Hae Anna.fi-sivustolta

Mitä tehdä kun yhtäkkiä vaimo hylkää täysin?

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä Petteri, 26.12.2012.

  1. Realisti Vierailija


    Vaimosi on ilmeisesti jossain "kehitysvaiheessa", tuo tunteiden heittely ym. kertonee sen.

    Turhaan syyllistät itseäsi.
     
  2. YksiVaimo Vierailija

    Muistutat jollakin tavalla aviomiestäni. Erosimme ennen avioliittoa, vaikka rakastimmekin toisiamme. Olin todella ahdistunut, hänellä oli enemmän rahaa, asuimme hänen omistamassaan asunnossa ja koin että suhteemme ei ollut yhdenvertainen. Halusin jotakin omaa, jotakin pysyvää joka olisi yksin minun ja jota kukaan ei voisi ottaa pois. Hän taas koki antaneensa minulle taloudellisesti paljon ja että olin kiittämätön kun halusin erota. Miehet ajattelevat ehkä materiaalisemmin suhteissa. Palasimme kuitenkin vuoden jälkeen yhteen, koska rakkaus ei koskaan sammunut ja saimme puhuttua molempia vaivaavista asioista. Mikäli rakkaus on loppunut vaimoltasi, niin yhteenpaluuta ei enää ole. Kuulostaa kuitenkin siltä, että vaimollasi on menossa henkilökohtainen kriisi ja että hän välittää sinusta edelleen. Ikävä ja epäoikeudenmukainen tilanne kannaltasi. En usko, että olet yksin syypää eroon. Peiliin on hyvä aina katsoa, mutta siihen ei saa jäädä tuijottamaan. Ehkä vielä joku päivä vaimosi on valmis kertomaan todelliset syyt eroonne, jos hän tietää niitä itsekään.
     
  3. Lakkaa Vierailija

    Petteri hyvä, lakkaa pyörittämästä tuota ajatusta päässäsi. Sinussa ei ole mitään vikaa, ihmiset vaan eroavat. Ihmiset lakkaavat rakastamasta toisiaan. Sellaista tapahtuu. Se ei tarkoita, että sinussa olisi objektiivisesti katsottuna mitään vikaa, vaan vain että juuri tämän naisen rakkaus sinuun hiipui. Lakkaa miettimästä syitä ja etsimästä niitä itsestäsi, koska syitä ei ihan oikeasti ole. Tuollainen vastausten etsiminen ei johda mihinkään, koska koko kysymys on väärin asetettu. Ei siihen ole mitään syytä, että rakkaus loppuu.

    Eikä naisille oikeasti merkkaa mitään se, mitä mies "tarjoaa", jos asiat eivät muuten ole kohdallaan. Mukavan elämän tarjoaminen on tietysti plussaa jos muut asiat ovat hyvin, mutta se ei koskaan voi kompensoida sitä, jos tärkeämmissä asioissa ei natsaa. Valitan, näin se on.

    Toivon sinulle pelkkää hyvää, mutta oli pakko sanoa nämä asiat koska muuten sinä vain märehdit samoja ajatuksia viikosta toiseen.
     
  4. gig Vierailija

    Minä ymmärisin tämän "tarjoamisen" tässä laajemmin, en pelkästään materiaaliselta kannalta. Tarjota voi myös kumppanuutta, huomioonottamista, rakkautta jne. Eli siis just näitä "tärkeämmissä asioissa natsaamista".
     
  5. Lakkaa Vierailija


    Joo, mutta nekään eivät auta, jos toinen ei halua niitä juuri tietyltä ihmiseltä. Jos oma rakkaus on loppunut, niin toisen rakkaus ei enää riitä. Sen pitäisi olla molemmanpuolista.
     

  6. Itse olen kokenut melkein samanlaisen "kohtalon", nyt tammikuussa vaimo ilmoitti kuin salama kirkkaalta taivaalta, että haluaa avioeron (melkein 12 vuoden yhteiselon jälkeen), ainoa ero on, että meillä on 3 pientä lasta yhdessä. Samalla ilmoituksella hän myös totesi, että on rakastunut toiseen naimisissa olevaan mieheen ja he ovat jo ehtineet suunnitelemaan tulevaisuuttaan yhdessä. Kyllä siinä mies saa sellaista shokkihoitoa ja tuntee olevansa todella pieni ja voimaton ihminen maailman paineiden edessä. Tietysti siinä taustalla on parisuhteen ongelmia, mutta en kuuna päivänä osannut tätä odottaa.

    Melkein puolitoista viikkoa meni täysin sumussa ja sairaslomalla, mutta minut pelasti kuiville se, että sain keskustella tilanteesta ja omista tuntemuksista muutaman todella hyvän ystävän kanssa, mutta eritoten täysin ulkopuolisen henkilön kanssa, nimittäin työterveyshuollon kautta saadun psykoterapeutin kanssa. Olen keskustellut lukemattomia kertoja (parhaimmillaan 1½h yhtä soittoa) hänen kanssa tästä tilanteesta ja tuntemuksistani. Päivä päivältä olen saanut vahvistusta hänen kertomaan asiaan, että hän uskoo meistä kahdesta minä tulen selviämään tästä tilanteesta paremmin kuin tuleva ex-vaimoni.

    Ja toisaalta, uskon myös tällä kaikella olevan joku tarkoitus - vielä en ole sitä saanut selville, toivottavasti se selviää joskus.

    Minun mielestä sinun tulee kertoa tunteistasi vaimolle, oli ne sitten vihan, katkeruuden tai minkälaisia tunteita tahansa. Koska jos et saa niitä purettua tulevat ne joskus kaihertamaan mieltäsi, ja viime kädessä vaikuttamaan siihen minkälainen suhteesi vaimoosi tule olemaan tulevaisuudessa.

    Joten minun ohje on, keskustele tuntemuksista ja ajatuksista ulkopuolisen kanssa ja hyvien ystävien kanssa, koska se auttaa pääsemään elämän syrjään kiinni.
     
  7. mycket Vierailija

    Kyllähän siellä on vaimoa joku röhmyttänyt, sori vaan. Onko vaimosi vielä opiskelemassa? Kaikkihan viittaa siihen, että hän haluaa elää nuoruutensa uudestaan ja tämä tyttöjen kanssa vietetty aikakin vain puoltaa tätä. Estotonta baariseksiä, bileitä jne.

    Naisille rationaalinen ajattelu lentää ikkunasta ulos siinä vaiheessa kun ne ovat ensin padonneet kaikki tunteet sisälleen ja sitten jossain vaiheessa niillä menee kuppi nurin. Sitten ne haluavat eron ja puolet sun hankkimasta omaisuudesta. Tämä omaisuus päätyy sitten jääkiekkoilevan janarin kellariin, koska jääkiekkoilijalla on jo oma kämppä maksettu, ei asuntolainaa jne.

    Ei muuta kuin sanot vaimolle, että painu sitten vittuun ja lyöt laskun käteen niistä hukatuista vuosista. Puolet asuntolainasta kun joutuu maksamaan sinulle niin hyvit tulet toimeen. Vuokraat itsellesi 30 neliön yksiön, jonne raijaat sängyn, sohvan, telkkarin, pöydän ja mikron. Viikonloppuisin sitten isket teinislutin paikallisesta baarista.
     
  8. mietin vain Vierailija

    No tuota, ei kai kukaan ammattitaitoinen terapeutti tuollaista mene sanomaan, kun ei ole vaimoasi koskaan tavannutkaan? Toisekseen, mitä väliä sillä on, kumpi teistä selviää paremmin ja kumpi huonommin, ja miten sellaista asiaa voi edes mitata? Eihän sillä ole mitään väliä, miten toinen selviytyy kunhan itse pääsee sinuiksi asian kanssa ja elämässä eteenpäin, eikö?
     
  9. 1sivusta Vierailija

    Harmi vaan, ettei tuollaisella laskulla ole mitään todellista virkaa. Asuntolaina on pankin ja asuntolainan ottajan välinen asia, eikä puoliso liity siihen asiaan mitenkään. Jos laina on molempien nimissä, KOKO LAINA on MOLEMPIEN vastuulla eli velkoja ei ota kantaa siihen, kumpi sen maksaa. Missään tapauksessa kumpikaan osapuoli ei ole velvollinen maksamaan lainanpuolikasta vastaavaa summaa toiselle. Jos toisen osapuolen haluaa ulos talon omistajuudesta, on päinvastoin ostettava hänet ulos eli otettava koko laina sekä sitä myötä puolison lainamäärää vastaavat osakkeet omaan hallintaan. Tai sitten voivat myydä koko talon, maksaa lainan pois ja jakaa mahdolliset voitot omistussuhteiden mukaisesti. Irtaimistostakaan ei voi ruveta toista laskuttamaan.

    Toivottavasti et ole tällaista uskoen mennyt oman tulevan ex-puolisosi kanssa lainaa ottamaan :)
     
  10. Vaikea minunkaan on uskoa, että oikea terapeutti alkaisi asiakkaalle arvuuttelemaan kumpi selviää erosta paremmin. Tuo on aika epäeettistä. Jos terapeutti olisi tavannut molempia osapuolia terapiaistunnoissa, hänellä voi toki olla oma henk.koht. näkemyksensä siitä, kumpia selviää paremmin, mutta sitä hän ei missään nimessä kerro asiakkaalle.

    Eikä erosta kuin kumipallona pian taas iloisesti pomppiva välttämättä ole se paremmassa mielenterveydessä oleva.
     
  11. Petteri Vierailija

    Sinullahan menee sitten hyvin jos sumussa meni vain puolitoista viikkoa. Minulla alkaa tässä kuudes kuukausi.

    Olen minäkin tästä saanut puhuttua parhaan kaverini kanssa, mutta mitäpä hänkään oikein siihen osaa sanoa, kunhan kuuntelee ja toivottelee jaksamista. Olen toki perheeni kanssa hiukan puhunut mutta en ole viitsinyt yksityiskohtiin mennä.

    Totta kai olen keskustellut ja koittanut keskustella, mutta kun häntä EI KIINNOSTA. Häntä ei kiinnosta tasan tarkkaan yhtään mikään minuun, taloon tai entiseen elämäämme tai mihinkään liittyvä. Hänelle on aivan sama vaikka puoliksi omistamamme talo palaisi maantasalle tai mitä tahansa, ei vain kiinnosta. Siinä on paha minun tehdä tai sanoa mitään.

    Nythän tilanne on suunnilleen se, että hän päättää milloin, missä ja mistä me puhumme tai sitten emme puhu. Kaikki keskustelut voi myös lopettaa sillä, että "ei jaksa riidellä". Todellisuudessa tämä siis tarkoittaa sitä, että vaikka puhuisimme aivan rauhallisesti mutta jos jostain asiasta olemme eri mieltä, on se hänen päässään niin, että minä koitan haastaa riitaa.

    Hän siis kohtelee minua suunnilleen kuin jotain koiraa, joka laitetaan komeroon jos se on eri mieltä.

    Tuossa myös korviini kantautui, että hän on onnistunut tekemään itsestään uhrin koko tilanteeseen parin kaverinsa ja perheensä silmissä, jotka nyt kuvittelevat minusta ties mitä. Oikeastaan aivan sama. Jos eivät minua tunne yli vuosikymmenen ajalta paremmin niin olkoon niin.

    Kyllä tässä tietysti alkaa viha ja verenpaine nousta epäterveellisille lukemille.
     
  12. Harkitse Vierailija

    Sinun pitäisi nyt ehdottomasti varata aika työterveyslääkärille ja pyytää terapia-aikoja puhuaksesi rauhallisen ja kokeneen ihmisen kanssa. Vaimon kanssa puhuminen on turhaa, olette molemmat turhautuneessa tunnetilassa, jossa mitään hyödyllistä keskustelua ei synny.

    Tuskan ja vihan kerääminen on sinun itsesi vahingoksi ja mitä pitempään annat tämän jatkua, sen vaikeampaa on päästä ulos. Ei ihmiset ilkeyttään ja tahallaan päädy vieraisiin suhteisiin, sellaista vain tapahtuu elämässä. Elämä tuo eteen asioita ja tilanteista, jotka ovat vaikeita, mutta niistä selvitään, kun antaa itselleen aikaa ja tukeutuu oikeisiin tukikeinoihin.

    Sinulle se löytyy terveydenhuollon puolelta, kuten tuhansille muillekin juuri nyt vastaavassa tilanteessa oleville.

    Älä yritä enää selvitä yksin ja vain tämän palstan mielipiteitiin, jotka ihan varmasti eivät pysty sinua riittävästi auttamaan.
     
  13. Realistinen Nainen Vierailija


    Pyyhi tuo ihminen elämästäsi ainakin muutamaksi vuodeksi kokonaan elämästäsi. Unohda ajatus siitä että voisitte olla ystäviä tai kavereita. Jätetyksi tuleminen satuttaa ja lujaa, mutta toivut siitä. Mieheni jätti minut kuin nalli kalliolle 5 vuoden yhdessä olon jälkeen ja alkoi heti seurustelemaan toisen naisen kanssa. Naisellinen itsetuntoni oli pirstaleina pari vuotta, mutta toivuin pahimmasta tuskasta muuttamalla ulkomaille opiskelemaan puoleksi vuodeksi. Tuona aikana karistin tuskallliset muistot ja tutustuin ja ihastuin muihin miehiin.

    Ehkä täydellinen ympäritön muutos vähäksi aikaa sopisi sinullekin? Vaimosi läsänäolo vahingoittaa sinua ja hidastaa toipumistasi. Kun olette hoitaneet eron konkreettiset kuviot, pyyhi hänet pois kokonaan elämästäsi äläkä mieti mitä muut sanovat. Hoida itsesi kuntoon, niin voit kohdata vielä naisen, joka arvostaa sinua. Vaimosi ei vaikuta olevan kovinkaan hyvä ihminen. Miksi haluaisit viettää loppuelämäsi noin itsekään naisen kanssa?? Parempia on tarjolla pilvin pimein.
     
  14. Petteri, jos kertomasi on totta, siis että vaimokkeesi kertoilee tutuillenne ja perheelle muunneltua totuutta sinusta ja yhteiselämästänne, en todellakaan ymmärrä miksi edes haluaisit pitää moisen ihmisen ystävänäsi. Ystävä ei mustamaalaa toista selän takana. Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, aika tehdä rauhallisesti pesäero naisesta ja katkaista kaikki kontakti. Hommaa asianajaja ja turvaa omaisuutesi. Ja miksi sinua edes kiinnostaa naisen ajatukset ja syyt eroon tässä vaiheessa enää? Mitä väliä sillä tässä vaiheesa on MIKSI hän jätti sinut? Kuka välittää??? Repäise itsesi irti tuosta jumittamisesta että syy pitää löytyä ja se pitää selittää ja perustella kolmena kappaleena ennenkuin saat rauhan. Jos et pääse eroon tuosta päähänpinttymästä, et pääse elämässäsi eteenpäin.

    Ymmärrän että ero ottaa koville koska sinulla ei ilmeisestikään ole moisesta aikaisempaa kokemusta. Olet seurustellut saman kumppanin kanssa käytännössä lapsesta asti. Näin vaan joskus käy elämässä, se ei ole aina reilua ja luotettavaksi kuviteltu kumppani saattaa pettää pahastikin, mutta ei siihen kuole. Elämä jatkuu ja onni palaa taas uudessa muodossa aikanaan. Maailmassa on paljon hyviä ja luotettavia ihmisiä ja erittäin todennäköisesti joku heistä osuu tiellesi ennemmin tai myöhemmin.

    Terveisin useamman eron läpikäynyt ja nykyään onnellisessa avioliitossa elävä 50 v. nainen.
     
  15. 26 Vierailija

    Jos Petteri haluat vertaistukea ja keskusteluapua, ilmoita sähköpostiosoitteesi. Minulla on vastaavanlainen tilanne päällä, mutta osat ovat toisinpäin ja mies haluaa ulos pitkästä suhteestamme
     
  16. An11na Vierailija

    Mulle kävi jotakuinkin samalla tavalla. Ex-mies lähti yllättäen ilman, että olisi kertonut ajatuksistaan aiemmin. Pitkään kielsi toisen naisenkin, mutta olihan sellainen hänellä. Yhdessä olimme 10 vuotta ja kaksi lasta.

    Eka puoli vuotta oli ihan hirveä, tosi raskas. Vuoden jälkeen alkoi helpottaa ja kahden vuoden jälkeen en tuntenut enää katkeruutta eksän teoista. Ymmärsin silloin myös omaa osuuttani tilanteeseen.

    Pahinta on, jos katkeroidut ja alat syyttää koko naiskuntaa samanlaiseksi kuin eksäsi. Elämä ei ole reilua, niin se vain on. Yritä keskittyä vain itseesi ja hyvinvointiisi, tee asioita joista nautit, älä kiirehdi uuteen suhteeseen vaan tutkiskele itseäsi ja opettele löytämään iloa elämääsi harrastuksista, ystävistä ym.

    Se, että sulla ei ole lapsia, on toisaalta hyvä. Sun ei tarvii olla eksäsi kanssa enää missään tekemisissä. Toisaalta yksinäisyys voi tuntua kovalta. Mutta hakeudu ystäviesi pariin ja juttele heidän kanssaan.
     
  17. Heittopussi? Vierailija

    "Hän kuulemma edelleen "välittää minusta ihmisenä", olen hänen "paras kaverinsa", olen "hyvä tyyppi, hieno mies". Hän "haluaa olla tekemisissä ja vaihtaa kuulumisia vaikka eroaisimme".

    Hän edelleen tuntuu kertovan minulle asioita, joita kukaan muu ei tiedä tai joita hän ei muille kertoisi.
    Aina kun hänet näkee, ovat ajatukset aina vain enemmän sekaisin. Toisaalta tuntuu mukavalta mutta sitten taas huomaa ajattelevansa, että "jos vielä kuitenkin..." ja olo on lähinnä surullinen."

    ~~~

    Näin on myös minulla! Erosin noin vuosi sitten poikaystävästäni ja haluaisin nyt kovasti palata hänen kanssaan yhteen. Mielestäni oli virhe erota. Olimme yhdessä 4-vuotta, jotka olivat elämäni parhaimmat vuodet. Meillä oli ongelmana se, että minä olisin halunnut tehdä yhdessä enemmän kaikkea, muutakin kuin katsoa iltaisin tv:tä, mutta poikaystäväni ei halunnut. Ja molempia rupesi tympimään. Minä tympäännyin, kun en saanut huomiota ja yhteistä aikaa, nekin olisi helposti korjattavissa. Sitä en tiedä vieläkään mikä minussa oli vikana? Minkä takia hän halusi erota? Missä minun pitäisi parantaa, etten tee enää samaa virhettä? Olen yrittänyt puhua, kertonut omat ajatukseni hänelle ja koittanut saada selville sitä, mikä sai hänet tympääntymään suhteeseen. Saan usein vastauksen: "en tiiä..." tai "ei mikään". Mielestäni ongelmistamme olisi pitänyt puhua, tärkeää parisuhteessa. Mistä sitä voi tietää mitä toinen ajattelee, jos ei kerro?!
    Haluaisin vielä yrittää. Sovimme eromme jälkeen, että pysymme ainakin kavereina ja olemme ainakin vähän aikaa erossa ja ehkä voidaan palata yhteen vielä joku päivä.
    Kun viime toukokuussa sanoin kaipaavani häntä takaisin, hän sanoi minulle samat lauseet mitä sinullekin : "Oot hieno nainen, mutta tunnut enemmän kaverilta..." Pyysin häntä kuitenkin yrittämään, jos jotenkin saisimme kipinän uudelleen suhteeseemme.. Minun tunteeni ei ole häntä kohtaan koskaan kokonaan hiipuneet. Mielestäni ei pitäisi luovuttaa. Odottelenkohan turhaan?
    Olen antanut muiden mukavienkin miesten mennä, jotka olisivat halunneet tutustua minuun, sillä elän siinä toivossa, että saan entisen poikaystäväni takaisin joku päivä.. Hölmöä..?!
    Toukokuusta tähän päivään meillä on ollut ex:n kanssa on/off-suhde. Minulla on samanlaisia ajatuksia, kuin sinullakin: "jospa tästä vielä tulisi jotain.." ja välillä huomaan, että asia ahdistaa, kun taas toisina päivinä on älyttömän hauskaa hänen kanssaan.
    Yritän varmaan liikaakin miellyttää häntä, järjestämällä yllätyksiä jne. Tahtosin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan, mutta hän tahtoo usein nähdä silloin, kuin hänelle parhain käy. Ja jos olemme jossain paikassa hän saattaa olla; kuin minua ei olisikaan, joku toinen päivä ihan toisenlainen; ihana minua kohtaan. Tämä mies on epävarma omista ajatuksistaan, rakastaako minua vielä vai ei.
    Monet ystäväni ovat sanoneet, että "älä ole heittopussi" jne, mutta kun rakastan... voi että.. toivonkohan turhaan...
    Roikunkohan turhaan? Onkohan tässä mitään järkeä odotella? Pitäisikö vaan jo luovuttaa...
    Jos tästä ei kesään mennessä tule mitään tai hän ei ole saanut selville ajatuksiaan tai puhuttua, vaihdan paikkakuntaa (miehen perässä tänne muutinkin) ja annan muillekin mahdollisuuden.

    Olenkohan liian kiltti? Usein ajattelen muiden parasta, ennen kuin itseäni. Siinäkin olisi varmasti parannettavaa.
     
  18. KypsäNainen Vierailija


    Valitettavasti kuvauksesi perusteella täytyy sanoa, että sinun olisi paras jatkaa omaa elämääsi ilman exääsi. Hän ei selvikään rakasta sinua, koska on jo suoraan sanonut, että ajattelee sinua enemmän kaverina.

    Älä tuhlaa nuoruusvuosiasi roikkumalla ihmisessä, joka ei arvosta seuraasi niin kuin pitäisi. Anna muille miehille mahdollisuus, niin itsekin tulet huomaamaan, että todellista rakkautta ei tarvitse kerjätä eikä oikeaa partneria tarvitse mielistellä ja anella.

    Tunteiltaan tasavertaisessa suhteessa molemmat haluavat miellyttää ja ilahduttaa toisiaan ja haluavat myös tehdä asioita yhdessä. Yhdessä tekeminen ei kuitenkaan tarkoita sitä että KAIKKI pitäisi tehdä yhdessä.
     
  19. Vaimo30 Vierailija

    Mitä Petterille kuuluu nykyään?
     
  20. Lapseton Vierailija

    AP:lle kuitenkin vähän positiivistä asiaa tässä on se, että THANK GOD teillä ei ole lapsia! Voit aloittaa elämäsi täysin puhtaalta pöydältä, joka on hyvä asia. Lasten kanssa tämä olisi NIIIN paljon vaikeampaa. Ei muuta kun uutta puumaa metsästämään :p
     
  21. Petteri Vierailija

    Kirjoitanpa kuulumisiani. Edellisestä viestistä on näköjään aika tarkalleen vuosi.

    Kirjoitan asioita aikajärjestyksessä kun ne vielä ovat muistissa.

    Hän siis muutti pois tuolloin vuosi sitten helmikuussa. Joskus maaliskuussa meillä oli keskustelu jossa mm. kysyin tuosta pettämisestä, siihen hän sanoi, että "se oli jotain sellaista mitä tarvitsi tietääkseen olevansa elossa". No en oikeastaan muista mitä tuosta ajattelin enkä tiedä nytkään, aivan sama tietysti enää.

    Usean kuukauden tauon jälkeen pääsin takaisin työelämään maaliskuussa. Tein joulukuuhun asti 8-16 tunnin työpäiviä enkä pitänyt juurikaan vapaapäiviä. Tästä lisää alempana.

    Toukokuussa kävin kaverini kanssa ulkomailla. Minulla oli hauskempaa kuin aikoihin ja olin muutenkin positiivisella mielialalla, luulin todella tuolloin että tuosta olisi toipumiseni alkanut.

    Kesä meni siinä ihan mukavasti, aloitin erään vanhan harrastuksenkin uusiksi. Exän kanssa olimme tiiviisti tekemisissä. Hän oli paikkakunnalla kesän töissä ja näimme useita kertoja viikossa. Siis ihan kavereina. Hän kävi täällä, minä siellä ja teimme juttuja mitä aiemminkin. Silloin se tuntui hyvältä että voimme olla kavereita mutta nyt ajateltuna tuo taisikin olla virhe johon toipumiseni hidastui tai loppui. Hän myös pahoitteli kaikkea tekemäänsä "vääryyttä" minua kohtaan, mutta ei asioista oikeastaan sen enempää ole puhuttu eikä kai tarvettakaan.

    Kävin myös muutamilla treffeillä kesällä parinkin naisen kanssa ja oikeastaan yllätyin kuinka paljon kiinnostusta minua kohtaan oli pelkän tekstin perusteella. No, siinä kävi aika pian selväksi että en ollut kiinnostunut heistä, en ole valmis mihinkään eikä oikeastaan kiinnostakaan. Olisin siis kai heti saanut jonkun mutta se ei olisi reilua tätä henkilöä tai itseäni kohtaan.

    Syksy meni oikeastaan kokonaan töiden parissa. Ex oli muualla töissä emmekä kauheasti olleet tekemisissä. Kun hän palasi taas paikkakunnalleen niin hänen suhtautumisensa minuun oli jotenkin täysin muuttunut. No, nokkelana kaverina tietysti sitten arvasin, että hänellä on joku ja ilmeisesti se on tämä kenen kanssa minua pettikin. Mutta mitäpä väliä tuolla enää, eihän se minulle enää kuulu eikä se minua kiinnostakaan. Toki ehkä vähän. Tuon jälkeen kerroin hänelle mielipiteitä ja oikeastaan katkaisin välit, tällä hetkellä emme ole tekemisissä. Mutta se hänestä.

    Käytännössä työkuvioihin tuli osaltani stoppi tuossa viime joulukuussa, kolmisen kuukautta sitten. Todennäköisesti jonkin sortin burnout. Nyttemmin olen tajunnut, että nuo 8-16 tunnin työpäivät taisivat olla vain sen surun ja yksinäisyyden pakenemista. Jos tästä jotain positiivista hakee niin vuodesta tuli rahallisesti elämäni toisiksi paras.

    Nyttemmin olen tajunnut, että olen todennäköisesti masentunut tai jotain sellaista. En odota mitään, en haaveile mistään. Olen myös tajunnut että tämä koko tapaus on muuttanut minua ihmisenä, eikä ollenkaan positiivisesti. Olen röyhkeämpi, minua kiinnostaa entistä vähemmän muiden mielipiteet minusta tai oikeastaan mistään. Olen ennen ollut hyvinkin tarkka monista asioista, nyt huomaan että suurin osa asioista on minulle "aivan sama". Olen myös entistä skeptisempi muita ihmisiä kohtaan enkä usko monestakaan ihmisestä mitään hyvää. Olen entistä sulkeutuneempi omista asioistani. Toisaalta olen huomannut että minun on helpompaa smalltalkata ja kysellä kuulumisia puolitutuilta kuin ennen, eihän minua todellisuudessa kiinnosta mitä se ihminen sanoo tai ajattelee minusta, joten aivan sama. En jaksa esittää kiinnostunutta, ystävällistä ja huomaavaista ihmistä, jollainen olen joskus ollut.

    En ole tällä hetkellä oikein kiinnostunut mistään. Minulla oli esimerkiksi ennen valtava lento- ja kuolemanpelko. Nyt ne ovat täysin poissa. Olin ennen esimerkiksi kauhean huolestunut lentämisestä mutta nyt minulle on aivan sama vaikka se kone tulisi alas. En pelkää juuri mitään. Oikeastaan ainut pelkoni on se, että vanhempani sairastuisivat tai vastaavaa.

    En myöskään oikeastaan stressaa enää mistään, tämän joku voisi tulkita positiivisena mutta en näe sitä niin. Ainoa mistä olen huolissani on vanheneminen ja elämätön elämä. Olen myös huomannut että muisti on alkanut temppuilla tai ei ole ainakaan niin terävä kuin ennen. Olin esimerkiksi tuossa joulukuussa 10 päivää eräässä maailman hienoimmassa kaupungissa. Sielläkin oli "ihan kivaa" mutta lähinnä muistikuvat tuostakin ajasta ovat vähän sumuisia. Enkä siis juurikaan juonut alkoholia, käyttänyt huumeita tai mitään lääkkeitä tahi vastaavaa jos sellainen jollekin tuli mieleen.

    Luin nyt myös tämän viestiketjun alusta loppuun ja olen iloinen että kirjoitin nuo ajatukset ylös tuolloin. Olen myös kiitollinen vastauksista. Nyt voin sanoa, että moni teistä oli uskomattoman oikeassa monesta asiasta jo tuolloin. Pystyin myös elämään uudelleen ne katkeruuden ja vihan tunteet ja muistot, joita noissa joissain viesteissäni oli. Ja pystyn ilokseni toteamaan, että tämänhetkinen tunne ei ole enää tuollainen. Nyt kun olen kai lopullisesti hyväksynyt eromme, olen lähinnä todella surullinen ja pettynyt, päivittäin.

    Olen myös ymmärtänyt jälkikäteen monia asioita. Merkkejä erosta todennäköisesti oli näkyvissä jo tuolloin edelliskesänä. Tajusin myös, että ei tuo hänen harrastuksensa ollut harrastamista vaan sitä, että hän haali uusia ihmisiä ympärilleen ja alkoi jo tuolloin rakentaa tulevan eron jälkeisen elämänsä turvaverkkoa. Nyttemmin hän on lopettanut tuon harrastuksen kokonaan mutta tuo läheinen ystävä on edelleen. Jos joku vituttaa niin se on se, kuinka pienessä arvossa hän lopulta minua piti. Olen myös ymmärtänyt, että exäni on äärimmäisen itsekäs ihminen. Ollut kai koko suhteemme ajan mutta en nähnyt sitä silloin.

    Tällä hetkellä oma elämäni ei hyvältä näytä. Tuon burnoutin jälkeen olen lähinnä katsellut elokuvia, tissutellut olutta päivittäin ja käynyt kuntosalilla. Olen varannut nyt ajan keskustelemaan tästä asiasta. Ehkä tällä hetkellä eniten harmittaa, kun kaikki on itselleni niin yhdentekevää. En oikein tiedä miten tästä eteenpäin.
     
  22. Aika parantaa Vierailija

    Ero vaatii aina suruaikansa. Olet elänyt sitä ja jatkat vielä tovin. Ennustanpa, jotta olet nousemassa kuilusta ylöspäin, siitä kertoo jo se, miten analysoit asiaa ja tapahtumia. Myös se, että olet tajunnut, että tarvitset apua ja sitä haet.

    On paikkansa pitävää, että aika parantaa haavat. Olen sen raskaimman kautta kokenut. Ero on hyvin raskas kokemus sille, joka on suhteelle kaikkensa antanut ja ollut luottavainen. On muitakin yhtä raskaita kokemuksia, mutta kaikista niistä kuitenkin toivutaan. Menneestä jää muistot, mutta päällimmäisiksi eivät jää vaikeat asiat, vaan ne parhaat ja mukavat.

    Jatka liikunnallisia harrastuksia, siellä on kavereita ja tervehenkistä porukkaa. Fyysinen rasitus luo kehon omia endorfiineja, mielihyvähormoneita. Kaljan sen sijaan jätät pois!!! Se pahentaa ja hidastaa toipumistasi, saattaapa tulla huomaamattasi riippuvuudeksikin. Tässäkin puhun kokemuksesta, en tosin omastani, mutta hyvin läheisestä.

    Jos parin vuoden kuluttua kuulemme sinusta, kerrot todennäköisesti ihan eri asioista kuin nyt. Mahdollisesta uudesta rakkaudestakin... -Ihminen toimii siten.
     
  23. Aapo Vierailija


    asia on! Olin 30 vuotta naimisissa ja sitten vaimo ilmoitti, ettei rakasta enää ja lähti nostelemaan. Ei siinä painanut yhteiset vuodet eikä yhteiset lapset. Koville se otti, ensimmäisistä päivistä en muista mitään vaikka en alkoholia ottanutkaan vaan kaikki oli "kuin sumussa". Töitä sain tehdä ja hain ammattiapuakin selvitäkseni omassa elämässä eteenpäin. Mutta pikku hiljaa selvisin ystävien avulla. Pystyin jopa myöntämään etten olisi
    voinut tehdä mitään, millä olisin hänet saanut jäämään. Ja siitä lähti oma elämä rullaamaan.
    Ja sitten tapasin uuden naisen, jonka kanssa neljän vuoden seurustelun jälkeen perustin perheen. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan, vaikka en olisi ikimaailmassa uskonut enää näin voivan käydä kohdallani..
    En rupea ketään neuvomaan; jokaisen on oma polku kuljettava ja ratkaisunsa tehtävä muistaen sen , että meillä kaikilla kuitenkin on vain yksi elämä elettävänä
     
  24. Jonna Vierailija

    Petteri, kuulostat masentuneelta. Suru ja pettymys kuuluvat asiaan. Työnarkomaniankin puhkeaminen on ymmärrettävä tapa selviytyä kriisistä. Toimin samalla tavalla itse silloin kun yksityiselämässä on ongelmia eli hautaudun töihin, koska silloin ei tarvitse käsitellä tai edes miettiä asioita. Terapia ja kuntosali tekisivät hyvää jokaiselle eronneelle, mutta tissuttelu kannattaa lopettaa heti alkuunsa. Ei ole sellaista murhetta etteikö sitä saisi pahennettua alkoholilla. Olet hyvä ja fiksu mies kun et heti ryntää uuteen parisuhteeseen. Anna surulle ja asian käsittelylle aikaa. Suosittelen, että lähtisit ystäviesi kanssa jonnekin aurinkoon lomalle. Saisit ajatukset irti arjesta ja ongelmista. Ne eivät katoa minnekään matkan aikana, mutta ainakin voisit hetkeksi hengähtää ja saisit jotakin mukavaa mietittävää.
     
  25. Lapis lazuli Vierailija


    Niin, ehkä hän ei jaksanut olla kokoajan kyljessä kiinni vaan halusi jotain omaa aikaa, vapautta.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti