Mitä tekisit, jos sulle syntyisi vammainen lapsi?

["vieras"]

Mun kaveri on synnyttänyt vammaisen lapset. Pettymys oli suuri, kun ei ollutkaan kympin lapsi vaan kehitysvammainen. En tiedä, miten pitäisi suhtautua hänen lapseensa, kun hän itsekkin moittii että on kamalaa tämä elämä... Voinko lähettää onnittelukortin ja kasan vaatteita??? Vai pitääkö vaan olla tekemättä mitään.

 

["vieras"]

Tottakai lähetät onnittelukortin ja vaikka sen kasan vaatteita. Ja salli ystävällesi pettymyksen tunteen, ne menevät kyllä ohi.

 

[what??]

Mitäkö tekisin? No hoitaisin kuten muitakin lapsiani. En nyt oikein ymmärrä otsikon kysymystä.

 

["suski"]

saiko hän downin? vai miten ei saatu selville että kehitysvammainen jo raskauden aikana. Kyllä useimmat viat saa raskauden aikana selville, jos ei ole jokin geenivika.

meinaan vaan sitä että jos niin pettynyt että on vammainen ja ei sellaista halunnut, niin eikö mennyt testeihin..

sori vaan, mutta mä sanoin miehelle et jos meille tulee kehitysvammanen mä annan sen adoptioon.

 

[sikinsokin]

Kyllä se varmaan on "kamalaa elämää" kun oletuksenahan on saada terve lapsi...Mutta miksi et voisi vauvakorttia laittaa, karumpaa olisi olla laittamatta?
Itse olisin varmaan alkushokissa, mutta luulen että aika auttaa tuohonkin tilanteeseen. Ja vertaistuki.
Ja lapsihan ei voi vanhempiaan valita silti hän rakastaa sitä omaa vanhempaa.
Niin ja luulisin että sinun tukesi on tärkeää kaverillesi.

 

["..."]

En tiedä yhtään mitä tekisin, koko elämä menisi sekaisin. Menisi sekaisin jo siitä jos tulisin raskaaksi, kun en enää lapsia halua... En edes halua ajatella...

 

["öö"]

Mitä nyt yleensä tehdään kun lapsi syntyy?

 

["Neith"]

no se olisi shokki, ja varmasti menisi hetki ennenkuin hyväksyisin asian. riippuen vamman laadusta niin joko lapsi eläisi mahdollisimman hyvän elämän meidän kanssa tai sitten hoitolaitoksessa tai toisessa perheessä.

 

[2 eri asiaa]

siis minkä sai? kehitysvammaisen jolla aivovamma vaiko vammainen joka on rakenteeltaan erilainen

 

[surullista]

Aika outoja mammoja taas paikalla jos eivät itse hoitaisi omaa lastaan, jos ei terve olisi. Eri asia joe ei voisi asua kotona mutta tuo että "antaisin toiseen perheeseen" kertoo kyllä aika paljon. Mitenhän te selviitte kun teidän elämään tulee oikeita ongelmia? Nähtävästi aika helppo elämä vielä takana.

 

["vieras"]

hoitaisin häntä kaikella äidinrakkaudella niin kauan kuin pystyisin ja saisin.

 

["vieras"]

Kyllä siinä shokissa varmaan menisi päivä jos toinenkin.Kuitenkin itseni tuntien lasta rakastaisin jo eikä kehitysvammaisuus siis siinä mielessä mitään muuttaisi.Pelkäisin omien voimieni riittävyyttä.En usko,että olisin pettynyt varsinaisesti vaan ennemminkin peloissani.Muutenkin aina pelottaa uuden vauvan kanssa vähän,että miten tästä nyt sitten lähtee arki rullaamaan niin vielä kun hänellä olisi erityistarpeita niin tavallistakin enemmän.

 

["kiina"]

Kiinassa kysytään varmaan samalla tavalla että mitä jos saat tytön. Oliskohan vastaukset samanlaisia kuin täällä tyyliin antaisin pois.

 

["vieras"]

Mitäpä minä tein, hoidin niinkuin muitakin tai itseasiassa enemmän koska hoidettavia asioita oli enemmän.

 

["Neith"]

Aika outoja mammoja taas paikalla jos eivät itse hoitaisi omaa lastaan, jos ei terve olisi. Eri asia joe ei voisi asua kotona mutta tuo että "antaisin toiseen perheeseen" kertoo kyllä aika paljon. Mitenhän te selviitte kun teidän elämään tulee oikeita ongelmia? Nähtävästi aika helppo elämä vielä takana.

no se nyt vaan menis niin että jos sen lapsen vamma aiheuttaisi sen että koti muuttuisi "sairaala" huoneeksi, estäisi normaalin tekemisen, kyläilyn,reissaamisen, toisten lasten normaalin elämisen ja tekemisen, aiheuttaisi taloudellisen ahdingon kun pitäisi lopettaa töissäkäynti niin silloin vaan pitää tehdä ratkaisu jossa kaikkien on hyvä olla.
sen takia siinä oli että vammasta riippuen..

 

["Vieras"]

Minun ensimmäinen lapseni syntyi hoitovirheen seurauksena vaikeasti vammaisena ja kuoli murrosikäisenä pian kymmenen vuotta sitten. Mitäkö tein? Sain ulkopuolista, tilapäistä hoitoapua ja pärjäsin hyvin yksinhuoltajana. Sain sen jälkeen kaksi lasta uudesta liitosta. Rakastan joka iikkaa yhtä paljon. Tottakai huomoit samalla tavalla kaveriasi kuin jos lapsi olisi ollut terve (asia jota täällä hengailevat palstamammat pitävät itsestään selvyytenä ja parkuvat jos sukupuoli sattuu olemaan "väärä").

 

[Mummeliisa]

Se riippuu lapsen vammasta , miten toimisin.
Kuntoutus ja hoito tietenkin sen mukaan millaiset tarpeet lapsella on.

Ja ehdottomasti pitää sinun onnitella ja muistaa vauvaa.

 

["hohhoijaa"]

[QUOTE="suski";25329478]saiko hän downin? vai miten ei saatu selville että kehitysvammainen jo raskauden aikana. Kyllä useimmat viat saa raskauden aikana selville, jos ei ole jokin geenivika.

meinaan vaan sitä että jos niin pettynyt että on vammainen ja ei sellaista halunnut, niin eikö mennyt testeihin..

sori vaan, mutta mä sanoin miehelle et jos meille tulee kehitysvammanen mä annan sen adoptioon.[/QUOTE]

voi kuule sulla on aika isot aukot sivistyksessä. Raskauden aikana ei todellakaan voida selvittää useimpia vikoja, vain isoimmat "viat" tulevat raskauden aikana esiin. Ja mitä tulee vaikkapa henkiseen kehitysvammaan niin sitähän ei myöskään voi nähdä ennenkuin lapsi kasvaa. Ultrissa ja seuloissakin käyneille vanhemmille syntyy lapsia, joilta saattaa puuttua vaikkapa sormi, käsi, olla suulakihalkio, puuttua peräaukkoa ym ym. Ja todellakin nämä tulevat ilmi vasta syntymän jälkeen.

 

[vfgl]

Jospa ap kysyy kaveriltaan mikä' "vamma" kyseessä ja hankkii vaikka jotain kirjallisuutta jopa kaverisi tuskaa lieventämään
Nyt on vaikea sanoa mitäänb kun emme tiedä tarkoittaako ap kaverin vauvan olevan suulakihalkioinen vaiko näkö vaiko downi vai mikä hänellä on..

 

[fifiia]

Normaalisti vauvan tarpeisiin vastaten toimisin. Jos vauva syntyisi ystävälleni muistaisin vauvaa ja perhettä aivan normaalisti, lisäksi "tarjoaisin olkapäätä" ja mahdollisuuden keskustella. En ymmärrä kylläkään kysymystä. Vammaiset lapset eivät ole joku yhteinäinen ryhmä ja sen lisäksi vamma on vain osa syntyvää lasta muut asiat määrittävät vauvaa enemmän. Hakisin ja suosittelisin myös ystävää vastaavassa tilanteessa hakemaan vertaistukea.

 

[Madicken04]

Eikoinen syntyi down-lapsena. Aikas pitkälti sitä tuli hoidettua ja ihailtua vauvaa niin kuin olisi tehnyt terveenkin lapsen kanssa. Toki huolia oli mielessä, meillä helpotti kuitenkin se että vauva oli hyväkuntoinen ja muuten "terve", sai olla vierihoidossa alusta asti ja kotiutui 3vrk ikäisenä jne.

Yksi suurinpia huolia alkuun oli ympäristön suhtautuminen lapseen. Kaikki toivovat sitä tervettä lasta ja pelotti miten läheiset ja puolitututkin suhtautuvat kun kuulevat vammasta, onko lapsemme heti pettymys kaikille... Siksi minulle oli ensiarvoisen tärkeää että ihmiset onnittelivat niin kuin kenestä tahansa vauvasta ja muutenkin suhtuatuivat tähän normaalisti. Etsivät vanhempien ja sukujen piirteitä toisesta jne. Ne vauvalahjat ja onnittelukortit mitä esikoisesta saatiin olivat kaikki aarteita, samoin ystävät ja kaverit jotka halusivat tulla heti pientä katsomaan.

Jotenkin, jos ihmiset eivät olisi tienneet kuinka reagoida ja olisivat sitten halunneet antaa meille sen oman rauhan käydä tapahtunutta läpi, siinä olisi tuntunut kuin meidät olisi hyljätty. Varsinkin kun sukulaisia ei asunut lähellä, tuo ystävien ja kavereiden aktiivinen yhteydenpito oli tärkeää. Siksi esikoisen vauva-aika muistuukin mielessä niin kauniina ja lämpimänä. :heart:

 

[isoäiti mölykylästä]

no mulle syntyi, en ollut pettynyt, mutta peloissani olin, kun ei tiennyt ensin selviääkö lapsi henkiin vai ei. nyt on jo reipas kymppi vuotias, joka käy erityiskoulua

 

[Anatolia]

Mitäkö tekisin?

Tekisin parhaani. Parhaani, jotta lapsi saisi mahdollisimman hyvän elämän - ja jotta terveet sisaruksetkin saisivat mahdollisimman hyvän elämän.

En minä tietoisesti synnyttäisi sairasta lasta, mutta jos kohtalo päättää puolestamme toisin niin niillä mennään mitä eteen tulee. Ja rakastettaisiin lasta varmasti yhtä lailla siinä missä tervettäkin lasta.

 

[järkeä päähän]

[QUOTE="suski";25329478]saiko hän downin? vai miten ei saatu selville että kehitysvammainen jo raskauden aikana. Kyllä useimmat viat saa raskauden aikana selville, jos ei ole jokin geenivika.

meinaan vaan sitä että jos niin pettynyt että on vammainen ja ei sellaista halunnut, niin eikö mennyt testeihin..

sori vaan, mutta mä sanoin miehelle et jos meille tulee kehitysvammanen mä annan sen adoptioon.[/QUOTE]

Et taida erottaa kehitysvammaisen ja vammaisen eroa
Meidän kehitysvammainen lapsemme sai diagnoosin vasta 4vanhana, ensin puhuttiin puheen viivästymästä ja sitten vasta saatiin tuo kehitysvamma. Eli sinusta on antamaan 3-4vanha lapsi johon olet jo kiintynyt niin pois vaan kun olet vammainen ja et nyt sovi meidän täydellisiin kuvioihin jotka pilvilinnoissa on haaveiltu.

 

[Madicken04]

Et taida erottaa kehitysvammaisen ja vammaisen eroa
Meidän kehitysvammainen lapsemme sai diagnoosin vasta 4vanhana, ensin puhuttiin puheen viivästymästä ja sitten vasta saatiin tuo kehitysvamma. Eli sinusta on antamaan 3-4vanha lapsi johon olet jo kiintynyt niin pois vaan kun olet vammainen ja et nyt sovi meidän täydellisiin kuvioihin jotka pilvilinnoissa on haaveiltu.

Mikä on vammaisen ja kehitysvammaisen ero?

(itse lasken nuo kehitysvammaiset vammaisiksi siinä kuin muutkin)