Mitä järkeä on parisuhteissa?

Niin, haluaisin tietää, miksi kannattaisi ryhtyä parisuhteeseeen. Toistaiseksi minulla on ollut vain seksisuhteita. Ensinnäkin, saatat olla onnellisesti ja rakastuneesti jonkun kanssa suhteessa 15 vuotta, ja sitten eräänä päivänä tämä toinen osapuoli ilmoittaa esim. haluavansa sittenkin paneskella teini-ikäisiä thaityttöjä, että so long. Eikö tunnu, että siinä meni viisitoista vuotta hukkaan tämän ihmissuhteen osalta, ja tokihan se ihmissuhde on vaikuttanut kaikkiin muihinkin päätöksiin, mitä on tuon viidentoista vuoden aikana tehnyt.

Toiseksi, kuulemma parisuhteessa on ihan normaalia fantasioida muista ihmisistä ja ihastuakin säännöllisin väliajoin, eli noin puolet ajasta kumppani haaveilee olevansa ihan jonkun muun kuin sinun kanssasi. Eikö tämä ota aivoon?

Kolmanneksi, miten välttyä mustasukkaisilta tunteilta? Kun tietää, että noin puolet pettää, niin miten siinä voi tuudittautua siihen uskoon, että itse kuuluu siihen toiseen 50 %:iin? Eivätkö kaikki olisi kauhuissaan, jos saisivat tietää, että kuolevat 50 % todennäköisyydellä aivokasvaimeen kuukauden sisällä?

Siis miksi ihmeessä olette valinneet parisuhteen?

 

Onko oikeesti missään mitään järkee, kun oikeen rupee aatteleen? Vai missä oikeesti on järkee?
Mut silti tää elo on tosi kivaa...

 

Kihloissa ja kännissä on kiva olla. Naimisissa ja krapulassa ei ole!

 

Noh, järjettömyyden lisäksi parisuhde vaikuttaa olevan rankkaa myös tunne- elämälle.

 

Parasta mitä tiedän, on tunne siitä, että toinen rakastaa sinua. Jo ihan sen takia haluan elää parisuhteessa.

Ei toki sovi kaikille, varsinkin jos on mustasukkaista tyyppiä. Se on ihan normaalia fantasioida muista ihmisistä, ei haittaa minua.
Puolet pettää, ei haittaa sekään minua. En usko että tämä tapaus pettää, jos uskoisin, niin en olisi hänen kanssaan.

 

Eikö tunnu, että siinä meni viisitoista vuotta hukkaan tämän ihmissuhteen osalta, ja tokihan se ihmissuhde on vaikuttanut kaikkiin muihinkin päätöksiin, mitä on tuon viidentoista vuoden aikana tehnyt.

Ei. Aiemmat viisituosta vuotta eivät mene arvottomiksi vain siksi, että tilanne muuttuu.

Toiseksi, kuulemma parisuhteessa on ihan normaalia fantasioida muista ihmisistä ja ihastuakin säännöllisin väliajoin, eli noin puolet ajasta kumppani haaveilee olevansa ihan jonkun muun kuin sinun kanssasi. Eikö tämä ota aivoon?

Ei. Fantasiointi ja tunne ovat aivan eri asioita kuin teko. Ei ne omatkaan ajatukset aina niin puhtaita ole.

Kolmanneksi, miten välttyä mustasukkaisilta tunteilta? Kun tietää, että noin puolet pettää, niin miten siinä voi tuudittautua siihen uskoon, että itse kuuluu siihen toiseen 50 %:iin?

Ei niiltä tarvitse välttyä, niitä on vain opittava käsittelemään. Takuita ei saa mistään ihmissuhteesta.

Eivätkö kaikki olisi kauhuissaan, jos saisivat tietää, että kuolevat 50 % todennäköisyydellä aivokasvaimeen kuukauden sisällä?

Ei. Kuolleisuus on 100% ihmisillä, silti ihmiset elävät ja nauttivat elämästään, eivätkä asetu aloilleen odottamaan väistämätöntä kuolemaa.

Siis miksi ihmeessä olette valinneet parisuhteen?

Koska se kaikesta huolimatta antaa enemmän kuin ottaa.

 

DDT-täti kirjoitti:
"Ei. Kuolleisuus on 100% ihmisillä..."

Kuolleisuus ei ole ihmisilläkään täyttä sataa prosenttia. Kertovat jossain lähi-idässä pari tuhatta vuotta sitten eläneen äijän, joka kuoli, mutta heräsi kuolleista kolmantena päivänä, Tilastopoikkeusko?

 

Vahvistiko jo Lasarus säännön?

 

Vahvistiko jo Lasarus säännön?

Tässä on terminologia ero. Raamatun mukaan Lasarus herätettiin kuolleista, Jeesus puolestaan nousi kuolleista.

Ihmiset kuitenkin kuolevat 100 prosenttisen varmasti.

 

Vahvistiko jo Lasarus säännön?

Tässä on terminologia ero. Raamatun mukaan Lasarus herätettiin kuolleista, Jeesus puolestaan nousi kuolleista.

Ihmiset kuitenkin kuolevat 100 prosenttisen varmasti.

Jesse ja Lasse elää vieläkin!

 

Vahvistiko jo Lasarus säännön?

Tässä on terminologia ero. Raamatun mukaan Lasarus herätettiin kuolleista, Jeesus puolestaan nousi kuolleista.

Ihmiset kuitenkin kuolevat 100 prosenttisen varmasti.

Jesse ja Lasse elää vieläkin!

No niin. Olen nähnyt lyhyehkön uutisen myös Elviksen elämisestä, josta tietolähteen mukaan oli tehty silminäkijähavainto silloisen Esson baarissa.

Mahtaa ne parin tuhannen vuoden päästä arkeologeja meikäläisten palvontamenot ihmetyttää...

 

Jos ihmiset kuolevat 100 prosenttisen varmasti, niin silloin myös Elvis, Jesse ja Lasse kuolivat. Se mitä heille kuoleman jälkeen tapahtui lienee toinen asia.

Täytynee valita että joko Jeesus oli ihminen ja hän jätti nousemati kuolleista (vaikka ensin satarossasesti kuali) tai vaihtoehtoisesti valitsee suunnitelman been ja Jeesus on jumalista alkuperää eikä ihminen ollenkaan.

Edelleen pätee 100% sääntö ihmisten kuolleisuudesta.

 

Jos ihmiset kuolevat 100 prosenttisen varmasti, niin silloin myös Elvis, Jesse ja Lasse kuolivat. Se mitä heille kuoleman jälkeen tapahtui lienee toinen asia.

Täytynee valita että joko Jeesus oli ihminen ja hän jätti nousemati kuolleista (vaikka ensin satarossasesti kuali) tai vaihtoehtoisesti valitsee suunnitelman been ja Jeesus on jumalista alkuperää eikä ihminen ollenkaan.

Edelleen pätee 100% sääntö ihmisten kuolleisuudesta.

Van Tsäksönin Miikkaelipa se ellää kuolemasa jäläkeennii. Kuhan usalaeset aevokiturkit on syynänny Miikkaelin aevot ja poestaneet niistä henkihuumeleäkärin juottamat myssiinit ja pakanneet aevot hummeetivesien kansa takasi aevokoppaan ja pakastanneet koko ukon - toesen vilunkimaakarin, Tisneön Valtin vierelle, niin outetaanpa sitä päeveä, että kumpihi nousoo ylös.

 

Eihän parisuhteissa olekaan kysymys järjestä ja/tai sen käytöstä. Parisuhteet solmitaan tunteen perusteella. Minkä tunteen perusteella; useimmiten järjettömän rakastumisen/ihastumisen perusteella. Sanoohan vanha viisauskin:
Kun rakastut, et ole järjissäsi, ja kun olet järjissäsi, et rakastu.

 

Niin, haluaisin tietää, miksi kannattaisi ryhtyä parisuhteeseeen. Toistaiseksi minulla on ollut vain seksisuhteita. Ensinnäkin, saatat olla onnellisesti ja rakastuneesti jonkun kanssa suhteessa 15 vuotta, ja sitten eräänä päivänä tämä toinen osapuoli ilmoittaa esim. haluavansa sittenkin paneskella teini-ikäisiä thaityttöjä, että so long. Eikö tunnu, että siinä meni viisitoista vuotta hukkaan tämän ihmissuhteen osalta, ja tokihan se ihmissuhde on vaikuttanut kaikkiin muihinkin päätöksiin, mitä on tuon viidentoista vuoden aikana tehnyt.

Toiseksi, kuulemma parisuhteessa on ihan normaalia fantasioida muista ihmisistä ja ihastuakin säännöllisin väliajoin, eli noin puolet ajasta kumppani haaveilee olevansa ihan jonkun muun kuin sinun kanssasi. Eikö tämä ota aivoon?

Kolmanneksi, miten välttyä mustasukkaisilta tunteilta? Kun tietää, että noin puolet pettää, niin miten siinä voi tuudittautua siihen uskoon, että itse kuuluu siihen toiseen 50 %:iin? Eivätkö kaikki olisi kauhuissaan, jos saisivat tietää, että kuolevat 50 % todennäköisyydellä aivokasvaimeen kuukauden sisällä?

Siis miksi ihmeessä olette valinneet parisuhteen?

Minusta ajattelutapasi on varsin itsekäs. Etkö halua antaa juuri tällä hetkellä jollekin rakkautta, turvallisuuden tunteita, lämpimiä hetkiä, onnellisuutta? Tai etkö voi edes kuvitella antavasi noita koskaan kenellekään?

Jos niin on, pidä huoli ehkäisystä seksisuhteissasi, sillä lapsia et voi saada!

 

Minusta liian kyyninen ei kannata olla. Se elämä jää nimittäin elämättä, jos rupeat miettimään, että saatat kuolla huomenna, ystäväsi saattaa olla petollinen, miesystävä ehkä jättää sinut joskus, omaa asuntoa ei kannata ostaa koska siinä voi olla vesivaurio ja koiraakaan ei kannata hommata, koska sekin kuolee kuitenkin. Ihmiselämään kuuluu niitä pettymyksiäkin ja jo lapsesta saakka joutuu opettelemaan sitä, että kaikkea ei saa mitä haluaa, sillä kukapa meistä ei olisi nähnyt kaupassa pientä 3-vuotiasta uhmaikäistä, joka ei millään suostu hyväksymään, että hän ei saakaan tänään kaupasta karkkia. Kun niitä pettymyksiä opettelee koko ikänsä, niin niihin oppii suhtautumaan oikealla tavalla.

Toisaalta vastapainoksi pitää opetella nauttimaan iloisista asioista silloin, kun iloa on. Kun kaverin kanssa on kivaa tai kun rakastuu mieheen, niin miksipä ei saisi silloin tuntea olevansa onnellinen ja tyytyväinen. Avainasia on se vanha klisee: TARTU HETKESTÄ KIINNI, Seize the day, carpe diem.

Sinä taidat ajatella, että kun olet onnellinen, niin saat pitää sen onnellisuuden tunteen 100 %:sesti itselläsi. Kuitenkin jos rinnallasi on mies, jota rakastat ja joka rakastaa sinua, niin se 100 %:nen onnellisuus tuntuu suuremmalta, mutta jos olet surullinen, niin rakkaasi jakaa taakkaa kanssasi. Kun suhteessa menee huonommin, niin silloin testataan parisuhteen kestävyyttä, mutta myös sitä, miten itse pystyy selviämään negatiivisista asioista. Joku toinen lyö miestä, kiroilee ja solvaa miestä pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta joku toinen taas on opetellut rakentavamman tavan olla eri mieltä, jolloin ei välttämättä tarvitse edes huutaa ja raivota, vaan asioista pystyy keskustelemaan ja löytämään rauhanomaisen ratkaisun ongelmiin.

Oleellista on kai se, että seurusteluvaiheessa opettelee tuntemaan kumppaninsa hyvin ja mitä suhteelta haluaa. Sinun suhteesi ovat olleet pelkkiä seksisuhteita, joten et ehkä tiedä vielä sitä, millaista se on, kun päästät jonkun osalliseksi unelmistasi ja haaveistasi, peloistasi ja ylipäätään arjestasi. Kun suhde perustuu rakkauteen ja yhteisiin tavoitteisiin, niin oleellista ei olekaan enää se, että pitää olla koko ajan hyvännäköinen juhlavaatteet päällä, meikit naamassa ja alapää sheivattuna, vaan suhteessa on muitakin tasoja kuin pelkkä yhteinen seksielämä.

Puolet avioliitoista päättyy eroon ja puolet aikuisista pettää. Silti on olemassa suhteita, jotka eivät pääty eroon ja joissa ei petetä. Harvemmin ne suhteet ihan itsestään toimivat hyvin vuosikymmenestä toiseen ja harvemmin niissäkään elo on pelkkää autuutta. Huonojakin hetkiä tulee (myös siis seksielämässä), mutta jos saldo on plussalla, niin suhdetta kannattaa jatkaa.

 

Kuuntelen Nassua. Se laulaa: "No love has come to me and stayed, but I can't win this race, but to try to run ain't no disgrace."

Suomeksi jotain sellaista kuin: Vielä yksikään Rakkaus ei ole kohdannut minua eikä varsinkaan jäänyt ulottuvilleni. En voi voittaa tätä kisaa, mutta yrittäminen ei ole mikään häpeä!

 

Yritetään..ei onnaa, mutta ei hävetä.
To get or not to get...

 

Eihän parisuhteissa olekaan kysymys järjestä ja/tai sen käytöstä. Parisuhteet solmitaan tunteen perusteella. Minkä tunteen perusteella; useimmiten järjettömän rakastumisen/ihastumisen perusteella. Sanoohan vanha viisauskin:
Kun rakastut, et ole järjissäsi, ja kun olet järjissäsi, et rakastu.

No jaa, minä onnekseni kuulun niihin ihmisiin, joilla ei ole joko/tai-kytkintä tunteiden ja järjen välillä, ne toimivat yhtäaikaisesti. Samaa edellytän myös kumppaniltani parisuhteessa ja jossain määrin myös kaikilta tapaamiltani ihmisiltä, mikäli aion olla heidän kanssaan tekemisissä suhteen laadusta riippumatta.

 

Kuuntelen Nassua. Se laulaa: "No love has come to me and stayed, but I can't win this race, but to try to run ain't no disgrace."

Suomeksi jotain sellaista kuin: Vielä yksikään Rakkaus ei ole kohdannut minua eikä varsinkaan jäänyt ulottuvilleni. En voi voittaa tätä kisaa, mutta yrittäminen ei ole mikään häpeä!

Samahan se on noidan
Yritetään..ei onnaa, mutta ei hävetä.
To get or not to get...

Ei oo. Saan orgasmin jopa unissani. Eikä hävetä.

 

Märkää unta minusta...

 

Ei oo. Saan orgasmin jopa unissani. Eikä hävetä.

Kiitos nyt taas tästäkin informaatiosta. Onneksi ei näytä myöskään hävettävän avautua ihan mistä tahansa.

 

Ei oo. Saan orgasmin jopa unissani. Eikä hävetä.

Kiitos nyt taas tästäkin informaatiosta. Onneksi ei näytä myöskään hävettävän avautua ihan mistä tahansa.

Duoda, duoda......eihän tässä van ole kyse kateudesta, ilkeämielisyydestä tmv. EI tietenkään Ei Ei EI !

 

Minun luona käy ukkomies. Facebookissa hän profiilikuvassa vaimo vierellä. Mietin välillä miten vaimo reagoisi,jos saisi tietää. Tosin tuskin saa tietää,kun olen hänen miehen alainen ja aina löytyy syitä miksi miehen pitää minua viedä jonnekinEli sekstailemaan. Tämä on jo muutaman vuoden kuvio eikä kukaan tiedä tai epäile. Puhumme viesteissäkin työsanoilla eli palaveri on välillä sänkykamarin puolella. Mutta tykkään ja sopii mulle tämä,kun seksi on kivaa ja en halua mitään vakavaa.