mitä tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onneton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onneton

Vieras

...TAAS EILEN, PITKÄSTÄ AIKAA, MUTTA TAAS. MÄ SANOIN MIEHELLE ILLALLA, ET TUNTUU ETTEI HÄN VÄLITTÄISI MUSTA ENÄÄ. MIES SUUTTUU ALKAA TIVATA, SIT SANON ETTÄ MIKSI EI VÄLITÄ, EI EDES SOITA JA KYSY PÄIVISIN KUINKA KUUMEESSA OLEVA LAPSEMME JAKSELEE.
MIES HEITTÄÄ MUA TISKIRÄTILLÄ NAAMAAN. SANOO ETTEI HALUA SOITTAA MUN TAKIA. SYLKEE MUN KASVOILLE, REPII TUKASTA, HUUTAA MULLE. SANOO ET HALUAA MUSTA ERON TUHANNEN KERRAN. SANOO ETTEI RAKASTA JA ET KAIKKI OLLUT VALETTA, MITÄ HÄNEN PUOLELTAAN ON TULLUT. LAPSET KATTOO ITKIEN VIERESSÄ SILMÄT KAUHUSTA PYÖREINÄ. MIES UHKAA LÄHTEÄ, MUT EI LÄHE. LAPSET NUKKUMAAN. MIES EI PUHU MULLE KOKO ILTANA EI SOITTELE TÄNÄÄN, EI VASTAA VIESTEIHIN, JOSSA KYSYN MITES NYT, EROTAANKO ?

AINA SAMA LAULU, KUN MULLA JOTAKIN HUOMAUTETTAVAA. ALISTUSTA. HÄNESTÄ KAIKKI KIINNI, HÄN HAKKAA, MUT SILTI EI ANTEEKSI PYYTELE TAI SOITTELE. EI PELKÄÄ ETTÄ MÄ LÄHEN, VAAN AINA TOISTE PÄIN, MÄ PELKÄÄN HÄNEN LÄHTEVÄN. MIES TIETÄÄ ETTÄ VALTTIKORTIT ON HÄNELLÄ, HÄN SAA HUUTAA HAKATA JNE, SILTI VAIMO RUIKUTTAA HUOMIOTA JA TAKAS HÄNTÄ JA SOVITTELEE ASIOITA.

TIEDÄN ETTÄ MIETITTE, ONPA TYMÄ ÄMMÄ KUN KATTOO TOLLASTA. MUTTA YLLÄTYS YLLÄTYS, OSAA MIES OLLA IHANAKIN JA NORMAALI. JA HOITAA LAPSIA HYVIN.
SANOO MYÖS RAKASTAVANSA MUA, MUT AINA RIIDASSA SANOO KAIKEN TOISIN PÄIN. AINA ! MÄ EN SIIS ENÄÄ TIEDÄ MIKÄ ON TOTTA JA MIKÄ EI .

MITEN SAAN TIETÄÄ ?

OLLAAN JUURI MUUTTAMASSAKIN, NIIN VAIKEA LÄHTEÄ LIPETTIIN JA KAHEN PIENEN KANSSA VIELÄ. JA TUNTUU ETTEI HÄN VÄLITTÄS VAIKKA LÄHTISINKIN. SANO ET EI HAITTAA VAIKKA UUDEN MIEHEN OTTAISIN, HÄNELLÄ OLI HETKENSÄ MUNKAA, NYT TOISEN VUORO. AJATELKAA KUINKA SE SATUTTAA !!!

MITÄ TEEN ?
MITEN VOIN ANTAA TAKASIN SAMALLA MITALLA ?
MITEN SAAN TOTUUDET ?
 
täytyy ton ainakin siltä osin loppua, ettei lasten nähden kohtele sua noin!!! ajatele mitä se lapsille tekee, miten avuttomaksi ja pelokkaaksi ne itsensä tuntee isän tolleen uhitellessa! jos et muuten ole valmis eroamaan, niin tee silloin kun miehesi on kiltti, niin selväksi se miten tollanen vaikuttaa lapsiin. jos hyvällä tuulella ollessa ymmärtäisi paremmin.
 
Hei! kuulostaa tosi pahalta mutta tollanen ei voi toimia pitemmän päälle...jos miehesi ei tajua mitä toi tekee sulle ja lapsille niin ehkä ois aika erota...uskon että voi olla ihana ja maailman mahtavin mies mutta onko tollanen käyttäytyminen normaalia. ja haluatko että sua kohtaan käyttäydytään noin. lisäksi kannattaa tosiaan miettiä mitä toi tekee lapsille...ja tulee vaikuttaa niihin aikuisena. ja kuinka pahaksi tommoinen käytös pitemmän ajan kanssa tulee, kun estot pahoinpitelyyn vaan pienenee. mitäs sitten jos miehesi menettää hermonsa teijän lapsiin. asiaan pitää puuttua, fyysinen ja henkinen väkivalta ei ole oikein. koita ainakin soittaa vaikka naistenlinjalle ja puhua sinne anonyyminä. koita jaksaa. kenenkään kynnysmattona ei pidä olla! :hug:
 
Jotta lapsesi saisivat terveen parisuhdemallin, pitäisi asialle tehdä jotain. Muuten poikasi, jos sellainen on, luulee että naista kuuluukin lyödä. Ja tyttäresi ,jos sellainen, uskoo että naista kuuluu lyödä. Vanhemmat siirtävät oman parisuhdehelvettinsä perintönä lapsilleen. Ei tuhoudu vain omasi, vaan monen muunkin elämä.

Normaalia ja ihanaa ei ole, jos toinen lyö, ei edes yhen ainoatakaan kertaa!!!!

EI SAA ALISTUA!
 
itse olin alistettuan kuusi vuotta... vihdoin sain vuos sitten voimia lähteä kun mut oli hakattu pieni lapsi näki ja poliisit tulio.. uskalsin rakstua uudestaan... voiko näin kaunista rakkautta olla että toinen myös kunnioittaa....
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.05.2006 klo 15:08 itseasiassa kirjoitti:
Jotta lapsesi saisivat terveen parisuhdemallin, pitäisi asialle tehdä jotain. Muuten poikasi, jos sellainen on, luulee että naista kuuluukin lyödä. Ja tyttäresi ,jos sellainen, uskoo että naista kuuluu lyödä. Vanhemmat siirtävät oman parisuhdehelvettinsä perintönä lapsilleen. Ei tuhoudu vain omasi, vaan monen muunkin elämä.

Normaalia ja ihanaa ei ole, jos toinen lyö, ei edes yhen ainoatakaan kertaa!!!!

EI SAA ALISTUA!
 
jos olisi vielä se yksi vaihtoehto lähtemisen sijaan, eli jokin parisuhdeterapia, perheneuvola tms.? olisi sitten ainakin kaikki yritetty perheen eteen.. itse olen hiukan samanlaisessa tilanteessa, vauva tuloillaan(rv32) ja mies Hullu. Nyt on myös itse huomannut yli puoli vuotta kestäneet ongelmat, väkivaltaisuuden, arvaamattomuuden, valehtelun ym. ajattelin vielä sen yhden mahdollisuuden antaa, vaikka asun ja odotan jo yksin lasta. en aio lapselleni antaa sellaista miehen mallia, saati sitten nähdä tekoja. rankkaa mutta pakko. jos se viimeinkin nyt....? vaikka tiedän että toiveajattelua ja valmistaudun jo yh:ksi.. rankkaa vain tuo ympäristön painostus, eivät tiedä oikeaa tilannnetta. aina ei ole mahdollista antaa ehjää perhettä, ei, vaikka itse haluaisi :'(
 
Mä olen elänyt pienestä tytöstä täysi-ikäiseksi asti perheessä, jossa sain aina pelätä ja miettiä, koska isä taas käy äitiin käsiksi. Eikä se edes hakannut äitä, riepotteli "vain" ja riehui muuten. Muakin muutaman kerran heitteli, kun yritin mennä väliin. Se kaikki oli kamalaa, ihan kamalaa. Öisin en saanut nukuttua, kun viereisessä huoneessa riideltiin, mutta en uskaltanut aina mennä katsomaankaan. Itkin peiton alla ja pelkäsin, että äiti pääsee hengestään.
Mä itkin ja pyysin äidiltä, että lähdetään pois ja niinhän me lähdettiinkin monta kertaa, mutta ilmeisesti uhkausten ja pelon takia palattiin. Tai itse asiassa lähdettiin lopullisesti, kun olin 14-vuotias, mutta ei isä jättänyt meitä rauhaan ennenkuin pikkuhiljaa, kun äiti löysi uuden miehen.
Mä olen vieläkin aika katkera, että mulla oli sellainen lapsuus kuin oli. Siihen mahtuu paljon hyviä hetkiä, mutta varmaan ei edes äiti tiedä, että mä pelkäsin koko ajan eikä se ole tunne, joka kuuluu lapsen kannettavaksi.
Jospa tämä vastaavissa olosuhteissa eläneen lapsen tarina lyhykäisyydessään auttaisi sua ratkaisusi teossa.
 
Täällä toinen väkivaltaisesta perhe-elämästä kärsinyt lapsonen.
Sydän pamppaillen menin iltaisin nukkumaan peläten mahdollista riitaa, jonka päätteeksi isä haukkui äitiä todella rumasti, uhkaili, ajoi ulos talosta, ja löi.
Sain kiltin tytön syndrooman.. koskaan en uskaltanut sanoa missään vastaan, en uskaltanut pyytää mitään mitä olisin tarvinnut. Vaan kaikki kärsin yksikseni, eikä kukaan ymmärtänyt. 15-v muutin pois kotoa. En kestänyt enää.Pelkäsin hirveästi jokaista oven kolahdusta.
Nyt olen jokseenkin tasapainoinen ihminen, paitsi etten osaa rakastaa rehellisesti. Satutan ihmisiä henkisesti. Kaipaan hellyyttä ja huomiota lakkaamatta.

Toivon ettei kenenkään tarvitse kärsiä vastaavaa.
 
olin 4 vuotta lapseni isän kans,kaikki piti tätä miestä ihanana ja täydellisenä..meiän koko suhde oli niin kaaos ja just tota et erotaan mut mä en vaan ikinä pystyny,mietin et kyllä se sit loppuu kun toinen väsyy siihen ja nyt oon kuukausia ollu erossa tosta ihmisestä edelleen hän haluais olla mun kans,kaiken #&%?$!* jälkeenkin ja mun mielestä se ei oo rakkautta vaan jotain tosi sairasta..oon alistunu ja alistanu en pystyny oleen viikonloppuja kotona koska siä oli niin paha olla..kävin veiraissa ja tein pahaa myös toiselle..se ei tee hyvää kummallekkaan mut niin kävi et mä väsyin siihen et aina kun tuli riita käytiin päälle ja haukuttiin niin pahasti kun vaan voi toisen ihmisen haukkua,tottakai joka suhteessa tulee riitoja mut ei se oo normaalia et joka riidan jälkeen joutuu miettiin et miten tänki voi taas vaan unohtaa koska toista ei kiinnosta pyytää anteeks edes,mut sit taas tulee ihana jakso ja kaikki on niin IHANASTI :heart: mut aina sama tulee ennemmin tai myöhemmin..nyt mulla rupee oleen jo parempi olo kun ihan oikeesti huomaan et en välitä enään,oon tutustunu ihanaan ihmiseen ja muutenki elämä alkaa olla reilassa..pikkuhiljaa :)
 
mitä jos alkaisit ajattelemaan nyt niitä lapsiasi. HERÄTYS.
vaikka ukkos osaa olla ihana joskus mutta ei tuollainen ole lapsille tervettä ja hyväksi. sinä olet heidän turvansa ja näytä se heille. älä jää kasvattamaan lapsiasi tuollaiseen parisuhteesee.
jos jäät se kertoo sen että rakastat miestäsi enemmän kuin lapsiasi.
haluan uskoa että rakkautesi lapsiisi on suurempi.
ei pieni lapsi ymmärrä näitä aikuisten kuvioita.
pelkäävät varmasti isäänsä. ja mitä vielä voi tapahtua.
ei se miehesi muutu jos sitä odotat.
lähde. sun ja lastesi ei tarvitse kestää tollasta.
pahin varmaan olisi se et jos hän joku päivä lyö lapsiasi tai lapset viedään teiltä. sinä voit vaikuttaa asioiden etenemiseen nyt et siinä vaiheessa kun jotain pahempaa tapahtuu.
onnea matkaan.
 
Lähde, ja pian! Mies EI VÄLITÄ sinusta tai lapsista, kun tekee noin. Perhe-elämänne on pahinta traumatisoijaa lapsillenne! He näkevät isänsä satuttavan, ja toisena hetkenä olevan heille hellä. Se hajoittaa! Lapset eivät voi koskaan luottaa keneenkään täysin. Lisäksi perheväkivaltaa kotona nähneet lapset usein sortuvat itsekin jompaan kumpaan rooliin. Luulevat sitä normaaliksi käytökseksi, koska sitä kotona ovat nähneet. Vanhempien tehtävä on suojella lapsia. Lapset pitää saada pois tuosta paikasta, joko sinunn kanssasi tai ilman! \|O
Älä alistu uhriksi, vaan hanki itsellesi elämisen arvoinen elämä. Tuollaisen miehen kanssa itsetuntosi on varmasti laskenut, mutta on oikeasti olemassa parempia parisuhteita, jollaisen sinäkin voit saada, kun tuosta paranet. (Erottuasi älä ryntää silti uuteen) Voimia! Tee pian se ainoa, oikea päätös! Kerrot miehesi olevan psyykkisesti todella sairas. Älä jää odottamaan sitä, että löydät itsesi sairaalasta, tai lapsesi! Jos mies tekee tuollaista eikä joudu vastuuseen, teot pahenevat koko ajan. "Run for your life!" (Ja ennen kaikkea lastesi!) :flower:
 
Vaikka miehesi osaisi olla normaalistikin, niin tuollainen huutaminen ja lyöminen on liikaa. Jos olet oikea ÄITI, niin ajattelet nyt lastesi parasta ja muutat heidän kanssaan muualle. Välittömästi.

Vaikka sukulaisten tai kavereiden luo. Ei tuo tuosta mihinkään enää muutu. Jos jäät, niin aiheutat lapsillesi elinikäiset henkiset traumat. SINÄ olet vastuussa heidän onnellisuudestaan ja terveydestään.

Toivottavasti sinä olet voimakas nainen ja lähdet. Älä alistu ja pakota lapsiasi tuollaiseen elämään.
 

Yhteistyössä