Hae Anna.fi-sivustolta

Mitä aikuisen kannattaa oikeasti opiskella?

Viestiketju osiossa 'Opinnot ja kurssit' , käynnistäjänä Aikuisopiskelija, 30.06.2008.

  1. A nurse Vierailija

    Hoitoalalla löytyy tulevaisuudessakin töitä ja sairaanhoitaja (AMK) voi erikoistua haluamalleen alalle. Työkaveri opiskeli terveystieteen maisteriksi työn ohessa 3,5 vuodessa. Siitä voi sitten lähteä etsimään taas uutta sopivaa työpaikkaa ja ylennystä. Ja mennä eteenpäin.
    Kaupallisen ja hoitoalan voi myös yhdistää. Tietenkin kannattaa ensisijaisesti opiskella sitä, mikä tuntuu kiinnostavalta, pelkkä raha ei motivoi kauan.
     
  2. Media- ja mainosala Vierailija

    Media-, markkinointi- ja mainosalalla on hirveästi tunkua. Alaan vaikuttaa aina lama voimakkaasti ja samoista paikoista kilpailevat maisterit, ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet sekä pitkän kokemuksen omaavat henkilöt esim. yo-merkonomit. Pelkkä koulutus ei riitä, vaan pitää myös osata laaja-alaisesti alalla käytettäviä ohjelmistoja (esim. kuvankäsittelyohjelma PhotoShop, taitto-ohjelmaa yms.). Isoissa taloissa on myös projektinhallintatyökaluja ja pienemmissä toimistoissa pitää osata myös Excel-taulukkolaskentaa jne. Monessa paikassa on Mac-koneet, kun taas pienemmissä yrityksissä, jotka eivät ole pelkästään mainossuunnitteluun erikoistuneita voidaan ehkä toimia myös PC:llä. Koko ajan tulee uusia versioita eikä referenssiksi riitä se, että olet vähän opetellut Adobe Illustatoria tms.

    Tiedottajalinjoilla on samoin tungosta, koska niihin hakee myös näppäräsormisia kirjoittajia, joiden taidot eivät riitä AD:ksi asti, mutta sellainen ala kiinnostaa, jossa saa kirjoittaa.

    Kummallakin alalla pitäisi antaa itsestään vaikutelma, että on energinen, ideoita pursuava, luotettava ja muuntautumiskykyinen. Moniin paikkoihin hakee helposti 150 hakijaa, joten ne, joilla ei ole työkokemusta karsiutuvat ekana pois.
     
  3. remarie Vierailija

    olen sosionomi opiskelija..eikä minua olla kyllä revitty yhtään mihinkään tai tapeltu minusta. Jotkut opiskelukaverina ovat työttömänä. Ei pidä paikkaansa että sosiaalialalla olisi työpaikkoja..ainakaan täällä meillä..asun keski-uudellamaalla.. pienissä kaupungeissa tai pohjoisempana voi tilanne olla toinen. Mulla täällä on hakioita enemmän kuin töitä..
     
  4. Helppoa vastata Vierailija

    Ainoat kannattavat alat ovat akateemisista lääkäri, lakimies ja tehkä pappi, jos olet valmis lähtemään korpeen tai osaat ruotsia. Ei-akateemisista putkimies ja sähkömies.
     
  5. crooked Vierailija

    Sain ammatinvalintapsykologilta Suomen ammattibarometri 2012-listan, jonka mukaan pulaa on seuraavista ammattilaisista:

    Eläinlääkärit, erityisopettajat, farmaseutit, hammashoitajat, hammaslääkärit, hovimestarit & tarjoilijat, johtavat sosiaalityöntekijät, kirjanpitäjät ja palkanlaskijat, laboratorionhoitajat ja röntgenhoitajat, lastenhoitajat (päivähoito), lastentarhaopettajat, lääkärit, perushoitajat, lääkintävahtimestarit, lähihoitajat, psykologit, puheterapeutit, sairaanhoitajat, siivoojat, sosiaalialan ohjaajat & hoitajat, sosiaalityöntekijät, suuhygienistit, yrittäjät

    Liikaa taas koulutetaan seuraavia: ATK-suunnittelijat, biologit, tietotekniikan insinöörit, humanististen ja luonnontieteiden tutkijat, huonekalupuusepät, kirjansitomotyöntekijät, koneenasentajat, konepuusepät, kuvataiteilijat, laborantit ja laboratorioavustajat, lehdentoimittajat, liikeyritysten johtajat, mainonta- ja markkinointialan päälliköt, mainosalan suunnittelijat, matkatoimistovirkailijat, muotoilijat, muusikot, ohjaajat ja näyttämömestarit, ompelijat (suhteellista, koska vaatetusompelija voi työskennellä myös vaatekaupassa, pesulassa tai kangaskaupassa), operaattorit ja mikrotukihenkilöt, painajat, pankkitoimihenkilöt, paperityöntekijät, puutarhatyötä johatavat, rakennusalan sekatyömiehet, rakennusmaalarit, sihteerit, tekniset piirtäjät, teollisuuden sekatyöntekijät, tietoliikenne- ja elektroniikka-asentajat, toimistotyöntekijät, vaatturit; ateljee- ja kotiompelijat, valokuvaajat, varastonhoitajat, yhteiskunnallisen alan tutkijat.

    Toivottavasti joku jaksoi lukea!
     
  6. Kndee ja kandee Vierailija

    Ei kande hakee. Ihan pebasta. Varasinkin diakki kuulemma. Hörhöjä täynnä. Terve menoo vaan.
     
  7. Alkuperäinen Vierailija

    Olen tuo alkuperäinen kirjoittaja. Tilanteeni on se, että muutin muutamaksi vuodeksi ulkomaille. Täällä olen opiskellut vaatetussuunnittelua sekä vaihtanut alaa ns. lennosta eli hain uuteen työpaikkaan ja työnantaja koulutti tehtäviin. Kyseessä oli internet-kauppaan liittyvä työ. Tämän työpaikan sisällä siirryin sitten enenemässä määrin vastaamaan ko. yrityksen grafiikasta ja sen hallinnosta. Menetin tämän työn kuitenkin firman uudelleenjärjestelyjen seurauksena.

    Tilanteeni on siis edelleen hankala. Voisin saada uuden, vastaavan paikan muusta yrityksestä, mutta suoraan sanoen se ei hirveästi kiinnosta, koska tiedän nyt alaa seuranneena, että tuolla alalla työpaikat tapaavat olla hyvin lyhytkestoisia ja rekrytoinnissa suositaan nuoria ihmisiä. Toisin sanoen olen nyt 40+ ikäisenä kohta liian vanha työllistymään ja vaikka saisinkin nyt työpaikan, niin ei siitäkään mitään eläkepaikkaa tule, vaan toinen lyhyt pätkä, jonka jälkeen on entistä vaikeampi löytää seuraava työ.

    Olen osoittanut opinnoissani suuria taipumuksia visuaaliselle alalla, opettajat ovat pitäneet minua hyvin lahjakkaana. Toisaalta kiinnostaisi jatkaa alan opiskelua, mutta suoraan sanoen alan epävarma työtilanne ärsyttää. Samoin koulutuspaikkoihin oleva kova kilpailu mietityttää. Oman firman perustaminen tietysti olisi yksi mahdollisuus, tosin sekin on hyvin kilpaillulla muoti/visuaalisella alalla riskialtista, eikä suinkaan takaa hyviä tuloja.

    Harkinnassa on edelleen jokin terveydenhuoltoalan koulutus, lääkis, sh tai psykologia. Suurin porkkana olisi tässä varma työpaikka ja omalla mittapuullani hyvä palkka.

    Nyt tarvittaisiin taas teiltä palautetta, mihin kannattaa suunnata: lahjakkuuden seuraaminen vai mieluummin tässä vaiheessa varman työpaikan hankinta?
     
  8. lääkikseen Vierailija

    Lääkis paras vaihtoehto näistä th-alan ammateista, jos jaksaa opiskella 5-6 vuotta. Töitä riittää ja jos on kielitaitoa, vielä parempi. Palkkakin on hyvä ja itsenäinen työ.
    Sairaanhoitaja (AMK) sekin vie 4 vuotta, mutta työ ei ole niin itsenäinen kuin lääkärin työ. Eteneminen uralla voi viedä vuosia, ja vaatti lisäksi terveystieteen maisterin tutkinnon , on siis pitkä taival, kun on jo 40+ vuotias.
     
  9. di Vierailija

     
  10. Ap. Vierailija

    Asun nyt ulkomailla (EU-maa), ja jos jään tänne, niin täällä minulla olisi itse asiassa hyvät mahdollisuudet päästä täällä lääkikseen. Psykologiaa pääsisin lukemaan varmuudella. Molemmat koulutukset kävisivät työskentelyyn myös Suomessa.

    Lähihoitajan koulutuksen suljin jo alunperin pois, koska taustalla on pitkäaikaissairaus, joka estää ko työn teon useimmissa tarjolla olevissa tehtävissä.

    Niin tuo kannattavuus minuakin mietityttää. Nykyisessä työssä kun on täysin realistista, että en enää saa työtä, kun ikää alkaa olla se 45-50. Nyt saan vielä luultavasti töitä, mutta ongelmana on se, että alalla yritysten tilanteet vaihtelevat hirveän nopeasti ja ns. vakituinen tö on todennäköisesti parin vuoden keikka. Toisin sanoen pysymällä omassa ammatissani, voin hyvin olla 50-vuotiaana pitkäaikaistyötön ilman toivoa työllistymisestä. Tuo terveydenhuoltoalan (tai muu) koulutus takaisi sen, ettei näin ainakaan käy. Jos vertaa tilannetta, että 50v-eläke on joko työttömyyttä tai duunia esim. psykologina, niin rahallinen ero on kyllä huomattava.
     
  11. di Vierailija

    Tuskin jaksat vetää lääketieteenopintoja läpi, opintojen tahti on kova ja luonnontieteiden opiskelustasi on jo varsin kauan (opiskelu pohjautuu niihin). Lisäksi, jos sinulla on pitkäaikaissairaus, joka estää lähihoitajana toimimisen, ei lääketiede klinikkaharjoitteluineen ole ainakaan helpompaa. Tiedätkö millaista yliopisto-opiskelu nykyisessä kotimaassasi on?

    Jos kielitaitosi on sillä tasolla, että uskot pystyväsi opiskelemaan sillä tutkinnon, miksi harkitset paluuta Suomeen?
     
  12. Ap. Vierailija

    Kielitaito riittää ja luullakseni jaksaminen myös. Suomeen paluu on harkinnassa perhesysitä (vanhenevat sukulaiset jne). Tulin tänne työn perässä ilman aikomusta olla täällä loppuikää.

    Aloitin tämän ketjun, koska halusin ideoita, mitä aikuisen oikeasti kannattaa tehdä tilanteessa, jossa oman alan työ on loppumassa, eikä siitä ole elannoksi eläkeikään asti. Mielestäni mahdollisuuksia olisivat:

    1) ei tee mitää, jää tuleen makaamaan, todennäkoisesti työiän viimeiset 15-18 vuotta menevät työttämänä/työllistettynä/hanttihommissa. Taloudellisesti huono vaihtoehto.

    2) uuden alan opiskelu. Tällöin alan pitäisi olla sellainen, että se työllistää varmasti ja palkka on elämiseen riittävä. Tähän hain vinkkejä täältä.

    3) oman alan jatko/lisäkoulutus. Omassa tapauksessani (=kaupallinen ala) ei oikein relevantti vaihtoehto, koska nuo yleiset lisäkoilutukset eivät juuri paranna työllisyyttä vanhemmilla työntekijöillä. Mielelläni otan tietysti vinkkejä vastaan, jos niitä on.

    4) oman yrityksen perustaminen. Hyvä idea, yrityksen pyörittämiseen riittävät taidot on omasta takaa, mutta yritysidea puuttuu.

    5) 2) ja 4) yhdistelmä, eli uusien taitojen opiskelu vain siinä mielessä, että niiden avulla perustetaan firma, esim. putkiasentaja, suutari tms taitoammatti tai joku korkeampi tutkinto (mikä?)

    6) hankkiutuminen johonkin valtion virkaan, jonne kelpaa nykyisellä tutkinnolla ja kyseessä on ns. hautakivipaikka. Hyvä idea, ei vain taida onnistua ilman suhteita/tuuria nykyisessä taloustilanteessa.

    Mielelläni otan kyllä ideoita vastaan, mikä olisi se fiksuin tapa edetä tässä tilanteessa.
     
  13. LL Vierailija


    Mistä tiedät, että pääsisit noin vain opiskelemaan? Lääketieteeseen on aika kova tunku ja sen kautta karsinta? Mikä maa?
     
  14. Ap. Vierailija


    Täällä pyritään useimpiin lääkiksiin (ja muihinkin yliopistojen koulutusohjelmiin) vain YO-papereilla, minulla ne ovat huippuhyvät, joten sisäänpääsy yliopistoihin olisi minulle helppoa. Poikkeuksena vain taidealat, joihin on Suomen tapaan pääsykokeet ja ennakkotehtävät.

    Paperihaku on normi useimmissa Keski-Euroopan maissa, pääsykokeet ovat poikkeuksia.

    Huonommat ylioppilaat voivat parantaa mahdollisuuksiaan hankkimalla alan työharjoittelua tai alempaa koulutusta tai hakemalla sellaiseen yliopistoon, jossa pidetään myös haastatteluja, joissa voi vakuuttaa valitsijat motivaatiostaan.
     
  15. la Vierailija

    Tiesithän, ettei tutkintosi anna välttämättä mahdollisuuta työskennellä lääkärinä Suomessa?

    Mutta jahkattuasi asiaa jo näin monta vuotta, kannattaa laittaa pian töpinäksi.
     
  16. Jassooo Vierailija

    Täytyy miettiä myös kiinnostaako ala. Ei kaikista ole esim. lähihoitajaksi tai siivoojiksi. Jos palkkaa haluaa enemmän, niin kannattaa unohtaa nämä alat. Taitaa palkkaa alkaa 1:llä. lisien kanssa ehkä 2:lla. Raskas duuni.
    Hyvä putkimies kyllä tienaa tänäpäivänä.
     
  17. realismia peliin Vierailija

    Jos mentäisiin puhtaasti kiinnostuksen perusteella, aika moni työ tässä maassa jäisi tekemättä. Veikkaanpa, että vaikkapa siivoojaksi tai kaupan kassaksi ei taatusti olisi niin paljon kiinnostuneita kuin noiden alojen töihin tällä hetkellä porukkaa tarvitaan.

    Kiinnostuksen perusteella alan voivat valita vain ne, jotka ovat kultalusikkasuussa syntyneitä pappa betalar-tyyppejä, joiden ei itse tarvitse raivata tietään minnekään, vaan vanhempien suhteilla mennään.
     
  18. taas tätä Vierailija

    Vanhempien suhteilla ei akateemisille aloille päästä, vaan ihan omalla työllä suoriudutaan ensin pääsykokeesta ja sitten itse opiskelusta.
    Kiinnostusta sen sijaan vaaditaan paljon, kun kyse on esim. lääketieteestä ja juridiikasta.

    Mitkä ovat noita aloja, joilla vanhempien suhteilla pärjätään?
     
  19. realismia peliin Vierailija

    Otat esimerkiksi juuri nuo harvat alat, joita tarvitsee oikeasti opiskella ja tarvitsee osata jotain sekä alat, jotka kannattavat. Viittasin kommentillani enemmän tällaisiin yhteiskunnallis-humanistisiin juttuihin, kuten joihinkin hallintotieteisiin, kirjallisuuteen yms. Nämä voisivat kiinnostaa monia, mutta jos ei ole vanhempien suhteita, ei opiskelu kannta, koska töitä ei muuten saa.
     
  20. taas tätä Vierailija


    Aika hauskasti sattui, oma alani on juuri mm. kirjallisuuteen liittyyvä, enkä ole kuullut yhdestäkään opiskelukaverista, jolle vanhemmat olisivat noin vain töitä järjestäneet. Itsellenikin olen ihan omilla ansioilla työtä löytänyt, samoin muut humanistikaverit, joita työskentelee aika monella alalla, myös liikeyrityksissä.
    Joitakin perheyrityksiin palkattuja tunnen, mutta silloinkin kyse on siitä, että yritys halutaan jatkossakin säilyttää perheessä ja perheestä löytyy sopiva tyyppi.

    Kaikenlaisia kummia kuvitelmia ihmisillä tuntuukin olevan, mm. etteikö humanistien oikeasti tarvitsisi mitään opiskella ja osata.

    Suomi on varsin alikehittynyt maa, jos sitä kulttuurisesti verrataan esim. saksan-, englannin ja ranskankielisiin maihin. Niissä ymmärretään, että kirjallisuuttakin voi arvostaa ja opiskella.
     
  21. Nooohhh... Vierailija


    Jos nyt opiskelemaan meinataan lähteä, tarttee sitä tuon vertaisesta tekstinpätkästä selvitä... :)
     
  22. realismia peliin Vierailija


    Kulttuuria voi ehkä opiskella tietty pieni osa porukkaa, jota muut elättävät oikealla työllään. Kerroppa montako patenttia esim. viimeisen 20 vuoden aikana on syntynyt Suomessa kirjallisuuteen liittyen? Montako euroa se on tuonut tuona aikana vientituloja? Tuskin pääsee kummassakaan luvussa lähellekään omaa alaani (matkapuhelimet).
     
  23. taas tätä Vierailija

    Kirjallisuus ei tuota patentteja, jos et sattunut tietämään.
    Mietipä sinä puolestasi sitä, kuinka monta suomalaista kännykkää olisit saanut kaupaksi, jos kulttuuri (kirjallisuus, musiikki, elokuva) ja urheilu eivät olisi tehneet Suomea maailmalla tunntuksi.

    Aika monen kuluttajan ostopäätös liittyy lopulta tiettyyn mielikuvaan, johon juuri kulttuuri vaikuttaa. Nokian puhelimia ostivat aikoinaan juuri suomalaiseen heviin hurahtaneet saksalaisnuoret.

    Samoin turisteja tänne tulee juuri siksi, että haluavat nähdä Sibeliuksen, HIMin, Kaurismäen, Marimekon, Leena Lehtolaisen, Karita Mattilan, saunan ja vaikka minkä suomalaisen jutun kotimaan.

    Kulttuuri vetää, matkapuhelin yskii.
     
  24. sos Vierailija

    Samaa kysyn nyt minäkin.

    Tunnen itseni todella epäonnistuneeksi. Takana on jo yksi ammattikoulutus (hörhöala) ja kesken jäänyt tietotekninen yliopistokoulutus. Tuntuu että aina itseltäni loppuu usko tekemisiini, opinnoissa pärjään hyvin mutta siinä vaiheessa kun pitää alkaa etsimään töitä niin seinä tulee vastaan ja haluan etsiä uuden polun.

    Nyt opiskelen sosiaalityötä, ja lähdin opiskelemaan sitä varta vasten koska ajattelin että varma työ ja ok palkka. Lisäksi tykkään ihmisistä. Tein yhden lyhyen sijaisuuden ja sen jälkeen olen ollut ihan rikki.

    Kiire on ihan käsittämätön, uutena minulle vaan sanottiin että "teet vaan, silleen opit". Sitten puhelin pirisee taukoamatta ja ihmiset haluavat vastauksia ja minä en ymmärrä yhtään mitään ja kollegoilla myös niin kiire etteivät ehdi neuvoa. Sitten toimistohenkilökunta juoksee huoneessani ja huutaa minulle kun olen tehnyt jonkun virheen, mikä on aika västämätöntä kun kukaan ei ole neuvonut paremmin. Olin ihan hajalla koska koin että minulla oli iso vastuu - enhän voi tehdä päätöksiä jos en perusta niitä lainsäädäntöön ja se kahlaaminen kestää aina aikansa ja sen aikana kun hoidat yhden asian niin pöydällesi on jo ilmestynyt viisi uutta.

    Ehkä virheeni oli siinä että ajattelin että ihmisläheinen työ olisi ok. Tuon pätkän jälkeen ajattelen että en ikinä enää halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Todella ahdistavaa se vastuu ja todella rasittavaa yrittää joidenkin ihmisten kanssa tehdä yhteistyötä kun hanakoivat vastaan.

    Olen ehkä kuitenkin enemmän sellainen tyyppi joka toimii faktojen perusteella enkä niinkään pidä siitä epävarmuuskeroimesta joka on läsnä kun työskennellään ihmisten kanssa. Olen miettinyt että jokin taloushallinnon työ olisi niin mun juttuni, koska tykkään näprätä kaiken mitättömän pikkuenippelin äärellä ja järjestää ja laskea asioita, mutta jos palkat liikkuu jossain 2000e/kk paikkeilla ja nettikeskusteljen perusteella työnantajat on aika riistäjiä, niin en ehkä jaksa lähteä siihen taistoon. Toisaalta joku kunnon dunariammatti kiinnostaa myös; sähköasentaja, timpuri, koneenkuljettaja, maalari. En tosin halua yrittäjäksi, vaan jollekulle toiselle töihin, mikä voi rajata tuota skaalaa. Minulla on kuitenkin ennakkoluuloja duunaritöitä kohtaan, olen vuosia tehnyt eri hanttihommia ja yleensä ne työkaverit on olleet aika urpoja, no offense, en tiedä viihtyisinkö loppuelämääni joidenkin karjalalippis-makkaraperkele-tyyppien kanssa :(

    Ehkä mulle kuitenkin sopisi joku ydinjätteen-jemmaaja-työ, missä ei tarvitsisi ihmisiä nähdä :D

    Mutta mitä veikkaatte, onko taloushallinto oikeasti noin kuraa kuin mitä olen palstoilta ymmärtänyt, entä onko esim. sähköasentajille oikeasti töitä?
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti