Mitä tehdä?

[masentunut?]

Sain esikois tyttöni tuossa kolmisen viikkoa sitten ekat kaks viikkoa olin onneni kukkoloilla en varmaan koskaan edes ole ollut niin onnellinen kuin sillon. tuntui kuin kaikki olisi ollut täydellisesti. nyt tässä viikon aikana olen alkanut kiukutella miehelleni jos jokin asia ei neidin kanssa heti suju ja saatan ihan pienistäkin asioista alkaa itkemään. en oikein tiedä miten siitä kenellekkään puhuisin tai edes sitä kenelle siitä kannattaisi ensimmäisenä puhua. en myöskään uskalla myöntää että taitaa olla masennus päälle iskemässä koska minusta ollaan oltu hyvin huolissaan menneisyyteni takia. ja olen jo menneisyyteni takia perhetyöntekijät saanut niskoilleni. pelottaa se mitä siitä sitten seuraisi.....

 

[chef]

Mun mielestä sun kannattaa ottaa neuvolaan yhteyttä. Mä en oikeen käsitä mitä tarkoitat sillä, että saat perhetyöntekijät niskoillesi...mun yhdellä kaverilla käy perhetyöntekijät ja heistä on kyllä vain ja ainoastaan apua.

 

[masentunut?]

Mun mielestä sun kannattaa ottaa neuvolaan yhteyttä. Mä en oikeen käsitä mitä tarkoitat sillä, että saat perhetyöntekijät niskoillesi...mun yhdellä kaverilla käy perhetyöntekijät ja heistä on kyllä vain ja ainoastaan apua.

Meillä heistä ei ole ollut tähän mennessä hyötyä vaan he käyvät vain katsomassa että kaikki on hyvin. enhän väitä että heistä haittaa on mutta jotenkin ahdistavaa kun tietää minkä takia he meillä käyvät.

 

[auta ittees]

No jos sun ukkos on yhtään fiksu niin se on jo sun taustasi tietäen (vai tietääkö?) epäillyt jotain ja toivottavasti toimii sen mukaan. Mutta älä jää oottamaan että sua autettas, vaan hae itse apua. Neuvolaa minäkin suosittelen tai vaikka imetystukipuhelinta.

 

[Miranda83]

mulle neuvolas sanottiin et muuatama kuukausi synnytyksen jälkeen nainen elää niin sanotus hormonimyrskyis, et ihan normaaliakin. ja veikkaisin myös et välil voi alkaa tuntuu "kyllästyttävältä" samat jutut kun samaa päivästä toiseen vaikka onkin niin ihanaa ja uutta, kai siihenkin voi vaikuttaa myös väsymys. sekin voi olla et parit ekaa viikkoo menty hiukan pirteempänä ja onnellisena ja nyt väsyneenä mutta onnellisena, ja väsymyshän pistää myös mielialat heitteleen.

 

[Rice]

Sain esikois tyttöni tuossa kolmisen viikkoa sitten ekat kaks viikkoa olin onneni kukkoloilla en varmaan koskaan edes ole ollut niin onnellinen kuin sillon. tuntui kuin kaikki olisi ollut täydellisesti. nyt tässä viikon aikana olen alkanut kiukutella miehelleni jos jokin asia ei neidin kanssa heti suju ja saatan ihan pienistäkin asioista alkaa itkemään. en oikein tiedä miten siitä kenellekkään puhuisin tai edes sitä kenelle siitä kannattaisi ensimmäisenä puhua. en myöskään uskalla myöntää että taitaa olla masennus päälle iskemässä koska minusta ollaan oltu hyvin huolissaan menneisyyteni takia. ja olen jo menneisyyteni takia perhetyöntekijät saanut niskoilleni. pelottaa se mitä siitä sitten seuraisi.....

Heippa! Mä kärsin myös synnytyksenjälkeistä masennusta, joka toisin diagnosoitiin vasta kun esikoiseni oli 5kk:ta. Oletko tutustunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja baby bluesiin? Vauvasi on vielä kovin pieni, joten voi olla pelkkää ohimenevää baby bluesia, joka kuuluu asiaan.

Tutkiskele ajatuksiasi äläkä ole itsellesi liian ankara. Hormoonisi heittävät ympyrää, onhan elämäsi juuri muuttunut suunnattomasti. Sinuna katsoisin rauhassa tilannetta muutaman viikon ja jos ei helpota, ota yhteyttä neuvolaan tai neuvolapsykologiin. Tsemppiä tuleviin päiviin.
:hug: