mitä tehdä, kun sanaa ei uskota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "neuvoton"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"neuvoton"

Vieras
9v lapsi ei usko aikuisen kieltoja kotiarestista, vaan karkailee ovesta ilman lupaa ulos, kun on määrä olla kotona arestissa edellisen karkailun seurauksena. Sanaa ei uskota, kurittaa ei saa, joten mikä neuvoksi? en voi vahtia koko iltaa ulko-ovellakaan.
 
Kovemmat otteet käyttöön - henkiset otteet, ei fyysiset.

Kännykkä pois, kotiavain pois, telkkarikielto, pleikkakielto, kaverikielto, jne. Piilota lapsen kaikki kengät ja takit, lähteköön ulos sitten paljain jaloin ja ilman takkia jos ei tajua totella annettua rangaistusta.

Perheneuvola voisi olla oikea osoite. Jos jo 9 v lapsen kanssa on tuollaista, niin mihin se ehtii kehittyä teini-ikään mennessä?
 
Niinkun tuossa joku sammakko sanoi, kovemmat keinot käyttöön. Kaikki viihdykkeet pois, mahdollinen viikkoraha pois, karkit pois, kaikki mitä lapsi ikinä haluaakin, pois ja annat vain kun on sen ansainnut.
 
Minäpä tekisin niin, että kieltäisin kaiken kivan jos ei ala sanaa uskomaan. Eli ihan turha haaveilla mummolareissusta, kylpylöistä tai ulkomaanmatkoista (vaan lähtisin sinne muun perheen kanssa ja saisi jäädä sitten vaikka isänsä kanssa kotiin ) Kertaakaan ei ole tarvinnut vääntää mistään kun tietää, että aivan varmasti jää pois jostakin kivasta jos hölmöilee. Tiukka linja!!!
 
[QUOTE="neuvoton";22382776]kuten mitä? typerää vihjailla, kun et paremmin tiedä. eikä ole mitään ongelmia.[/QUOTE]

Niin, koulukiusaamista tai lapsella masennus tai ensirakkaus tai jotain.
 
[QUOTE="neuvoton";22382776]kuten mitä? typerää vihjailla, kun et paremmin tiedä. eikä ole mitään ongelmia.[/QUOTE]

Tää paljasti sut. Kaikilla joilla on oikeasti jotain ongelmia, ottaa kaikki vihjailuna ja heti ovat hyökkäämässä päälle. =)
 
Puhuttelu. "En halua pitää sinua, isoa lasta, väkisin kiinni. Itse valitset, lähdetkö vai et. Ilman lupaa lähteminen on väärin, ja jos menet, päätät samalla valita sen että menetät loppuvuodeksi peliajat." Esimerkiksi. Tärkeää on, että USKOT omaan auktoriteettiisi. Lapsi tekee itse päätöksensä, mutta sinun tehtäväsi on selventää hänelle mitä odotat ja mitä seuraa, jos hän toimii ei-toivotulla tavalla. Voi myös esittää toimintatapoja, ehkä hän ei keksi mitään tekemistä kotona - kotiin jäämistä helpottaa, jos sinulla on samalla ehdottaa loppuillaksi jotain mieleistä hommaa.
 
Tää paljasti sut. Kaikilla joilla on oikeasti jotain ongelmia, ottaa kaikki vihjailuna ja heti ovat hyökkäämässä päälle. =)

Hyvä kuulla. Tai no en tiedä onko niin hyvä, mutta mä taas luulin, että tää oli joku provo vaan, ja tästä viimeistään paljastui.
Mutta tavallaan taas jotenkin hölmö olisi provon aiheeksi, ainakin jos teinit on provoilemassa - vaikka mistä sitä nyt sitten tietää.

Mutta taas selvisi lisää tätä kuuluisaa palstalogiikkaa, jos tuo on yleistä että näin sokeat kanat (kuin ap siiis) täällä ovat...
 
Henkinen kasvatus on paikallaan, tuon ikäinen jos istuu kuuntelemaan niin sisäistää kyllä asiat kun kiva otetaan pois ja kerrotaan että huoli tulee jos karkailee. Missä oli ollut kun karkasi 1. kerran? Ja ongelma on, että lapsi tekee kuten itse haluaa. Rankka keino on viikkorahojen pois jättäminen, tai sitten ihan maksalaatikko nokan eteen jos on ollut karkuteillä ja toisille sit vähän parempaa (ellei toi maksis ole herkkua). Vaikea neuvoa, suosittelen terapiaa perheelle niin menee oppi oikein perille. Kuitenkin kyseessä on vielä noin pieni lapsi, murrosikää varten pitää vanhempien saada valta käsiin! Voimia!
 
Kyllä sitä voi tukistaa vaikka jos ei muuten ukso, tyhjänpäiväistä höpinää se että lasta ei saa kurittaa, niistä kasvaa just niitä kusipää nuoria jotka aiheuttaa ongelmia ja päätyvät vankilaan vanhempina, tietenkin sitä saa kurittaa että kuri säilyy, tyhmää ajatellakin että pelkillä sanoilla kasvaisi kaikki lapset tasapainoisesti, niin on ennenkin annettu kunnolla tuppiremmiä jos ei ole totelut ja vastuullisia vanhempia on kasvanut, nykyajan pullamössö kansa ei osaa es kasvattaa lapsiaan, selkään että se sana menee perille jos ei muuten onnistu.
 
Ja muistattehan kehua sitten kun kaikki on hyvin. Veikkaan että luottamusta olisi syytä kasvattaa, tuollaiset lapset helposti salaa jotain. En nyt halua hätäännyttää, mutta tuo tapa kehittyy takuuvarmasti murkkuiässä pahemmaksi ja sitten te olette vasta hätää kärsimässä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuri olla pitää;22382949:
Kyllä sitä voi tukistaa vaikka jos ei muuten ukso, tyhjänpäiväistä höpinää se että lasta ei saa kurittaa, niistä kasvaa just niitä kusipää nuoria jotka aiheuttaa ongelmia ja päätyvät vankilaan vanhempina, tietenkin sitä saa kurittaa että kuri säilyy, tyhmää ajatellakin että pelkillä sanoilla kasvaisi kaikki lapset tasapainoisesti, niin on ennenkin annettu kunnolla tuppiremmiä jos ei ole totelut ja vastuullisia vanhempia on kasvanut, nykyajan pullamössö kansa ei osaa es kasvattaa lapsiaan, selkään että se sana menee perille jos ei muuten onnistu.

Kuules! Minua on tukistettu (tosin ilman syytä, esim. että 17 vuotiaana minulla oli oikeasti mukava poikaystävä joka ei kelvannut kotiin näytille vaikka vanhemmat eivät sitä tunteneet..olenpa yhdessä vieläkin kyseisen herran kanssa että varmaan tukistus oli paikallaan kun osasin pitää itsestäni huolta enkä karkaillut yms...) ja siitä on jäänyt henkiset traumat. Mikään ei voisi olla pahempaa kuin fyysinen kurittaminen kaiken sen henkisen (paskan jauhannan) lisäksi. Mutta jos muuten on suhteet kunnossa niin kukin tavallaan.. En usko että se vahvistaa suhdetta lapseen, tosin tukistuksen ei tarvitse olla roikottamista. Mene ja tiedä..
 
Ei mun lapseni (7v ja 9v) ole ilkeitä tahallaan tai tee typeryyksiä pahuuttaan, enkä usko muistakaan lapsista sellaista. Jos ajattelet aikuista samaan tilanteeseen, ukko porhaltais pihalle, vaikka teidän pitäisi lähteä yhdessä jonnekin, mököttäisi jne. sitä alkaisi miettiä, mikä sitä painaa.

Mun 9v tuli kesken päivän koulusta kotiin maanantaina, koska oli miettinyt liikaa astmalekurin pelottelupuheita ja kuolemanpelko alkoi nostaa päätään ja ilmaantui kipuna. Päänsärky ajoi lapsen kotiin ja keskustelemalla saimme sen hallintaan. Ensimmäinen ajatukseni ei ollut migreeni tai mikään elimellinen vika.

Lapset voivat ajatella kovin eri tavalla kuin aikuiset ja pienet jutut voivat olla niin suuria mörköjä, ettei millään ole enää väliä.
 

Yhteistyössä