsä tai isänsä luona kyläillä tai edes aktiivisesti yhteyttä pitää, enkä minäkään ala häntä siihen pakottamaan. Vanhempansa ovat pilanneet mieheni lapsuuden juomisellaan, eivätkä ole koskaan onnistuneet luomaan lämmintä ja läheistä suhdetta omaan lapseensa eli mieheeni. Ei se enää aikuisena tuosta kummene ja lähenny.
Minun vanhempieni luona käydään aina kuin mahdollista pidennettyjä v-loppuja ja lomia. Koska asuvat maalla, on siellä paljon sellaista tekemistä, mitä ei kaupungissa oikein voi tehdä. Siellä kävellään ja juostaan ulkona ihan eri vapaudella, kun ei tarvitse autoja varoa. Omakotitalon piha on aidattu, joten kolmevuotiaamme tykkää, kun saa olla eri puolella pihaa ilman aikuisia. Saunotaan, kyläillään siskon perheen luona, paistetaan makkaraa, tehdään pieniä metsäretkiä, ajetaan kelkalla/mönkijällä ja lapsi viettää aikaa mm. ukin kanssa puuhommia tehden.