mitä tehdä kun ei enää yksinkertaisesti jaksa!

[vieras]

Totta helvetissä ne kestää, mutta ei semmoista koko ajan jaksa. Masentuneen pitää saada hoitoa, eikä mies/vaimo voi olla se hoitaja. Jos ei pääse omin voimin enää ulos ja ihmisten pariin, niin sitten pitää vaatia sitä apua. Ja ap uskoo, ettei siitä ole apua, että hän kävisi jossain tai tekisi jotain ja on "kolunnut" kaikki äidit. Jos ei oman elämän suosta nostaminen enää edes kiinnosta, niin avun saamisella on jo kiire.

Mutta kyllähän se tietää, kun näille sivuille kirjoittaa, niin kaikki on miehen syytä, ehdottomasti ja auttamattomasti...

No ap nimenomaan sanoi, ettei se jatkuvaa ole. Jos joskus kumppanilleen sanoo, että on poikki eikä jaksa, niin tuhahtamalla ja hymähtelylläkö se välittäminen näytetään?

 

[The Maiden]

"Ajattelija!"

siltä se kyllä tuntuukin, olen miehelleni taakana!
Ei hän todellakaan tiedä mitä tehdä taikka sanoa!
Se siinä juuri onkin...puhun, että voisinpa tehdä jotain/aloittaa jonkun jutun, nii vastaus on aha, joo, vai niin...innostukseni lässähtää ennen kuin kerkee kunnolla alkaakkaan. Sitten tuntuukin jo, että mitä sitä lähtemään. Sehän syö vaan aikaa ja rahaa. Siinä ajassa voin vaikka imuroida.
"

Eli jos mies ei innostu sinun jutuistasi niin et tee yhtään mitään?
Aika pateettista ja marttyyrimaista minusta.

 

[Ajattelija!]

Mut ethän sä voi miestäsi syyttää huonosta olostasi. Keksi itse itsellesi joku juttu josta saat iloa ja onnistumisen tunnetta.Älä odota että miehesi ja perheesi tekee sen puolestasi.

Onko sulle vieras käsite, että sellainen tuntuu pahalta jos miestä ei kiinnosta sun asiat ollenkaan?

Ei ole,ei. Mut yleensä asiat kuitenkin on niin, et itse voit oloosi vaikuttaa eniten.Jos oletat et miehesi keksii sinulle menoa ja sisältöä elämään niin hirmuisen taakan miehellesi annat.
Ei ole välttämättä kysymys siitä et miestäsi ei kiinnosta.Ehkä hän ei vaan osaa vastata pahaan oloosi.Eikä osaa antaa vastausta yhtään sen paremmin ku itsekkään.Itse sinun pitäisi tietää mistä nautit.Mennä ihmisten ilmoille ja keksiä kivaa tekemistä.
Ei aloittajan kirjoituksesta kuitenkaan sellaista käsitystä saa et mies ei ole valmis lapsia katsomaan jos vaimo haluaa itselleen omaa aikaa.Toki voin myös olla väärässä.

siltä se kyllä tuntuukin, olen miehelleni taakana!
Ei hän todellakaan tiedä mitä tehdä taikka sanoa!
Se siinä juuri onkin...puhun, että voisinpa tehdä jotain/aloittaa jonkun jutun, nii vastaus on aha, joo, vai niin...innostukseni lässähtää ennen kuin kerkee kunnolla alkaakkaan. Sitten tuntuukin jo, että mitä sitä lähtemään. Sehän syö vaan aikaa ja rahaa. Siinä ajassa voin vaikka imuroida.

Ja korjaan senkin käsityksen että mieheni olisi kamala sika. Ehei!
On hänessä hyvätkin puolet, totta kai!
Ja onhan hän ahkera, käy tunnollisesti töissä, on hyvä isä ja on fyysisesti läsnä...mutta henkinen puoli reistailee pahemman kerran ja sitä juuri tarvitsisin!

!!! :O Siis et pysty aloittamaan mitään ilman hurraa huutoja ja mieletöntä cheerausta?! Mitäpä jos ottaisit ihan itseäsi niskasta kiinni, etkä käyttäisi miestäsi tekosyynä siihen, ettei tarvitse mennä mihinkään tai tehdä mitään...

Mies ei ole tekosyy mihinkään.
Tiedän, että monikin asia on itsestäni kiinni, todella moni asia.
Itseasiassa teen melkeinpä(oikesastaan kaiken) kaiken kotona ja hoidan kyllä melkeinpä kaikki asioinnit itse...kaiken "pakollisen"!

 

[ei tietenkään puida]

Jonkun on se raha tuotava perheeseen kun toinen on kotona äitiyslomalla.
Mulla on mies jolla on takana pitkä avioliitto kuten minullakin.
On opittu jotakin edellisistä liitoista ja ainakin minulla on korvat joilla olen kuunnellut tarkasti edellisestä erosta aiheutuneet syyt.
Samoin mies on kuunnellut.
Tiedän mitä hän toivoo ja odottaa minulta,hän tietää mitä minä häneltä.
Kumpikaan meistä ei ole toisen paskasanko,toki me puretaan niin hyvät kuin pahatkin asiat ja meillä on hyvä suhde.Molemmilla on suhteen ulkopuolisia aikuiskontakteja.

Joten silloin työ on tärkeämpi kuin puoliso? Paskaako sitä toiselta kyselemään jaksamisia ja kuulumisia, luotetaan vaan että kertoohan se sitten. Ja sitten kun kertoo, niin hymähdellään eikä olla kiinnostuneita.
Puitteko te suhteen ongelmat niiden muiden aikuiskontaktien kanssa?

Pointti oli se että meillä on muitakin ihmisiä elämässä kuin vain me toisemme.

 

[vieras]

Jonkun on se raha tuotava perheeseen kun toinen on kotona äitiyslomalla.
Mulla on mies jolla on takana pitkä avioliitto kuten minullakin.
On opittu jotakin edellisistä liitoista ja ainakin minulla on korvat joilla olen kuunnellut tarkasti edellisestä erosta aiheutuneet syyt.
Samoin mies on kuunnellut.
Tiedän mitä hän toivoo ja odottaa minulta,hän tietää mitä minä häneltä.
Kumpikaan meistä ei ole toisen paskasanko,toki me puretaan niin hyvät kuin pahatkin asiat ja meillä on hyvä suhde.Molemmilla on suhteen ulkopuolisia aikuiskontakteja.

Joten silloin työ on tärkeämpi kuin puoliso? Paskaako sitä toiselta kyselemään jaksamisia ja kuulumisia, luotetaan vaan että kertoohan se sitten. Ja sitten kun kertoo, niin hymähdellään eikä olla kiinnostuneita.
Puitteko te suhteen ongelmat niiden muiden aikuiskontaktien kanssa?

Pointti oli se että meillä on muitakin ihmisiä elämässä kuin vain me toisemme.

Sillä nyt ei ole mitään merkitystä siihen, että miestä ei kiinnosta puolisonsa kuulumiset ja jaksamiset.

 

[The Maiden]

Mut ethän sä voi miestäsi syyttää huonosta olostasi. Keksi itse itsellesi joku juttu josta saat iloa ja onnistumisen tunnetta.Älä odota että miehesi ja perheesi tekee sen puolestasi.

Onko sulle vieras käsite, että sellainen tuntuu pahalta jos miestä ei kiinnosta sun asiat ollenkaan?

Ei ole,ei. Mut yleensä asiat kuitenkin on niin, et itse voit oloosi vaikuttaa eniten.Jos oletat et miehesi keksii sinulle menoa ja sisältöä elämään niin hirmuisen taakan miehellesi annat.
Ei ole välttämättä kysymys siitä et miestäsi ei kiinnosta.Ehkä hän ei vaan osaa vastata pahaan oloosi.Eikä osaa antaa vastausta yhtään sen paremmin ku itsekkään.Itse sinun pitäisi tietää mistä nautit.Mennä ihmisten ilmoille ja keksiä kivaa tekemistä.
Ei aloittajan kirjoituksesta kuitenkaan sellaista käsitystä saa et mies ei ole valmis lapsia katsomaan jos vaimo haluaa itselleen omaa aikaa.Toki voin myös olla väärässä.

siltä se kyllä tuntuukin, olen miehelleni taakana!
Ei hän todellakaan tiedä mitä tehdä taikka sanoa!
Se siinä juuri onkin...puhun, että voisinpa tehdä jotain/aloittaa jonkun jutun, nii vastaus on aha, joo, vai niin...innostukseni lässähtää ennen kuin kerkee kunnolla alkaakkaan. Sitten tuntuukin jo, että mitä sitä lähtemään. Sehän syö vaan aikaa ja rahaa. Siinä ajassa voin vaikka imuroida.

Ja korjaan senkin käsityksen että mieheni olisi kamala sika. Ehei!
On hänessä hyvätkin puolet, totta kai!
Ja onhan hän ahkera, käy tunnollisesti töissä, on hyvä isä ja on fyysisesti läsnä...mutta henkinen puoli reistailee pahemman kerran ja sitä juuri tarvitsisin!

!!! :O Siis et pysty aloittamaan mitään ilman hurraa huutoja ja mieletöntä cheerausta?! Mitäpä jos ottaisit ihan itseäsi niskasta kiinni, etkä käyttäisi miestäsi tekosyynä siihen, ettei tarvitse mennä mihinkään tai tehdä mitään...

Mies ei ole tekosyy mihinkään.
Tiedän, että monikin asia on itsestäni kiinni, todella moni asia.
Itseasiassa teen melkeinpä(oikesastaan kaiken) kaiken kotona ja hoidan kyllä melkeinpä kaikki asioinnit itse...kaiken "pakollisen"!

No onko se nyt se suurin ongelma sitten? Kotityöt? Valitse yksi ongelma kerrallaan, jota rupeat ratkomaan. Ei kukaan puoliso pysy kärryillä, jos se valituksen aihe vaihtuu kesken kaiken.

 

[ei vaan jaksa]

Hanki muuta aikuista seuraa. Ei kukaan jaksa olla toisen ainoa kontakti, jota pitäisi aina olla hoitamassa. Ota myös itse vastuu elämästäsi, älä syyttele vain miestä. Voit toki erotakin, mutta älä kuvittele, että ainoa syy eroon on mies, joka ei sua koko ajan jaksa hoitaa.

Aina olla hoitamassa? En voi kun ihmetellä minkälaisia parisuhteita teillä naisilla on...

No, ap kertoi olevansa suunnilleen masentunut ja että haluaa kaiken paskan kaataa miehen niskaan. Hoitajana olemistahan se on. Ei sellaiseen voi ketään pakottaa.

Tottakai olisi toivottavaa, että mies pystyisi muuttamaan toimintaansa, mutta ei siihen voi pakottaa. Omaan toimintaan vaikuttaminen on helpompaa, ja usein siitä seuraa sitten muutosta laajemminkin.

Ei hitto, ei tää voi olla todellista. Pidättekö te miehiänne tosiaan niin hauraina, että he eivät kestä kuulla vaimon itkuja ja murheita? Onko teillä tosiaan puolisoina sellaisia paskahousuja, jotka sulkee korvansa ja silmänsä todellisuudelta, kääntää selkänsä kun toista tarvitsee?

Totta helvetissä ne kestää, mutta ei semmoista koko ajan jaksa. Masentuneen pitää saada hoitoa, eikä mies/vaimo voi olla se hoitaja. Jos ei pääse omin voimin enää ulos ja ihmisten pariin, niin sitten pitää vaatia sitä apua. Ja ap uskoo, ettei siitä ole apua, että hän kävisi jossain tai tekisi jotain ja on "kolunnut" kaikki äidit. Jos ei oman elämän suosta nostaminen enää edes kiinnosta, niin avun saamisella on jo kiire.

Mutta kyllähän se tietää, kun näille sivuille kirjoittaa, niin kaikki on miehen syytä, ehdottomasti ja auttamattomasti...

Ei kaikki ole mieheni syytä, ei todellakaan!
Mutta ei kukaan jaksa yksin! Jos se viimeinenkin kuuntelija ei kuuntele rupeaa väistämättä puhumaan seinille!
Asioita on vaikea pukea sanoiksi ja tilannetta kertoa, kun kukaan ei näe kuitenkaan kokonais kuvaa!

Halusin vaan edelleenkin poistaa kuormaa sydämeltäni ja hakea vertaistukea tätä kautta, mutta taisin vaan aiheuttaa "sanasotaa"!

Hei AP! mistäpäin oot?? itel on aikalailla sama tilanne/ samat fiilikset... vauva melkein 3kk ja olisin kavereita vailla.. olis kiva saada jutella ja tukea... ku kotona seinät kaatuu päälle..
mun päiviin auttaa se et on koira ja sen kans pakko lähtee ulos ja lenkille siin saa ajatukset muualle ja erityisesti nyt ku aurinko on alkanut paistaa ni mieli piristyy..

 

[vieras]

No onko se nyt se suurin ongelma sitten? Kotityöt? Valitse yksi ongelma kerrallaan, jota rupeat ratkomaan. Ei kukaan puoliso pysy kärryillä, jos se valituksen aihe vaihtuu kesken kaiken.

Yhtään ei aliarvioda kumppania, "ei pysy kärryillä".. Kyllä varmasti pysyy vaikka itkis ja valittais kaikki yhteen pötköön.

 

[jos olisit lukenut ajatuksella nuo kirjoitukset ol]

Jonkun on se raha tuotava perheeseen kun toinen on kotona äitiyslomalla.
Mulla on mies jolla on takana pitkä avioliitto kuten minullakin.
On opittu jotakin edellisistä liitoista ja ainakin minulla on korvat joilla olen kuunnellut tarkasti edellisestä erosta aiheutuneet syyt.
Samoin mies on kuunnellut.
Tiedän mitä hän toivoo ja odottaa minulta,hän tietää mitä minä häneltä.
Kumpikaan meistä ei ole toisen paskasanko,toki me puretaan niin hyvät kuin pahatkin asiat ja meillä on hyvä suhde.Molemmilla on suhteen ulkopuolisia aikuiskontakteja.

Joten silloin työ on tärkeämpi kuin puoliso? Paskaako sitä toiselta kyselemään jaksamisia ja kuulumisia, luotetaan vaan että kertoohan se sitten. Ja sitten kun kertoo, niin hymähdellään eikä olla kiinnostuneita.
Puitteko te suhteen ongelmat niiden muiden aikuiskontaktien kanssa?

Pointti oli se että meillä on muitakin ihmisiä elämässä kuin vain me toisemme.

Sillä nyt ei ole mitään merkitystä siihen, että miestä ei kiinnosta puolisonsa kuulumiset ja jaksamiset.

Ap itse sanoi että kun hän aloittaa miehellä on jo valmiiksi tietynlainen asenne.Siitä voi päätellä sen että mies on lopen kypsä siihen ainaiseen valitukseen.Ap itse sanoi että hänellä on hyvä mies,miksei sitten sano suoraan sille hyvälle miehelle mitä häneltä odottaa,ei mies ole mikään ajatustenlukija joka tajuaa toisen vilkaisusta minkälaista tuke häneltä milloinkin odotetaan,miehelle pitää sanoa suoraan mitä haluaa.

 

[Ajattelija!]

Ei ole,ei. Mut yleensä asiat kuitenkin on niin, et itse voit oloosi vaikuttaa eniten.Jos oletat et miehesi keksii sinulle menoa ja sisältöä elämään niin hirmuisen taakan miehellesi annat.
Ei ole välttämättä kysymys siitä et miestäsi ei kiinnosta.Ehkä hän ei vaan osaa vastata pahaan oloosi.Eikä osaa antaa vastausta yhtään sen paremmin ku itsekkään.Itse sinun pitäisi tietää mistä nautit.Mennä ihmisten ilmoille ja keksiä kivaa tekemistä.
Ei aloittajan kirjoituksesta kuitenkaan sellaista käsitystä saa et mies ei ole valmis lapsia katsomaan jos vaimo haluaa itselleen omaa aikaa.Toki voin myös olla väärässä.

Ap:n oloon auttaisi, jos mies kuuntelisi ja olisi läsnä, niin hän kirjoitti jo ekassa viestissään. Hän ei saa mieheltään minkäänlaista tukea tai hellyyttä. Mitä se on, jos ei miehen mielenkiinnottomuutta? Jos ei edes yritä olla toisen tukena, niin itsekäs sellainen on! On varmasti helpompi mennä ihmisten ilmoille, kun toinen rohkaisee ja kannustaa.

Kamalaa samojen asioiden pyörittelyä ja jankkausta. Jos ja kun on niin, ettei mies ymmärrä/viitsi/halua kuunnella ja keskustella, niin mikä siihen sitten avuksi? Toiset ne ei valitettavasti tajua, vaikka nuijalla yrittäisi kalloon takoa jotain viestiä. Toiset taas olettavat muiden ihmisten olevan ajatustenlukijoita. Yhdistä nämä, niin tulee aikamoinen soppa ja takuulla tyytymättömiä ja onnettomia ihmisiä.

Eli puhutteko ap kotona suoraan näistä asioista, väsymyksestäsi ja siitä, millaista tukea kaipaat mieheltäsi? Ja jos kerran käyt sairaanhoitajan juttusilla, onko teille annettu mahdollisuutta käydä jossain YHDESSÄ miehesi kanssa, jotta hän saisi jonkun ulkopuolisen kanssa käytyä teidän tilannettanne ja niitä tarpeellisia perheensisäisiä toimenpiteitä läpi?

Mitä sinä ap itse näkisit, että tälle tilanteelle olisi tehtävä? Mitkä asiat auttaisivat sinua konkreettisesti jaksamaan paremmin ja helpottaisivat arkeen väsähtämistä? Tiedät varmasti itsekin, ettei miehesi ole ainoa vastaus, sen voi päätellä jo edellisestä kirjoituksestasi. Arki on aikamoisen rempallaan sosiaalisten suhteiden kannalta, ei kukaan jaksa ikuisuuksiin pyöritellä lapsiarkea yksinään ja omissa oloissaan. Joku ratkaisuhan tuohon on löydettävä, miehen tuki on tärkeä apukeino, muttei ratkaisu.

ngl:

Kiitos tuosta!
Olet varmaan ainut pitkään aikaan, joka ei ruvennut asiasta tekemään hirveää sotaa! KIITOS!
Olen puhunut todella suoraan miehelleni asioista, ei pitäisi olla mitään ongelmaa ymmärtää! Ja kyllä, mahdollisuus yhteiseen terapiaan on annettu, mutta mieheni ei sitä halua!

Tiedän että ainut ratkaisu on mennä ja etsiä ystäviä.
Sitä kaipaan ja tarvitsen, mutta en ole vielä löytänyt paikkaa mistä etsisin.
HUOM! VIELÄ!

 

[vieras]

Ap itse sanoi että kun hän aloittaa miehellä on jo valmiiksi tietynlainen asenne.Siitä voi päätellä sen että mies on lopen kypsä siihen ainaiseen valitukseen.Ap itse sanoi että hänellä on hyvä mies,miksei sitten sano suoraan sille hyvälle miehelle mitä häneltä odottaa,ei mies ole mikään ajatustenlukija joka tajuaa toisen vilkaisusta minkälaista tuke häneltä milloinkin odotetaan,miehelle pitää sanoa suoraan mitä haluaa.

Ap sanoi, että ei todellakaan valita usein. Hän myöskin sanoi, että on yrittänyt sanoa suoraan, mutta miestä ei kiinnosta.

 

[ngf]

Ai mies ei ymmärrä kokonaistilannetta tai ap:n ongelmaa, vaikka hänelle suoraan se sanotaan? Jestas miten aivottomina apinoina niitä ukkojanne pidätte. Jos miestä ei kiinnosta puhua, ei antaa tukea tai olla läsnä, niin sekö on tosiaan mielestäsi oikein ja reilua vaimoa kohtaan? Miten kukaan voi edes niin tehdä ihmiselle jota rakastaa, että kääntää selän kun näkee toisen tarvitsevan!

No jos se on kerran suoraan sanottu ja mitään ei tapahdu, niin eikö voi olettaa, että mies ei ymmärrä tilannetta tai vaimonsa ongelmia? Toinen vaihtoehto on toki se, ettei ihan oikeasti kuuntele.

Jos sinulla yhtään olisi sisälukutaitoa, olisit jo tekstiäni lukiessasi tajunnut, etten ole väittänyt asiaa reiluksi tai oikeaksi kenenkään kannalta, eihän se sitä olekaan. Ei aina tarvitse asettua jonkun puolelle ja haukkua sitä toista osapuolta siaksi keskustellakseen itse aiheesta, fyi.

Tottakai jokainen tarvitsee tukea ja huomiota puolisoltaan ja ap:n viesteistä paistaa se, ettei hän ole tyytyväinen saamaansa tukeen tai huomioon ja kaipaa apua. Pointti onkin nyt se, millä tilanteen saisi korjattua, miten mieskin saataisiin keskustelemaan ja miten hän ymmärtäisi antaa sitä tukea, mitä ap kaipaa. Meinaatko, että ap:lle on hitosti apua siitä, että miestä hoetaan täällä siaksi ja ties miksi? Syyllistää voidaan, sympatisoida voidaan, mutta ne eivät useinkaan vie asiaa eteenpäin tipan vertaa.

 

[Ajattelija!]

Mut ethän sä voi miestäsi syyttää huonosta olostasi. Keksi itse itsellesi joku juttu josta saat iloa ja onnistumisen tunnetta.Älä odota että miehesi ja perheesi tekee sen puolestasi.

Onko sulle vieras käsite, että sellainen tuntuu pahalta jos miestä ei kiinnosta sun asiat ollenkaan?

Ei ole,ei. Mut yleensä asiat kuitenkin on niin, et itse voit oloosi vaikuttaa eniten.Jos oletat et miehesi keksii sinulle menoa ja sisältöä elämään niin hirmuisen taakan miehellesi annat.
Ei ole välttämättä kysymys siitä et miestäsi ei kiinnosta.Ehkä hän ei vaan osaa vastata pahaan oloosi.Eikä osaa antaa vastausta yhtään sen paremmin ku itsekkään.Itse sinun pitäisi tietää mistä nautit.Mennä ihmisten ilmoille ja keksiä kivaa tekemistä.
Ei aloittajan kirjoituksesta kuitenkaan sellaista käsitystä saa et mies ei ole valmis lapsia katsomaan jos vaimo haluaa itselleen omaa aikaa.Toki voin myös olla väärässä.

siltä se kyllä tuntuukin, olen miehelleni taakana!
Ei hän todellakaan tiedä mitä tehdä taikka sanoa!
Se siinä juuri onkin...puhun, että voisinpa tehdä jotain/aloittaa jonkun jutun, nii vastaus on aha, joo, vai niin...innostukseni lässähtää ennen kuin kerkee kunnolla alkaakkaan. Sitten tuntuukin jo, että mitä sitä lähtemään. Sehän syö vaan aikaa ja rahaa. Siinä ajassa voin vaikka imuroida.

Ja korjaan senkin käsityksen että mieheni olisi kamala sika. Ehei!
On hänessä hyvätkin puolet, totta kai!
Ja onhan hän ahkera, käy tunnollisesti töissä, on hyvä isä ja on fyysisesti läsnä...mutta henkinen puoli reistailee pahemman kerran ja sitä juuri tarvitsisin!

!!! :O Siis et pysty aloittamaan mitään ilman hurraa huutoja ja mieletöntä cheerausta?! Mitäpä jos ottaisit ihan itseäsi niskasta kiinni, etkä käyttäisi miestäsi tekosyynä siihen, ettei tarvitse mennä mihinkään tai tehdä mitään...

Mies ei ole tekosyy mihinkään.
Tiedän, että monikin asia on itsestäni kiinni, todella moni asia.
Itseasiassa teen melkeinpä(oikesastaan kaiken) kaiken kotona ja hoidan kyllä melkeinpä kaikki asioinnit itse...kaiken "pakollisen"!

No onko se nyt se suurin ongelma sitten? Kotityöt? Valitse yksi ongelma kerrallaan, jota rupeat ratkomaan. Ei kukaan puoliso pysy kärryillä, jos se valituksen aihe vaihtuu kesken kaiken.

Ei ei ei...en valittanut kotitöistä en! Korjasin vaan kun sanottiin että kaikki tämä olisi vaan tekosyytä, ettei tarvitsisi tehdä mitään!
Teen kotityöt kyllä ihan mielelläni, onhan se koti minun "työpaikka"!

 

[vieras]

No jos se on kerran suoraan sanottu ja mitään ei tapahdu, niin eikö voi olettaa, että mies ei ymmärrä tilannetta tai vaimonsa ongelmia? Toinen vaihtoehto on toki se, ettei ihan oikeasti kuuntele.

Jos sinulla yhtään olisi sisälukutaitoa, olisit jo tekstiäni lukiessasi tajunnut, etten ole väittänyt asiaa reiluksi tai oikeaksi kenenkään kannalta, eihän se sitä olekaan. Ei aina tarvitse asettua jonkun puolelle ja haukkua sitä toista osapuolta siaksi keskustellakseen itse aiheesta, fyi.

Tottakai jokainen tarvitsee tukea ja huomiota puolisoltaan ja ap:n viesteistä paistaa se, ettei hän ole tyytyväinen saamaansa tukeen tai huomioon ja kaipaa apua. Pointti onkin nyt se, millä tilanteen saisi korjattua, miten mieskin saataisiin keskustelemaan ja miten hän ymmärtäisi antaa sitä tukea, mitä ap kaipaa. Meinaatko, että ap:lle on hitosti apua siitä, että miestä hoetaan täällä siaksi ja ties miksi? Syyllistää voidaan, sympatisoida voidaan, mutta ne eivät useinkaan vie asiaa eteenpäin tipan vertaa.

Tai sitten miestä vaan ei kiinnosta puoliso? Ei kiinnosta lähteä pariterapiaan eikä kysellä kuulumisia.

 

[ajattelija!]

Eiköhän tämä voida jo lopettaa!
Tulee vaan entistä pahempi olla kun asioista tapellaan...
Ei tähän löydy yksiselitteistä syyllistä tai uhria.
Ei ole varmasti oikeaa ja väärää.
Ei tällä keskustelulla varmasti voiteta loppu peleissä mitään, kerta tämä meni tällaiseksi!

Anteeksi ja pahoitteluni!

 

[vieras]

Meillä on asiat vähän niinkuin ap:llä.... On kolme lasta 8v. 5v. ja 8kk. Esikoisella vaikka mitä ongelmia käytöksessä, on lääkitys mut silti hänen kanssaan arki todella raskasta. Kahdella muulla vaikeat vauva-ajat refluksia ja allergioita+ mulla molempien kohdalla masennusta
On omakotitalovelkaa ja ainainen stressi raha-asioista. Mä olen aina kanssa kotona. Kyllä minäkin pääsisin lähteen kun vain haluisin! Mutta miksi se on niin vaikeeta?? Sitten kun joskus harvoi käy vaikka shoppaamassa 2 h, siitäkin karseen huono- omatunto Meillä ei mieskään kyllä käy missään.... Nyhsvätään täällä kotona , pienellä paikkakunnalla viikosta toiseen.... Mä oikesasti haluisin mennä ja nähdä maailmaa yms. mut A) ei ole rahaa Ja B) sitä on niin poikki arjen pyörityksestä ettei kamalasti edes jaksa.
Me kyllä puhutaan miehen kanssa paljonkin asioista. Mutta silti molempia V.tuttaa rankasti välillä tämänhetkinen elämä. Lapsia rakastetaan ylikaiken ja niidden tekoa en kadu missään nimessä! Mutt miten sitä ihminen sais ammennettua itselleen iloa ja voimaa pikkuasioista??
Lapsia ei saada hoitoonkaan enää kun heitä 3 kpl. Ja se yhteinen parisuhde jää hoitamatta Mikä ois molemmille tosi tärkeetä välillä.

 

[Ajattelija!]

Hanki muuta aikuista seuraa. Ei kukaan jaksa olla toisen ainoa kontakti, jota pitäisi aina olla hoitamassa. Ota myös itse vastuu elämästäsi, älä syyttele vain miestä. Voit toki erotakin, mutta älä kuvittele, että ainoa syy eroon on mies, joka ei sua koko ajan jaksa hoitaa.

Aina olla hoitamassa? En voi kun ihmetellä minkälaisia parisuhteita teillä naisilla on...

No, ap kertoi olevansa suunnilleen masentunut ja että haluaa kaiken paskan kaataa miehen niskaan. Hoitajana olemistahan se on. Ei sellaiseen voi ketään pakottaa.

Tottakai olisi toivottavaa, että mies pystyisi muuttamaan toimintaansa, mutta ei siihen voi pakottaa. Omaan toimintaan vaikuttaminen on helpompaa, ja usein siitä seuraa sitten muutosta laajemminkin.

Ei hitto, ei tää voi olla todellista. Pidättekö te miehiänne tosiaan niin hauraina, että he eivät kestä kuulla vaimon itkuja ja murheita? Onko teillä tosiaan puolisoina sellaisia paskahousuja, jotka sulkee korvansa ja silmänsä todellisuudelta, kääntää selkänsä kun toista tarvitsee?

Totta helvetissä ne kestää, mutta ei semmoista koko ajan jaksa. Masentuneen pitää saada hoitoa, eikä mies/vaimo voi olla se hoitaja. Jos ei pääse omin voimin enää ulos ja ihmisten pariin, niin sitten pitää vaatia sitä apua. Ja ap uskoo, ettei siitä ole apua, että hän kävisi jossain tai tekisi jotain ja on "kolunnut" kaikki äidit. Jos ei oman elämän suosta nostaminen enää edes kiinnosta, niin avun saamisella on jo kiire.

Mutta kyllähän se tietää, kun näille sivuille kirjoittaa, niin kaikki on miehen syytä, ehdottomasti ja auttamattomasti...

Ei kaikki ole mieheni syytä, ei todellakaan!
Mutta ei kukaan jaksa yksin! Jos se viimeinenkin kuuntelija ei kuuntele rupeaa väistämättä puhumaan seinille!
Asioita on vaikea pukea sanoiksi ja tilannetta kertoa, kun kukaan ei näe kuitenkaan kokonais kuvaa!

Halusin vaan edelleenkin poistaa kuormaa sydämeltäni ja hakea vertaistukea tätä kautta, mutta taisin vaan aiheuttaa "sanasotaa"!

Hei AP! mistäpäin oot?? itel on aikalailla sama tilanne/ samat fiilikset... vauva melkein 3kk ja olisin kavereita vailla.. olis kiva saada jutella ja tukea... ku kotona seinät kaatuu päälle..
mun päiviin auttaa se et on koira ja sen kans pakko lähtee ulos ja lenkille siin saa ajatukset muualle ja erityisesti nyt ku aurinko on alkanut paistaa ni mieli piristyy..

Kanta-hämeestä!

 

[ngf]

No jos se on kerran suoraan sanottu ja mitään ei tapahdu, niin eikö voi olettaa, että mies ei ymmärrä tilannetta tai vaimonsa ongelmia? Toinen vaihtoehto on toki se, ettei ihan oikeasti kuuntele.

Jos sinulla yhtään olisi sisälukutaitoa, olisit jo tekstiäni lukiessasi tajunnut, etten ole väittänyt asiaa reiluksi tai oikeaksi kenenkään kannalta, eihän se sitä olekaan. Ei aina tarvitse asettua jonkun puolelle ja haukkua sitä toista osapuolta siaksi keskustellakseen itse aiheesta, fyi.

Tottakai jokainen tarvitsee tukea ja huomiota puolisoltaan ja ap:n viesteistä paistaa se, ettei hän ole tyytyväinen saamaansa tukeen tai huomioon ja kaipaa apua. Pointti onkin nyt se, millä tilanteen saisi korjattua, miten mieskin saataisiin keskustelemaan ja miten hän ymmärtäisi antaa sitä tukea, mitä ap kaipaa. Meinaatko, että ap:lle on hitosti apua siitä, että miestä hoetaan täällä siaksi ja ties miksi? Syyllistää voidaan, sympatisoida voidaan, mutta ne eivät useinkaan vie asiaa eteenpäin tipan vertaa.

Tai sitten miestä vaan ei kiinnosta puoliso? Ei kiinnosta lähteä pariterapiaan eikä kysellä kuulumisia.

Ja ehdotuksesi tämän ratkaisemiseen on mikä? Jätä se sika?

Kuten jo aiemmin todettu, ei ne asiat ole aina niin mustavalkoisia. Johan ap sanoi, että mies on muutoin hyvä puoliso, mutta keskustelupuoli tuottaa ongelmia.

Ap, onko teillä aiemmin ollut ongelmia keskustelemisen kanssa? Haen tällä nyt lähinnä sitä, että onko teillä nyt joku pahemmanlaatuinen "kommunikaatioryppy" vai onko mies aina ollut sen sorttinen, ettei paljon pukahtele?

 

[Ajattelija!]

No jos se on kerran suoraan sanottu ja mitään ei tapahdu, niin eikö voi olettaa, että mies ei ymmärrä tilannetta tai vaimonsa ongelmia? Toinen vaihtoehto on toki se, ettei ihan oikeasti kuuntele.

Jos sinulla yhtään olisi sisälukutaitoa, olisit jo tekstiäni lukiessasi tajunnut, etten ole väittänyt asiaa reiluksi tai oikeaksi kenenkään kannalta, eihän se sitä olekaan. Ei aina tarvitse asettua jonkun puolelle ja haukkua sitä toista osapuolta siaksi keskustellakseen itse aiheesta, fyi.

Tottakai jokainen tarvitsee tukea ja huomiota puolisoltaan ja ap:n viesteistä paistaa se, ettei hän ole tyytyväinen saamaansa tukeen tai huomioon ja kaipaa apua. Pointti onkin nyt se, millä tilanteen saisi korjattua, miten mieskin saataisiin keskustelemaan ja miten hän ymmärtäisi antaa sitä tukea, mitä ap kaipaa. Meinaatko, että ap:lle on hitosti apua siitä, että miestä hoetaan täällä siaksi ja ties miksi? Syyllistää voidaan, sympatisoida voidaan, mutta ne eivät useinkaan vie asiaa eteenpäin tipan vertaa.

Tai sitten miestä vaan ei kiinnosta puoliso? Ei kiinnosta lähteä pariterapiaan eikä kysellä kuulumisia.

Ja ehdotuksesi tämän ratkaisemiseen on mikä? Jätä se sika?

Kuten jo aiemmin todettu, ei ne asiat ole aina niin mustavalkoisia. Johan ap sanoi, että mies on muutoin hyvä puoliso, mutta keskustelupuoli tuottaa ongelmia.

Ap, onko teillä aiemmin ollut ongelmia keskustelemisen kanssa? Haen tällä nyt lähinnä sitä, että onko teillä nyt joku pahemmanlaatuinen "kommunikaatioryppy" vai onko mies aina ollut sen sorttinen, ettei paljon pukahtele?

ollaan me joskus osattu puhua, jopa hänkin!
Se oikeastaan riippuu miten paljon jaksan "painostaa" puhumaan..
(tästä ei nyt vääriä havaintoja!!) Esim. Jos riidellään, minun pitää hirmu pitkään jankuttaa ja vatvoa asioita, että kuulen hänen mielipiteensä.
Kyllä hän joskus osaa taidon oikein hyvinkin, mutta nyttemmin ei...

 

[ei vaan jaksa]

Hanki muuta aikuista seuraa. Ei kukaan jaksa olla toisen ainoa kontakti, jota pitäisi aina olla hoitamassa. Ota myös itse vastuu elämästäsi, älä syyttele vain miestä. Voit toki erotakin, mutta älä kuvittele, että ainoa syy eroon on mies, joka ei sua koko ajan jaksa hoitaa.

Aina olla hoitamassa? En voi kun ihmetellä minkälaisia parisuhteita teillä naisilla on...

No, ap kertoi olevansa suunnilleen masentunut ja että haluaa kaiken paskan kaataa miehen niskaan. Hoitajana olemistahan se on. Ei sellaiseen voi ketään pakottaa.

Tottakai olisi toivottavaa, että mies pystyisi muuttamaan toimintaansa, mutta ei siihen voi pakottaa. Omaan toimintaan vaikuttaminen on helpompaa, ja usein siitä seuraa sitten muutosta laajemminkin.

Ei hitto, ei tää voi olla todellista. Pidättekö te miehiänne tosiaan niin hauraina, että he eivät kestä kuulla vaimon itkuja ja murheita? Onko teillä tosiaan puolisoina sellaisia paskahousuja, jotka sulkee korvansa ja silmänsä todellisuudelta, kääntää selkänsä kun toista tarvitsee?

Totta helvetissä ne kestää, mutta ei semmoista koko ajan jaksa. Masentuneen pitää saada hoitoa, eikä mies/vaimo voi olla se hoitaja. Jos ei pääse omin voimin enää ulos ja ihmisten pariin, niin sitten pitää vaatia sitä apua. Ja ap uskoo, ettei siitä ole apua, että hän kävisi jossain tai tekisi jotain ja on "kolunnut" kaikki äidit. Jos ei oman elämän suosta nostaminen enää edes kiinnosta, niin avun saamisella on jo kiire.

Mutta kyllähän se tietää, kun näille sivuille kirjoittaa, niin kaikki on miehen syytä, ehdottomasti ja auttamattomasti...

Ei kaikki ole mieheni syytä, ei todellakaan!
Mutta ei kukaan jaksa yksin! Jos se viimeinenkin kuuntelija ei kuuntele rupeaa väistämättä puhumaan seinille!
Asioita on vaikea pukea sanoiksi ja tilannetta kertoa, kun kukaan ei näe kuitenkaan kokonais kuvaa!

Halusin vaan edelleenkin poistaa kuormaa sydämeltäni ja hakea vertaistukea tätä kautta, mutta taisin vaan aiheuttaa "sanasotaa"!

Hei AP! mistäpäin oot?? itel on aikalailla sama tilanne/ samat fiilikset... vauva melkein 3kk ja olisin kavereita vailla.. olis kiva saada jutella ja tukea... ku kotona seinät kaatuu päälle..
mun päiviin auttaa se et on koira ja sen kans pakko lähtee ulos ja lenkille siin saa ajatukset muualle ja erityisesti nyt ku aurinko on alkanut paistaa ni mieli piristyy..

Kanta-hämeestä!

Tääl olis Päijät-Häme..
mut taitaa silti olla liian pitkä matka mennä kahvittelee tai lenkille..

 

[Ajattelija!]

Hanki muuta aikuista seuraa. Ei kukaan jaksa olla toisen ainoa kontakti, jota pitäisi aina olla hoitamassa. Ota myös itse vastuu elämästäsi, älä syyttele vain miestä. Voit toki erotakin, mutta älä kuvittele, että ainoa syy eroon on mies, joka ei sua koko ajan jaksa hoitaa.

Aina olla hoitamassa? En voi kun ihmetellä minkälaisia parisuhteita teillä naisilla on...

No, ap kertoi olevansa suunnilleen masentunut ja että haluaa kaiken paskan kaataa miehen niskaan. Hoitajana olemistahan se on. Ei sellaiseen voi ketään pakottaa.

Tottakai olisi toivottavaa, että mies pystyisi muuttamaan toimintaansa, mutta ei siihen voi pakottaa. Omaan toimintaan vaikuttaminen on helpompaa, ja usein siitä seuraa sitten muutosta laajemminkin.

Ei hitto, ei tää voi olla todellista. Pidättekö te miehiänne tosiaan niin hauraina, että he eivät kestä kuulla vaimon itkuja ja murheita? Onko teillä tosiaan puolisoina sellaisia paskahousuja, jotka sulkee korvansa ja silmänsä todellisuudelta, kääntää selkänsä kun toista tarvitsee?

Totta helvetissä ne kestää, mutta ei semmoista koko ajan jaksa. Masentuneen pitää saada hoitoa, eikä mies/vaimo voi olla se hoitaja. Jos ei pääse omin voimin enää ulos ja ihmisten pariin, niin sitten pitää vaatia sitä apua. Ja ap uskoo, ettei siitä ole apua, että hän kävisi jossain tai tekisi jotain ja on "kolunnut" kaikki äidit. Jos ei oman elämän suosta nostaminen enää edes kiinnosta, niin avun saamisella on jo kiire.

Mutta kyllähän se tietää, kun näille sivuille kirjoittaa, niin kaikki on miehen syytä, ehdottomasti ja auttamattomasti...

Ei kaikki ole mieheni syytä, ei todellakaan!
Mutta ei kukaan jaksa yksin! Jos se viimeinenkin kuuntelija ei kuuntele rupeaa väistämättä puhumaan seinille!
Asioita on vaikea pukea sanoiksi ja tilannetta kertoa, kun kukaan ei näe kuitenkaan kokonais kuvaa!

Halusin vaan edelleenkin poistaa kuormaa sydämeltäni ja hakea vertaistukea tätä kautta, mutta taisin vaan aiheuttaa "sanasotaa"!

Hei AP! mistäpäin oot?? itel on aikalailla sama tilanne/ samat fiilikset... vauva melkein 3kk ja olisin kavereita vailla.. olis kiva saada jutella ja tukea... ku kotona seinät kaatuu päälle..
mun päiviin auttaa se et on koira ja sen kans pakko lähtee ulos ja lenkille siin saa ajatukset muualle ja erityisesti nyt ku aurinko on alkanut paistaa ni mieli piristyy..

Kanta-hämeestä!

Tääl olis Päijät-Häme..
mut taitaa silti olla liian pitkä matka mennä kahvittelee tai lenkille..

voi harmi

 

[ngf]

ollaan me joskus osattu puhua, jopa hänkin!
Se oikeastaan riippuu miten paljon jaksan "painostaa" puhumaan..
(tästä ei nyt vääriä havaintoja!!) Esim. Jos riidellään, minun pitää hirmu pitkään jankuttaa ja vatvoa asioita, että kuulen hänen mielipiteensä.
Kyllä hän joskus osaa taidon oikein hyvinkin, mutta nyttemmin ei...

Mitäs, jos nostaisitte nyt kissan pöydälle ja keskustelisitte pöydän ääressä? Ja heti alkuun sovitte, että pyritään keskustelemaan riitelemättä ja toista syyllistämättä, listaatte arjen ongelmia, kerrotte molemmat toisillenne, mikä itseä vaivaa ja mitä toiselta odottaa ja kaipaa. Kannattaa myös mainita sille miehelle niistä asioista, joihin on tyytyväinen ja mitkä jo nyt auttavat.

Uupumus, masennus jne. on vähän sellainen juttu, että sitä kokemattoman voi olla hyvinkin vaikea samastua toisen tilanteeseen saati ymmärtää, mistä ihan oikeasti on kyse ja miten voisi auttaa.

Teille tekisi myös varmasti hyvää oma yhteinen aika, että pääsisitte hetkeksi yhdessä irti arjesta ja keskustelemaan edes jostain ihan muusta kuin niistä ongelmista. Sekin voi olla apukeino keskusteluyhteyden avaamiseksi. Voisitko vaikka saada jostain lähipiiristä hoitajan esim. muutamaksi tunniksi, toiset isovanhemmat ehkä tai vaikka palkattu lastenhoitaja?

 

[vieras]

Ja ehdotuksesi tämän ratkaisemiseen on mikä? Jätä se sika?

Kuten jo aiemmin todettu, ei ne asiat ole aina niin mustavalkoisia. Johan ap sanoi, että mies on muutoin hyvä puoliso, mutta keskustelupuoli tuottaa ongelmia.

Ap, onko teillä aiemmin ollut ongelmia keskustelemisen kanssa? Haen tällä nyt lähinnä sitä, että onko teillä nyt joku pahemmanlaatuinen "kommunikaatioryppy" vai onko mies aina ollut sen sorttinen, ettei paljon pukahtele?

Mun eka viestini:

"Sun on nostettava kissa pöydälle, ja puhuttava miehellesi suoraan - niin että hän ymmärtää. Sanot, ettei tämmöinen VOI enää jatkua".[/quote]

Ei poikkea kovin sun viimeisestä viestistäs?