Mitä tehdä, kun huomaa että ystävyyssuhteet...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mama
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mama

Vieras
..ovat menneet siihen, että itse joutuu koko ajan hyväksikäytetyksi? Ympärilläni on sekalainen joukko ihmisiä, lähinnä muita äitejä, joiden kanssa vietämme aikaa säännöllisesti esim. kyläilemällä. Nyt viime kuukausina yksi äideistä on ollut mm. rahapulassa kroonisesti (veloissa, mies lähti) ja olen auttanut niin viemällä ruokaa kuin rahallisestikin (pieniä summia mutta silti). No, tänään olin kutsunut hänet lapsineen syömään. Äsken tuli soitto, äiti ei viitsikään lähteä mutta yritti että olisin ottanut ruoat mukaani ja "tullut meille siivoamaan!" :o Ensin luulin että siivoaisimme yhdessä ja olinkin jo lähdössä, mutta äiti korjasi että MINÄ saisin siivota, häntä laiskotuttaa ja olisi tarve ottaa päiväunetkin. Siis miten joku KEHTAA??!

Tämä tapaus ei ole ainoa laatuaan, valitettavasti. Eräs toinen henkilö raivostui, kun en antanut ilmaiseksi varusteita ja vaatteita hänen pian syntyvälle kuopukselleen. "Kai mun vanhemmat sit ostaa ne vaunut!", oli viimeinen lause jonka kuulin.

Miksi minä olen edes hengaillut tuollaisten ihmisten kanssa? Jaa-a...koska muita ei ole. En kelpaa ystäväksi kaikille, sillä en ole akateeminen saati ns. normaali muutenkaan (harrastukset erikoisia, koti myös ym.). :( Tajusin että olen huonon itsetuntoni takia joutunut aina "tyytymään" huonoihin ystäviin, joilta ei saa vastineeksi mitään. Sitten kun uskallan laittaa rajoja, kenestäkään ei enää kuulu mitään...pidän ihmisistä, joten tuntuu pahalta senkin takia. Mitä tässä pitäisi tehdä? Kuinka muuttaa suuntaansa..?
 
Kyllä sinä varmasti löydät parempia ystäviä, kuin nämä ns "ystävät" vaikket ole akateemisesti koulutettu. Itse olen ihan vaan Amk- koulutettu. Itsellä on monenlaisia oikeita ystäviä. Vielä koskaan en ole ajatellut ystäviäni tms. koulutuksen kautta ja kyllä nuo yliopistotkin käyneet kohtelevat minua ihan tasapuolisesti.
"Ystäviesi" käytös on pöyristyttävää. Todellisia hyväksikäyttäjiä.
 
minulla on vahan samanlainen tilanne. tosiystavat erottui vuodessa ulkomaille muuton jalkeen. nyt taas toiseen maahan muuttaneena niista muutamasta hankitusta ystavasta ei juurikaan kuulu. taalla paikan paalla soittelen uusille kavereille pyydan jumppaan; kutsun kylpylaan (mina maksan) ja niista ei kuulu mitaan. kylla vaan heti ovat tulossa meille illallisille kun me tarjotaan, ne ei kutsu juurikaan kotiinsa. suurin osa niista on tosin tavattu miehen kautta, se kun tuli tanne 7kk ennen mua. olin tosi isossa virassa ja olen ulkomaalainen mutta sen ei pitaisi vaikuttaa kun en puhu tyostani ja kulttuurierot on tosi pienia. lopputulos on etta olen lahinna omissa oloissa, yritan keksia tekemista ja vietan aikaa mieheni kanssa ja tyydyn tapaamaan niita kun tulevat pariskuntana kylaan. en meneta toivoani enka juokse perassa, ystavia tulee ja menee. aikaa myoten helpottaa.
 

Yhteistyössä