Mitä tekisitte

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Salarakas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Salarakas

Vieras
minun tilanteessa? Olen ollut salasuhteessa 2 vuotta ukkomieheen ja olen rakastunut häneen vahvasti, haluaisin kovasti että hän jättäisi vaimonsa ja olisi luonani kokoajan :( ! Välillä kotona yksin ollessa mietin, paljaistaisinko mieheni vaimolle tämän salasuhteen jolla saisin mieheni kokonaan itselleni mutta sitten taas en tiedä pystynkö koska heillä on kuitenkin 1,5v ja 4v lapset.. Kaupunki on pieni, että on sinänsä ihme ettei olla vielä jääty kiinni. Apua.. :(
 
Jos ukkomies haluaisi olla sun kanssasi, hän ei olisi tehnyt vaimolleen uutta lasta. Sä olet pelkkä tyhjennysreikä.
 
Juu no epäilen toisin. Lapset taitaa olla syy miksi ei mieheni ole vielä tullut luokseni asumaan, en vaan jaksaisi odottaa.. Miehelläni ja vaimollaan ei ole muuta yhteistä kuin lapset, meillä sen sijaan on.
 
Vai että minäkö tässä nyt se moraaliton olen ? Kyllä se on vaimo joka on miehensä ajanut toisen naisen petiin kun kotona ei saa muutakuin niuhotusta, ei ole seksiä tai muutakaan läheisyyttä yms.. Lista voisi jatkua loputtomiin.
 
Munkin miehellä oli toinen suhde ja nainen rakastui häneen niin paljon, että halusi miehen kokonaan itselleen. Ja päättäväisesti ilmoitti suhteesta minulle, mutta kun ole samanlainen naistyyppi ja inhoan tuollaisia lapsellisia tunnehörhöilyjä, totesin vain että siinäpä pähkäilette kuka jää kenenkin kaveriksi. Mies sitten luikki kotiin ja on ollut siitä lähtien mukava kuin kiltti koiranpentu.

Joten jos haluat olla miehen kanssa, harkitse vakavasti haluatko pitää hänet vai haluatko kunnon draamaa. Kaikki naiset eivät ole kuin minä ja tässäkin meidän tapauksessa se jätetty salarakas oli haljeta raivoon kun asiasta ei syntynyt hänen mieleistään lopputulosta. Ymmärsin, että hänen äitinsä oli paljon fiksummin toiminut jonkun miehen salarakkaana noin 20 vuotta.

Kaikkea ei kannata omia itselleen, vaan nauttikaa toisistanne niin kauan kuin suhdetta kestää :)
 
Juu no epäilen toisin. Lapset taitaa olla syy miksi ei mieheni ole vielä tullut luokseni asumaan, en vaan jaksaisi odottaa.. Miehelläni ja vaimollaan ei ole muuta yhteistä kuin lapset, meillä sen sijaan on.

Niin - hänen (siis miehen) sanojen mukaan ;)

Jep jep. Mun exällä oli toinen nainen mun rinnalla. Seurustelusuhteessa, ei sen vakavampaa mut kuitenkin. No herra jäi kiinni, siten että törmäsin tähän toiseen naiseen....ei siitä nyt tässä. Mutta joo, keskustelin tämän 2. naisen kanssa. Hänelle exä oli puhunut kuinka äärettömän huonosti meillä menee, siis tämä nainen silmät kirkkaina selitti että ihmettelee miksi en ole eroa itsekin halunnut kun menee niin huonosti. Tivasin että kerros nyt mikä meidän elämässä menee huonosti...jep, jutut ei ollut tältä planeetalta edes. Mies oli puhunut hänelle hankalista sukulaisista, eri toten anopista. Muuten hyvä, mutta hänen "anoppinsa" eli äitini on kuollut jo ennen kuin tuon miehen tapasin....

Ja mitä meidän suhteeseen tulee niin ennen paljastumistaan mies alkoi puhua omakotitalon rakentamisesta ja lapsesta. Käytiin katselemassa tontteja, lapsen tekoa "lykättiin" ajatuksella että rakennetaan talo ensin. YHTEISIIN nimiin. Tuona aikana meillä kuitenkin toisaalle kerrottuna meni niin huonosti, mutta että mies ei halunnut mua jättää kun pelkäsi että muserrun...juupajuu.

On totuuksia ja on tarinoita. Joten älä nyt hyvä ihminen usko että olisi totta että mies on suhteessa vaan lasten takia...vallankin kun tilanne on jatkunut jo noin pirun kauan. Ei, susta ei tule ykköstä. Kun menet kertomaan miehen naiselle totuuden niin viimeistää silloin jäät yksin. Ja jos jäätte kiinni - mies tulee anelemaan että pääsee takaisin vaimon ja lapsien luo paljon todennäköisemmin kuin että haluaisi sut. JOS haluaisia, oikeasti, olisitte jo pari.
 
Tässä piti olla aluksi kyse vain seksistä, mutta ajanmittaan tunteet ovat kasvaneet vahvoiksi... Pitää tänään yrittää selvittää mitä mieheni päässä liikkuu, kiitos myös sinulle Omppu :) !
 
Samoilla linjoilla muiden kanssa - jos mies haluaisi vaan sut,hän olisi jo eronnut vaimostaan. Mistä voit olla niin varma että jos pettäisit miehen luottamuksen (kertomalla tämän vaimolle) hän haluaisi edelleen olla kanssasi?

Mun on tosi vakea kuvitella itseäni sun tilanteeseen,mulle kun "varattu" on aina tarkottanu samaa kun "katsoa saa mut ei koskea". Toisen oma on toisen oma.
 
Vau waemokulta, kaikki sympatia sinulle :) ! Tuosta sinun kommentistasi oli eniten apua muihin verrattuna, kiitos.

Hyvä, jos oli jotakin hyötyä. En pidä moralisoinnista, rakkaus voi olla vaikka mitä ja on hienoa, että olet rakastunut. Todennäköisesti sinulla on paras elämä naisena, koska voit pitää itsenäisyytesi ja omat tapasi kuin myös tavata ihanaa miestä. Ja josta ei ole sitten enempää rasitetta silloin, kun haluat olla oloissasi tai miettiä muuta menoa.

Tämä on pahaa tekstiä muille vaimoille, mutta minä en ole mustasukkainen miehestäni. Tätä harva uskoo ja kun selvisi hänen salarakkaansa, olin ehkä pikkasen ylpeäkin kuinka joku muukin näkee hänessä sitä samaa kuin minäkin. Viha, raivo tai ilkeily ei käynyt mielessänikään, sillä ketä se olisi auttanut.

Muistan miehen salarakasta yhä. Olisin myöhemmin halunnut jutella hänen kanssaan miehestäni, koska salarakas olisi ehkä voinut jonkun asian miehestäni ymmärtää paremmin kuin minä. Enkä koskaan kokenut, että nainen olisi yksin ollut vastuussa. Kyllä asiat olivat meillä kotonakin silloin pielessä ja ilman salarakasta olisi ehkä asiat jääneet puhumatta.

Näin järkeilin :)
 
Ja vaikka mies jättäisi vaimonsa ja menisi yhteen kanssasi, miten voisit olla varma ettei hän tee sulle samaa kuin exälleen. Joillakin miehillä on nimittäin tapana jatkaa samaan malliin uuden salarakkaan kanssa.
 
Tässä piti olla aluksi kyse vain seksistä, mutta ajanmittaan tunteet ovat kasvaneet vahvoiksi... Pitää tänään yrittää selvittää mitä mieheni päässä liikkuu, kiitos myös sinulle Omppu :) !

Niiin ja kerrottakoon syy miksi en meidän erosta todellakaan "romahtanut"...olin itse tavallaan "viennyt" kyseisen miehen hänen ex-tyttöystävältä (en ole ylpeä ja ansaitusti sain opetuksen elämältä, karman laki). Ja kuvio oli kovin sama. Eli olimme pitkään ns. sivusuhteessa ja mies aina kertoi kuinka paljon helpompaa minun kanssa oli. Mutta ei vaan eronnut tyttöystävästään tämän sairauden vuoksi, ei tohtinut - ja mä jotenkin sinisilmäisesti tarinan uskoin. Ja sen verran totta olikin että kyseinen nainen todellakin sairasti - eli tässä kohtaa mies ei valehdellut mulle, muuta kuin siitä ettei koskaan varmasti aikonutkaan erota. Paitsi että jäätiin kiinni. Ja mä luulin olleeni voittaja, AITO rakkaus voitti. Niin kuvittelin... No oppia ikä kaikki. Mutta joo, näitä miehiä riittää joilla "kotona menee huonosti". Vallankin pohjoisen laskettelukeskuksissa heihin sinkkuna tuli törmättyä - ja saivatkin lähtöpassit saman tien suuntaa josta tulivat.

Toki olen todistanut myös oikeankin tapauksen jossa mies lähti uuden naisen matkaan, ja he ovat olleet yhdessä jo 15 vuotta. Joskin tässä ero on ollut se että mies lähti kokolailla samantein perheensä luota kun tilanne ajautui uuteen suhteeseen. Ei mitää vuosikausien mutkunmutkun juttuja.
 

Yhteistyössä