Mitä tehdä,kun ei voi enää sietää omaa puolisoaan..??

[kohta kolmenkympin]

Ollaan oltu yhdessä 8v.,naimisissa 6v.lapsia on 3.Yhteistä aikaa ei juurikaan,molemmat käy töissä,miehellä vuorotyö.Tukiverkko on huono.Luulin,että oltaisiin ikuisesti rakastuneita ja mies on sitä yhä.Mutta minua ÄRSYTTÄÄ..Ärsyttää miehen ääntelyt,olemus,kaikki..En tunne enää seksuaalista vetoa tai muutakaan..Tuntuu,että olen hänen kanssaan vain käytännön syistä..Todella väärin miestä kohtan.ja siksi ajattelin,että jos haen asuntoa lasten kanssa muualta..Mies ei moista hyväksy vaan rupeaa mököttämään tai tiuskaisee,että "Sen kun,ala mennä vaikka heti.." Tämä on niin vaikeaa..En haluaisi erota,mutta kun toinen vain ärsyttää..;(

 

[Bonaire]

asumusero alkuun?mun mielestä ei kannata olla toisen kanssa vain käytännön syistä ja tottumuksesta..mutta kukin tekee omat ratkaisunsa,kuten parhaaksi näkee!

 

[kohtalotoveri]

Sama juttu täällä; toinen ärsyttää koko ajan...Mutta vaikeaa lähteä tästä, jo käytännön syistä kun on yhteistä velkaa ja remontit kesken. Välillä koetan ajatella että kestän tämän kaiken, vaikka hammasta purren mutta toisaalta kestänkö kuitenkaan?

 

[ninaTT]

Jos toinen ärsyttää, on mun mielestä vielä tunteet mukana.

Eikö ole mitään mitä voisitte tehdä, että saisitte arjen toimimaan paremmin? Onko sinulla yhtään omaa aikaa, ei siis yhteistä, vaa ihan omaa?

Jos ärsyyntymistä on kestäny alle muutaman kuukauden, en harkitsis vielä eroa; menis monta vuotta hukkaan.

 

[TN77]

Ollaan oltu yhdessä 8v.,naimisissa 6v.lapsia on 3.Yhteistä aikaa ei juurikaan,molemmat käy töissä,miehellä vuorotyö.Tukiverkko on huono.Luulin,että oltaisiin ikuisesti rakastuneita ja mies on sitä yhä.Mutta minua ÄRSYTTÄÄ..Ärsyttää miehen ääntelyt,olemus,kaikki..En tunne enää seksuaalista vetoa tai muutakaan..Tuntuu,että olen hänen kanssaan vain käytännön syistä..Todella väärin miestä kohtan.ja siksi ajattelin,että jos haen asuntoa lasten kanssa muualta..Mies ei moista hyväksy vaan rupeaa mököttämään tai tiuskaisee,että "Sen kun,ala mennä vaikka heti.." Tämä on niin vaikeaa..En haluaisi erota,mutta kun toinen vain ärsyttää..;(

Heippa! Minä suosittelen lämpimästi parisuhdeterapiaa. Mieluiten yhdessä, mutta yksinkin sinne voi alkuun mennä. Olen satavarma, että jos olet alussa tuntenut vetovoimaa miestäsi kohtaan, voit sen uudelleenkin saavuttaa. Jopa moninkertaisena. Seurakunnilla on ilmaista parisuhdeneuvontaa, tosin suuremmissa kaupungeissa sinne voi olla jonontynkää. Älä ihmeessä eroa, ennen kuin olet kokeillut. Niin paljon on pelissä niin sinulla, puolisollasi kuin lapsillakin.

 

[täälläkin yks]

Mulle kävi samalla tavalla. Lasta meillä ei ollut ja mä toista vuotta kestin sitä tunnetta, mä en kertakaikkiaan voinut enää sietää sitä miestä, ihan kaikki mitä se teki, ärsytti. Sen toista vuotta odottelin että jos tunne menee ohi, jos tää onki joku vaihe tms. Sitten mä en jaksanut enää, vaan sanoin miehelle että otan eron. Minkäänlaista rakkautta en ollut häneen tuntenut enää pitkään aikaan.

Ei yhdessä kannata olla tottumuksesta tms. vaan kannattaa tarkkaan miettiä että haluaako todella olla tämän ihmisen kanssa. Ja oikeesti käyttää aikaa tän asian selvittämiseen.

Tsemppiä sulle!

 

[tripod]

asumusero alkuun?mun mielestä ei kannata olla toisen kanssa vain käytännön syistä ja tottumuksesta..mutta kukin tekee omat ratkaisunsa,kuten parhaaksi näkee!

Lapset ja heidän kehitys ovat tärkein "käytännön" syy pysyä yhdessä. Lapset eivät juurikaan kärsi nykytilanteesta, kunhan äiti oppii puremaan hammasta ja jatkamaan arjen pyörittämistä.. kuten vastuullinen aikuinen kuuluu.

Rakastelu ja intohimo ovat henkilökohtaista huvittelua, eikä mitenkään verrattavissa lasten tarpeisiin. Lapsiperheen rikkominen vain siitä syystä että suhteessa ei ole tarpeeksi säihkyvää intohimoa on erityisen vastuutonta, itsekästä ja raakaa.

 

[Kärsäpärstäinen]

Lapset ja heidän kehitys ovat tärkein "käytännön" syy pysyä yhdessä. Lapset eivät juurikaan kärsi nykytilanteesta, kunhan äiti oppii puremaan hammasta ja jatkamaan arjen pyörittämistä.. kuten vastuullinen aikuinen kuuluu.
.

no hyi yök :x

 

[tripod]

Lapset ja heidän kehitys ovat tärkein "käytännön" syy pysyä yhdessä. Lapset eivät juurikaan kärsi nykytilanteesta, kunhan äiti oppii puremaan hammasta ja jatkamaan arjen pyörittämistä.. kuten vastuullinen aikuinen kuuluu.

no hyi yök :x

Vastuullisen aikusen kommentti kun joutuu kohtaamaan elämän realiteetit?

 

[Kärsäpärstäinen]

Lapset ja heidän kehitys ovat tärkein "käytännön" syy pysyä yhdessä. Lapset eivät juurikaan kärsi nykytilanteesta, kunhan äiti oppii puremaan hammasta ja jatkamaan arjen pyörittämistä.. kuten vastuullinen aikuinen kuuluu.

no hyi yök :x

Vastuullisen aikusen kommentti kun joutuu kohtaamaan elämän realiteetit?

ootko sä kokeillut sitä hampaiden puremista... kyllä siinä kärsii lapset ja pahasti :|

 

[Vanilja]

Mä kyllä oon vähän sitä mieltä, että avioliitto on tehty kestämään paitsi ne ihanat päivät, niin myös vähän huonommat päivät. Ainakaan mitään äkkinäisiä ratkaisuja musta ei kannattais tehdä. Itse en tykkää ollenkaan sellaisesta lähtemisellä uhkailemisesta keinona saada toinen kommunikoimaan. Uskon, että sitoutumisella ja halulla voidaan saada liitto toimimaan, vaikka ois vaikeuksia. On eri asia, jos ois pahoja ongelmia kuten alkoholismia yms. mutta se, että enää ei tunnukaan umpirakastuneelta olo - no, se vaihe tulee käsittääkseni likipitäen kaikissa liitoissa. Joutuu vaihtamaan liian usein puoliskoa, jos hakee sitä olotilaa jatkuvasti. Kyllä sitä voi vaikeidenkin jaksojen jälkeen saada liiton toimimaan, jos on päättänyt sitoutua (ei toki hinnalla millä hyvänsä), itse ainakin olen hyvin tyytyväinen, etten ole vaikeina hetkinä pakannut kasseja. Ja teilläkin on nyt 3 pienen lapsen kanssa sellaiset vuodet, että on selvää, että yhteistä aikaa on vähän, ja tottakai se vaikuttaa suhteen laatuun tilapäisesti.

 

[muumuu]

Ei se ainakaan pahaa tee jos kokeilisitte jotaki pariterapiaa Noin monen vuoden ja yhteisten lasten vuoksi kannattaa yrittää. Jos sitteki tökkii niin on ainaki yrittänyt =)

 

[tripod]

no hyi yök :x

Vastuullisen aikusen kommentti kun joutuu kohtaamaan elämän realiteetit?

ootko sä kokeillut sitä hampaiden puremista... kyllä siinä kärsii lapset ja pahasti :|

Tuota, aikuisen elämä on yhtä hampaiden kiristelyä. Harvempi meistä nauttii siitä että saa tehdä pitkää päivää töissä, vain jotta voidaan elättää perheemme - usein tämä tuntuu raskaalta ja ajoittain jopa vastenmieliseltä. Silti tätä tehdään, vuodesta toiseen.

Seksin puute ei ole pätevä syy rikkoa lapsiperhettä. Äiti pitää jaksaa, vaikka ehkä olisikin hieman iloisempi antoisan panon jälkeen. Lapsille on tärkempää että molemmat vanhemmat ovat saman katon alla, kuin että vanhemmat ovat seksuaalisesti tyydytettyjä.

 

[sama homma]

mulla ihan samat tunteet. ja oikeesti en tiedä miten terapia saa mut rakastamaan ihmistä, jonka läheisyys ällöttää. että meillä ainakin ero edessä. jos haluut jutella niin laita ittes mustaks niin pistetään yv:tä

 

[möökö]

Ollaan oltu yhdessä 8v.,naimisissa 6v.lapsia on 3.Yhteistä aikaa ei juurikaan,molemmat käy töissä,miehellä vuorotyö.Tukiverkko on huono.Luulin,että oltaisiin ikuisesti rakastuneita ja mies on sitä yhä.Mutta minua ÄRSYTTÄÄ..Ärsyttää miehen ääntelyt,olemus,kaikki..En tunne enää seksuaalista vetoa tai muutakaan..Tuntuu,että olen hänen kanssaan vain käytännön syistä..Todella väärin miestä kohtan.ja siksi ajattelin,että jos haen asuntoa lasten kanssa muualta..Mies ei moista hyväksy vaan rupeaa mököttämään tai tiuskaisee,että "Sen kun,ala mennä vaikka heti.." Tämä on niin vaikeaa..En haluaisi erota,mutta kun toinen vain ärsyttää..;(

Ajattelet hakevasi asuntoa, eikä miehesi pidä siitä.No ompa kumma. Et silti haluaisi erota.Aika sekavia juttelet, kannattaisko tehä inventaario omassa päässä ennenku alat miestäs nävertämään.Eikä se alkuhuuma loppuelämää kestä, ikävä kyllä. Niin se vaan on.