Mitä teille oikeasti kuuluu?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Korttitalon hiljainen valo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Korttitalon hiljainen valo

Vieras
Siinäpä se.
Mitä teille ihmiset oikeasti kuuluu?
Rehellisesti?

- Mulle kuuluu hyvää, lapset voi hyvin ja olen eronnut vastikään.
Uusi elämä alkanut, ja olen tyytyväinen. :)
 
Hyvää. Yritystoiminta sujuu ja miehen kanssa menee tosi hyvin, nauretaan nykyään paljon enemmän kun aikasemmin. Ja ehditään kuitenkin viettää aikaa yhdessä. Oikein mukavaa.
 
Rehellisesti, ei kaiken tarvi aina olla keksittyä ja näyteltyä. Joillain voi mennä huonosti, joillain hyvin.
Tämän aloituksen kirjoitin siksi, koska tuntuu että nykypäivänä kukaan ei kysele mitä jollekkin kuuluu! vaan aina puhutaan ohi suunsa.
 
Juuri nyt väsyttää. Olen itse kipeä, pieni on tervehtynyt ja on virkeä kuin mikä, ja 3-v on kai sairastumassa ja meni itkun kautta nukkumaan. Ja kaikki muut ovat töissä pitkän päivän. Yleensä tällaista ei satu, joko mies tai joku teineistä saa järjestettyä jonkun tunnin kotona oloa.

Yleensä ottaen kuuluu oikein onnellista ja hyvää.
 
Mitäs tässä, vanhalla kotikonnulla talonvahtina, ihanan rauhallista.. :) Sain soiton jota olin odottanut ja uutiset hyviä, joten ei tässä valittaa voi..Miestä on vähän ikävä, mutta onneks loppuviikosta nähdään taas.. :)
 
Siinäpä se.
Mitä teille ihmiset oikeasti kuuluu?
Rehellisesti?

- Mulle kuuluu hyvää, lapset voi hyvin ja olen eronnut vastikään.
Uusi elämä alkanut, ja olen tyytyväinen. :)

No kestääkö kysyä - tai pikemminkin tuota peräänkuulutettua rehellisyyttä käytttäen vastata - mikä siinä vanhassa elämässä niin oli pielessä. Oletko miettinyt rehellisesti syitä ja seurauksia?
 
Rehellisesti sanottuna ahdistaa niin pirusti. Viime viikolla muutettiin miehen kanssa erilleen ja siihen olen ihan tyytyväinen. Lapset voi hyvin yms. MUTTA tänään ensimmäisen kerran alkaa tuo muutaman yön putki kun lapset ovat isällään eivätkä minulla yötä. Ei kivaa, ikävä jo nyt. :(
 
kiitos, kun kysyit, entäs itse? kurjaa on, viisiviikkoisen vesselin kanssa oltiin juuri päivystyksessä limaimuapua saamassa, toinen meni sitten ja sairastui jo näin pienenä... sydän särkyy vieressä... oma olotila jo parantunut, miehelläkin töitä taas kivasti vaihteeksi... ja muuttoa pitäisi tehdä kipeän lapsen kanssa uuteen asuntoon... haastavaa elämä siis? :)
 
Suoraan sanottuna vituttaa ja ärsyttää todella paljon. Oltu nyt viimeiset 2 viikkoa kotona, ensin itse kipeä ja sitten lapset. Tiedän että työt on kasaantunut kauheaksi vuoreksi mun työpöydälle, ja muutenkin oon niin kypsä tätä kotonaoloa, että jopa koirakin ärsyttää ja tulee huudettua sille yms. Mä haluan töihin täältä kotoa homehtumasta!!!!!
 
Mulla on ikuinen masennus sydämessä, vaikka näytän iloiselta ja nauran. Ei ole niin suurta ilon ja onnentunnetta minulla, ettenkö tuntisi sitä pientä ilkeää ahdistuksen peikkoa sydänalassani. Päällisin puolin kaikki hyvin, sisällä paha olla. :(
 

Yhteistyössä