Hae Anna.fi-sivustolta

Mitä tehdä kun yhtäkkiä vaimo hylkää täysin?

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä Petteri, 26.12.2012.

  1. Petteri Vierailija

    Kerrotaan ensin taustoja; molemmat 28v, yhdessä 12 vuotta, asuttu yhdessä melkein 10 vuotta, ei lapsia, omakotitalo ja yhteinen asuntolaina.

    Ostimme ensimmäisen yhteisen talomme vuonna 2010. Vaimo opiskeli vielä toisella paikkakunnalla mutta meillä meni paremmin kuin vuosiin. Kaikki oli täydellisesti. Vaimon opiskelut loppuivat seuraavana keväänä mutta hän ei löytänyt töitä, itse olen yrittäjä ja meillä oli paljon vapaa-aikaa. Vietimme yhdessä lähes kaikki päivät ja yöt. Kaikki oli edelleen aivan loistavasti.
    Reilu vuosi sitten hän aloitti erään harrastuksen. Tähän harrastukseen kuluu kaksi arki-iltaa viikossa ja yleensä kaksi viikonloppua kuukaudessa. Hän on löytänyt tämän harrastuksen parista kaksi läheistä ystävää(naispuolista) jollaisia hänellä ei ole ollut ennen suhteemme aikana.

    Viime keväänä hän ei ollut vieläkään löytänyt töitä ja päättikin aloittaa aivan eri alan lukemisen yliopistossa. Opinnot alkoivat elokuussa. Jo muutaman viikon jälkeen aloin hermostua; koulumatka on tunti suuntaansa, hän lähtee aamukuudelta ja tulee iltaviideltä, sen lisäksi kahtena iltana on tämä harrastus, samoin muutamana viikonloppuna kuukaudessa ja loppuaika meni opintotehtäviin kotona tai viikonloppuisin näiden "tyttöjen kanssa".

    Eräänä tiistaina sitten sanoin, että eihän näin voi jatkua, näemme korkeintaan parina päivänä kuukaudessa kunnolla. Tähän hän ilmoitti, että haluaa erota. Syyksi hän sanoi, että "ei enää rakasta minua oikealla tavalla". Tämä tuli minulle täysin yllätyksenä, salama kirkkaalta taivaalta.
    Vika ei kuulemma ole minussa, vaan hänessä. Hän on sanomansa mukaan tuntenut näin "pidemmän aikaa, ehkä vuosia". Olen kysynyt, että miten tämä on mahdollista jos kerran ostimme talon kaksi vuotta sitten. Hän ei osaa vastata. Olen kysynyt, että miksi hän ei ole sanonut mitään aiemmin. Asiasta on kuulemma mahdoton sanoa.

    Alkujärkytyksen jälkeen aloin miettiä, että miten tämä on mahdollista, olimmehan juuri viettäneet mukavan kesänkin. Joimme aamukahvia terassilla, grillailimme, ajelimme, kävimme merenrannalla kahvilla, kiersimme saaristoa, kävimme ulkomailla. Iltaisin pelasimme sulkapalloa, saunoimme ja katselimme elokuvia ja sarjoja. Kaikki oli aivan mukavasti. Miten hän voi yhtäkkiä haluta eroa? Olemme olleet yhdessä 12 vuotta, meillä on yhteinen elämä, kaverit ja kaikki. Emme edes suuremmin riitele, mikään ei ole ollut huonosti. Mitään ennusmerkkejä ei ole ollut.

    Tuolloin, syyskuussa, sovimme katsovamme "päivän kerrallaan". Tämä kuitenkin tarkoitti hänelle, että hän ei halua enää koskea saati edes suudella. Nukuimme silti samassa sängyssä. Oma elämäni on täysin sekaisin, en ole pystynyt tekemään töitä kolmeen kuukauteen. En oikeastaan edes tiedä mitä olen tehnyt syys-,loka- ja marraskuussa.

    En ole tehnyt mitään ansaitakseni tätä. En ole pettänyt, en juo, en polta, en todellakaan ole väkivaltainen. Olen mielestäni tarjonnut lähelle mukavaa elämää. Talommekin on yhteinen mutta minä olen siitäkin maksanut puolet, hän ei yhtään.

    Hän ei ole enää pätkääkään kiinnostunut minusta, talosta tai mistään yhteisestä. Hänen elämänsä keskipiste on tämä em. harrastus, etenkin toinen kavereista sekä opinnot. Tai kuten hän totesi, se "ei ole harrastus vaan elämäntapa". On kuin hän ei enää kunnioittaisi minua ollenkaan.

    Tätä asiaa on nyt veivattu edestakaisin eikä se tunnu enää etenevän. Häntä ei tunnu kiinnostavan minun tunteeni tai hyvinvointini pätkääkään. Hän ei halua tehdä kotona mitään silloin harvoin kun siellä on.

    Olen yrittänyt ja ehdottanut kaikkea mahdollista. Hän vain hokee tätä, että "ei enää rakasta oikealla tavalla", "ei näe kumppanina enää".

    Olen sanonut, että miten voisimme rakastaa kun emme enää näe lainkaan? Tämä ei kuulemma ole se syy.

    Olen sanonut, että vietetään sitten aikaa ja rakennetaan sitä onnellisuutta. Ei kuulemma voi rakentaa tyhjästä.

    Olen sanonut, että mennään juttelemaan tilanteesta johonkin. Ei käy tämäkään.

    Olen sanonut, että hänhän on täysin vaihtamassa minua tähän harrastukseen ja kavereihin. Näinkään asia ei kuulemma ole.

    Hänelle kaikki asiat ovat ehdottomia ja mustavalkoisia. Mitään muuta vaihtoehtoa eron lisäksi ei kuulemma ole. Minun rakkauteni ei merkitse hänelle mitään.

    Mitään kolmatta osapuolta ei tilanteeseen liity. Tilanne on niin absurdi ja sairas, että huomaan usein jopa toivovani että hänellä olisi joku toinen, se selittäisi lähes täysin hänen käytöksensä mutta näinkään ei kuulemma ole. En vieläkään keksi mitään järkevää selitystä tilanteeseen.

    Kolmen kuukauden itsesyytösten ja ajattelun jälkeen olen alkanut jo uskoa, että ehkä vika ei todellakaan ole minussa. Olenko minä nyt vain se toisen keskusteluketjun "täydellinen mies" jota ollaan jättämässä koska jokin tuntematon asia ahdistaa?

    Nyt hänen käytöksensä on sellaista, että on kuin en tuntisi häntä enää lainkaan. Miten ihminen voi muutamassa kuukaudessa muuttua täysin toiseksi henkilöksi? Olen jopa miettinyt onko hänellä alkanut jokin isompi pyörä vipata, mutta muita kohtaan hän kyllä käyttäytyy kuten ennenkin.

    Omat tunteeni häntä kohtaan ovat nyt lähinnä jonkinlainen rakkauden ja vihan sekoitus. Rakastan häntä edelleen paljon mutta vihaan sitä, että hän voi tehdä näin täysin itsekkäästi ja yllättäen, täysin välittämättä minusta.

    Mitä tässä voi enää tehdä tai ehdottaa?
     
  2. jänkäjoonas1943 kiveliön kuningas

    liittynyt:
    01.03.2010
    Viestejä:
    923
    Saadut tykkäykset:
    0
    Lopeta tuo säälittävä kitinä ja pistä ämmä mäkeen!
     
  3. SaSa Vierailija


    Siinähän ne tärkeimmät syyt tulivatkin. Olette olleet yhdessä pikupennuista lähtien. Nyt alkaa kolmikymppiset häämöttää ja katselette maailmaa ihan eri silmin kuin 12 vuotta sitten.

    Katsopa ympärillesi, kuinka paljon eroja tapahtuu suunnilleen 30-vuotiaiden parien keskuudessa. Itse erosin omasta aloitteestani 33-vuotiaana, 13-vuoden yhdessäolon jälkeen. Maailmamme olivat näennäisestä harmoniasta huolimatta loitonneet liian kauas toisistaan, enkä enää nähnyt mahdollisuutta jatkaa. Eropäätös kypsyi syksyn kuukausien aikana, eli aika nopeasti.

    Niin se vaan kovin monilla menee. Olenkin sitä mieltä, että alle kolmekymppisenä ei kannata mennä naimisiin, eikä hankkia lapsia. Itse olin naimisissa, mutta lapsia ei onneksi meilläkään vielä ollut.

    Kyllä se siitä, elämä jatkuu eron jälkeenkin. Anna puolisosi mennä, kukaan ei väkisin suhteessa pysy eikä onnelliseksi muutu.
     
  4. Siinä alussa on se syy, miksi sinä haluat olla yhdessä ja avovaimosi ei halua.

    Teidän yhteinen elämänne on alkanut hyvin nuorena. Se oli oikeastaan katsottu siinä vaiheessa, kun ostitte talon. Vaimosi ei olisi pitänyt siihen suostua, mutta se oli helppo ratkaisu opiskelujen siinä vaiheessa.

    Teillä on ihan kivaa, mutta te olette kavereita. Tai siis olitte vielä viime kesänä. Suhde on jäänyt paikoilleen. Teidän olisi pitänyt mennä naimisiin ja hankkia lapsia vaimon opiskeluista huolimatta.

    Vaimoltasi on jäänyt nuoruus elämättä. Nyt hän viettää sitä tyttökavereiden kanssa ja ehkä katselee samalla, olisiko menekkiä miesmarkkinoilla.

    Suosittelen, että menet yksin parisuhdeterapiaan. Sinne voi mennä yksin. Saat vähän selviteltyä, missä teidän suhteenne latistui. Vaimosi ehkä vielä yritti viime kesän, mutta kaveruutta suurempaa ei löytynyt.

    En oikein osaa neuvoa muuta kuin eron. Laittakaa paperit vireille ja muuttakaa heti erilleen. Jos eron aikana alkaa tuntua toisin, niin eroa ei ole pakko viedä päätökseen. Anomus on voimassa vuoden.

    Eron aikana lapsettoman parin ei tarvitse tapailla. Älä ala vaimosi heittopussiksi, joka on tarvittaessa saapuvilla. Rahoittamassa, kokkaamassa, siivoamassa... Elelköön opintorahoillaan.
     
  5. M50- Vierailija

    ”Lepakko” löysi itsensä... Miestä kuuluu vihata... Paras tapa vihata on nylkeä sinulta puolet yksin hankkimastasi omaisuudesta.
     
  6. mies28vmyös Vierailija

    Olen itsekkin samantyylisessä tilanteessa vaikkei suhde kestänytkään noin kauan aikaa.

    Olen miettinyt kanssa noita kysymyksiä mikä naisiin tulee kun eivät enää rakasta / eivät jaksa yrittää / oma itsenäinen elämä on tärkeämpää kuin jakaa se toisen kanssa vaikeuksista huolimatta.

    Kaikki ainakin suomalaiset naiset ovat narsisteja se nyt ainakin on varma asia. Ei sinulla ole mitään merkitystä siinä vaiheessa naisille ihan sama miten paljon olet itse uhrannut aikaa, rakkautta tai rahaa suhteeseen. Kun nainen päättää että nyt alkaa itsenäinen elämä ja vaikka olet mokannut jotain niin menneisyydellä ei ole mitään merkitystä, sitä ei ole koskaan ollutkaan.

    en tiedä mutta ainakin ulkomaiset naiset osaavat vähän kunnioittaa miestä mitä olen sivusta seurannut. Luulen että katselen seuraavalla kerralla sellaista vaihtoehtoa jos tästä enää uuteen suhteeseen joskus kykenisi.

    Voimia sulle, tiedän tarkalleen mitä käyt läpi ja mitä käyn itsekkin vielä läpi. sydäntä puristaa ja vanhat muistot tulvivat mieleen. jospa se klassinen aika parantaisi taas.
     
  7. niin vain käy Vierailija

    Eikä olisi. Ei avioliitto ja lapset ole mikään ratkaisu. Ehkä ne saisivat pakolla yrittämään vähän pitempään, mutta eivät ne osapuolia yhtään sen onnellisemmiksi tekisi, jos suhde kerran ei enää toimi. Kun ihmiset muuttuvat ajan myötä eivätkä enää sovi toisilleen, ei sille sitten mitään mahda. Ihan turha siinä on ruveta syyllisiä osoittamaan ja sanoa, että "minä tein niin ja näin" ja "hän ei tehnyt sitä eikä tätä". Ihmiset muuttuvat ja mitä nuorempina mennään yhteen, sitä suurempia muutoksia suhde todennäköisesti joutuu kohtaamaan. Jotkut selviävät siitä ja pysyvät yhdessä, jotkut eivät. Parasta mitä voi tehdä, on yrittää hyväksyä "epäonnistuminen" niin pian kuin mahdollista ja jatkaa vain omaa elämäänsä.
     
  8. Nainen Vierailija

    Voi kun tuohon olisikin jokin selkeä syy, kunnollinen vastaus joka saisi ymmärtämään...

    Valitettavasti sellaista ei taida kuitenkaan olla. Enkä löydä mitään lohduttavia tai selkeyttäviä sanoja sinulle. Itse kamppailen myös sekavassa tilanteessa (mukana pettäminen, mutta minä olisin valmis antamaan anteeksi, mies ei varma haluaako jatkaa...ja meillä lapsia).

    En voi muuta sanoa kuin: voimia. Anna itsellesi aikaa, yritä löytää uusia unelmia, usko tulevaan. Meitä on muitakin.
     
  9. Petteri Vierailija

    Kiitos vastauksista. Vastaan kaikkiin kerralla.

    Tämä olisi tietysti hieno vaihtoehto jos se toimisi oikeassa maailmassa niin, että heitän hänen tavaransa pihalle ja huomenna hän on kadonnut elämästäni. Harmi vain että asiat eivät ole ihan niin yksinkertaisia.

    Meillä on kuitenkin ollut paljon enemmänkin kuin "näennäinen harmonia" emmekä ennen tätä syksyä ole mitenkään loitonneet.

    "Hauska" juttuhan tässä on se, että vaimoni oli aikanaan "täysin varma" tästä talopäätöksestä ja sanoo vieläkin että "rakastaa tätä paikkaa" eikä "kadu sen ostoa lainkaan".
    Itse olin silloin varautuneempi asian suhteen mutta hän oli asiasta varma.

    Totta kai asiaa on mietitty myös tuon nuoruuden kannalta, mutta hän sanoo olleensa onnellinen eikä "vaihtaisi nuoruudestaan päivääkään".

    Ei hän minua vihaa eikä aio "nylkeä". Se tässä vähän säälittääkin, että hänelle ei eron tullessa jää mitään. Hänellä ei ole muuta kuin velkaa. Minä olen ostanut meille talot, autot, veneet, moottoripyörät ja kotiteatterit. Kaikki on minun huonekaluista lähtien ja myös jää minulle. En ole kuitenkaan elättänyt häntä vaan kulut on aina maksettu puoliksi.

    Vähän samanlaisia ajatuksia tässä alkaa olla. Olen tehnyt hänen vuokseen paljon uhrauksia, muutin mm. toiselle puolelle Suomea kahdeksi vuodeksi hänen perässään. On ollut kolme-neljä kertaa 1-2kk ulkomailla ja kerran vaihto-opiskelemassa eikä minua ole haitannut vaan olen aina antanut mennä ja odottanut. Minun avullani hän on saanut kaikenlaisia kokemuksia ja tavaroita mutta niilläkään ei ole enää mitään merkitystä.

    Tämäkin olisi hienoa mutta kun minulla ei ole varsinaisesti ollut mitään "omaa elämää" viimeiseen kahteentoista vuoteen. Kaikki on ollut yhteistä.
     
  10. eräs nainen Vierailija

    Erotkaa hyvät ihmiset, ei sitä väkisin voi olla yhdessä.Minäkin erosin, lähdin pois,vaikka ex ei ois halunnut.On ed. tosi katkera. Nyt olen vapaa enkä kenenkään orja.
    Näin se vaan menee., jihuuuu!
     
  11. miten olisi Vierailija

    Eli pitäisikö sen toisen nyt sitten jäädä jostakin kiitollisuudenvelasta? Koska sinä olet tehnyt uhrauksia on nyt hänen velvollisuutensa maksaa takaisin?

    No olisikohan nyt sitten korkea aika hankkia se oma elämä?
     
  12. sasa Vierailija


    Eli haluaisit jotain hyvitystä "uhrauksistasi"? Ei nämä jutut niin mene. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ihmiset muuttuvat. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Hän on asioita ilmeisesti tykönään miettinyt ja tullut johtopäätökseet, että liittonne pitää purkaa. Sellaista sattuu ja tulee sattumaan, vaikka seuraavan kanssa seisoisit viisi vuotta päälläsi rakkauttasi tunnustaen.

    Olette vielä kovin nuoria ja kuten jo aiemmin sanoin, olen huomannut kaveri- ja tuttavapiireissäni, että pitkään yhdessä olleet kolmikymppiset eroavat melkein järjestään. Niinhän tein aikanaan itsekin.

    Bite the bullet ja lähde rakentamaan omaa elämääsi. Onko teillä muuten avioehtoa? Mikäli ei, niin ositus kannattaa tehdä mahdollisimman sovinnossa, vaikka maltaita sinulle maksaisi. Itseäsi eniten satutat, jos alat raha-asioissakin ajattelemaan jotain hyvityksiä "uhrauksistasi"
     
  13. Petteri Vierailija

    Ei, en tarkoita että tarvisin jotain hyvitystä nyt, vaan sitä, että ilmeisesti minä olen ollut jo vuosia suhteen sitoutuneempi osapuoli. Minä olen aina tehnyt niin kuin molemmille olisi parhaaksi, hän on tehnyt niin kuin itse näkee parhaimmaksi huolimatta minun mielipiteestäni.

    Ja minua muuten vituttaa suunnattomasti tuo sanonta "ihmiset muuttuvat". Minun korvaani se on lähinnä itsekurittomien vähäjärkisten hokema, jolla voi perustella muille ja etenkin itselleen minkä tahansa teon tai käytöksen.
     
  14. sasa Vierailija


    En pidä itseäni itsekurittomana ja vähäjärkisenä. Olen kuitenkin ihan eri ihminen mitä olin kolmikymppisenä. Puhumattakaan mustavalkoisesta parikymppisestä joka tiesi kaikesta kaiken. Elämällä on tapana kasvattaa ja samalla kuluttaa vuosien vieriessä. Harmaaseen tulee kummasti uusia sävyjä matkalla. Jos toinen ihminen kuitenkin alkaakin vuosien aikana katsella eri lasien läpi elämää, niin voi käydä niin, että yhteiselo käy vaikeaksi tai mahdottomaksi. Parikymppisenä on kuitenkin niin keskeneräinen ihmisenä että ero ei ole suuri yllätys kolmikymppisenä. Aikuistuminen ei aina vie pariskuntaa samaan suuntaan.

    Eikä parisuhde ole muuten mikään kilpailu jossa vahditaan "uhrausten" painoja ja sen mukaan jaetaan pisteitä. Puolisosi nyt vain ei syystä tai toisesta halua enää suhdettanne jatkaa. Marttyyrimaisella pistelaskennalla tehdyistä uhrauksista ja menneistä panostuksista et saa kuin entistä kurjemman olon itsellesi.
     
  15. kyllä muuttuvat Vierailija


    Ehkä sinä kuvittelet olevasi samanlainen kuin 15-vuotiaana. Ehkä olet lähellä sitä. Ehkä sinun elämäsi on ollut niin tasaista ja kohtaat ensimmäisen hankalan tilanteesi nyt, kun vaimosi haluaa lähteä.
    Jos sinä et muutu mihinkään nykyisestä, niin olet tosi katkera vielä 70-vuotiaana. Jotenkin en usko, että olet ollut samalla tavalla katkera edes 15-vuotiaana.
    Aina se, mikä muuttaa ihmistä, ei näy selkeästi tässä ja nyt. Se, mikä vaatii muutosta, on kenties tapahtunut jo lapsena. Kun jonkun kaukaisen ikävän tilanteen on käsitellyt aikuisen ymmärryksellä, yleensä vapautuu. Vapautuu rakastamaan ja olemaan oma itsensä.

    Hae ammattiapua.
     
  16. sasa Vierailija

    Onko teillä avioehto? Muuten puolisosi on avio-oikeudella oikeutettu tasinkoon tehdessänne ositusta. Varat ja velat lasketaan yhteen ja kumpikin saa yhtäläisen osuuden omaisuutenne arvosta.
     
  17. niinköhän Vierailija

    jos toinen on koko yhteisen elämän ajan opiskellut ja toteuttanut itseään muuten kuin työtä tekemällä, niin mistä hänelle olisi sitä omaisuuttakaan kertynyt??

    Toki jos rouvalla on ollut rikas isäpappa joka betalar.. mutta ilmeisesti näin ei ole tässä tapauksessa.

    Eiköhän apn tapauksessa riitä kun molempien pankkitiliotteet laitetaan rinnakkain ja katsotaan mitä kumpikin on maksanut ja jaetaan omaisuus sen mukaan. On se hyvä kun nykyään tiliotteessa näkyy jokaikinen ruokakauppaostoskin ja tiliotteet on vielä tosi helppoa tallentaa muistitikullekin.
     
  18. Petteri Vierailija

    Siis tietysti ihmiset muuttuvat. Tuota vain tosiaan hyvin usein käytetään tekosyynä sille, että voidaan perustella joku täysin järjetön teko tai käytös.

    Aha, eli sinä käänsit tämän nyt niin, että minun pitää hakea ammattiapua, koska olen katkera että elämäni tärkein ihminen on ykskaks lähtemässä ilman mitään järkevää syytä.

    Eli tästäkö ei saisi olla yhtään katkera vai? Vittu, pitäiskö mun kätellä hymyillen ja toivottaa hyvää loppuelämää vai mikä on se sallittu tapa tässä tapauksessa?
     
  19. sasa Vierailija

    Mutta kun laki on asiasta vähän eri mieltä. Googleta aikasi kuluksi vaikka "avio-oikeus", niin saat vähän uutta tietoa. Siihen en ota kantaa, mikä on reilua, mutta ilman avioehtoa jompikumpi yleensä maksaa tasinkoa toiselle eron tullessa.
     
  20. Pooky Vierailija

    Kirjoitit, että mitään kolmatta osapuolta asiaan ei liity, mutta kun ton kirjoituksesi ajatuksella lukee, tajuaa heti, että nimenomaan liittyy.

    Yhtäkkinen muutos tilanteessa merkitsee juuri sitä. Tietenkään hän ei sitä sinulle myönnä. Ja sinä mielelläsi uskot häntä.

    Naisellasi on joku toinen tähtäimessä. Sen vuoksi sinä et yhtäkkiä olekaan hänelle tärkeä. Onko kyse todellisesta suhteesta, sitä ei tiedä. Voi olla, että kyse vasta on suhteen virittelystä. Joku siellä kuitenkin on, jonka vuoksi entinen elämä ei enää tunnu miltään.

    Älä ole liian sinisilmäinen. Jos tai siis kun eroatte, voit olla satavarma siitä, että uusi mies on jo valmiina asemissa. Mutta sittenhän sillä ei ole enää väliä, kun ero on jo tapahtunut. Voihan sitä aina väittää, että "ei kun me tavattiin vasta eilen."

    No, saathan uskoa mitä haluat.
     
  21. suunta eteenpäin Vierailija

    Ehdota puolisollesi asunnon hankkimista mahdollisimman pian. Huolehdi myös omaisuudestasi, sillä eron hetkellä voi reiluistakin ihmisistä paljastua uusia piirteitä. Vaikutat kertomasi perusteella reilusti toimineelta mieheltä, mutta älä kuitenkaan ole liian reilu tässä tilanteessa.

    No joo, omasta kokemuksesta olen skeptinen "mitään syytä ei ole" ja "olen muuttunut" -selityksiin.

    Harva asia on niin raastavaa kuin se, että toinen haluaa jättää, muttei kerro miksi. Vuosia sitten olin tässä tilanteessa. Mies halusi eroa, mutta mitään varsinaista syytä ei ollut. Tein virheen, että anelin miestä jatkamaan suhteessamme ja yritin parantaa suhdettamme. Vähensin esimerkiksi työntekoa, mitä oli mieheni mielestä ollut liikaa.

    Jonkin ajan kuluttua selvisi toista kautta, että miehelläni oli ollut suhde, vaikka oli kieltänyt. Suhde oli alkanut juuri siihen aikaan, kun hän halusi erota. Silloin sain itse salamana lopetettua liittomme. Olin kyllä pitkään katkera hyväuskoisuudestani. Olisipa vaan suoraan sanonut syyn.
     
  22. suunta eteenpäin Vierailija

    Niin, kirjoitin kommenttini näkemättä pookyn viestiä. Kyllä ulkopuolinen saisi sen vaikutelman, että puolisosi käytökseen liittyy uusi ihastus. Itsellekin ystävät totesivat, että miehellä on suhde, mutten uskonut.

    "Pohjaan palanutta puuroa ei kannata lämmittää." En vain silloin sitä tajunnut.
     
  23. haalea vesi Vierailija

    Teille on tapahtunut perinteinen erilleen kasvaminen, joskin jostain syystä haluat ehkä nähdä asian jotenkin toisin. Fakta kuitenkin on, että rakkauteen ei voi pakottaa. Rakkaus voi kestää koko elämän ajan, mutta joskus se vain loppuu. Rakkauden loppumiseen on aina syitä, mutta syyt eivät aina ole mustavalkoisia ja helposti määriteltäviä. Aina ei ole kyse siitä, että toinen on tehnyt väärin tai ei ole tehnyt asioita oikein. Joskus voi käydä niin, että huomaakin haluavansa elämältä eri asioita kuin mitä toinen haluaa.

    Olet kuitenkin itse aiheuttanut tilanteesi, kuten niin monet miehet ennen sinua. Avovaimosi ilmoittaa sinulle, ettei rakasta sinua eikä ole rakastanut ehkä pitkiin aikoihin. Tuossa vaiheessa olisi ollut viisasta jo pistää lusikat jakoon eikä alkaa nillittämään. Halusit kuitenkin alkaa hyvittelemään ja etsimään oikotietä onneenne. Vaimokkeesi ei kuitenkaan lähtenyt leikkiin edes mukaan ja silti sinä jatkoit sitä. Et missään vaiheessa pistänyt häntä selkää seinää vasten. Hän ei varmaan ole todellisuudessa edes joutunut miettimään sitä vaihtoehtoa, että joutuisikin elämään ilman sinua. Haihattelu elämäntapansa suunnalla voi siis jatkua vailla huolta huomisesta.

    Mitäpä jos lakkaisit yrittämästä miellyttää ja rakastaa? Olisiko niin paha asia, että avovaimosi joutuisikin kohtaamaan todellisuuden ja ne tunteet, mitä elämä olisikin ilman sinua? Te miehet teette aina sen virheen, että alatte itkemään ja mielistelemään ja sitä on äärimmäisen helppo käyttää hyväksi. Tosiasia kuitenkin on, että enemmistö naisista ei kestä hylkäämistä eikä sitä, ettei mies enää haluakaan häntä. Kun käännät naiselle selän ja osoitat, ettei hän enää kiinnosta, tulee naiselle tarve hurmata sinut takaisin - jos siis tulee.

    Muutamia käytännön ohjeita: 1) siirrä eukko nukkumaan toiseen huoneeseen 2) älä yritä paikkailla suhdettanne, älä puhu suhteestanne, älä kysy hänen elämästään mitään 3) älä itke hänen peräänsä 4) hommaa omia menoja äläkä kerro tai selittele hänelle mitään 5) elä OMAA elämääsi

    Naisen näkökulmasta voi myös todeta, että kun "ei rakasta enää oikealla tavalla eikä näe meitä enää pariskuntana" on taatusti mukana kolmas osapuoli. Jos ei suhdetta ole, niin ainakin ihastus. Sinä olet siinä yhtälössä taloudellinen turva ja varajärjestelmä, jos uusi kuvio ei sittenkään ole parempi. Ehkä siksi naisesi ei ole vielä tehnyt käytännön toimenpiteitä eron edistämiseksi: hän ei tiedä tuleeko uudesta kuviosta parempi...

    Itse kuitenkin teet ratkaisusi ja uskot mitä haluat. Selvääkin selvempää on, että ainoa keino voittaa naisesi takaisin on heittää hänet pihalle, jolloin hänen on pakko lopettaa haaveilu ja kohdata todellisuus ilman sinua. Sinun tulee siis olla mies eikä hiiri.
     
  24. Petteri Vierailija

    Kiitos asiallisista vastauksista. Sain taas paljon näkökantoja ja ajatuksia.


    Niin, totta kai tämä oli minunkin ensimmäinen ajatus ja on edelleen. Ajankohtakin sopi juuri tähän yliopiston alkamiseen niin hyvin, että ajattelin sieltä löytyneen jonkun. Hän kuitenkin vakuuttaa että näin ei ole. Meillä on koko suhteen ajan ollut sellainen politiikka, että jos näin käy niin sitten asiasta kerrotaan heti ja avoimesti. Lisäksi olemme aina sopineet, että postit, sähköpostit, facebookit ja kännykät ovat vapaasti molempien luettavissa. Olen tietenkin käyttänyt tilaisuuden enkä ole löytänyt niistä mitään tähän viittaavaa, toki hän on voinut ne poistaa. Kerran tosin sain hänet valheesta kiinni kun hän väitti olleensa aivan eri henkilön seurassa kuin todellisuudessa oli mutta tähänkin sain selityksen, että valehteli siksi että minä olen ollut lähiaikoina niin mustasukkainen ja epäileväinen.

    Mutta. Asia ei olekaan niin yksinkertainen, sillä kyseessä saattaa olla nainen. Vaimoni on siis bi, joten sen puolesta asiassa ei olisi mitään kummallista. Kirjoitinkin tuossa jo aikaisemmin, että varsinkin toinen kaveri on erittäin läheinen. Hän puhuu tämän kanssa melkein päivittäin ainakin 30min puhelimessa, tietysti yleensä asia koskee ensin yhteistä harrastusta mutta nykyään ihan muutakin. Nyt kun hänen puheluitaan on kuullut, tulee mielestäni asia entistä ilmiselvemmäksi, hän puhuu naiselle niin kuin puhui minulle suhteemme alussa. Naurukin on lähes tauotonta. Jopa hänen siskonsa on huomannut tämän.

    Lisäksi tällä naisella on vähintään omalaatuinen liitto tahollaan. Mies on poissa paljon ja vaimoni onkin viettänyt siellä paljon aikaa. Nyt joulun aikaan hän on ollut äitinsä luona ja tämä nainen asuu aivan vieressä, hän on siellä viettänyt useampia öitäkin. Tämän naisen mies on myös epäillyt että heillä on suhde mutta näin ei kuulemma ole. Minun kyselyni asiasta on ohitettu lähinnä huvittuneella naurulla ja vakuuttelulla että näin ei ole. Tietysti selitykseksi on aina tarjottu, että ovat vain läheisiä kavereita eikä mitään kummempaa.

    Jos taas leikitään vähän psykologia, niin voisiko asia olla niin, että vaimoni ei välttämättä edes tällä hetkellä ymmärrä ihastuneensa häneen ja minä olen joutunut tavallaan sijaiskärsijäksi koska hänen tunteensa minua kohtaan ovat laimenneet tämän ihastumisen takia?

    En ole ollut tällaisessa tilanteessa ennen. Onko mielestänne sopivaa kysyä asiaa aivan suoraan tältä naiselta? Mitä jos käykin pahin mahdollinen, että olen täysin väärässä ja tämä nainen järkyttyy asiasta ja heidän ystävyytensä menee piloille? Sitä tuskin saisin anteeksi. Tosin kun tuo mieskin on sitä epäillyt niin tuskin asia minään järkytyksenä tulisi.

    Totta kai olen tätäkin miettinyt. Vaikka koittaisin katsoa asiaa miltä kantilta tahansa niin mielestäni asia ei ole noin. Olemme aina olleet erittäin läheisiä ja talon ostettuamme mahdollisesti entistä läheisempiä. Ja kuten totesin, esimerkiksi kesällä tällaisesta ei ole ollut mitään merkkejä.

    Tosin kerran riidan yhteydessä hän sanoi, että haluamme elämältä eri asioista. Kun kysyin että mitä, niin hän ei osannut vastata. Pyysin yhtä ainutta esimerkkiä mutta sitäkään hän ei osannut sanoa.

    Tuntuu kuin hänellä olisi päässään tällainen pakkomielteinen ajatus, että suhteemme ei toimi ja kaikki on huonosti vaikka mitään konkreettista hän ei osaa sanoa.

    Kiitos että kirjoitit tämän. Vaikka et tunne minua etkä tilannettamme sen tarkemmin niin olet hämmästyttävän oikeassa. Näinhän se on pitkälti mennyt.

    Ehkä hän ei tosiaan ole vielä kohdannut sitä todellisuutta. Syys-lokakuu meni vielä melko sopuisissa merkeissä mutta sen jälkeen olikin useampia riitoja. Hän on uhkaillut muuttamisella ainakin 5-10 kertaa. Olen kysynyt, että kun talostakin on juoksevia kuluja niin miten hän ajatteli vielä vuokransa maksaa ja kaiken muun. Hän en tiedä. Hän ei osaa muutenkaan vastata kovinkaan moneen käytännön asiaan.

    Olen toki ajatellut vähän ehdottamasi kaltaista. Minulla olisi eräässä Euroopan maassa tuttavia, asuinpaikka ja mahdollinen työkin. Olen ajatellut sellaista katoamistemppua, että yhtenä päivänä olen vain poissa. Minullahan ei olekaan kuin aikaa ja rahaa eli siitä asia ei olisi kiinni. Valitettavasti kuitenkaan fyysinen terveydentilani ei ihan vielä salli asiaa. Henkistä nyt ei paljoa jäljellä olekaan.

    Mutta entäpä jos tämä "hylkää hänet ja odota että hän tajuaa asian" -uhkapeli ei toimikaan? Sitten menetän hänet varmasti lopullisesti. Tosin ehkä se on jo tapahtunut joten välttämättä minulla ei sikäli ole edes mitään hävittävää.
     
  25. haalea vesi Vierailija

    Ehkä ei heti tietystikään kannata ottaa radikaaleimpia aseita peliin ja tehdä suoranaista katoamistemppua. Jospa aloittaisit pienillä askelilla. Muutto eri makuuhuoneisiin (nainen muuttaa, sinä et). Omien menojesi raportoimatta jättäminen (mene vaikka yksin elokuviin, jos et muuta keksi). Älä kysele hänen menojaan tai kuulumisiaan. Jos hän kertoo sinulle niitä, niin esitä kuin ei kiinnostaisi, hymähdä innottomasti aha tai vai niin tms.

    Voi olla erittäin mahdollista, ettei nainen ole vielä edes itse tajunnut oman mahdollista bi-ihastustaan (tai sen vakavuutta) eikä siksi osaa antaa sinulle mitään vastauksia. Hän ei välttämättä todella itsekään tiedä missä mennään. Mutta siksi juuri hänet olisi hyvä herätellä miettimään asioita käytännön tasolla.

    Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja. Valitettavasti sinun täytyy taistella ja joskus taistelu vaatii likaistakin peliä. Ja todellakaan sinulla ei tässä vaiheessa ole mitään menetettävää. Voit esim. kokeilla niinkin radikaalia menetelmää, että kun hän seuraavan kerran uhkaa muutolla, niin ala pakata hänen vaatteitaan ja tavaroitaan kylmän viileästi.

    Ennen kaikkea anna itsellesi oikeus suuttua! Sinua käytetään nyt pelinappulana ja siitä on oikeus loukkaantua. Sinulla on oikeus pitää puoliasi! Suuttuminen kohtaamastaan vääryydestä ei tarkoita sitä, etteikö voisi toista silti rakastaa.

    Jos toisen naisen mies on epäillyt myös naisten välistä suhdetta, niin onko sinun mahdollista puhua hänen kanssaan näistä epäilyistänne?
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti