S
"Sirkka"
Vieras
Heti seurustelumme alussa oli tunne,että mies otti minut vain saadakseen seuraa,jonkun joka huolehtii ja keneltä saa..
Yhdessä ollaan kuitenkin oltu pari vuotta,mä odotan,että mies alkaisi näyttämään ns.oikeat tunteensa jossain vaiheessa.
Harvemmin mitenkään näyttää rakkauttaan.Välillä antaa ymmärtää etten ole ihan hänen tasoaan.Ei varsinaisesti suoraan sanomalla,mutta pienillä vihjauksilla,asioilla,mitä tehtäisiin jos oikeasti rakastettaisiin.
Tuntuu,että hän vain odottaa löytävänsä sen paremman.
Jos kerron epäilyistäni hän huitaisee ne maton alle jollain kuivalla vitsillä,vastaamatta kysymyksiini.En enää viitsi mitään kysyäkään.Parisuhde vaatisi puhumista ja hoitamista,mutta jos samasta aiheesta oon yrittänyt keskustella,niin eipä sitä viitsi itekään yrittää.
Ikinä mua ei ikävöidä,saisin lähteä vaikka kaikki lomani muualle,ei ole mikään ongelma.
Harmittaa turhaan hukkaan aikaani.Harmittaa,että minusta on tullut niin lyhyt hermoinen ja olen pahalla päällä.En mä tällaista halunnut.
Mitä mä oikein tekisin?
Yhdessä ollaan kuitenkin oltu pari vuotta,mä odotan,että mies alkaisi näyttämään ns.oikeat tunteensa jossain vaiheessa.
Harvemmin mitenkään näyttää rakkauttaan.Välillä antaa ymmärtää etten ole ihan hänen tasoaan.Ei varsinaisesti suoraan sanomalla,mutta pienillä vihjauksilla,asioilla,mitä tehtäisiin jos oikeasti rakastettaisiin.
Tuntuu,että hän vain odottaa löytävänsä sen paremman.
Jos kerron epäilyistäni hän huitaisee ne maton alle jollain kuivalla vitsillä,vastaamatta kysymyksiini.En enää viitsi mitään kysyäkään.Parisuhde vaatisi puhumista ja hoitamista,mutta jos samasta aiheesta oon yrittänyt keskustella,niin eipä sitä viitsi itekään yrittää.
Ikinä mua ei ikävöidä,saisin lähteä vaikka kaikki lomani muualle,ei ole mikään ongelma.
Harmittaa turhaan hukkaan aikaani.Harmittaa,että minusta on tullut niin lyhyt hermoinen ja olen pahalla päällä.En mä tällaista halunnut.
Mitä mä oikein tekisin?