Mitä tehdä

[-SatTuU-35]

Mua alkanu jo kärsivällisyys ja konstit loppua, nimittäin mieheni, tai no hänen päivittäisten vaivojensa suhteen.. Ollaan yritetty lasta jo vuodesta 2003, viime vuonna meinasi onnistua, eli ehdin olla raskaana ekakolmanneksella kunnes sain tosi kivuliaan keskenmenon sekä henkisesti että fyysisesti.
Alettiin toiveikkaina yrittämään uudelleen loppuvuosi -04 ja nyt tän vuoden -05 alkupuoliskoa, tosin meidän ""puuhastelu kerrat"" harveni koko ajan mieheni tihentyneiden päänsärkykohtausten takia..
Kunnes nyt viimekuukausina ei olla sextailtu enää ollenkaan!
Syynä mieheni kovat päänsäryt jotka ihan joka päivittäisiä jo, ja mieheni pelkää niiden ""puuhastellessa"" vain kovenevan sietämättömäksi.
Nykyisin meillä sitten ollut jopa riitojakin sen vuoksi että minä alkanut epäillä etteikö mieheni halua minua, saati lasta kanssani mutta hän on vakuutellut epäilyni olevan aiheettomia ja hän haluaa minua ja lapsen kuulemma yhtä kovasti kuin minäkin(vaikkei sitä aina näytä) mutta minkäs tekee kun ei tunnu konstia päänsärkyyn löytyvän ja että me aloitetaan ""puuhastelut"" taas kunhan jokin konsti löytyy särkyyn.
No, häntä on kyllä tutkittu mutta ei mielestäni tarpeeksi vaan hänelle on viimeisen vuoden aikana vain syötetty vaikka millaisia särky- ja migreeninestolääkkeitä annoksia suurentaen.
Argg, tämä nykylääketiede kun ei apua saa, minusta tuntuu jo niin pahalta yleensä seuratakin sivusta ja jatkuvasti vaan yrittää ymmärtää, kun mieheni kärsii säryistä, eikä kehotuksistani huolimatta viitti rampata niin kauaa lekurilla että jokin konsti löytyy!
Mitä ihmettä voisin tehdä, kun tuntuu että kohta kärsivällisyyteni ja ymmärrykseni loppuu, vai pitääkö vain jaksaa vielä?
Alkanut jo tuntua että olisi joku nainen jo saattanut minun asemassani lähteä kävelemään, mutta minä rakastan miestäni liikaa sitä tehdäkseni ja hän rakastaa minua. Tuntuu vain niin pahalta, kun ympärillä kaikille tutuille, sukulaisille, naapureille jne. tulee tai on jo tullut lapsia, mutta minä en enää voi edes joka kuukausi elätellä sitä toivetta, että jokos nyt olisi tärpännyt!
Voih, tätä vauvakuumetta ja lapsettomuuden tuskaa..

 

[:/]

Ikävä tilanne ja toivotaan että miehesi vaivaan löytyy apu. Ajattele kuitenkin, mikä olisi tilanne jos jonkin SINUN vaivasi vuoksi ette pystyisi lasta yrittämään, olisiko se mielestäsi hyvä syy miehellesi etsiä uusi nainen? Keskittykää nyt hoitamaan miehesi kuntoon ja siinä sivussa vauvapuuhasteluja jos kykenee, stressi ei asiaa ainakaan helpota.

 

[Evita]

Onpahan ongelma. Kannattaisi puhua asiasta. Selitä, miltä tuntuu ja ettet jaksa enää sitä, että tuo vaiva estää teidän vauvahaaveita. Voin kuvitella kuinka masentaa kun pitkän yrityksen jälkeen yritys jää vielä tavallaan turhalle katkolle. Ja sano, että haluat, että miehesi käy lääkärissä niin kaua, että tuo saadaan kuntoon. Jos se noin pahasti vaikuttaa teidän vauvanteko puuhiin, niin varmaan haittaa jo muutenkin jokapäiväistä elämää! Onko se siis todettu kuitenkin migreeniksi?

 

[alkuperäinen]

Nii-in, mutta kun ei miestä saa enää lekurille, ei kuulemma ala enää ruinaamaan apua. Arvatkaa olenko minä meinannut että minä menen lääkäreille puhumaan hänen puolestaan, mutta mieheni kokee että nolaisin sitten hänetkin!
Joo, ja migreeniksi ovat epäilleet ja senpä takia nyt kaikkien estolääkikeiden ""koekaniinina"" mieheni nyt on ollutkin. Aikoi vielä kattella ""jonkun aikaa"" etteikö se tosiaan hellitä kun itse muuttelee lääkkeiden annostuksia! Ja hän ajattelee kuulemma nyt sitten että ehkei meille vielä ole tarkoitettu lasta tulevaksi, kyllä se sitten joskus tärppää!
Mutta ei ymmärrä että minulla alkaa toi ikäki painaa esikoista ajatellen ja en ehkä enää sitten ""joskus"" välttämättä haluakkaa tai saa lasta, voihan minullakin mieli muuttua!? Voi että noi miehet on yksiä jääräpäitä

 

[pari juttua]

Ekaksi on olemassa myös monia nettilääkäreitä, joille voisit kirjoittaa sinäkin yhtä hyvin, kuin miehesi. Ymmärrän kyllä miestäsi on turhauttavaa ravata lääkärissä, kun mitään ei selviä, kokemusta on !


Toiseksi oletko ajatellut, että jos teillä tärppäisi miehesi päänsäryt eivät välttämättä helpottaisi, joten sinä odottaisit vauvaa yksin ja hoitaisit myös yksin. Mieti tarkasti onko nyt todella oikea aika eli jaksaisitko sinä tämän miehen, joka hän nyt on, ja vauvan.

Toivotaan, että asia selviää !

 

[Evita]

""Voi että noi miehet on yksiä jääräpäitä""

Aivan! Ja tuttua tuo, että mies ei millään menisi lääkäriin. Varmaan pää kainalossa sitten.. Ymmärrän kyllä tilanteen.

Ei tule kyllä muuta neuvoa mieleen, kuin että koita takoa asia miehelle päähän! Ja sano tuokin, että ikäsi huolestuttaa. Varmaan silti helpommin sanottu. Mutta outoa, että miehesi jaksaa tuollaista iän ikuistä päänsärkyä. Migreenihän on yleensä melko voimakas kipu ja siihen voi vielä liittyä vaikka mitä pahoinvointeja. Höh.. Ärsyttää puolestasi.. Mutta toivon, että miehesi päänsärky saataisiin hoidettua ja teillä lähtisi taas rullaamaan!