M
Masentunut
Vieras
Taidan kärsiä jonkunlaisesta synnytyksenjälkeisestä masennuksesta.
Esikko syntyi 4v sitten, tuolloin olin masentunut ja se meni itsestään ohi n. vuodessa.
Tämän jälkeen sain masennuslääkityksen lapsen ollessa 2v, olin kovin masentunut ja itsetuhoinen. Lääkityksellä korjaantui tämä, lääkitystä pikkuhiljaa laskettiin tullessani uudestaan raskaaksi ja nyt 2v syönyt pienellä annoksella samaa lääkettä ennaltaehkäisevästi
4kk sitten syntyi ihana vauva ja olin tosi hyvällä mielellä ensimmäiset 2kk. Silloin alkoi pikkuhiljaa tulla masennuksen oireita, jotka ovat nyt lisääntyneet.
Aiemmin itkeskelin palon, nyt en enää jaksa oikein itkeäkään.
En ole toivottoman masentunut, en halua tappaa itseäni ja iloitsen lapsista. Hoidan lapset mielestäni suht hyvin.
Ahdistun muista ihmisistä enkä näe enää ystäviäni, mutta lapset pääsevät ulos ja puistoilemme tottakai jokapäivä isomman kanssa. Mies hoitaa pyykkihommat yms, ja noloa ajatella miten paljon hän joutuu kotona töiden lisäksi tekemään.
Olen siis masentunut, mutten niin pahasti että kuuluisin kiireellisen avun piiriin. Neuvolassa käskettiin tapaamaan kavereita mutten kertakaikkiaan jaksa sekä neuvottiin ottamaan yhteyttä terveyskeskuslääkäriin, mutta lääkitystäni ei voida kumminkaan nostaa tai vaihdella koska imetän joten siitä tuskin on mulle apua. En ole tosin vielä lääkärissä käynyt, seuraavat ajat menevät reilun kuukauden päähän.
Keskusteluapua voisi terveyskeskuksesta ehkä saada käytyäni lääkärissä, mutta en usko että siitä on minulle apua. Kävin ennen psykiatrisella pkl:lla terapiassa mutta ei auttanut kovin hyvin vaikka terapia kesti vuoden.
Oloni vaihtelee niin paljon että tämä masennus palaa aina.
Mitäköhän minun pitäisi tehdä? Mies on huolissaan, minäkin vähän. Pelkään että tämä vaikuttaa lapsiin vaikka yritän parhaani tehdä ettei vaikuttaisi.
Kiitos sinulle joka luit!
Esikko syntyi 4v sitten, tuolloin olin masentunut ja se meni itsestään ohi n. vuodessa.
Tämän jälkeen sain masennuslääkityksen lapsen ollessa 2v, olin kovin masentunut ja itsetuhoinen. Lääkityksellä korjaantui tämä, lääkitystä pikkuhiljaa laskettiin tullessani uudestaan raskaaksi ja nyt 2v syönyt pienellä annoksella samaa lääkettä ennaltaehkäisevästi
4kk sitten syntyi ihana vauva ja olin tosi hyvällä mielellä ensimmäiset 2kk. Silloin alkoi pikkuhiljaa tulla masennuksen oireita, jotka ovat nyt lisääntyneet.
Aiemmin itkeskelin palon, nyt en enää jaksa oikein itkeäkään.
En ole toivottoman masentunut, en halua tappaa itseäni ja iloitsen lapsista. Hoidan lapset mielestäni suht hyvin.
Ahdistun muista ihmisistä enkä näe enää ystäviäni, mutta lapset pääsevät ulos ja puistoilemme tottakai jokapäivä isomman kanssa. Mies hoitaa pyykkihommat yms, ja noloa ajatella miten paljon hän joutuu kotona töiden lisäksi tekemään.
Olen siis masentunut, mutten niin pahasti että kuuluisin kiireellisen avun piiriin. Neuvolassa käskettiin tapaamaan kavereita mutten kertakaikkiaan jaksa sekä neuvottiin ottamaan yhteyttä terveyskeskuslääkäriin, mutta lääkitystäni ei voida kumminkaan nostaa tai vaihdella koska imetän joten siitä tuskin on mulle apua. En ole tosin vielä lääkärissä käynyt, seuraavat ajat menevät reilun kuukauden päähän.
Keskusteluapua voisi terveyskeskuksesta ehkä saada käytyäni lääkärissä, mutta en usko että siitä on minulle apua. Kävin ennen psykiatrisella pkl:lla terapiassa mutta ei auttanut kovin hyvin vaikka terapia kesti vuoden.
Oloni vaihtelee niin paljon että tämä masennus palaa aina.
Mitäköhän minun pitäisi tehdä? Mies on huolissaan, minäkin vähän. Pelkään että tämä vaikuttaa lapsiin vaikka yritän parhaani tehdä ettei vaikuttaisi.
Kiitos sinulle joka luit!
