Mitä tehdä uhmikselle joka käyttäytyy näin?

[Neytiri]

Olet varmaan kokeillut huomiottajättöä?

No jos jätän huomaamatta noi, niin koirassa ei oo karvoja, maitoa tai vettä ympäriinsä, ruoka pitkin seiniä yms.
Olen kokeillut siinä määrin kun se on mahdollista.

 

[vieras]

Meillä saman ikäinen ja tutulta kuulostaa. Toistoa vaan kieltojen kanssa. Johdonmukainen pitää olla, samat asiat kiellettyjä tai sallittuja päivästä toiseen. Ja jos en ole huomioinut tarpeeksi lasta, tekee enemmän kiellettyjä juttuja.

 

[Neytiri]

Itse oon sitä mieltä, että ton ikäsellä harvemmin on ihan kunnon uhma päällä. Ennemmin vain vasta kokeilee äitin reaktioita asioihin. Eli ei oikeasti tiedä mikä kaikki on sallittua ja mikä kiellettyä.

No eikös se ole uhmaa että tietää että tekee väärin ja uhmaa tätä kieltoa satoja ellei tuhansia kertoja? Vai olenko nyt ihan hakoteillä?

Meillä ainakin alkoi jo tuossa iässä selkeä uhmaaminen ja jatkuu vaan koko ajan mennen pahemmaksi (2,5v).

Mun on huono antaa neuvoja kun itsekin välillä aika neuvoton olo, etenkin nyt kun tyttö alkanut lyömään, raapimaan, puremaan ja potkimaan kunnolla ja joka päivä niin tulee laskettua sataan aika tiuhaan jossain nurkan takana...

Arestiin on viety aika ahkerasti jo pitkään, se tosin ei tepsi kuin hetken, parin tunnin kuluttua nyrkit taas viuhtoo tai tapetit lähtee seinästä.
Huomion ohjaamista muualle tehdään myös ja tietenkin kielletään ja selitetään että "Noin ei saa tehdä koska...".
Pitkää pinnaa ja rautaisia hermoja tarvitaan, sekin auttaa kun yritän keksiä teoille aina selityksen että miksi lapsi tekee noin, siis että nyt se yrittää kokeilla rajojaan, tutkii ympäristöä ja refleksejä jne jne... Ihan älytöntäkin pohtimista välillä mutta helpottaa kun sen käytöksen jotenkin järkeistää.

Joo ymmärrän että tämä on vasta alkua, mutta samalla mietin joitain noita juttuja, että mistähän tää meidän tyttö nämä jutut keksii?

 

[Neytiri]

Meillä saman ikäinen ja tutulta kuulostaa. Toistoa vaan kieltojen kanssa. Johdonmukainen pitää olla, samat asiat kiellettyjä tai sallittuja päivästä toiseen. Ja jos en ole huomioinut tarpeeksi lasta, tekee enemmän kiellettyjä juttuja.

No mä olen tuon kanssa kokoajan, alvariinsa ja aina. Joten siitä ei tada nyt olla kyse. Tai mistä mä tiiän, jos sekin mitä teen on sitten väärin

 

[vieras]

Minun mielestä tuon ikäisen ei vielä tarvikaan juuri mitään osata. Meillä melkein saman ikäinen ja päivittäin nostan lasta pois jostain kielletystä paikasta tai otan kiellettyjä tavaroita pois kädestä. Yritä kääntää se asia suloiseksi, lapset on tuollaisia, opi nauramaan sille kun maidot syljetään pois (siis sisäisesti, älä näytä lapselle) mutta älä ota niin hirveän vakavasti, kyllä se siitä joskus oppii. Ei kannata omia hermoja turhaan menettää. :hug:

Noh, kyllä mulla ainakin kihisee kun siinä maidossa tai vedessä on muukin kuin lattia, pahimassa tapauksessa ne rattaat tai auton istuimet tai tai tai.. Ja siis joo vaikka kuulostais tosi tyhmältä, niin väitän että lapseni ymmärtää tekevänsä väärin ja tekee silti. Se tekee sitä tahallaan, irvistelee ja tekee pahojaan. Kurkkii että huomaanko varmasti. Ja tämä siis puhuu jo, että saattaa sanoa vastaan asioihin jo hyvinkin ponnekkaasti.

Onhan se turhaa, mutta minkä sitä itselleen tekee, kun on luonnostaan lyhytpinnainen, ja äänekäs.

Ehkä tekee juuri siksi, saa toivomansa reaktion aikaiseksi.

Eli sun vinkkisi on mimmonen?

Ei mulla sen ihmeempää vinkkiä kun kokeile toisenlaista reagoimistapaa. Mitä lapsi tekee jos vaan käännät selkäsi ja olet kuin et huomaisikaan? Miten reagoi jos viet muualle vaikka kun paukuttaa peiliä? Miten reagoi jos kiellät napakasti, otat syliin ja sleität rauhallisesti? Otat vain maidon nokan edestä pois ja nostat lattialle?

Tiedän, vaikeeta on kun on lyhyt pinna, nimimerkillä kokemusta on. Toisen lapsen kanssa olen osannut jo vähän höllätä.

 

[vieras]

Meillä saman ikäinen ja tutulta kuulostaa. Toistoa vaan kieltojen kanssa. Johdonmukainen pitää olla, samat asiat kiellettyjä tai sallittuja päivästä toiseen. Ja jos en ole huomioinut tarpeeksi lasta, tekee enemmän kiellettyjä juttuja.

No mä olen tuon kanssa kokoajan, alvariinsa ja aina. Joten siitä ei tada nyt olla kyse. Tai mistä mä tiiän, jos sekin mitä teen on sitten väärin

Meillä ei tunnu olevan tarpeeksi se, että olen lapsen kanssa fyysisesti läsnä vaan lapsi haluaa muutakin huomiota. Jos esim. miehen kanssa keskustelemme lapsen mielestä liian kauan eikä hänelle puhuta, niin jo ollaan tekemässä pahuuksia.

 

[what]

Meillä on 2v2kk uhmatapaus... Itse pärjään hänen kanssaan kyllä, mutta mies on ongelma kun ei toteuta uhkauksia ja antaa lähes kaiken periksi :kieh: :kieh:
Mutta sitkeyttä se vaatii, vuosi sitten meillä oli kolme varoitusta ja sitte läks, nykyään yks varotus. Ja jos ei mee jakeluun esim. kyläpaikassa niin lähdetään kotiin. Jos kotona heittäytyy mahdottomaksi niin sitten lähtee joku lelu tai jos on ollut vaikka katsomassa dvd:tä niin se laitetaan pois siksi päiväksi.

MUOKS. Piti vielä lisätä että meillä on jo vuoden ikäiselle selitetty asioita, miksi ei saa jotain tehdä jne... Mahdollisimman yksinkertaisesti ja niin että lapsi ymmärtäisi mahdollisimman paljon. Alle kaksvuotiaana ymmärsi jo lähes kaiken mitä sanotaan.

tää kyläpaikasta pois lähteminen, tai ulkoota sisään meneminen, on rankaisuja, joita mä en yksinkertaisesti ymmärrä. Siinähän pahimmassa tapauksessa lapsi saa just sen tahtonsa läpi. Ei ehkä huvita kyläillä, ei saa kaikkea huomiota, temppuillaan, ja kas kummaa, kaikki huomio onkin taas pikkuisessa. Jopa niin, että aikuiset joutuu keskeyttämään oman sovitun kyläilynsä?!?
Tai ulkoilu, joka nyt jossain määrin on pakollista, mutta ei lapsen mielestä aina kivaa. No, tehdäänpä jotain tyhmää, niin pääsee takas sisälle. En ymmärrä.

 

[nb]

En keksi muuta kuin, että alkaa palkita hyvää käytöstä k.o tilanteissa joissa käytös oikeasti huonoa. Oikein korostetusti palkitsee kun lapsi ei sylje maitoa lattialle. Kun sitten taas sylkee muistuttaa tilanteesta jollin sai palkinnon päinvastaista kun teki.
Hiekan heittelyn sallisin tietyllä tavalla niin, että kukaan ei kärsi siitä esim. Kun muita lapsia ei ole. itse hiekan heittelyssä ei ole pahaa ja liukumäenkin voi siivota. Itse olen tiukka että ei saa heittää hiekkaa muiden päälle, mutta muuten saa esim. veteen rannalla heittää hiekkaa.
Jos liukumäkeä ei muut käytä hiekan olen laittanut lapsen yhdessä minun kanssani siivoamaan.

 

[Kotilehmä]

Nuo jutut on poissa vuoden päästä, eikö se helpota asiaa yhtään? Tilalla on jo silloin jotain muuta Sinä olet nyt tässä ottamassa vastaan sen elämäsi tärkeimmän ihmisen hyvät ja huonot puolet. Yritä miettiä asiaa vähän pidemmällä aikavälillä, viiden vuoden päästä mietit että miksi silloin otin asiat niin vakavasti ja murehdin jotain istuimia, saispa sen lapsen kerran vielä nähdä pienenä niin antais mitä vaan. Likastuneet vaatteet, istuimet, lattiat mitä vaan, ei ole tärkeitä asioita, lapsesi on ja teidän yhteinen onnellisuus on tärkeää, ei sitä kannata pilata murehtimalla asioita liikaa.

 

[K]

Mukava, että tuli vähän parempi mieli.

Tutustupas vielä seuraavaan linkkiin, jos saisit sieltä jotain ideoita arkeen. Mä ainakin oon ihan ajatuksen kanssa lukenu tuon ja saanu uusia ajatuksia lasten kasvatukseen. En tiiä, onko apua, mutta kannattaa varmasti ainakin tutustua ajatusten ja ideoiden herättämiseksi.

http://kiintymysvanhemmuus.fi/kirjareferaatteja/juul-viisas-lapsesi/

 

[pippamama]

tää kyläpaikasta pois lähteminen, tai ulkoota sisään meneminen, on rankaisuja, joita mä en yksinkertaisesti ymmärrä. Siinähän pahimmassa tapauksessa lapsi saa just sen tahtonsa läpi. Ei ehkä huvita kyläillä, ei saa kaikkea huomiota, temppuillaan, ja kas kummaa, kaikki huomio onkin taas pikkuisessa. Jopa niin, että aikuiset joutuu keskeyttämään oman sovitun kyläilynsä?!?
Tai ulkoilu, joka nyt jossain määrin on pakollista, mutta ei lapsen mielestä aina kivaa. No, tehdäänpä jotain tyhmää, niin pääsee takas sisälle. En ymmärrä.

Meillä kyllä lapsi RAKASTAA ulkoilua ja asuisi pihalla jos annettais. Meillä ulkoilu ei todellakaan ole pakollista, ei ole koskaan ollut. Saattaa mennä pitkäkin aika (viikko) ettei käydä ulkona leikkimässä. Samaten tykkää olla esim. mummoloissa ja ylipäätänsä lähes tulkoon missä vaan ollaan. En tiiä onko tää meijän lapsi jotenki erikoinen, mutta hän vihaa poislähtemistä yhtään mistään paitsi kotoa. Vaikka kuinka puhuttais etukäteen että kohta kerätään lelut ja mennään kotiin (tai sisälle tai...) niin siltikin lähes joka kerta pitää lähtä itkun kanssa.
Ja jos hän ei halua olla jossakin niin sen kanssa kyllä huomaa; hän roikkuu joko minussa tai isässään kiinni ja koittaa kiskoa ovelle.

 

[Neytiri]

Kiitos kaikille viesteistä ja kannustuksista. Olin varma että saan sitä itteään niskaan kun kehtaan tälleen sanoa.
Mutta sainkin asiallisia vastauksia.
Kokeilen kaikkea, mutta tuo meilläkin taitaa ongelma olla, että mies on niin jotenkin epäselvä noissa asioissa. Ja tuo lapsi niin pirun voimakastahtoinen.

Kyllä mä ajattelen monestikkin, että mimmonen lapsuus tolla lapsella on kun se on mut saanut äidikseen. Ja mietin miten pitäs asioita tehdä erilailla että hänestä tulis kunnon kansalainen. Mutta jotekin sitä aina junnaa niissä samoissa ongelmissa päivästä toiseen.

Minä jos joku olen kiitollinen lapsesta jota sain odottaa LIIAN pitkään, ja maksaa hänestä kalliin hinnan (niin fyysisesti kuin ruumillisestikkin). Mutta en mä siksi tahdo häntä pilata antamalla tehdä kaikkea mitä ei saisi. Pitäisi kai oppia joku tasapaino asioille.

Kiitos vielä kerran ja käyn lukemassa tosta kiintymysvanhemmuudesta lisää. Kiitos siitäkin.

 

[vieras]

Nuo jutut on poissa vuoden päästä, eikö se helpota asiaa yhtään? Tilalla on jo silloin jotain muuta Sinä olet nyt tässä ottamassa vastaan sen elämäsi tärkeimmän ihmisen hyvät ja huonot puolet. Yritä miettiä asiaa vähän pidemmällä aikavälillä, viiden vuoden päästä mietit että miksi silloin otin asiat niin vakavasti ja murehdin jotain istuimia, saispa sen lapsen kerran vielä nähdä pienenä niin antais mitä vaan. Likastuneet vaatteet, istuimet, lattiat mitä vaan, ei ole tärkeitä asioita, lapsesi on ja teidän yhteinen onnellisuus on tärkeää, ei sitä kannata pilata murehtimalla asioita liikaa.

Tässä on pointtia. Sen huomaa kun lapsia on enemmän kuin yksi. 1-vuotias vaan käydään nostamassa pois ennen kuin koko vessapaperirulla on purettu pitkin lattioita ja kielletään lyhyesti. Päivät on sarja erilaisia lasten aiheuttamia tilanteita Pienimmän aiheuttamat tilanteet on usein helpoimmasta päästä, sotkuja, kokeiluja ja äidin reaktioiden hakemista. Kantapään kautta oppii. En kovin herkästi anna esim. maitopulloa rattaisiin kun usein siellä kitisee vain väsymystä tai kyllästymistä. Peilien hakkaaminem loppui itsekseen kun sai niitä vähän aikaa rummuttaa.

Nykyään uhmaikää kutsutaan pienillä lapsilla tahtoiäksi. Vaikken nimillä kikkailusta välitä, muutos on hyvä, koska se auttaa ymmärtämään, että oman tahdon esille tulo ei ole automaattisesti aina vanhemman uhmaamista eikä pelkkä negatiivista! Omalla vankalla tahdolla varustetut ihmiset tuppaavat pärjäämän elämässä. He vaan tarvitsevat enemmän näitä tilanteita kasvaakseen ehjiksi ihmisiksi

 

[K]

Pitää vielä tuohon sun viimeseen kommenttiin vastata, että siskollani on tosi voimakastahtoinen lapsi (on vasta 1v2kk, mutta tahtoa löytyy). Hänkin painii jaksamisen kanssa ja venyttää pinnaansa ja kokee syyllisyyttä huonoista hetkistä. Kuitenkin hän aina sanoo lapselle (ja sitäkin useammin itselleen!), että tämä on ihana, kun osaa tahtoa niin voimakkaasti. Voimakas tahto on yhtä arvostettava piirre kuin esimerkiksi ulospäinsuuntautuneisuus tai ujous tai sopeutuvuus! Tosin vanhemmille siinä on työtä yllin ja kyllin... Jospa tyttökin pian huomaa, että te olette samalla puolella ja alkaa tahtoa samoja asioita kuin sinä. Jaksamista teidän perheelle!

 

[guess]

Itselläni on 1v2kk ikäinen poika ja useesti maidot saattaa kaatua lasista pöydälle ja tykkää kanssa pistää hiekkaa liukumäen alaosaan. En minä poikaani siitä kiellä, en usko että lapset on luonnostaan pahoja ja haluaisi tehdä vaan ilkikurisia asioita ja aina paha mielessä. Uskon että se kuuluu ikään ja kun joku haluaa laskea mäkeä siivoan ne hiekat pois mäestä. Siivoan myös maidot pois ruokailujen jälkeen kuten muutkin lattialle heitetyt ruuat mitkä eivät ole päässeet suuhun asti. Eihän kaikkea voi osata alusta lähtien ja lapsilla on eri mielenkiinnon kohteet kun meillä aikuisilla. Pitää ottaa huomioon lastenkin tarpeet ja mielipiteet ja tunteet. Ehdottaisin että et tarjoilis lapsellesi maitoa autossa niin että se voi sen kaataa, vaan juottaisit itse lasista tai mistä hän nyt juokaan.

Jos tuntuu että aina pitää kieltää, niin voisi pysähtyä miettimään miksi kieltää, onko lapsi vaarassa, loukkaako hän toisten tunteita? Vai onko kyseessä niinkin "tärkeä" asia kuin siistyeys tai yleinen viihtyvyys tai vaivatta aikuisille oleminen.