Hae Anna.fi-sivustolta

Mitä tehdä kun en jaksa olla enää äiti?

Viestiketju osiossa 'Vanhempana' , käynnistäjänä eijaksaenää, 31.08.2010.

  1. dlask Vierailija

    Kyllä täälläkin podetaan usein huonoa omaatuntoa, kun en jaksa leikkiä.

    Lapsi vihdoin alkanut myös hieman itsekseen leikkimään ja saanut pari kaveriakin. Ei aikuisen tarvitse aina olla mukana leikkimässä. Usein kerron lapselle, että äidillä on äidin työt ja lapsen työ on leikki. Välillä on aikoja, että olen innostuneempi leikkimään ja tällöin lapsikin vaistoaa että olen aidosti tunteella mukana hommassa.
     
  2. Hienoa, että olet jaksanut hakea apua!

    Ensin haluan kommentoida tuota leikkimisasiaa..Itse en ollenkaan jaksa leikkiä lasten kanssa, tai en ainakaan silloin kun olin pahimmassa jamassa. Jos lapset pyytävät leikkimään, sanon, ettei äiti leiki, mutta voin vaikka lukea sadun. Mielestäni on todella puuduttavaa leikkiä väkipakoin lapsen kanssa, ja eihän sitä silloin tarvitse tehdä. Lapsi osaa leikkiä yksin. Mutta ehkä lapsi vain haluaisi, että äiti tekisi edes jotain hänen kanssaan. Miksei tekeminen sitten olisi sellaista mistä kaikki pitäisivät? Itse käyn kirjastossa ja lainaan satuja, joita haluan lukea, joita luen mielelläni. Ja lapset ovat tyytyväisiä, kun tehdään jotain, josta kaikki pitävät.
    Ehkä ap:kin löydät jotain tekemistä, josta voitte nauttia yhdessä. Mutta kunhan olet ensin riittävän voimissasi!!

    Olen itse ollut myös samassa jamassa..minun toipuminen vaati alkuun rauhoittavia, että sain nukuttua, enkä jaksanut murehtia kotitöitä. Miehen oli pakko heräillä lapsen kanssa ja tehdä pakolliset kotityöt töiden lisäksi. Se oli rankkaa aikaa, enkä ole iloinen, että asiani menivät niin huonoon jamaan..Lääkityksen lisäksi meillä kävi sairaanhoitaja kotona, mikä oli pelastukseni! Samoin perhetyöntekijä kävi kerran viikossa, hän vei lapset ulos ja sain itse olla vain. Ilman näitä apuja tuskin enää olisin tässä.

    Minun täytyy jatkaa toisella kertaa, nyt on riennettävä..
     
  3. anonyymi Vierailija


    Sun tehtävä on pitää lapsesta huolta oma äitishän pitisusta ku olit pieni
     
  4. hannamaria Vierailija

    mutta kaikki vaan sanoo kyllä se siitä ja kyllä sinä jaksat.vaan ku en jaksa.
     
  5. äiti Vierailija

     
  6. huono äiti Vierailija

    En minäkään enä jaksa olla vaan äiti ja puoliso.Menin naimisiin 17 vuotiaana ja olen nyt ollut naimisissa 6 vuotta.En vaan enä tykkää miehestäni ja lapsistani niiin paljon kuin ennen,koska minusta tuntuu että minun lapset eivät ole tavallisia sillä poikani on tyhmä ja kaikki kiusaa hantä ja eikä hänellä ole yhtään kaveria ja tyttöni on niin töykeä ja itseppäinen ja hajoittaa kaiken mitä kodista löytyy ja varsisnkin mun meikit.Olen myös kyllästynyt huolettoman mieheeni joka ei ole ikinä pyytänyt anteeksi ja joka ei ole ikina puolustanut minua mistään ja joka aina tekee jonkun ongelman jos on joku esim. syntymäpäiväni tai joku asia joka tekee minut iloiseksi.Ja olen ajatellut eroa sillä riitelemme joka toinen päivä ja emme puhu toisemme kanssa melkein kaksi viikoa ja sen jälkeen alan huutaa ja kirolee ja pyydän häntä selvittämään ongelman muuten hän syö ja juo ja eläää elämänsä ihan tavallisesti ilman puhumista minun kanssa ja minä saan olla se palvelija hänelle ja lapsilleen ja viellä koti.VIHAAN HÄNTÄ.Mutta ei ole ketäään muuta maailmassa jota tunnen ja joka voi auttaa minua.Minun vanhemmat ja veljet eivät puhu kanssani koska äitini opetti meille kaikille ettemme ikinä välittäisi toisistamme ja vihasimme toisimme ja isä on eronnut äidistäni ja naimisissa toisen naisen kanssa ja ei välitä kenestäkään ja minä elän maailmassa yksin ilman perhettä ja ilman mitään tukea ja toivoisin löytäväni ihmisen joka välittää minusta ja pikkasen edes hellisi minua edes sanoilla että tuntisin itteeni naiseksi taas ja eläsin rauhassa ilman itkemistä, masennusta ja yksinäsyyden tunnetta.En pysty kirjoittamaan elmäni oikeat kipu asiat koska tarviisi miljoona sivua tai enmmän siihen.yritin kertoa pikkasen elämästani.Ero on suuri askel ilman toista vaihtoehtoa sillä jos olisi vaihtoehtoa niin lähtisi nyt heti pois tästä huonota elämästä.Varsinkin jos olisi toinen mies ja minun lapset.Toivon joskus että mieheni kuolisi niin pääsisin hänestä eroooooooooon.....muuten on niitä hyviä ja huonoja päiviä mutta huonot ovat enemmän ja varsinkin kun en ole tyytyvänen elämäääni yhteeenkään asiaaan.
     
  7. sggsdbsbsf Vierailija

    Minä paloin loppuun muutama kk sitten. Olen yksinhuoltaja ja eka lapsi. Olin niin loppu, en halunnut olla vauvani lähellä ja ruoskin itseäni siitä. Olin vihainen kun vauva heräsi uniltaan ja itki. Ja vielä vihaisempi olin itselleni siitä, että olin vihainen viattomalle vauvalleni yms. Olin varma, että halusin antaa vauvan muuhun perheeseen, kuitenkin niin, että olisin saanut esim viikonloppuisin häntä tavata.

    Soitin sosiaaliviraston kriisipäivystykseen ja itkin puhelimeen. Pyysin jotakuta tulemaan heti, koska en jaksanut enää. Kun sosiaalitoimiston väki saapui, niin kerroin itkien parhaani mukaan, etten enää jaksa ja kaipaan irtiottoa lapsesta. Toisin sanoen halusin heitän vievän lapsen pois. Avohuollon tukitoimenpiteenä pikkulapseni sitten vietiin yhdessä sellaiseen esikotiin, missä oli muitakin lapsia - syystä tai toisesta.

    Olin niin helpottunut vaikka itkeä vollottaen lähdin sieltä pois. Kotona olo oli sekava ja outo, koska koti olikin tyhjä. Jotenkin onnistuin nukkua ja seuraavana päivänä kun sosku soitti, niin kerroin, että kaipaankin lasta kotiin. Minun olikin vaan pakko konkreettisesti kokea voisinko olla ilman lastani ja olisiko oloni parempi. Hain lapsen parin päivän päästä kotiin.

    Viikon sisällä tuosta kävin lääkärissä hakemassa lääkityksen ja aloitin terapian. Ekat päivät siitä kun lapsi tuli kotiin olivat hankalat. Lapsi oli tietenkin hämillään kun äiti ei ollutkaan paikalla ja siksi kiukutteli aika paljon. Mutta muutaman päivän päästä alkoi kaikki mennä paljon paremmin. Sain vastauksen siihen, että haluanko olla äiti lapselleni. Ja kyllä haluan, en voi olla ilmankaan.

    Nyt puolivuotta tuon tapauksen jälkeen menee hyvin. En kertaakaan ole epäillyt haluani olla äiti ja jaksan hyvin. En ole vihainen enää. Kotipalvelusta käy kerran viikossa ihana leikkitäti viemään lapseni puistoon ja minä saan hengähtää. Soskuun on vielä tapaaminen syksyllä, omasta tahdostani. Kun pimeä tulee, niin ei tiedä muuttuuko ajatukset synkiksi taas. On hyvä, että on joku seuraamassa tilannetta.

    Anteeksi pitkä vuodatus. Sinun olisi saatava olla aivan yksin vaikka viikko. Mies voisi ottaa lomaa ja sinä voisit lähteä vaikka ystävällesi tai vaikka hotelliin jos varaa. Onnea ja voimia!
     
  8. .. Vierailija

    Mutta eikö niillä lääkkeillä voisi hoitaa niitä oireita, että sinulla olisi voimaa pureutua ja keskittyä siihen mistä oireet johtuvat?
     
  9. Okt-isäntä29 Vierailija

    Vastaukseni on pari vuotta myöhässä, mutta silti...

    Pari viikkoa Thaimaassa voisi tehdä sulle hyvää. Perhe saisi jäädä kotiin eikä sun tarvis tehdä arjen rutiineja.

    Tai sitten perhe matkoille ja rauha kotiin. Kunhan tuo kotiputki vain saadaan hetkeksi poikki ja sun pää muihin ajatuksiin.

    Pidemmän päälle teidän pitää oppia antamaan toisillenne hengähdystauko niin kuin meilläkin. Toki yhdessäkin tehdään kaikkea.
     
  10. klikjkhjh Vierailija

    Eikö mies voisi ottaa enemmän vastuuta?
    Minusta tuo kuullostaa siltä, että olet katkera jostakin, tunnistan meinaan nuo tunteet myös itsestäni. Onko miehesi riittävästi lasten kanssa? Miten sinulla nykyään menee?
     
  11. fdfldkfdokdpålfcd Vierailija

    Minä olen yh koska lapsen isä kuoli. Olen välillä ollut todella katkera koska mikään mitä "täytyy" tehdä lapsen kanssa ei minua kiinnosta. Ketään ei ole ollut tukemassa ja olen joutunut lúopumaan kaikesta. Kun olen yrittänyt niin sitten aina tuo lapsi yllättää sillä,e ttä olen hänelle rakkain kaikista.
    Omille lapsille sitä on tärkein vaikka ei olisi täydellinen. Suoritus yhteiskunta painostaa monia ja saa tuntemaan olon avuttomaksi kun ei jaksa täyttää kaikkea.
    Mutta vaikka makaisi sohvalla ja sanoisi lapselle, että rakastan sinua on se ok, ei se välttämättä se suorittaminen rakkautta välitä sen enempää.
     
  12. Zimba äiti Vierailija

    Minäkin olen kamppaillut vaikeiden tunteiden kanssa. Jo nuoruudesta olen kärsinyt vakavasta ahdistuksesta ja masennuksesta kausittain, kolme kertaa olen luullut että en selviä enää elämään... olen kuitenkin jotenkin siihen aina kyennyt. Minulla on onneksi hyvä mies. Toisen lapseni syntymän aikoihin sairastuin pelottavaan fyysiseen tautiin, mutta siitäkin selvisin. Kun lapsi sitten syntyi, tunsin kamalaa riittämättömyyttä ja huonoutta. Tavallaan olisi ollut helppoa olla kuollut mutta, nyt vuosien jälkeen olen iloinen, että ainakin tähän asti olen voinut olla äitinä, lapsi on kuitenkin tarvinnut minua hyvin moneen. Ei sillä että se olisi ollut helppoa... Siksi koska jotain minussa on hajonnut jo omassa lapsuudessani ja nyt pitäisi olla omille lapselle vahva äiti ja itselleen vahva Itse. Melkoinen oppitie. Olen tuntenut hirveää vihaa ja katkeruutta, ensimmäistä kertaa elämässä. Lähinnä ehkä omia vanhempiani kohtaan. Mutta myös lasta kohtaan. Sen nielen koska tiedostan että se ei ole lapseni vika, lapseni on hyvä ja viaton. Myös vanhempani ovat olleet hyviä ja viattomia lapsia, mutta. Minussa vain on paljon surua ja vihaa, enkä ole saanut olla hyväksytty omana itsenäni ja kertoa kuka olen ja miltä minusta tuntuu, kuten vanhempanikaan eivät aikoinaan ole saaneet. Mutta lapselleni se on sallittua. äitiys on ollut hyvin raskasta, on pitänyt kaiken päälle murtaa historian karma. Ja.yrittää osata näyttää ja selittää omat tunteeni ja äitinä olemisen rajani, rehellisesti, hyvässä ja pahassa.

    Pillerit voi auttaa jaksamaan pahimman yli. Ja terapia. Ja eniten miehen rakkaus ja ystävien myötätunto. Ja uni.

    Voimia kaikille väsyneille äideille.
     
  13. Zimba äiti Vierailija

    Niimpä <3
     
  14. Emo 65 Vierailija

    Nimimerkkini ei ole ikäni, jos sitä joku luulee.
    Kukaan lapsi ei tule tähän maailmaan ilman syytä. Kaikki lapset ovat äidin rakkauden arvoisia. Jos olo tuntuu niin kamalalta, kuin tämän viestiketjun aloittajasta tuntuu (tuntui) niin pitää mennä itseensä ja olla se aikuinen. Et voi purkaa huonoa oloasi lapsiisi, he eivät ole siihen syypäitä. Itse olet raskaaksi tullut ja lapset tänne synnyttänyt. Tuntuu ihan kauhealta, että olet myös lyönyt lapsiasi, koska olet niin "turhautunut" Hyi sinua.
    Tunnut olevan niitä, että voi hitto, mitä kaikkea voisinkaan tehdä ilman "noita" hihnapieruja. Herää ja ota vastuu lapsistasi ja elämästäsi.
    Jos äiti ei voi hyvin, koko perhe kärsii, tiedän kokemuksesta. Ja mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä enemmän sinun huolesi ja vastuusi kasvaa. Pientä ovat korvatulehdukset, oksennustaudit, flunssat (joita oli aikoinaan meilläkin) siihen verrattuna, että meidän perheessä lasten kanssa on läpikäyty anoreksia, skolioosikorsetti-hoidot, parit leikkaukset muutamia mainitakseni.
    Iloitse lapsistasi ja yritä nauttia jokaisesta päivästä heidän kanssaan, koska voit oikeasti menettää heidät milloin vaan.
    Järki käteen.
     
  15. dygjkd Vierailija

    Minusta olet moneen kertaan tässä ketjussa pukenut ongelmasi sanoiksi, eli: "Olen kyllästynyt käyttämään kaiken aikani kotiin ja lapsiin...perheeseen."

    Miksi ihmeessä jonkun ihanteen tai periaatteen vuoksi pitäisi yrittää itseään tunkea sellaiseen muottiin, joka ei sinulle sovi?

    Oma neuvoni olisi yksinkertaisesti että alkaisit nyt ihan heti etsimään mielenkiintoista työpaikkaa, vaikka puolipäiväistä koulun ohella, ja lapsille hoitopaikkaa. Uskon sinun olevan oikein hyvä äiti, kun elämässä on muutakin kuin koti ja lapset. Ei ole mielestäni mikään ihme, että jossain välissä pimahtaa, jos elämän ainoa sisältö on lapset.
     
  16. Ihanaa, että miehesi on ottanut ohjat käsiinsä, minä olen niin monesti toivonut ja pyytänyt samaa. Jos sanoo, että on ihan lopussa, hän on vaan että joojoo, lähden tästä harrastamaan. Olen töiden takia loppuunajettu ja kotona en ole saanut hetkenkään rauhaa moneen vuoteen. Olen lyhentänyt työaikaakin, no saan tehdä enemmän töitä vähemmässä ajassa ja hoitaa enemmän lapsia.
     
  17. Yksin Vierailija

     
  18. vierailija Vierailija

     
  19. vierailija Vierailija

    Jätä ne siivoukset tekemättä. Osta valmista ruokaa. Vie lapset päiväkerhoon. Lähde kävelylle, lue kirja ja katso leffa.
    Lapsesi syyttömiä oloosi. Jos mikään ei auta anna lapset pois ennenkuin lyöt heitä tai huudat heille.
    Rakkaus on vastuuta.
    Soita 112 ja kerro, että pelkäät vahingoittavasi lapsia ja että et enää jaksa. Jos lapset ei saa rakkautta ja huomiota niin niistä voi tulla itsesi kaltaisia onnettomia aikuisia.
     
  20. vierailija Vierailija

     
  21. vierailija Vierailija

    Hae heti apua! Soita 112 ja kerro ettet jaksa enään. Lapset saatetaan ottaa huostaan tms. Mutta olet tehnyt kuitenkin voitavasi. Kun lapset on turvassa niin sit haet itsellesi apua heti. Et ole huono vaikket aina jaksaisikaan. Ei kukaan ole. Heti on heti eikä kohta. Saatat olla sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Soita 112. Asiat järjestyy.
     
  22. vierailija Vierailija

    Hieno neuvo 8 vuotta vanhaan aloitukseen (y)
     
  23. vierailija Vierailija

    Jos haluatte väsymykseen ja uupumukseen apua niin mä olen saannut JuicPlus tuotteista poweria. Itsekkin olen kahden lapsen äiti ja 8v poikani diagnoosi dysfaasia, se ei ollut helppoa meidän perheessä. Aloin kokeilemaan jatkuvaan tressiin ja väsymykseen kasvis, hedelmä ja marjasekoitus kapseleita ja olen syönnyt niitä jo 3,5kk. Kärsin myös kroonisesta särystä ja sen elämisen kanssa ei ole ollut helppoa. Löysin facebookista ryhmä seurasin tosi pitkään ihmisiä kuinka hyviä saavutuksia oli tullut. Jotkut kärsi ylipainosta tai iho oli huonossa kunnossa tai suolistovaivoja ym. Näitten avulla mä olen saannut parannusta mun elämään. Saan unen päästä kiinni ei väsytä enään niin paljon iltapäivisin ja jaksan touhuta ja tehdä arjen toiminnat. Nämä on tutkitusti hyviä tuotteita.. Pääsin jopa karkista ja suklaatista eroon, mikä oli pahin ongelma. Jos sua heräsi kiinostus niin ota yhteyttä voin kertoa lisää. Haluan auttaa väsyneitä vanhempia jne. Nämä tuotteet sopii myös lapselle. Meidän lapset on ollut nyt tosi virkeitä ja kiukuttelut jäänneet vähäisiksi. Miksi kirjoittaisin näin, koska näistä on oikeasti hyötyä oman hyvinvoinnille ja apua elämään, Ota rohkeasti yhteyttä...
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti