Mitä nimeä EI ehdottomasti lapselle?

Hei, toi mun nimi Tuula on ihan kamala. Oon aina inhonnu sitä. Olisin paljon mielummin joku 80-luvun suosikkinimi, vaikka meitä olisi sitten koulussa ollu 3 samalla luokalla saman nimistä. Mutta kun oma nimi on äidin lapsuuden suosikkinimi, ei sekään kivaa ole, ainakaan lapsen kannalta. (vaikka oonkin jo vähän isompi lapsi).

 

J

 

Karkasi kesken... Jenna Jamesonista tuli mieleen, että tiedänpä, et eräs poika on saanut nimekseen Roni Jeremias ;D

 

Tutulla on Lyydia niminen tyttö. Ja kyllä hän ihan Lyydia on, kukaan ei kutsu Lyyliksi. Ehkäpä joskus ennen se menikin niin.

 

Inhokkilistan karjessa: Tuija, Tuire, Erja, Kiia, Sari, Valma, Valpuri, Jenni, Jenny, Pälvi, Kaapo, Keijo, Lyly, Hannele
Nimia joista en erityisesti pida: Juuso, Satu, Taru, Vilma, Virve, Heini, Hanna, Soile, Julia (suomalaisittain lausuttuna, englantilaisittain ihan ok, (ei tietystikaan suomalaiselle...), Kerkko
Pasi-nimea en ole jotenkin koskaan ymmartanyt. Ei kuulosta nimelta, omituinen.

Ja sitten niita 50-ja 60-luvun nimia joita ei vaan osaa kuvitella lapselle, eika jotenkin osaa ajatella niita nimina, vaan keski-ikaisina ihmisina, kuten Pirkko, Pirjo, Markku, Pertti,Tarja jne. ja yhdysnimet Marja-Liisa, Marja-Terttu jne. ja monien mainitsemat Nicot ym.

Oman ikaluokkani (80-luvun alku) nimista joistain en pida, jotkut on neutraaleja tai niihin on kyllastynyt kuten Laura, ja joistain pidan kovasti, kuten Anna ja Ella (joka ei tosin tainnut olla kovin yleinen silloin)

Mummosukupolven nimista pidan Helmista (tunnen ihanan pikku-Helmin) ja Kertusta (tamakin kiitos suloisen pikku-Kertun), Siirista. Vaannokset vahan arsyttaa kuten Helmiina ja Lumia. Lumi-nimesta tykkaan, vaikkei se noin aanneasultaan ehka olekaan kaikkein kaunein, mutta sana ei ole menettanyt viela merkitystaan, kuten inhokeissani Satu ja Taru, jotka on erkitykseltaan ihania mutta kuulen vaan aanneasun, en merkitysta (+ tietysti kaikki ne tympeat Sadut ja Tarut 80-luvulta

Ja mielenkiintoista huomata miten mieli muuttuu, lapsena ihailin Johanna ja Jaana-nimia, joista tuli myohemmin inhokkeja, nykyaan viela vahan enemmaan negatiivisen kuin positiivisen puolella. Inhosin nuorempana jostain syysta Pinja-nimea (en edes tuntenut ketaan sen nimista), ja itse asiassa sehan kuulostaa aika kivalta... jopa tosi kivalta nyt korvaani. Jopas jotakin

 

Kyllä nykyään lapsille annetaan ihan karseita nimiä: Blondi, Blondiina, Barbi, Ridge, Brooke... Meikämannelta pääsee iso Yrjö Johannes (laatat) lähimmän nurkan taakse, kun kuulen noita ja monia muita nykylasten nimiä. Vanhemmat hei, miettikääs nyt vähän. Erikoisuuden- ja erottumisenhalunne menee liian pitkälle. Keräätte huomiota lastenne kustannuksella.

 

Musta toi poikien suosituin nimi Veeti on ihan kamalan ruma nimi. Eetu on toinen.

Taitavat olla suosituimpia poikien nimiä nykyisin

 

Mun mielestä Kuutti ja Nuutti ovat aivan kauheita nimiä. Kuuttihan on joku norpan poikanen???

 

Tuusulassa oli kastettu Pikkupeura! Joten ehkä se on hieman inhokki. Onhan se tosi hellyttävää, kun lapsi on vielä vauva, mutta kuinka vakavasti otetaan aikuinen joka esittäytyy vaikkapa: Hei, olen Pikkupeura Jantunen!

 

Konsta Aapeli, Ukko Mies, Naima Rauha ovat aika pahoja yhdistelmiä. On lisäksi nimiä joista syntyy eri yhteyksissä mielleyhtymiä. Näitä ovat mm Rauha ( Välirauha, Työrauha, On Rauha saapunut laivaan...), Toivo, Usko, Arvo ( Arvon rakkauden tuntee Paula).

 

Minusta on ihan järjetöntä antaa lapselle ulkomaan kielisiä nimiä, kun sille ei ole mitään perusteita. Titenkin jotkut tykkää, mutta itse pidän tällaista vanhempien erikoisuuden havittelua todella hassuna.

Itselläni ei ole suomalaista nimeä, mutta minulle ei kyllä olisi käynytkään supi suomalainen satu tai sanna. Perheemme ei nuoruudessani edes asunut suomessa eikä sukunimeeni sopisi suomalainen etunimi. En ole myöskään suomalaisen näköinen lainkaan. Siis todellakaan. Nuoruudestani muistan jokusen kaverinkin täällä, jotka kiusasi ihan tämän takia. Tästä huolimatta olen täysin suomalainen ja tyytyväinen siitä, että nimeni sentään istuu suomaisten suuhun.

 

veeti, onni, ukko, jari, risto, yrjö, lauri, nestori

tytöistä anna, maria, helena

siinä nopeimmat ei- nimet

 

Mä en antaisi missään nimessä mitään ulkomaalaista nimeä esim Luka, joka on italialainen nimi. Ellei sitten olisi oikeasti jotain sidettä ko maahan.

Luka - tässä kirjoitusasussaan - on myös vanha karjalainen (tässä: suomalainen) nimi. Eikä varmasti ole ainoa nimi, jota luullaan tietämättömyyttä ei-suomalaiseksi nimeksi.

Minusta ketju on hauska. Tietämättömyys / muka-tieto aiheuttaa vaan kans ikävästi pipon kiristystä.
Jos nimi sopii suomalaiseen suuhun ja suomalaiseen fonologiaan, niin mikäpäs siinä!

 

Itse olen kovin tykästynyt 50-luvun nimiin ja totaalisen kyllästynyt sitä aiemman sukupolven nimiin, joita on joka toisella lapsella nykyään. Olen itse aikoinani opiskellut nimitutkimusta, joten kaikenlaisia nimihirviöitä on tullut vastaan.

Täytyy muistaa se, että kuinka hyvin tahansa se söpö nimi sopii sille pienelle vauvalle niin siitä vauvasta kasvaa aikuinen mies/nainen, jolle söpö nimi voi jopa olla kirous tulevaisuudessa, mm.työnhaussa. "Hei, olen 2m pitkä, painan 120kg ja nimeni on Vili." Kunnon perusnimet eivät aiheuta kummastusta, eikä niitä tarvitse olla joka paikassa tavaamassa erikseen.

 

heh oma nimeni on sari ja oon pienestä asti hävenny sitä varsinki kun oon 90-luvun alkupuolella syntyny nii sari nimestä tulee joku 30 vuotias nainen mielee.. x) sanonuki mutsille että et sitte muuta nimeä keksiny no äiti sitte sano et mun nimeks piti tulla aluks sarianna mut sitte rupes iteki miettimää sitä SARI ANNA.. nimeä.. xD mun toinen nimi on kyl ihan jees, Susanna... mut vaihan sitte ku 18 täytän etunimeks Sini Sini Susanna sitten : ) omien lasten nimeks antasin, Jimi, Jerry, Saku, janina, ninka ym.. : D

 

Tuusulassa oli kastettu Pikkupeura! Joten ehkä se on hieman inhokki. Onhan se tosi hellyttävää, kun lapsi on vielä vauva, mutta kuinka vakavasti otetaan aikuinen joka esittäytyy vaikkapa: Hei, olen Pikkupeura Jantunen!

Etunimitilasto 1.6.2009

pikkupeura Syntymävuodet Miehiä Naisia Yhteensä
-1899 0 0 0
1900-19 0 0 0
1920-39 0 0 0
1940-59 0 0 0
1960-79 0 0 0
1980-99 0 0 0
2000-08 0 0 0
2009 0 0 0
Yhteensä 0 0 0


Väestötietojärjestelmässä ei ole hakemaasi etunimeä

Hae vuosi:



No ei onneksi oo Tuusulassa eikä muuallakaan kastettu mitään Pikkupeuraa.

 

Mäkään en pidä tällaisista ketjuista.. kaikki maailman nimet on jonkun mielestä kamalia ja jonkun mielestä niin ihana nimi et haluaa antaa sen omalle lapselle.
Edellisessä työpaikassani työkaveri selitti jotain tuttunsa kanista, ja sen nimi oli sama kuin minun lapseni. Olin uusi työntekijä, ja jossain vaiheessa tuli puhetta lapsista, ja tämä nainen kysyi mikä minun lapseni nimi on. Kerroin sen, ja se oli siis sama kun sen kanin. Tämä nainen hämmentyi kovasti, mutta ei minua haittaa jos minun tyttöni nimi on sama kuin jollain elukalla, suurin osa ihmisten nimistä on samoja mitä annetaan koirille, kissoille, kaneille... jopa lehmille.
Tässä nykyisessä työpaikassa joku asiakas selosti rakkaasta kissastaan työkaverilleni ja tämän kissan nimi oli vaihteeksi sama kuin mikä minun rakkaalla lapsellani! Mutta mitä sitten. Jotkut nimet on toisten mielestä vain eläinten nimiä, jonkun mielestä vain ihmisten nimiä... ja jonkun mielestä mimosa on kamala nimi, itse voisin antaa sen tulevalle lapsellemme... se on niin nätti nimi. mIELIPIDEASIOISTA JA makuasioista on tyhmää väitellä!!!!

 

Tuusulassa oli kastettu Pikkupeura! Joten ehkä se on hieman inhokki. Onhan se tosi hellyttävää, kun lapsi on vielä vauva, mutta kuinka vakavasti otetaan aikuinen joka esittäytyy vaikkapa: Hei, olen Pikkupeura Jantunen!

Etunimitilasto 1.6.2009

pikkupeura Syntymävuodet Miehiä Naisia Yhteensä
-1899 0 0 0
1900-19 0 0 0
1920-39 0 0 0
1940-59 0 0 0
1960-79 0 0 0
1980-99 0 0 0
2000-08 0 0 0
2009 0 0 0
Yhteensä 0 0 0


Väestötietojärjestelmässä ei ole hakemaasi etunimeä

Hae vuosi:



No ei onneksi oo Tuusulassa eikä muuallakaan kastettu mitään Pikkupeuraa.

Ehkä lehdessä oli sillon väärin sitte nimi. Tuusulan kastetut -palstalta sen luin! Harmi kun en muista koko nimeä, mutta etunimenä oli Pikkupeura. Samaisen lehden kastetuissa oli toisena nimenä pojalla Priimus, enkä kyllä tykänny siitäkään :6

 

oskariina, olaviina, janina, olliina, kirsikka, omena, omenankukka, kirsikankukka, omppu, onnimanni, kaikki pojannimi+iina/liina tms-johdokset ja monet nimet, jotka suoraan tarkoittavat jotakin, kuten omenankukka

janica, caisa, wille, weeti, weikko, yazmin ja muu vierasperäisen kirjaimen käyttö suomalaisissa nimissä. Ja myös vierasperäiset nimet täysin suomalaisella lapsella tyyliin Denise Jessica Jadette Löppönen.

Sitäkään en ymmärrä, että lapselle annetaan nimi, joka on saanut jonkin ikävän merkityksen puhekielessä, kuten Jorma, Yrjö, Pilvi tai Mari.

Monet kaksiosaiset nimet ovat myös kamalia: Pirjo-Liisa, Hannu-Poju, Hannele-Annikki, Jani-Petteri ja Janna-Jemina, yhteenkirjoittaminen ei paranna asiaa (Janipetteri)

 

Tuo Pikkupeura saattuu olemaan sukunimi ja vielä kaikenlisäksi meikäläisen sukua, jotta kannattaa lukea sitä lehteä hieman tarkemmin.

 

Tuntuu olevan muodissa vihata vierasperäisiä nimiä.

Myöskin jonkun mainitsema Pilvi on tosi kiva tytön nimi.

 

joo'o, kyllä se Pikkupeura on sukunimi... Lehdestä myös luin! :-D eikai nyt kukaan sukunimeä anna etunimeksi.... Ja jos se TODELLA olisi ollut etunimi, se olisi löytynyt väestörekisteristä!

 

Sitäkään en ymmärrä, että lapselle annetaan nimi, joka on saanut jonkin ikävän merkityksen puhekielessä, kuten Jorma, Yrjö, Pilvi tai Mari.

Eihän se ole nimen ja nimenantajan vika jos joistain nimistä väänetään kansankielelle merkityksiä.

Pilvi on kaunis nimi naiselle, myöskin Mari. Yrjö juontaa Pyhästä Yrjöstä ja aika kiva miehen nimi, tosin aika vanhanaikainen. Muualla päin hyvin suosittu Georg, George, Giorgio jne. Ehkä tulee taas jossain vaiheessa muotiin.

 

Inhokkilistan karjessa: Tuija, Tuire, Erja, Kiia, Sari, Valma, Valpuri, Jenni, Jenny, Pälvi, Kaapo, Keijo, Lyly, Hannele
Nimia joista en erityisesti pida: Juuso, Satu, Taru, Vilma, Virve, Heini, Hanna, Soile, Julia (suomalaisittain lausuttuna, englantilaisittain ihan ok, (ei tietystikaan suomalaiselle...), Kerkko
Pasi-nimea en ole jotenkin koskaan ymmartanyt. Ei kuulosta nimelta, omituinen.

Ja sitten niita 50-ja 60-luvun nimia joita ei vaan osaa kuvitella lapselle, eika jotenkin osaa ajatella niita nimina, vaan keski-ikaisina ihmisina, kuten Pirkko, Pirjo, Markku, Pertti,Tarja jne. ja yhdysnimet Marja-Liisa, Marja-Terttu jne. ja monien mainitsemat Nicot ym.

Oman ikaluokkani (80-luvun alku) nimista joistain en pida, jotkut on neutraaleja tai niihin on kyllastynyt kuten Laura, ja joistain pidan kovasti, kuten Anna ja Ella (joka ei tosin tainnut olla kovin yleinen silloin)

Mummosukupolven nimista pidan Helmista (tunnen ihanan pikku-Helmin) ja Kertusta (tamakin kiitos suloisen pikku-Kertun), Siirista. Vaannokset vahan arsyttaa kuten Helmiina ja Lumia. Lumi-nimesta tykkaan, vaikkei se noin aanneasultaan ehka olekaan kaikkein kaunein, mutta sana ei ole menettanyt viela merkitystaan, kuten inhokeissani Satu ja Taru, jotka on erkitykseltaan ihania mutta kuulen vaan aanneasun, en merkitysta (+ tietysti kaikki ne tympeat Sadut ja Tarut 80-luvulta

Ja mielenkiintoista huomata miten mieli muuttuu, lapsena ihailin Johanna ja Jaana-nimia, joista tuli myohemmin inhokkeja, nykyaan viela vahan enemmaan negatiivisen kuin positiivisen puolella. Inhosin nuorempana jostain syysta Pinja-nimea (en edes tuntenut ketaan sen nimista), ja itse asiassa sehan kuulostaa aika kivalta... jopa tosi kivalta nyt korvaani. Jopas jotakin

Tee itsellesi ja läheisillesi palvelus, ÄLÄ lisäänny, ennen kuin olet kasvanut oikeasti aikuiseksi. Tuollaiset antipatiat NIMIÄ kohtaan ovat vähintäänkin lapsellisia, elleivät jopa sairaita.

 

En erityisesti vihaa mitään nimiä, mutten antaisi lapselle mitään mikä yleisesti omaa kaksimielisen merkityksen (Yrjö, Jorma...)

Miusta ihmiset sais keksiä enemmän uusia nimia kuin vääntää vanhoja (toki väännetyt Nicot ja Lucat on miusta ihan ok, jokaisen oma asia miten mussukat nimeää )

Omaa nimeä (Sini) vihasin pitkään mutta olen oppinut pitämään. Ensimmäisen tyttölapsen (jota ei ole luvassa vielä aikoihin, olen vasta 19) nimeksi olen halunnut jo pitkään Lumi, toiseksi nimeksi Emilia. Lumi Emilia, sointuu niin kauniisti =) Olen kovasti kiintynyt tuohon nimeen Läheisten tuttavien ja sukulaisten nimiä en myöskään antaisi lapselle.