Mitä tekisit jos sulla olisi näin kamala elämä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lohduton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lohduton

Vieras
Me muutettiin maalle pari kk sitten ja nyt ollaan jo itsemurhan partaalla kumpikin, tänään on huudettu toisillemme ja mietitty eroa.
Kaikki on mennyt ihan päin vittua viime aikoina... On selvinnyt että miehelläni on krooninen sairaus jonka takia ei ikinä kykene töihin, opiskeluun tms.
Arki minun vastuulla tietysti. 3 pientä lasta meillä. Lisäksi köyhyys kiristää hermoja äärimmilleen, mies sairaspäivärahalla ja itse olen minimiäitiyspäivärahalla ja talous ihan vituillaan, suurinpiirtein nälkää nähdään.

En tiedä mitä tässä tekisi, töihin menisin jos voisin mutta mihinkään ei huolita tällaista ihmistä jolla vastuulla 4 ihmistä, ja miten jaksaisin edes mitään tehdä miehen + lasten hoitamisen lisäksi. Peruskoulun olen vain käynyt, jos jotain työtä saiskin niin tuskin sillä elettäisi.

Nyt vaan tapellaan aamusta iltaan täällä kotona, onneksi tajusin edes laittaa kaksi isointa lasta hoitoon että ovat siellä päivät.
Mä vihaan meidän elämää, kumpa kuoltaisi kaikki pois täältä kärsimästä :(

Ketään ihmisiä ei tietty ikinä nähdä, itse käväisen vain äkkiä aina kaupassa eikä mies halua että missään käyn kun sitten se on yksin kotona!
 
Mietin vain, että minkälainen sairaus estää kokonaan opiskelun tai työnteon?

Ensimmäisenä varmaankin muuttaisin alueelle missä olis tukiverkko. Toiseksi etsisin töitä tai sitten kouluttautuisin esim. oppisopimuksen kautta ammattiin. Kolmanneksi miettisin parisuhteen tilaa, erota vai jatkaa yhdessä.
 
lastensuojelun, tk-lääkärin tms. kautta keskusteluapua tilanteen selkiyttämiseen. Jotain pitää tehdä pian jotta pysyt järjissäsi. Tarvittaessa jopa ero. Muutto varmaankin olisi paikallaan joka tapuksessa? Tukiperhe jos mahdollista?

Pienimmän iästä riippuen loputkin lapset hoitoon heti kun olet löytänyt töitä tai vielä paremmin aloittanut jonkun kiinnostavan opiskelun. Sinun pitää saada elämääsi mahdollisuus kunnon ammattiin ja sitä kautta valoa tulevaisuuteen?

Ota kaikki apua vastaan mitä vain saat!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:
Olisin katkera vanhemmilleni heiltä saamastani curling-kasvatuksesta. Ilman sitä kestäisin tuollaisen tilanteen paremmin, ja kykenisin ottamaan vastuun omista valinnoistani.

Ja mitenkäs tässä vaiheessa otetaan vastuu valinnoista :/
 
Lakkaisin valittamasta, huolehtisin lapsista ja olisin onnellinen siitä, että he ovat terveitä. Tukisin miestäni ja rakastaisin häntä sairaudesta huolimatta. Kävisin seurakunnan kerhoissa tai vaikka kirjastossa lasten kanssa, niitä täällä maalla ainakin on. Lakkaisin ajattelemasta, etten kuitenkaan töitä saa, vaan hakisin töitä avoimin mielin. Hakísin sossusta tai seurakunnan diakonia-avusta apua, jos rahat eivät riittäisi päivittäisiin ruokiin yms. välttämättömään.
 
Iloa ja valoa tulee elämäänne ja on elämässänne jos vain annat sen tulla! Aloita vaikka pitämällä kiitollisuus päiäkirjaa, johon joka päivä kirjaat kiitollisuuden aiheita. Alkuun ne voi olla hyvin "mitättömiä" esim. kiitos kauniista sinitaivaasta, auringosta tms.
Elämässänne on paljon hyvää, ihanat lapset.
Ota aikaa hieman itsellesi, lenkki silloin tällöin. Lue hyvää kirjaa. IHmisellä myös pitää olla unelmia, ne luovat tulevaisuuden. Ilman niitä olemme kuin kuolleita.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:
Olisin katkera vanhemmilleni heiltä saamastani curling-kasvatuksesta. Ilman sitä kestäisin tuollaisen tilanteen paremmin, ja kykenisin ottamaan vastuun omista valinnoistani.


Erittäin hyvin sanottu

 
Mitäköhän tekisin? Hmmm... toteaisin faktat ja jatkaisin elämää.

Oma tilanteeni kuulostaa tai näyttää kirjoitettuna hurjemmalta, mutta en osaa uskoa, etteikö elämä kohta hymyilisi.
 
Et saakkaan töitä jos asenteesi on se, ettei sinua huolita.
Ensin hoidat oman mielenterveytesi nyt kuntoon. Se on kaiken a ja o. Sitte menet työkkäriin ja pyydät saada harjoittelupaikan. Se ei maksa työpaikalle mitään, joten siihenn on helpompi päästä. Saat ainakin työelämästä kii ja sut saadaan työmarkkinoille,
 
miksi te muutitte maalle?? siis asun itsekin maalla ja viihdyn täällä tosi hyvin. mutta me asutaan täällä miehen työn takia. jos teillä ei kummallakaan ole töitä, niin ettekö voisi muuttaa jonneen pieneen/suureen kaupunkiin jossa ois vaikka sulle jonkunlainen kouluttautumismahdollisuus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Meillä ei ole sitä tukiverkkoa missään, kukaan tässä maailmassa ei huomaisi vaikka kuoltaisi kaikki pois.

No sitten vain hankkimaan sitä tukiverkkoa.

Ukko varmasti kykenee lastenhoitoon ja kodin ylläpitämiseen, ellei ole vuoteenomana.

Sinä menet opiskelemaan kunnon perusammatin - valitse ammatti myös mahdolllisten tulojen mukaan ja mieti missä mahdollisesti on hyvin töitä. Ammattikoulusta valmistuvilla miespainotteisilla aloilla on hyvät liksat...
 
Onko miehen sairaudesta olemassa perheille sopeutumisvalmennuskursseja? Sellaiselle hakeminen voisi auttaa sopeutumaan asiaan. Tai muuten vaan yhteyden ottaminen samaa sairastavien yhdistykseen, jos sieltä saisi tukea.

Varatkaa aika johonkin paikkaan jossa voitte keskustella parisuhteestanne.
 
Kodinhoitoapua yleensä saa joka paikkakunnalla ja se jo yksistään helpottaa tilannetta. Ja oma aika, jolloin saa järjestellä päätään. Älä jää miehesi vangiksi.
 
No sinähän ap. olet masentunut etkä näe valoa missään. Mies on sairas, lapset huutaa ja kitisee, mieskin kitisee, rahaa ei ole, töitä ei ole... Voisi myös ajatella että ainakin on mies jonka viereen yöllä saa mennä, ainakin on niitä ihania, upeita lapsia, ainakin on rahaa sen verran että on ruokaa mahassa, kaikilla ei niin ole, töitä saa jos ahkerasti yrittää, yleensä mutta ellei saa niin on sen enemmän aikaa viettää miehen ja lasten kanssa.

Kirjasto on muuten ilmainen harrastus ja lukeminen avaa monia maailmoja. Monet vain eivät jostain syystä lekemisharrastusta halua aloittaa vaikka siit' hyötyisivat paljon.

Ei varmaan auta sanoa että piristy mutta fakta on että ap. sun tilanteessa on paljon positiivisia puolia joita et vain nyt näe.

Itsekin voisin valittaa lapsettomuutta, omaa kroonista kivuliasta sairautta, ahdistavaa parisuhdetta, työttömyyttä, rahattomuutta, laskupinoja, sitä että kerrostaloyksiö ahdistaa kovasti, on ikävä kotiseudulle jnejnejne. mutta olen positiivinen koska tiedän että asiat eivät näin kurjina aina pysy.
 
Mulla on syömishäiriö, pakko-oireinen häiriö, keskittymisvaikeuksia ja autistisia piirteitä. Mun lapsellani on krooninen vakava sairaus, joka voi olla hengenvaarallinen, jos lääkitys ei ole kohdallaan. Mulla ei ole miestä, sillä hän jätti minut toisen naisen takia ja muutti yhteen euroopan maahan, että vois rauhassa olla uuden perheen kanssa. Meillä ei ole juur rahaa, olen tukityöllistettynä muutaman kuukauden.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kummeli:
Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:
Olisin katkera vanhemmilleni heiltä saamastani curling-kasvatuksesta. Ilman sitä kestäisin tuollaisen tilanteen paremmin, ja kykenisin ottamaan vastuun omista valinnoistani.


Erittäin hyvin sanottu

Ja minkähänlaisen kasvatuksen te sitten itse olette omilta vanhemmiltanne saaneet kun teistä on tullut noin epäempaattisia, että täytyy vaikeuksissa olevalle ryhtyä vittuilemaan?
 

Yhteistyössä