Mitä tekisitte tässä vaiheessa?

[jepjep]

Oon tässä kahden vaiheilla jäänkö suhteeseen vai en. Toisen luota on vaan niin hankala lähteä vaikka se voisi olla oikea ratkaisu. Mun mielialat vaihtelee päivittäin, välillä haluan vielä koittaa elää suhteessa välillä en.
Olemme seurustelleet n.4v ja yks yhteinen lapsi.
Haukutaan molemmat tosiaan, molemmilla palaa hermot toiseen todella helposti aina kommentoimassa toisten tekemisiä jne. mies on myös käynyt muhun käsiksi mm. puristanut ranteesta tosi kovaa, koppassut avarilla pari kertaa ja pari kertaa heittänyt seinään päin. MUTTA kyllä myönnän kans että oon käynyt mieheen käsiksi myös lyönyt avarilla kasvoihin esim. :/

Ja sit, jos lähden suhteesta mulle ei jää mitään huonekaluja muuta kun sänky, oon kodinhoidontuella, mistä saan yhtäkkiä rahaauuteen kämppään ja huonekaluihin ym ?

 

[vieras]

sosku kai auttanee akuuttiin hätään, kuulema voi auttaa huonekaluihin ja kodinkoneisiin, ainakin yhellä tutulla maksoivat pyykinpesukoneen, omakohtaista kokemusta ei kyllä ole...

 

[äiskä81]

Minä kyllä lähtisin tuosta suhteesta. Mitä järkeä pysyä yhdessä jos vain riitelette?

Sossu saattaa auttaa vuokran, yms. kanssa.

 

[ap]

no kun kuitenkin on jonkunlaisia tunteita miestä kohtaan... vaikka voihan olla et jos pääsis pois niin ekin tunteet alkais pikkuhiljaa laantua ja elämä alkais sujua parempaan päin!
tollanen riitely on kuitenkin jokapäivästä ja en halua että lapsi joutuu tollasta katselemaan.
( ei ole nähnyt kuitenkaan väkivaltaa ONNEKS )

 

[vieras]

väkivaltaa se on henkinenki väkivalta.

 

[vieras]

täällä kohtalo toveri, samat asiat pyörii mielessä

 

[mie]

väkivaltaa se on henkinenki väkivalta.

Ja mitä tarkoitit tolla ?

 

[ap]

täällä kohtalo toveri, samat asiat pyörii mielessä

Saako kysyä millasta teillä sit on? Kiva että löytyy kohatalon tovereitakin.

 

[juli]

Minulla kans oli samanlainen tilanne.. Minä pyörittelin pitkään samanlaisia ajatuksia päässäni...ehkä puolen vuoden ajan mietin joka päivä lähtöä. Yhtä riitelyä yöt ja päivät. Ja aluksi pientä väkivaltaa, joka kävi kerta kerralta voimakkaammaksi. Ja nyt vasta uskalsin lähteä. Itselläni on ollut paljon parempi olo nyt, kuin pitkään aikaan suhteessa. Vaikka olen yksin pienen lapsen kanssa ja vaikka ei ole paljoa rahaa ja vaikka yksin pitää jaksaa kaikki tehdä, niin siltikin on paljon parempi olo =) Minulla oli tunteita miestäni kohtaan koko ajan, mutta ero päätöksestä kerrottuani, en nähnyt miehessäni mitään merkkiä siitä, että hän tahtoisi muuttaa mitään asioita niin, että viellä olisimme voineet olla yhdessä. Mies ei enää kunnioittanut eikä arvostanut minua ja hänellekin ero oli helpotus. Tulipas pitkä... Mutta voimia sinulle! Mitä ikinään päätätkään tehdä =)

 

[pyIBKIAnGwTlkFyL]

gategcej zanasuvf khwwlrgc