Hae Anna.fi-sivustolta

Mitä tehdä elämällä? kovin tylsältä näyttää

Viestiketju osiossa 'Ihminen hädässä' , käynnistäjänä täysinhukassa, 11.04.2012.

  1. täysinhukassa Vierailija

    Olen 21 vuotias nainen. Valmistuin 2 vuotta sitten ammattikoulusta. Olen aina ollut kovin määrätietoinen, koulussa pärjännyt melko hyvin. Olin hyvin tarkka siitä että lähden töihin koulun jälkeen ja sitten ehkä palaan takasin koulupenkille.

    Enpäs saanut töitä mistään ja olen hajonnut ihan täysin, kadonnut identtiteettini, silloin tällöin työharjoittelussa ettei pää hajoo kokonaan.
    Rakastan ammattiani mutta ei ole töitä ja ne vanhemmat ihmiset jotka ovat tällä alalla töissä ovat hyvin omistushaluisia eivätkä halu ottaa nuorempia töihin.

    Poikaystävä on joka opiskelee ja on töissä. Mutta minä olen pelkkä varjo, en tunne itteni enään, en tiedä mitä haluan tehdä en minkäänäköistä suunnitelma enään.

    Kouluun ei pääse ja töitä mahdotonta saada. Kyselisin että onko elämäni nyt täällä? Tämä 2 vuoden mietiskely on saanut minut putoamaan lopullisesti kuoppaan. Ei ole haastetta eikä mitään miettimistä ihmisestä tulee passiivinen.
    Liikuntaa harrastanut, lukenut psykologiaa, kuunnellut brasilialaista musiikkia ja vaikka mitä muuta kivaa mutta ei näillä pääse eteenpäin.

    Ei ole koskaan kiirettä ja liikaa vapautta voisin esim. sanoa lähden huomenna Kiinaan ja jään sinne koska täällä ei ole minkään näköisiä velvollisuuksia mistä joudun pitää kiinni.


    Tämä yhteiskunta on niin suuri pettymys, en sanoisi että tämä on oma vikani vaa yhteiskunnan.
     
  2. täysinhukassa Vierailija



    Ihmisistä olen kuullut että olen järkevä, fiksu määrätietoinen. Mutta viimeaikoina kaikki vaa ovat jotenkin pettyneitä minuun, ja nolottaa jo olla se harmaa varjo, ja jos olen työharjoittelussa ei todellakaan kiinnosta koska se ei johda mitenkään eteenpäin, hyväksykäyttöä vain en opi mitään uutta. eli teen sen vain että sais lisää rahaa.

    Huolestuttavin on se että minua ei enään kiinnosta kuka pettyy ja kuka ei. Olen itse pettynyt niin monta kerta että nyt on jo korkea aika että saan jotain takasin.
     
  3. Ankelika Vierailija

    Kävin viime viikolla kiinalaisessa ravintolassa. Henkilökunta puhui sujuvasti suomea ja palvelu oli erinomaista ja ruoka tietenkin suussasulavaa.

    En millään arvaa rivien välistä minkä alan ammattilainen olet.

    Opiskelin itse ikäloppuna uuden ammatin. Työharjoittelujaksossa tapasin henkilön, joka oli opiskellut kolme ammattitutkintoa.

    Sinä olet 21-vuotias ja ehkä kirjoitit huonolla tuulella. Kyllä täällä elleissä voi mieltään purkaa.

    Suomi on hieman tuuliajolla. Politiikka määrää rahanjaon. En oikein pitänyt aamun uutisesta, jossa kerrottiin erään liikemiehen masinoineen rahaa presidenttivaalikampanjaan. Presidentti pitää demokratian mukaan valita kansan parista. Harva meistä on isotuloinen. Haluan, että presidentin valintaa ei varmisteta isoilla setelitukoillla.

    Onneksi sentään Suomessa on sananvalta. Olen melko varma, että kukaan ei jaksa kommentoida tätäkään asiaa.

    Älä sinä ap. anna periksi ja liity määkivien laumaan. Ole vahva ihminen ja seuraa maailman tapahtumia. Jos tekee mieli vaurastuvaan Kiinaan niin mene ihmeessä edes käymään.

    Voit perustaa oman yrityksen nyt tai joskus myöhemmin. Sinun on vain löydettävä itsestäsi vahvuus ja ruuti.

    Jos asut hankalassa paikassa niin voithan miettiä tilapäisen asunnon hankintaa.
    Nettiaikaan kaikki on mahdollista ja mielikuvitus vain rajana.

    Kouluttauduin alalle, jossa on aina töitä. Mutta totta puhuen kyllä minunkin tekisi mieli repäistä itseni uusiin kuvioihin.
     
  4. Erika 82 Vierailija

    Kuulostaa siltä, että tarvitset maisemanvaihdosta. Kotiin ei kannata jäädä makaamaan jos on mitään mahdollisuuksia tehdä jotain muuta. Se näyttää pahalta CV:ssä ja tekee (kuten itsekin totesit) sinusta passiivisen.

    Olet nuori ihminen. Oletko koskaan miettinyt vapaaehtoistyöhön lähtemistä? Tarkoitan siis jonnekin Suomen ulkopuolelle? Ystäväni kaveripiirissä tämä on ollut hyvinkin suosittua ja olen käsittänyt, että se on loistava mahdollisuus kasvuun. Samalla näkisit vähän maailmaa ja saisit perspektiiviä asioille. Joudut kyllä maksamaan matkat ja vakuutukset ja käsittääkseni jonkinlaisen osallistumismaksun.

    Itse olen elämäntilanteessa, jossa olen "jumissa" Suomessa (perhe). Olen monesti miettinyt, että olisinpa nuorena lähtenyt kun siihen oli mahdollisuus. Siksi halusin heittää tämän ajatuksen sinulle.
     
  5. Mahdollisuus Vierailija

    Sanoit rakastavasi ammattiasi. Voitko harjoittaa sitä ulkomailla, vaikka vain muutaman kuukauden? Siitä voisi poikia uusia ideoita.
     
  6. Yrittäjäksi? Vierailija

    Ota yhteys uusyrityskeskukseen: mitä jos alkaisit alallasi yrittäjäksi? Saat starttrahaa ja neuvoja.
     
  7. Crisse Vierailija


    Jos mahdollista, niin hakeudu muualle Eurooppan töihin, vaikkapa au-pairiksi.
    Saat omiin kipeisiin asioihisi etäisyyttä ja ennen kaikkea elämän kokemusta ja kielitaitoa.

    Pää pystyyn ja tsemppiä:)
    Älä jää kotikulmillesi työttömäksi.
     
  8. kiitos Vierailija

    mutta mistä rahaa? miten voi ottaa yhteyttä ulkomaihin? näissä asioissa täysavuton. Ei voi jäädä loppuelämäksi työttömänä. Se ei ole hyvä juttu jos jokaisessa paikassa on noin 2000 hakijoita.

    vapaaehtoistyöstä sen verran että maksaa 3080 euroa.
     
  9. ja Vierailija

    Olenko todellakin ainut täysjärkevä nuori nainen vailla töitä?
     
  10. Realistinen Vierailija


    Pari kommenttia, ja pahoittelen suoruuttani.
    Syystät yhteiskuntaa siitä että se salli sinun kouluttautua (et ole sanonut mihin) ammattiin, jossa et sitten ole löytänyt töitä. Antoiko tämä 'yhteiskunta' sinulle harhaanjohtavaa tietoja työllistymismahdollisuuksista vai miksi syytät 'yhteiskuntaa'. Mikä on omavastuu asiassa?
    Sanoit, ettet ymmärrä mitään miten voi ottaa yhteyttä ulkomaihin. No se on ainakin varmaa ettei ne ulkomaat sinulle mitään työtä tarjoa. Hakuprosessi on ihan sama kuin Suomessakin eli otat yhteyttä siellä oleviin yrityksiin ja tarjoat itseäsi ja osaamistasi heidän käyttöönsä. Kyseisen maan kielellä. Tai ainakin sujuvalla englannilla, riippuen vähän maasta. Ei kukaan tule sinua kotoa hakemaan ja töitä tarjoamaan. Ymmärrän, että masentaa oma hyödyttömyyden tunne, mutta syyttämällä muita omasta tilanteesta ei todennäköisesti työllisty.
     
  11. Carina Vierailija

    No et todellakaan ole!
    Olet läksysi lukenut ja tutkintosi ansainnut ja se on jo ihan hieno saavutus.
    Jos ei töitä kotimaassa löydy, niin mene vaikka puoleksi vuodeksi vapaaehtoistöihin maailmalle.
    Saat kielitaitoa, tapaat uusia ihmisiä, saat uusia näkökulmia elämääsi jne.

    Googlaa- vapaaehtoistyö ,siitä se lähtee.

    On aina parempi tehdä jotain,kuin jäädä sohvalle köllöttelemään.
    Se on sitä kokemusta, mitä työantajatkin arvostavat.
     
  12. miten Vierailija

    itteni kasaan pettymyksen toisensa jälkeen? Nytkin olen työharjoittelijana, mutta työnantajalle ( joka on pieniyrittäjä) olen vain kasvoton työharjoittelija, olisi vaikka kuinka paljon tarjoittavana ja hän tietää että minulla on paljon ideoita mutta se ei auta.

    Hänelle on aivan sama onko hyvä vai huono työntekijä, työharjoitteija leimataan läpinäkyväksi ihmisenä.

    Ajattelin että hän olisi kiinnostunut minusta edes jonkin verran ja katsoo mitä taitoja minulla on mutta ei hän kylmästi ajattelee jo seuraava työnharjoittelija. Se saa minut tuntemaan niin hyödyttömäksi.

    Kun työnantajat ovat niin ahneita ja kylmiä miten uskaltaa hakea töitä? Miten sais kaikki tunteet pois ja muuttua kylmäksi ja ahneeksi?

    ettei tarvisi itkeä joka ilta, pelottaa niin paljon tätä tulevaisuutta. Tulenko olemaan ikuisesti vailla töitä?
     
  13. puolueeton Uusi jäsen

    liittynyt:
    10.03.2011
    Viestejä:
    313
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kaikkivaltias Kristus Jeesus on vastaus kaikkeen ja kaikkiin ihmisten onnelmiin, Hänen Raamatun UT mukaiset opetukset avaa ja viitoittaa tien turvalliseen ja turvattuun kaikinpuolsien hyvinvointi elämän ja tulevasuuden mahdollistavaan, antavaan ja takaavaan Hänen / Jumalan valtakunta yhteydessä / Krist. Rakkaus mukaisessa yhteydessä elämiseen, toimiseen / vaikutaamiseen.

    Hän sanoi / kehoitti: "Etsikään ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan se ohessa teille (etsiville) kaikki muukin tulee mitä elämässä tarvitaan. Raamatun UUDESTA testamentista löytyy siihen opit ja ohjeet. Joihin opimukaisesti ojetautimiseen, elämiseen ja toimimiseen Hän antaa voiman, sinauksen ja varjeluksen. Ja johdattaa missä ei vielä ymmärrä tehdä oikeita valintoja ja ratkaisuja kun sitä Häneltä näyrästi ja kiittaen ruoukoillen anoo ja pyytää.

    Hänen, Kristuksen Jeesuksen nimessä näin valistaen. Vähäinen, valkeudeksi / herätykseksi työhön kutsuttu palveliansa.
     
  14. Femme 50+ Vierailija

    Oletko kokeillut vuokratyönantajien listoille pääsyä? Jos saisit vaikka lyhyitäkin keikkoja erilaisiin töihin, niin sinulle voisi selvitä, mitä haluat tehdä ja missä. Luulisi, että mielellään haluavat nuoren ihmisen listoilleen. Kokeile useampia vuokravälitäjiä. Näitä on Eila Kaislat ym. ja eri aloille vähän omiaan. Kysy vaikka työkkäristä firmojen nimiä.

    Onko sinulla jokin yhteiskunnallinen harrastus, jonka voisit kokea kiinnostavaksi ja jonka kautta tulisi lähdettyä kotoa? Järjestötoimintaa? Tai viihtyisitkö mystery shopperina?

    Uskon, että vielä saat langan päästä kiinni!
     
  15. ajatuksen kulkua Vierailija

    Oman yrityksen perustamiseen tarvitaan todella, todella hyvä liikeidea ja ammattitaito. Kova puurtaja, lomia ei juurikaan ole ainakaan niin kauan kun saa homman pyörimään. Oikeastaan pitää syntyä yrittäjäksi, pojista ja tytöistä ei puolistakaan siihen ole.
     
  16. joopa Vierailija

    Hassu juttu, mutta on sitä turhuuden tunnetta vanhemmallakin ikäpolvella. Itse olen 49, enkä oikein tiedä mitä elämälläni tekisin. Ei ole lapsia, eikä ehkä tuu. silti kiva vaimo on. Mutta sitten työt on ihan irtokeikkoja siellä täällä. Raha ei oikein riitä. Tai riittäisihän se jos asuminen ei olisi lähes tonnin hintaista sellaisessa pikku 50 neliön kopperossa (pääkaupunkiseudulla). Kyllä välillä pännii, mutta sitten taas on oikein kivaa kun joskus taas raha riittää normaali olemiseen ja esim. käy ulkomailla tuulettumassa (juuri vapaaehtoistöissä!). Eipä lopulta kuitenkaan tunnu että mitään itsemurhaa kannattaa hautoa vaikka aina ei aurinko paistakaan. Raha ei ratkaise. Kyllä se kuitenkin riittää, että sitä on edes sen verran että vaikkapa just ja just pärjää. Sitten on itsestä kiinni murehtiiko liikoja vai antaa pilvisten päivien lipua pois ja aurinkoisten. iloisten hetkien taas tulla. Yksi hyvä systeemi on ollut meditoiminen. Sen päivittäisen hiljentymisen ja ajatuksettomuuden kautta on tullut mielenrauhaa, ja ikäänkuin tyyni jonka turvin näkee vähän selvemmin mikä itselle on tärkeää.

    Itselle on tärkeitä: luonto, musiikki, kulttuuri, matkat, ulkomaiden vieraat kulttuurit, kielet, kirjat, lasten hassutukset, hyvät - ei tusina-elokuvat, ja tottakai ystävät.

    Vähemmän tärkeiksi olen huomannut: netti, raha, valta,"kunnia ja kuuluisuus", populaarikulttuuri, tv, hierarkiat, kunnianhimo, itsekkyys, epätasapainoiset ihmiset - egoistit, narsistit ym, joita valitettavan paljon kyllä joutuu kohtamaan etenkin siellä missä on valtaa, eli esim.työelään hierarkioissa ym. Silloin on yksinkertaisesti ollut paras vain mennä eri suuntaan jos sellaisiin törmää.

    Tsemppiä!
     
  17. elisa Vierailija

    Olen aloittajaa vajaa 10v vanhempi ja minulla on korkeakoulututkinto, mutta silti tunnen aivan samalla tavalla. En koskaan kuvitellutkaan, että oma alani olisi supertyöllistäjä, mutta tämä todellisuus mikä nyt valmistumisen jälkeen on valjennut on ollut kyllä jotain aivan kamalaa. Olen myös ollut harjoitteluissa ihan mielenterveyteni takia. Mutta harjoittelijoita kohdellaan kuin liukuhihna tavarana. Sama juttu oikeastaan tukityöpaikassa. Vaikka ajattelin, että se olisi erilaista kun olen kuitenkin aivan oikea työntekijä paperillakin, mutta ei. Minua kohdeltiin kuin harjoittelijaa ja sain aivan koulutustani vastaamattomia tehtäviä. En päässyt tekemään sitä mitä kuvittelin meneväni sinne tekemään ja oppimaan. Sitten vielä ihmetellään miksi tällaiset harjoittelu ym. jaksot ei motivoi. No ei todellakaan motivoi kun tietää jo ensimmäisenä päivänä, että mitään jatkoa ei ole luvassa. Ja vaikka olen korkeasti koulutettu niin napistiin, että minulla ei ole pätevyyttä. Ketun marjat se oli vain työnantajalle tekosyy tehdä vähennyksiä palkasta. Muutenkin tuo työpaikka oli niin hirveä kokemus, että ehkä ei voi yleistää. Yksi hyvä harjoittelukokemus minulla oli ja se johti työsuhteeseen samassa paikassa, mutta harmi vain että sekin oli todella lyhyt jakso.

    Katselin myös noita vapaaehtoistyömahdollisuuksia valmistumiseni jälkeen. Olin aivan järkyttynyt. Yli 3000 siitä, että pääset tekemään palkatonta työtä. Ei minulla ollut varaa vapaaehtoistyöhön. Mietin au pairin hommaa, mutta tajusin, että olen siihen aivan liian vanha.

    Tämä tilanne todella syö itsetuntoa ja sitä alkaa kuvitella, että ei minusta ole mihinkään. Minä en ole keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin edelleen opiskella lisää. Vuoden päästä minulla on sellainen pätevyys, että voin hakea aivan mitä tahansa oman alani töitä ja siinä ei ole kenelläkään mitään sanomista.

    Tsemppiä sinulle! Toivottavasti olet löytänyt jotain mielekästä tekemistä. Jos ei muuta niin jokin harrastus, joka antaa iloa ja voimia.
     
  18. jhn91 Vierailija

    Ah, hieman ku sais lisää rahaa opiskeluiden suorittamiseen ilman kikkailua niin ei olis valittamista, kyl ihminen aina valittamista löytää ellei ole himo filosofisti tai nisti.
     
  19. Älä anna periksi! Vierailija

    Asunto pienellä paikkakunnalla, jossa ei noin vain pääse työhön ja täysillä ammttiaa harjoittamaan. Ensi alkuun, esim. hoitoaloilla nuori ei kaikissa pikoissa pääse ihan loistamaan taidoillaan ja vanhemmat jyrää totuttuun tapaan omalla urallaan.
    Hae vain sinnikkäästi alasi töitä ja tee jutut hyvin ja ole ystävällinen. Kyllä sinnikkyys lopulta palkitaan.
     
  20. eikä palkita Vierailija


    Ei ne ota pitkän työttämänä olleita, vaikka tos toises ketjus yks mummeli sitä plaapllaatatteli. Kukaan ei hae sängynpohjalta töihin.
     
  21. niinpä Vierailija

    kun ei ole töitä, niin pitkäaikainenhan siitä tulee.
     
  22. engel48 Uusi jäsen

    liittynyt:
    16.11.2006
    Viestejä:
    2 027
    Saadut tykkäykset:
    0
    TÄMÄ ON TODELLAKIN VITTUMAINEN YHTEISKUNTA NUORILLE
    Eläkeikiä pitäisi alentaa , päivittäistä työaikaa lyhentää. Jo näillä toimenpiteillä saataisiin nuorille valtavasti työpaikkoja.
    Nyt tietenkin kapitalistit ja heidän kätyrinsä huutavat EI OLE VARAA MOISEEN .

    Se mihinkä meillä ei ole todellakaan varaa , on pitää nuoret työttömänä. Se on rikos nuoria kohtan.
    Opiskele, mene mukaan politiikkaan , ota selvää miksi asiat ovat niinkuin ovat.
     
  23. kirjoitin Vierailija

    viestin yli vuosi sitten. Olen siis alottaja. Edelleenkin samassa tilanteessa. Ootan vain kuolemaa. Nyt tuntuu siltä että mikään ei voi pelastaa minua olen niin pimeässä tunnelissa. Kyllä jaksan nauraa mutta sisällä olen ihan hajonnut.

    Olen alkanut vihata ihmisiä. Olen hyvin hyvin pettynyt myös läheisiin ja kaveriin. Ketään ei kiinnosta mitä kun tulee se päivä että hyppään partsilta joko kaikki silloin alkavat itkeä. Voi voi ku ei tajuttu tehdä asioille mitään.

    Se mitä ahdistaa eniten on se että ihmiset on alkanut valittaa ehkä pikkuhiljaa huomaavat missä tilanteessa olen kun en välitä enään paskakaan.
     
  24. en Vierailija

    mitä tehdä, olen ehkä viimesen vuoden aikana ajatellut että voisin vain tappaa itteni. En tee sitä koska en halua että läheiset kokevat hirveetä tuskaa. Muuten kaikilla on jo kiirettä ja stressiä.

    En haluaisi olla niin itserakas että tekisin mulle pahaa. Mutta tällä hetkellä elän vain muiden takia, olen vain joku joka he näkevät. Alkaa olla sietämätöntä tää että herää jokaikinen aamu eikä ole mitään tekemistä. Ei kavereita ei tapahtumia ei töitä ei mitään. En osaa edes mennä enään ulos. Just ja just kauppaan. Mun poikaystävä pitää minua elossa jotenkin.
     
  25. eräs äiti Vierailija

    kyllä elämä kantaa. Yksi hieno asia, on että kirjoitatte vaikkapa tänne, se auttaa.
    Itse olen ollut suossa elämäni aikana monta, kertaa ja vähitellen noussut. Kun olin oikein pohjilla meni psykologin juttusille, vaikka aina olin ajatellut ettei ikinä sehän on hullun merkki, ja siitä jää leima papereihin.
    Jääköön, ajattelin koska pelkäsin tosiaan että sekoan täysin. Halusin jonku juttusille, että se kertoo olenko ihan, mikä nyt olenkaan.
    Siis hakekaa apua, vaikka tuntuisi ettei mihinkään pääse, kyllä pääsee. Jos yksi terapeutti on sopimaton hakekaa rohkeasti toinen, ihmisiä hekin ovat. Olkaa varovaisia lääkkeiden kanssa, toki jos on pakko. Lukekaa kirjallisuutta, elämänkertoja ja muuta.
    Aina sitä vertaa itseään muihin, muut ovat hyviä, muilla kaikki hyvin jne. Jokaisella on omat harminsa, vaikka päältäpäin muuta luulisi. Jos on varaa, matkustaminen edes pieni retki saa ajatukset muualle. Luonto auttaa, samoilu meren rannalla ja metsässä.
    Oma lapseni on ollut joskus maassa, (ei se nuoruus autuutta ole suinkaan) mutta hän puhuu minulle, äidille. Olen kai opettanut siihen, kun itse olin heikoilla. Kaikessa en voi auttaa, mutta olen hyvä kuuntelija. Osaan myös tsempata, että huomenna jo ehkä helpottaa, että elämä kantaa, olet hyvä, olet arvokas. Paras kiitos häneltä on ollut että "täytyy olla onnellinen, että minua on rakastettu sellaisena kuin olen" ja se on totta.
    Ajattelinkin kun aloin lukea tätä osiota, että mitä aloittajalle kuuluu, hyvä kun kerroit.
    tsemppiä teille :)
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti