Mitä tehdä uhmikselle joka käyttäytyy näin?

[Neytiri]

Meillä siis maidot syljetään suusta aina, ja vedet kaadetaan päälle. Samoin puistossa heitellään hiekkaa, ja laitetaan sitä liukumäen alaosaan.

Mitä esim. teette tilanteessa jossa lapsi on sylkenyt ison suullisen maitoa lattialle tai vaikka matkalla ollessaan rattaisiin.
Entäs sitten se mitä teette kun lapsi ei yksinkertaisesti kuuntele mitään mitä hälle sanot, tekee kaiken just niinkuin huvittaa?

Miksi mä olen näin huono äiti
Tulee aina paha mieli kun meinaa hermot mennä :'(
Mietin jo että osaako kaikki muut, ja minä en. Kannattikohan mun edes lapsia hankkia?

 

[vieras]

Mulla on tapana ottaa lapselta ruoka tai juoma pois, jos niillä leikkii. Seuraavan kerran saa syödäkseen kun on taas ruoka-aika. Ei montaa kertaa temppuile. Ja jos puistossa menee pelkäksi sähläykseksi, eikä puhe auta, sieltäkin tulee lähtö.

 

[vieras]

Olla vaan päättäväinen, kieltää kerran ja lähtee pois/ ottaa juomat pois.

 

[Neytiri]

No meillä on siis kai astetta hankalampi tapaus, tai sitten ainakin pitempi piuhainen.
Tyttö on tosi hoikka ja siksi en kauheesti tahtois jättää ruokia väliin, mutta siis noin olen tehnyt kuten sinäkin sanot, mutta ei auta.
Seuraavaa ruokaa huudetaan sitten tunnin päästä ja kun sitä ei saa, niin huutaa taas kuin hullu.
Niin ja siis tarkotin ihan käytännössä, mikä on ensireaktio kun näin käy?
Siis onko se esim. Äläs nyt tyyne tee noin, vai mitä ihmettä sä teet? vai vielä pahemmin.
Mä olen verbaalisesti jotenkin tosi heikoilla aina noissa kohdissa, tekis mieli vaan murista ja häipyä paikalta. Meillä on esim sohvassa kauheat kynän jäljet jotka ei lähde irti ja mä en oikeesti tienny sillon mitä sanoa tytölle kun ton teki. Otin kynät pois, kihisin ja siirsin tytön toiseen huoneeseen. Jotenkin mulle tulee vaan dorka olo, kun en tämmöstäkään osaa.
Tottakai sanon että noin ei saa tehdä, mutta ei se tunnu mitään auttavan.

 

[vieras]

Mikähän on lapsen ikä? Joillekin täytyy sanoa samasta asiasta satoja kertoja, toisille riittää jopa kerta. Mun lapset edustaa ääripäitä. Tiedän et on helvatin rasittavaa kieltää ruuan kanssa temppuilua päivästä ja ruokailusta toiseen. Mä aina esitän ekan tempauksen jälkeen uhkauksen, et seuraavasta lähtee. Ja jos vielä kehtaa koettaa, ni sinne meni sit sapuskat. Ääntä mahtuu maailmaan vaikka se kieltämättä risoo.

 

[minävainen]

Meillä lasten ollessa pieniä oli käytössä sana ei ja usein se tuli ensin normaalilla äänellä ja kun ei menny perille niin iso EI! ja heristin sormeä perään ja jossain vaiheessa joihinkin asioihin riitti se sormen heristys kun muksu oppi että se tarkottaa EI!!

Mutta meillä myös esikoinen ollu ns. luupäinen tapaus eli on saanu kieltää sen 10000 kertaa yhestä asiasta ennen kun on ruvennu tuntumaan siltä että se ehkä oppii tän joskus

Ja kun pieniä olivat niin tosiaan sanoin EI ja sitten siirsin muksun pois kirjaimellisesti sivuun enkä päästäny tekemään sitä kiellettyä ja tämä toistui niin kauan ennen kun muksu oppi sen esim. että kukkia ei revitä ja laatikoita ei auota ja telkkarin kaukosäätimeen ei kosketa ja dvd yms. laitteiden nappulat jätetään rauhaan jne. jne.

Mutta lopussa kiitos seisoo eli ollaan aina voitu kyläillä jokapaikassa kun muksut ovat oppineet että kukat saa olla rauhassa ja sohvilla ei pompita yms. =)

 

[Neytiri]

Ikää 1v8kk

Ja siis musta tuntuu että oon ihan kauhee. Äänikin korottuu välillä semmoselle tasolle että hävettää

 

[vieras]

Ikää 1v8kk

Ja siis musta tuntuu että oon ihan kauhee. Äänikin korottuu välillä semmoselle tasolle että hävettää

Voi kuule. Onneksi et asu meidän naapurissa Onko esikoinen? Älä ota paineita. Sitkeesti vaan. Vahvempi teistä saa tahtonsa läpi.

 

[2,5vuotiaanäiti]

Ikää 1v8kk

Ja siis musta tuntuu että oon ihan kauhee. Äänikin korottuu välillä semmoselle tasolle että hävettää

Kannaataa varmaan yrittää hermoja säästellä kun pahin on varmaankin vielä edessä.

 

[h]

Itse oon sitä mieltä, että ton ikäsellä harvemmin on ihan kunnon uhma päällä. Ennemmin vain vasta kokeilee äitin reaktioita asioihin. Eli ei oikeasti tiedä mikä kaikki on sallittua ja mikä kiellettyä.

 

[minävainen]

Ikää 1v8kk

Ja siis musta tuntuu että oon ihan kauhee. Äänikin korottuu välillä semmoselle tasolle että hävettää

Ääntä mahtuu maailmaan ja onhan se kiellettävä jos toinen ei vielä osaa/ymmärrä =) toistoa vaan toiston perään niin oppii ja kunhan hieman vielä kasvaa niin sitten voi oikeesti selittää miksi ei saa näin tehdä kun ymmärtää paremmin.

Tosin mä rupesin sanomaan jo pienestä että kaukosäädin=äidin, kukat=koriste ei saa koskea, valokuvat=koriste ei saa koskea että katotaan vaan

 

[Kotilehmä]

Minun mielestä tuon ikäisen ei vielä tarvikaan juuri mitään osata. Meillä melkein saman ikäinen ja päivittäin nostan lasta pois jostain kielletystä paikasta tai otan kiellettyjä tavaroita pois kädestä. Yritä kääntää se asia suloiseksi, lapset on tuollaisia, opi nauramaan sille kun maidot syljetään pois (siis sisäisesti, älä näytä lapselle) mutta älä ota niin hirveän vakavasti, kyllä se siitä joskus oppii. Ei kannata omia hermoja turhaan menettää. :hug:

 

[Neytiri]

Ikää 1v8kk

Ja siis musta tuntuu että oon ihan kauhee. Äänikin korottuu välillä semmoselle tasolle että hävettää

Voi kuule. Onneksi et asu meidän naapurissa Onko esikoinen? Älä ota paineita. Sitkeesti vaan. Vahvempi teistä saa tahtonsa läpi.

On esikoinen. Ja mä oon kans miettiny noita naapureita.

 

[pippamama]

Meillä on 2v2kk uhmatapaus... Itse pärjään hänen kanssaan kyllä, mutta mies on ongelma kun ei toteuta uhkauksia ja antaa lähes kaiken periksi :kieh: :kieh:
Mutta sitkeyttä se vaatii, vuosi sitten meillä oli kolme varoitusta ja sitte läks, nykyään yks varotus. Ja jos ei mee jakeluun esim. kyläpaikassa niin lähdetään kotiin. Jos kotona heittäytyy mahdottomaksi niin sitten lähtee joku lelu tai jos on ollut vaikka katsomassa dvd:tä niin se laitetaan pois siksi päiväksi.

MUOKS. Piti vielä lisätä että meillä on jo vuoden ikäiselle selitetty asioita, miksi ei saa jotain tehdä jne... Mahdollisimman yksinkertaisesti ja niin että lapsi ymmärtäisi mahdollisimman paljon. Alle kaksvuotiaana ymmärsi jo lähes kaiken mitä sanotaan.

 

[Neytiri]

Ikää 1v8kk

Ja siis musta tuntuu että oon ihan kauhee. Äänikin korottuu välillä semmoselle tasolle että hävettää

Kannaataa varmaan yrittää hermoja säästellä kun pahin on varmaankin vielä edessä.

Noh, en ois niinkään varma, tää on ihan luupää. Ei usko mitään ja kaikki kielletty on kivaa, niin että oikeen virnistelee ja tekee pahaa, ja sit kun meet tekemään asialle jotain, niin tuo juoksee karkuun ja kikattaa.

 

[Neytiri]

Itse oon sitä mieltä, että ton ikäsellä harvemmin on ihan kunnon uhma päällä. Ennemmin vain vasta kokeilee äitin reaktioita asioihin. Eli ei oikeasti tiedä mikä kaikki on sallittua ja mikä kiellettyä.

No eikös se ole uhmaa että tietää että tekee väärin ja uhmaa tätä kieltoa satoja ellei tuhansia kertoja? Vai olenko nyt ihan hakoteillä?

 

[vieras]

Itse oon sitä mieltä, että ton ikäsellä harvemmin on ihan kunnon uhma päällä. Ennemmin vain vasta kokeilee äitin reaktioita asioihin. Eli ei oikeasti tiedä mikä kaikki on sallittua ja mikä kiellettyä.

Peesailen. Lapsi saattaa tuon ikäisenä tehdä asioita myös kokeilunhalusta. Esim. meillä toinen lapsista tykkäsi vetää vettä ja maitoa suun täyteen ja purskauttaa sen ulos. Hirveän hauskaa

 

[K]

Et varmasti oo kauhee! Kaikilla vanhemmilla on taatusti syyllisyyden tunteita, kun on hermot menneet, mutta se oon vaan elämää. Lapselta kannattaa pyytää anteeks, jos tulee itelle paha mieli ja on tunne, että on korottanu ääntä liikaa tai puhunu tyhmästi.

Auttaisiko se, että olisit lapselle rehellinen ja sanoisit, että:
"Äitiä harmittaa tosi kovasti tuommoinen. Ei noin saa tehdä, koska.. (ja selitys esim. ei saa purskutta maitoa, koska vaatteet menee märäksi ja tulee pyykkiä jne.)

Toinen keino olisi kokeille hyvällä, esimerkiksi näin:
"Oho! Miten se maito noin tuli ulos suusta? Onpas kumma juttu! Mihinkäs sen maidon pitäis mennä? Tuonnekos se menee? (kutitellen tyttöä mahasta) Näytäpä, miten maito menee tuonne mahaan?"

Ja toki jos tyttö jatkaisi maidon puskauttelua, ottaisin maidon pois varoitettuani ensin asiasta. Toimi tilanteissa vaan niin, ku susta tuntuu. Ole rehellinen itselles ja lapselles, niin kyllä se siitä. Tsemppiä sinne kovasti!

 

[vieras]

Ikää 1v8kk

Ja siis musta tuntuu että oon ihan kauhee. Äänikin korottuu välillä semmoselle tasolle että hävettää

Voi kuule. Onneksi et asu meidän naapurissa Onko esikoinen? Älä ota paineita. Sitkeesti vaan. Vahvempi teistä saa tahtonsa läpi.

On esikoinen. Ja mä oon kans miettiny noita naapureita.

Siis tarkoitin sitä et kun suret äänenkorotuksia. Että mä korottelen sitä varmasti enemmän ja useammin ja reippaammin. Menis sulla kuulo tms jos asuisit meidän naapurissa

 

[Neytiri]

Minun mielestä tuon ikäisen ei vielä tarvikaan juuri mitään osata. Meillä melkein saman ikäinen ja päivittäin nostan lasta pois jostain kielletystä paikasta tai otan kiellettyjä tavaroita pois kädestä. Yritä kääntää se asia suloiseksi, lapset on tuollaisia, opi nauramaan sille kun maidot syljetään pois (siis sisäisesti, älä näytä lapselle) mutta älä ota niin hirveän vakavasti, kyllä se siitä joskus oppii. Ei kannata omia hermoja turhaan menettää. :hug:

Noh, kyllä mulla ainakin kihisee kun siinä maidossa tai vedessä on muukin kuin lattia, pahimassa tapauksessa ne rattaat tai auton istuimet tai tai tai.. Ja siis joo vaikka kuulostais tosi tyhmältä, niin väitän että lapseni ymmärtää tekevänsä väärin ja tekee silti. Se tekee sitä tahallaan, irvistelee ja tekee pahojaan. Kurkkii että huomaanko varmasti. Ja tämä siis puhuu jo, että saattaa sanoa vastaan asioihin jo hyvinkin ponnekkaasti.

Onhan se turhaa, mutta minkä sitä itselleen tekee, kun on luonnostaan lyhytpinnainen, ja äänekäs.

 

[vieras]

Minun mielestä tuon ikäisen ei vielä tarvikaan juuri mitään osata. Meillä melkein saman ikäinen ja päivittäin nostan lasta pois jostain kielletystä paikasta tai otan kiellettyjä tavaroita pois kädestä. Yritä kääntää se asia suloiseksi, lapset on tuollaisia, opi nauramaan sille kun maidot syljetään pois (siis sisäisesti, älä näytä lapselle) mutta älä ota niin hirveän vakavasti, kyllä se siitä joskus oppii. Ei kannata omia hermoja turhaan menettää. :hug:

Noh, kyllä mulla ainakin kihisee kun siinä maidossa tai vedessä on muukin kuin lattia, pahimassa tapauksessa ne rattaat tai auton istuimet tai tai tai.. Ja siis joo vaikka kuulostais tosi tyhmältä, niin väitän että lapseni ymmärtää tekevänsä väärin ja tekee silti. Se tekee sitä tahallaan, irvistelee ja tekee pahojaan. Kurkkii että huomaanko varmasti. Ja tämä siis puhuu jo, että saattaa sanoa vastaan asioihin jo hyvinkin ponnekkaasti.

Onhan se turhaa, mutta minkä sitä itselleen tekee, kun on luonnostaan lyhytpinnainen, ja äänekäs.

Ehkä tekee juuri siksi, saa toivomansa reaktion aikaiseksi.

 

[Neytiri]

Et varmasti oo kauhee! Kaikilla vanhemmilla on taatusti syyllisyyden tunteita, kun on hermot menneet, mutta se oon vaan elämää. Lapselta kannattaa pyytää anteeks, jos tulee itelle paha mieli ja on tunne, että on korottanu ääntä liikaa tai puhunu tyhmästi.

Auttaisiko se, että olisit lapselle rehellinen ja sanoisit, että:
"Äitiä harmittaa tosi kovasti tuommoinen. Ei noin saa tehdä, koska.. (ja selitys esim. ei saa purskutta maitoa, koska vaatteet menee märäksi ja tulee pyykkiä jne.)

Toinen keino olisi kokeille hyvällä, esimerkiksi näin:
"Oho! Miten se maito noin tuli ulos suusta? Onpas kumma juttu! Mihinkäs sen maidon pitäis mennä? Tuonnekos se menee? (kutitellen tyttöä mahasta) Näytäpä, miten maito menee tuonne mahaan?"

Ja toki jos tyttö jatkaisi maidon puskauttelua, ottaisin maidon pois varoitettuani ensin asiasta. Toimi tilanteissa vaan niin, ku susta tuntuu. Ole rehellinen itselles ja lapselles, niin kyllä se siitä. Tsemppiä sinne kovasti!

Kiitos tästä viestistäsi, tuli vähän parempi olo.
Silti mä en kai jotenkin hillitse itseäni noin rauhalliseksi kuin toi sun toinen keinosi. Jotenkin se vaan ottaa niin suunnattomasti päähän, kun sen on kieltänyt äsken, tunti sitten, kaksi tuntia sitten, kolme tuntia sitten jne.
Samasta asiasta kun saa sanoa joskus jopa 50 kertaa päivässä.

Että rattaita ei tuoda vessaa, no sielä ne aina silti on, ja että koiraa ei saa vetää korvista vaikka se ei mitään teekkään, tai että äitiä ei saa purra, tai sitä maitoa ei saa sylkeä, tai niissä verhoissa ei roikuta, tai peiliä ei saa hakata millään. Ja selitykset perään, ei auta :/

 

[vieras]

Olet varmaan kokeillut huomiottajättöä?

 

[Neytiri]

Ikää 1v8kk

Ja siis musta tuntuu että oon ihan kauhee. Äänikin korottuu välillä semmoselle tasolle että hävettää

Voi kuule. Onneksi et asu meidän naapurissa Onko esikoinen? Älä ota paineita. Sitkeesti vaan. Vahvempi teistä saa tahtonsa läpi.

On esikoinen. Ja mä oon kans miettiny noita naapureita.

Siis tarkoitin sitä et kun suret äänenkorotuksia. Että mä korottelen sitä varmasti enemmän ja useammin ja reippaammin. Menis sulla kuulo tms jos asuisit meidän naapurissa

Okei, lohduttaa vähän, mutta mä takaan että musta vasta ääntä lähteekin Jos se nyt on ylpeilyn aihe.

 

[Neytiri]

Minun mielestä tuon ikäisen ei vielä tarvikaan juuri mitään osata. Meillä melkein saman ikäinen ja päivittäin nostan lasta pois jostain kielletystä paikasta tai otan kiellettyjä tavaroita pois kädestä. Yritä kääntää se asia suloiseksi, lapset on tuollaisia, opi nauramaan sille kun maidot syljetään pois (siis sisäisesti, älä näytä lapselle) mutta älä ota niin hirveän vakavasti, kyllä se siitä joskus oppii. Ei kannata omia hermoja turhaan menettää. :hug:

Noh, kyllä mulla ainakin kihisee kun siinä maidossa tai vedessä on muukin kuin lattia, pahimassa tapauksessa ne rattaat tai auton istuimet tai tai tai.. Ja siis joo vaikka kuulostais tosi tyhmältä, niin väitän että lapseni ymmärtää tekevänsä väärin ja tekee silti. Se tekee sitä tahallaan, irvistelee ja tekee pahojaan. Kurkkii että huomaanko varmasti. Ja tämä siis puhuu jo, että saattaa sanoa vastaan asioihin jo hyvinkin ponnekkaasti.

Onhan se turhaa, mutta minkä sitä itselleen tekee, kun on luonnostaan lyhytpinnainen, ja äänekäs.

Ehkä tekee juuri siksi, saa toivomansa reaktion aikaiseksi.

Eli sun vinkkisi on mimmonen?