Hae Anna.fi-sivustolta

Mitä tehdä aggressiivisen lapsen kanssa?

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä ph7, 13.06.2007.

  1. ph7 Vierailija

    Hei!

    Ajattelin kysellä vinkkejä vanhemmilta tai muilta kasvattajilta, että kuinka teidän mielestänne tulisi toimia tilanteessa, jossa ADHD lapsi saa aggressiokohtauksen ja uhkaa toisia, niin aikuisia kuin muita lapsiakin, väkivaltaisella käytöksellä (saattaa lyödä toisia impulsiivisesti ja uhata lyödä aikuisiakin turpiin).

    Olisiko teillä hyviä vinkkejä käytännön tilanteeseen, kun tämmöinen "kohtaus" sattuu, eli mitä mielestänne olisi hyvä tehdä?
     
  2. Kasvattaja Vierailija

    Minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Jos ei kieltäminen ja komentaminen tehoa, ja lapsi saa kohtauksen, jossa ei ota rauhoittuakseen, ottaisin hänet syliotteeseen siten, ettei hän pääse lyömään/potkimaan, ja pitäisin niin kauan kiinni että lapsi rauhoittuu. Periksi ei saa antaa, vaikka näyttäisi toivottomalta. Lapsi väsyy kyllä ennemmin tai myöhemmin. Vasta lapsen rauhoituttua voi asiasta keskustella ja painottaa ettei toisia saa lyödä ym. Tuollaista käytöstä ei tulisi ainakaan sietää missään tapauksessa, vaikka lapsen ADHD:n vuoksi lasta ja hänen impulsiivisuuttaan tulisikin yrittää ymmärtää.
     
  3. avustaja Vierailija

    Minulla on kokemusta koulussa adhd lapsesta ja tärkeintä on että pysyt itse viilipyttynä. Yrität rauhoittaa tilannetta luovimalla äläkä tee mitää äkkinäistä ja mikä saattaisi ärsyttää häntä lisää. Vie hänet pois tilanteesta jossa hän voi satuttaa muita kuin myös itseäänkin sekä kepit yms. esineet pois lähettyviltä.
    Erästilanne viime talvelta oli kun lapsi meni piiloon raivonvallassa ja makasi itkuisena mahallaan. Hiivin hänen luokseen ja otin varovasti lapsen jalan syliini ja puhuin niin rauhallisesti kuin ikinä on mahdollista. Hieroin, kuulostellen pitääkö hän siitä, jalkapohjaa ja juttelin rauhallisesti aiheesta jonka tiesin häntä sillä hetkellä kiinnostavan. Kun hän oli rauhoittunut juttelimme vielä kohtauksesta ja selvitin mikä oli se syy joka hänet sai raivon valtaan. Yleensä syy löytyy.
    Adhd lapsen kanssa on ehdottomasti toimittava kohtauksen aikana rauhallisesti ja luovien hänen "ehtojen" mukaan. Se mikä on muistettava että adhd lapsi ei voi sille mitään sillä syy on siellä välittäjäaineissa ja päässä. Kun se kohtaus tulee hän kärsii siitä itsekkin siis älä pahenna sitä enää suuttumalla. Hellyyttä kehiin niin lopputulos on parempi. Adhd lapset usein ovat muuten äärettömän hellyttäviä muuna aikana.
    Anna hänelle rakkautta.
     
  4. ph7 Vierailija

    Kiitos hyvistä vastauksistanne!

    Kyseessä on 11-vuotias poika, jolla on adhd ja siihen lääkitys. Toisinaan on vaikeita päiviä, jolloin hän alkaa raivota silmittömästi ja käy toisten päälle. Tässä tilanteessa olen joutunut pistämään lapsen muualle rauhoittumaan, kiinnipitäminen ei tässä tapauksessa onnistu ilman, että itsekin saa nenilleen.
     
  5. Onnin äiskä Vierailija

    Meidän Onni on pian 11v, adhd-poika jolla ei ole ollut kunnon raivareita aikoihin.
    Aikanaan niitä oli päivittäin jopa useampia.
    Silloin meillä auttoi ainoastaan turvallinen syli. Otin pojan tiukasti syliini, kasvot minusta poispäin (sylki ja puri),jalkani oli pojan jalkojen päällä (potki), käsistä pidin kiinni (raapi ja löi), siinä sitten istuimme ihan hiljaa paikallamme kunnes poika rauhoittui. Aluksi se oli kaikkea muuta kuin paikallaanoloa. Poika laittoi vastaan kaikella tavoin(pissatti, oli kuuma jne), mutta sitten kun rauhoittui olimme hiljaa, ja ihan liikkumatta.
    Pojallemme ei voinut siinä tilanteessa puhua mitään, hän raivostui kahta kauheammin.
    Hän pyysikin , että ei puhuta ja ollaan liikkumatta. Sitten kun poika oli rauhoittunut puhuimme asiasta. Onnia ei voinutm laittaa omaan huoneeseen rauhoittumaan koska tavarat saivat kyytiä, ihan kaikki mahdollinen ja mahdotonkin.
     
  6. ??????????? Vierailija

    Eikö sinut ole KOULUTETTU tehtävääsi????!
     
  7. aerw Vierailija

    Pakkopaita auttaa. Sillä rauhoitettiin ennenkin tuollaiset tapaukset.
     
  8. ei ap Vierailija

    KIITOS noista neuvoista. Mulla on 7v poika joka saa myös noitaraivareita milloin mistäkin. Kiinni pitämistä uuseampana päivänä. Itse olin kokeillut useampia eri rauhoittelu menetelmiä, mutta huonoin tuloksin. Toi syli on auttanut, mutta itellä on vaan oollut sellainen tunne et onko se palkitsemista lapsen "huonosta" käyttäytymisestä. Nyt sain vahvistuksen ettei se niin ole. Lapsellani ei ole diagnosoitu adhd:tä. Tunnepuolta ollaan tutkittu ja todettu et tunteet on "solmussa". Noi kuvaukset adhd lapsesta vaan niin osuvia hänen.
     
  9. Mamagoose70 Vierailija

    Hei! Olen itse "kamppaillut" poikani raivokohtausten kanssa vuosia. Lähinnä kiinnipitäen ja keskustelulla tilanteen jälkeen on yritetty, ammattitahojenkaan neuvot eivät ole auttaneet kummemmin. Nyt olen lukenut Ross W Greene kirjan Tulistuva lapsi ja saanut siitä ainakin lisää ymmärrystä lastani kohtaan, ja mahdollisuuden yrittää toimia toisin, eli estää raivokohtaukset ennen niiden alkua. Ei tuo kirja elämää erityislapsen kanssa täysin muuta, mutta jotenkin se hieman avasi silmiä uudella tavalla. Olen koko ajan tiennyt että raivokohtaukset eivät ole "pahoja tekoja" eikä niistä voi rangaista, koska lapsi kärsii niistä muutenkin suunnattomasti. Mutta ne keinot joilla toimia ovat olleet kateissa. Nyt minulla on edes suunnitelma, jolla toimia. Suosittelen, lukemalla ei ainakaan mitään menetä. Sopii hyvin myös ammatikseen lasten parissa työskenteleville.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
  10. Millenium Vierailija

    Itsellänikin ADHD- lapsi, joka saa raivareita. Meillä ei kiinnipitäminen auttanut ja jos lapsella on aistiyliherkkyys ( monilla ADHD;lla on), niin ammattilaisten mielestä lapsi kokee sen väkivaltana. Tosin ei meillä ole toimivia keinoja edes löydetty vanhimman suhteen. Jos kyseessä pienempi lapsi, voi yrittää "kapalointia". Meillä vielä raivoava 6-vuotias on kääritty isoon päiväpeittoon ( joku käytti pitkää mattoa). Katsekontakti täytyy kuulemma säilyttää ja puhua rauhoittavasti, kunnes lapsi tyyntyy. Käärittynä tulee eri vaiheita; syyttelyä, sylkemistä,kiroilua, armon anelua, pahimmillaan lapsi huutaa sä tapat mut. Pysy rauhallisena älä vastaa, vaan hoet vain kaikki on hyvin, ei mitään hätää, yritä rauhoittua...Tytöllä tämä toimi tosi hyvin ja rajut raivarit loppuneet kokonaan. Pojan kohdalla myöhäistä, kun fyysisesti äiteetä vahvempi....
     
  11. voimaton äiti Vierailija

    Minulla on 12 -vuotias poika, joka sai tänä syksynä diagnoosin laaja-alainen kehityshäiriö. Hänen ongelmansa ovat sellaisia, että hän ei siedä pettymyksiä ja saa minun mielestäni aivan käsittämättömistä asioista raivarin ja sen raivarin aikana lentää tavarat, hajoaa tavarat ja hän yleensä yrittää käydä minuun käsiksi lyömällä ja potkimalla. Tänään hän sai raivokohtauksen, kun tein ruokaa ja juttelin puhelimessa, seurauksena oli, että hän heitti kannettavan tietokoneen lattialle ja hyppi koneen päällä, kunnes se rikkontui. Raivokohtauksia tulee välillä enemmän ja välillä vähemmmän. Nyt koko syksy on mennyt raivareita väistellessä, johtuen ehkä siitäkin, että hän lopetti yhtäkkiä jääkiekon, jota hän oli harrastanut 6 -vuotta. Jääkiekossa hän pystyi hallitsemaan tunteitaan ja osasi noudattaa sääntöjä. Hän istui hyvin harvoin jäähyaitiossa. Aivan kuin lapseni olisi 2 eri persoonaa.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
  12. böö Vierailija

    lapsi käyttäytyy agressiivisesti jos tuntee olonsa uhatuksi. Rajat ja rakkaus!! Älä suutu tai huuda lapselle, vaa oo ite vahva aikuinen siinä tilanteessa. sitte lapsellekin tulee turvallinen olo. Jos pakko niin holding ote.
     
  13. pete Vierailija

    Meillä 6v poka saa raivarin n kerran päivässä, ainakin jos on väsynyt.
    Diagnoosi on tutkinnan alla, AS:ä epäillään.
    Jo irtaimistoa ja muita ihmisiä suojellakseen on hänet ollut pakko ottaa tiukasti syliin ja estää enemmät vahingot, usein vastaan taisteleminen rauhoittuminen on ottanut puolikin tuntia. Lyö puree kynsii, jne.
    Kerran poka raivosi ja otin hänet taas tiukasti syliin ja hän raivostui siitä vain enemmän, kertoi samalla että veli oli lyönyt ensin kipeästi ja oli vaan puollustautunut, eli siis syytön. Hän on tarkka oikeudenmukaisuudesta
    Pahoittelin ja hieroin hänen selkäänsä tavallaan hyvitykseksi, kun hän tykkää siitä kaikkein eniten, on hyvin kosketusherkkä. Poika ehdotti, että kun hän saa raivarin, niin hiero isi selkää sittenkin niin rauhoitun. Kärasii itsekin kohtauksista.

    Tuon jälkeen kun otan hänet raivarin tultua syliin, niin hän aina aika pian ehdottaa hieromista ja rauhoittuu heti nauttimaan siitä ja kohtaus unohtuu saman tien.
     
  14. myy Vierailija

    juu pakkopaita äidille, se auttaa tai vaikka naapurin tädille, sekin vois auttaa.. ?
     
  15. siby Vierailija


    Haluu pakkopaidan, mistä niitä saa ostettua, vois ainakin miehelle sellaisen laittaa että ei äijä pääsis karkuun kun muksu alkaa hankalaksi?
     
  16. ar Vierailija

    Kirjoitit 12-vuotiaasta pojastasi, joka on saatu diagnisoitua.
    Minulla on 10-vuotias poika, jota on tutkittu moneen otteeseen psykologilla ja muilla tahoilla.
    Ainoa löydetty status on puolikuurous, joka aiheuttaa stressitason noustua kaikenlaista.
    Minä jään aikuisena täysin altavastaajaksi kun raivari skee, hän hermostuu joskus täysin mitättömän pienistä asioista, aivan suhteettoman paljon. Hänen voimansa tuntuvat konfliktitilanteessa ikäänkuin moninkertaistuvan.On koulussa alkanut tappelemaan viime aikoina.Koulussa mukamas nollatoleranssi kiusaamisessa, mutta eipä jälki-istuntoja ole ollut, pyytelevät vain toisiltaan anteeksi.
    Minäkään en tosiaan tiedä mitä tehdä? Välillä niin hurmaavan ja välillä pelottavan hurjan lapsen kanssa.Isänsä ei ymmärrä, kun kerron tapahtumista.Uskoo minun hakevan huomiota,mutta lapsihan tässä jotain hakee,mitä ei pysty oikein kanavoimaan. Éi toistaiseksi käy muiden aikuisten kimppuun,eikä taistele kenenkään nähden, (mutta ole minäkin melko romuna).
    Voimia Sinulle!
     
  17. ph7 Vierailija

    " Ihmettelen
    Eikö sinut ole KOULUTETTU tehtävääsi????! "

    Olen ketjun aloittaja eikä oma ammattini liity aiheeseen juuri mitenkään.
    Voinhan olla missä tehtävässä tahansa,mutta en kerro,koska en halua kertoa epäolennaisia asioita tilanteesta tai paljastaa ko. poikaa,jonka käytöksestä kerroin.
     
  18. meri Vierailija

    no olen kymmenen vuotias ja kaksois siskoni saa kamalia raivareita joten yleen sä kun setapahtuu kun isskä on poissta niin alan vaan kirkumaan ja lyömään samalla mitalla takas ja soitan isälle ja isä tarvittaessa ambulanssin ei minuakaan ole koulutettu
     
  19. elämä. Vierailija

    Tyttäreni ei koskaan ole saanut diagnoosia eikä sitä ole haettu/etsittykään. Oireet samat kuin ap:lllä.
    Nyt ikää 22 vuotta ja asiat ihan solmussa. Mutta koti on paikka jossa ei tuomita, vaan kuunnellaan. Liikaa ohjeitakaan ei voi antaa, niistä tulee raivari. Taustalla koko virkavalta, mutta meiltä silti riiittää rakautta.

    Rakkautta, ymmärrystä, kuuntelua. Elämäähän tää vain on, eikä se lopu ennen kuin loppuu.
     
  20. kanaemu Vierailija

    Juuupa. Kannattaisiko 12v yli agressiivisen lapsen vaikka alkaa harrastamaan jotain fyysistä urheilua jopa nyrkkisäkki huoneen laidalla voisi olla monelle stressaantuneelle pelastus.

    Fyysiset lajit huonosta maineestaan huolimatta kuitenkin auttavat monia yli aktiivisia ihmisiä. en ole meinaan kuullut yhdestäkään rauhallisesta hemmosta joka harrastaisi kaikki ne on yliaktiivisia.
     
  21. [email protected] Vierailija

    minulla on synnynnäionen liikuntavamma ja älyllinen kehitysvamma itse saan useita raivareita viikosta ja päivästä toiseen jos äiti on vihainen tai kieltää liian ilkeästi niin kyllä saan valtavan ja loputtoman raivarin tai joskus sesaattaa tulla siitä jos mua harmittaa joku asia niin äiti sen kun vaan nauraa joskin on hyvällä tuulella. mielestäni hän antaa mulle liian paljon periksi tahtoani ja se lisää sitä agressivisuutta ja voimakastahtokuisuuttani joskus mieliharmin sattuessa saatan mennä kauppaan ostamaan jotain pientä mielihaluja ja kotiin tullessani äiti on rauhoittunut tai sit riita on jatkunut mikä keventäis tilannettta kertokaa=
     
  22. Kanji-Yon Vierailija

    Ei tuota nyt yksi yhteen oikein voi vetää; itselläni 6-vuotias adhd-epäilyksen alla oleva poika, joka on ollut jo vauvasta asti herkempi, äänekkäämpi ja vaativampi, kuin kaksossiskonsa. Erosimme kyllä pojan ollessa 5 -vuotias, mutta näistä ominaisuuksistaan hänellä on ollut haittaa jo 3-vuotiaasta, kun meni tarhaan. Sitä ennen me vain olimme oppineet tavan elää hänen kanssaan niin, että "turhia" raivareita pystyttiin joten kuten välttämään.

    Tarhassa tädit eivät pärjänneet yhtään pojan kanssa, kun eivät olleen alusta asti johdonmukaisia kanssaan. Syyttelivät sitten tietenkin vanhempia ja kasvatusta yms. Tuolloin aloittivat holdaamisen keinona välttää itsensä ja muiden vahingoittaminen, kysymättä vanhemmilta.

    Itse en ole äitinä Holdannut kertaakaan poikaa, vaan olen mielestäni pitänyt hänet "koskemattomana". Ehkä syy siihen, että poika ei saa minulle raivareita. Hänen kanssaan tarvitsee olla johdonmukainen ja reilu. Ja kun "kohtaus" on tulollaan, antaa pojan olla rauhassa ja se on ollut nyt tosi hyvä juttu.

    Toki hommaa on, että saa ison perheen toimimaan kaikki samalla tavalla.

    Koen, että holdaus on nimenomaan väkivaltaa, koska uskon sen saavan pojan tuntemaan itsensä voimattomaksi. Ja ehkä pahimmassa tapauksessa hän "tottuu" siihen, niin ettei opi koskaan hallitsemaan tunteitaan..? Joka tapauksessa, tässä jokainen varmaan tekee omat johtopäätökset sen mukaan, mikä on parasta omalle lapselleen.

    Omassa Perheessäni on isä ja sisko sekä minä, joilla on adhd. Isä ollut vankilassa murhastakin ja isän äitikin oli luonteeltaan äkkipikainen, joten aika selvää rasitusta geeneissä on. Itselläni on lähinnä levottomuutta sekä aggressionhallintakyvyttömyyttä, jotka vaikeuttavat elämää. Tästä syystä kuitenkin ymmärrän poikani tunteita niissä tilanteissa, joten ehkä jotain hyvääkin tässä on.

    Aggressiokohtauksesta voin kertoa oman kokemukseni kautta sen, että tietty impulssi kun tulee, koko kroppa lähtee lyömään yli, sydän hakkaa, veri kohisee päässä saakka ja hikoiuttaa. Itseä ei pysty hillitsemään kuin "kohtauksen" ihan alussa ja sen osaa jo sanoakin ääneen, mutta yli menee siinä kohden, kun toinen ei osaa siinä kohden pakittaa.

    Se on menoa sitten. Ääntä ei pysty enää laskemaan ja vastapuolen kaikki sanomiset ja tekemiset kokee jotenkin itseään ja olemassaoloaan "uhkaaviksi", tuntee itsensä tosi pieneksi ja haavoittuvaksi samalla. Päässä on vain pelkkää myrskyä, impulssimyrsky :(
    Itselläni kohtaus pahenee, jos sattuu sellainen hetki, että ylitulkitsen kaiken vastapuolen sanomisen ja tekemisen negatiivisesti itseäni vastaan :/ Pahimmillaan kohtaus johtaa lyömiseen/sen yrittämiseen (pienikokoisena useimmiten näin) ja sylkemiseen. Jos vastapuoli aggressoi takaisin, eikä hillitse itseään, tilanne voisi päättyä kohdaltani jopa todella huonosti, ymmärrän sen.

    Kohtauksen aikana ei ole mitään kontrollia itseensä nähden vaan koko oleminen on "kiinni" vastapuolen tekemisestä/sanomisesa jne. Eli se, kuinka adhd-raivokohtauksia voi hillitä ainakin meillä on suoraan käsi kädessä vastapuolen kykyyn olla rauhallinen. Kykyyn poistua tilanteesa, antaa ajan kulua.

    Jos kohtaus ei pääse huippuunsa, siinä on lukemattomia hyviä puolia: saa säilytettyä itsekunnioituksensa, ei masennu, tunne itseään huonoksi tai "hulluksi" tai epäonnistuneeksi.

    Huokaus. Inhorealismia huipussaan; ymmärrän poikaani, koska olen itse samanlainen. Ja siksi haluankin pian eskari-ikäiselleni kokeilla lääkitystä, joka on seuraavaksi vuorossa :)

    Pojan kohdalla ymmärrys, rauhallisuus ja rakkaus ovat avainsanoja; taitaa päteä meihin kaikkiin loppujen lopuksi <3
     
  23. Kanji-Yon Vierailija

    "Kohtauksen aikana ei ole mitään kontrollia itseensä nähden vaan koko oleminen on "kiinni" vastapuolen tekemisestä/sanomisesa jne. Eli se, kuinka adhd-raivokohtauksia voi hillitä ainakin meillä on suoraan käsi kädessä vastapuolen kykyyn olla rauhallinen. Kykyyn poistua tilanteesa, antaa ajan kulua."

    Lisätäkseni vielä, että kohtaus on aivan totaalisen uuvuttava niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Mitä kovempi kohtaus on ollut, sen kauemmin siitä toipuminen kestää, että saa taas "palikat kasaan". Nuorempana menin jopa hiukan katatoniseksi kohtauksen jälkeen muutamaksi tunniksi; en puhunut, olin ilmeetön, "tyhjä". Vetäydyin omiin oloihini ja olin vain lopen uupunut. Päässä ei liikkunut yhtään mitään muuta, kuin tietoisuus siitä, että on toiminut väärin, parempaa tietoaan vastaan ja siitä luonnollisesti itsesyytökset varjostivat niitä hetkiä.

    Tältä kaikelta haluaisin poikani säästää. Kaikelta helvetiltä, joka pääsee valloilleen uskomattoman pienistä asioista :/ ja kun sen vielä TIETÄÄ, että noin EI saa tehdä ja silti tekee.

    Luojan kiitos minä pääsin ajoissa hoitoon; en se ollutkaan MINÄ joka olin huono ja epäkelpo ihminen, vielä nainen- vaan minun aivoni eivät toimineet oikein.
     
  24. Allergia meillä Vierailija

    Meillä raivokohtaukset ja kärttyisyys yms. hullu meno paikasta toiseen oli 3-vuotiaalla maito- ja vehnäallergiaa. Ainakin nämä kaksi, myös mahd. muut allergiat, voivat tällaista todella haastavaa käyttäytymistä aiheuttaa. Kokeiltiin kerran muista kuin allergiaepäily syynä maidotonta ja viljatonta ruokavaliota kahden viikon ajan, ja poika muuttui täysin eri ihmiseksi! Sitten tämän oman kokeilun jälkeen mentiinkin sitten allargiatesteihin. Verkokeissa kumpikaan ei näkynyt, mutta tuli selville ns. altistuskokeissa, kun ensin oltiin ilman ko. tuotteita, sitten otettiin käyttöön. Muutaman päivän tai parin viikon sisällä poika muuttui taas ylivilkkaaksi ja tosi haastavaksi, kun maito ja vehnä otetttiin käyttöön.... (eli riehumista, tavaroiden heittämistä, haastamista eli tulee läpsimään, vaikea nukuttaa nousee ylös jopa 20 kertaa vaikka rauhallisesti hiljaa laittaa takaisin sänkyyn, ei kykene leikkimään rauhassa yhden jutun parissa, menee ympäriinsä, itkuinen myös todella helposti, ns. mahdoton lapsi, puhuisin jo itse jopa adhd:stä tai muusta käytöshäiriöisestä) Ei siis ollut oireina perusihottumaa, vain joitakin kertoja oksentanut, ja joskus satunnaisesti löysää/kovaa kakkaa tai pientä vatsan väännettä (joka voi muutoinkin olla ihan normaalia), jotka ovat perusoireita maitoallergiassa. Eli pääoireena tämä käyttäytymisen muutos. Tätä maidotonta ainakin, ehkä myös viljatonta, kannattaa kyllä kokeilla ainakin viimeisimpänä keinona, jos muut jutut ei auta. Meillä poika muuttui heti tuhoajasta ja riehujasta sovinnonhaluiseksi ja ihanaksi reippaaksi pikkumieheksi, kun maito ja vehnä jää pois.
     
  25.  
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti