Hae Anna.fi-sivustolta

mitä tunnet puolisosi lasta kohtaan?

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä itsekäs ja tunteetonko?, 01.07.2010.

  1. se alkuperäinen Vierailija

    Vielä sen verran, että olen keskustellut raha-asioista muutaman muunkin maatalousyrittäjän kanssa, joissa perheen vaimo hoitaa rahaliikenteen. Näiden perheiden vaimot ovat sanoneet, että heidän olisi hyvin helppoa alkaa siirrellä itselleen rahaa sivuun eikä sitä hetkeen huomattaisi miehen taholta. Mutta ajan kuluessa asia tulisi kyllä ilmi.
     
  2. höpö höpö Vierailija

    Mikään tilitoimisto ei katso tänä päivänä välistävetämistä. Kirjanpitäjällä on ns. "virkavelvollisuus" vaikkei ne missään virkasuhteessa asiakkaisiin päin olekaan, ilmoittaa molemmille yrityksen (tässä tapauksessa maatilayhtymän) omistajajille kirjallisesti, että omien laskujen maksu yhtymän tililtä ei ole kirjanpitolain mukaan sallittua.

    Siis paino on sanoilla KIRJALLISESTI MOLEMMILLE OSAKKAILLE.
    Jos kirjanpitotoimisto ei ole tätä tehnyt, se rikkoo omaa vastuutaan ja joutuu siitä vastaamaan oikeudessa.

    Kirjanpitolaki on hyvin ankara tilitoimistoja kohtaan, jos tilitoimisto laiminlyö velvollisuutensa.
    Miljoonaan euroon yltävässä liikevaihdossa pitäisi käsittääkseni olla myös jo tilintarkastajakin tilejä tsekkaamassa.

    Toki tuollainen välistävetäminen varmaan sisäsiittoisissa maalaiskunnissa olisi mahdollista, jos tilitoimiston tyyppi, pankinjohtaja, verovirkailija jne, on oma sukulainen, mutta epäilen suuresti kertomuksesti todellisuutta. Verottaja ei todellakaan katsele silmät kiinni maatilayhtymänkään holtitonta rahan käyttöä. Ellei sitten se ulkopuolinenkin kirjanpitäjä vääristele juttuja.

    Yhtä kaikki mies on yhtä syyllinen tilanteeseen. Hänen ei olisi tarvinnut kuin kirjautua tunnuksillaan pankkitilille ja katsoa perheen rahaliikennettä. Tai ajaa hurauttaa sinne pankkikonttoriin ja käydä läpi pankinjohtajan kanssa tilanne.

    Minulle sinusta ja etenkin näistä "naikkonen" "narsisti" jutuista tulee mieleen kateellisen ja katkeran naisen valheellinen tilitys.
     
  3. Huspois Vierailija

    Olettekohan nyt vähän väärässä ketjussa jankuttamassa?
     
  4. preikänen Vierailija

    Eiköhän tuossa ihmetellä, miten yrityksestä koplataan satoja tuhansia eikä siitä tehdä rikosilmoitusta minkään instanssin toimesta. Jos saa eu-tukia, kuten moni saa, niin niilläkin on omat intressinsä. Menettää tuet ja joutuu maksamaan takaisin takautuvasti. Eikä kyse ole mistään pikkuroposista.
     
  5. MariMekko Vierailija

    Palaan alkuperäiseen aiheeseen; miten siedän mieheni lapsia ed. liitosta;
    Me olemme jo "vanha pari", olleet yhdessä lähes 30 vuotta. Mutta yhä edelleen syntyy ajoittain pahaa mieltä mieheni aikaisemman liiton lapsista. Meillä on yksi yhteinen tytär, hänkin jo opiskelemassa oleva aikuinen. Minun kaksi tytärtäni asuivat kotona ollessaan meidän kanssamme ns. ydinperheessä.
    Mieheni erosi silloisesta vaimostaan lasten ollessa 12 ja 9 v. Ero oli riitaisa ja lasten äiti aiheutti omalla käytöksellään lapsilleen mielettömän suuria paineita, joita he ovat koko aikuisikänsä purkaneet terapioissa. Minä tulin heidän elämäänsä vasta eron jälkeen.

    Yhteen muuttaessamme otin mieheni lapset vilpittömästi ja lämpimästi perheeseemme mukaan. Olin jopa iloinen, että omat lapseni saivat "bonussisaruksia". Pikkuhiljaa kuitenkin kaikki muuttui. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja aina kun mieheni lapset tulivat meille, he käyttäytyivät kuin mielenvikaiset. Pahinta oli kuitenkin se, kun ex-vaimo joka vierailun jälkeen soitti ja haukkui minut milloin mistäkin syystä. Milloin oli maito hapanta, milloin ei lapsille puhuttu tarpeeksi, milloin ei ollut jääkaapissa tarpeeksi ruokaa yms.

    Mieheni tytär on perinyt mieheni mukaan "äitinsä temperamentin" ja on aiheuttanut todella paljon eripuraa suhteessamme. Hän ei ole koskaan sietänyt minua, mutta isäänsä jumaloi. Mieheni poika on aina ollut sopuisampi ja on jopa lohduttanut minua, että sisar nyt on tuollainen riitelijä...Pojalla elämä on kulkenut muuten alamäkeä, m.m. sekaantunut puolirikollisiin puuhiin yms. Tällä hetkellä sekä tytär että poika ovat saaneet hieman elämäänsä raiteilleen ja käyvät töissä. (Suurimman osan aikaa olleet työttömiä ja sos.turvan asiakkaita). Jos rumasti sanoisin, ovat suulaita ja kaikki yhteiskunnan vikaa.

    Nyt, kun kaikki lapset ovat aikuisia, tilanne on se, että emme ole juurikaan tekemisissä miehen lasten kanssa. Itse asiassa mies on itse laittanut välit poikki poikaansa ja välit tyttärenkin kanssa ovat hatarat. Tyttären tytärtä olemme tavanneet säännöllisesti (minun aloitteestani). Kun tämä 13 v. lapsenlapsi käy meillä, mieheni ex-vaimo soittelee hänelle ja kyselee kuulumisia, onko saanut ruokaa, onko kaikki OK. Minua loukkaa tämä suunnattomasti, koska olemme täysin luotettava ja asiansa hoitava perhe!

    Samoin mieheni exä soittelee pari kertaa vuodessa miehelleni ja haluaisi puhua lapsista. Viimeksi mieheni sanoikin hänelle, että lapset ovat kohta 40 v. ja hän puhuu tarpeelliset asiat suoraan lasten kanssa. Viime puhelun aikana mieheni laittoi kaiuttimen päälle ja kun exä kuuli minun olevan linjoilla, alkoi haukkumaan minua, miten olen pilannut mieheni ja lasten välit!!!

    Kaikki kolme omaa lastani ovat opiskelleet ja hyvissä viroissa. Miehelläni on heihin ja heidän perheisiinsä oikein hyvät välit.

    Niin se vain on; ihmiset menevät naimisiin nuorina, hankkivat lapsia ja ihan aidosti kasvavat eri suuntiin. Erotaan, löydetään mahdollisesti paremmin sopiva puoliso, edetään elämässä eteenpäin. Jos toinen jääkin "huonommalle" ja katkeroituu, tämä katkeroitunut exä voi pilata kaikkien elämän, niinkuin meidän tapauksessa tuntuu käyneen. Kaikkein säälittävintä on, että tuhoaa omien lapsiensa elämän!
     
  6. Niinpä niin Vierailija

     
  7. Inkamaaria Vierailija

    Tekisi mieli tältä marimekolta kysyä, olisivatko nämä miehensä lapset tulleet jotenkin paremmiksi ihmisiksi, jos he olisivat kasvaneet siinä heidän "ydinperheessään," johon kuului siis kirjoittaja miehineen ja hänen kaksi tytärtään ja yksi yhteinen tytär?

    Hän on niin vahvasti sitä mieltä, että tämä miehen ex-vaimo on pilannut sekä lastensa että yleensäkin kaikkien elämän. Joskus sitten ottaa kaaliin tällainen yksisilmäisyys. Lasten isällä ei kaiketi sitten ole mitään osuutta, vaikka kirjoittaja mainitseekin eron olleen riitaisa. Ero tehtiin vaikeassa vaiheessa lasten kannalta, juuri murrosiän kynnyksellä.

    Jos ex-vaimo soittaa kerran pari vuodessa entiselle miehelleen ja asiana on yhteiset lapset, vaikkakin jo täysin aikuiset, niin onko tuo muka liikaa? Kyllä minäkin olen kiinnostunut nelikymppisen lapseni elämästä ja jos hänen isänsä eläisi, olisin varmasti myös hänen kanssaan keskusteluyhteydessä lapseemme liittyvissä asioissa. Varsinkin, jos lapsella menisi huonosti. Ex-vaimo on varmasti joutunut isomman vastuun ja huolen heistä kantamaan.

    Koko kirjoituksesta huokuu, että miehen lapset ovat rasittavia ja omat hyviä. Kaikkeen syyllinen on entinen vaimo, rasittavien lasten äiti. Niin aina. Olisikohan jossain vaiheessa ollut mahdollista luopua syyttelyistä ja kaunaisuuksista, kaikkien, myös kirjoittajan itsensä, hyväksyä toinen toisensa kaikkine heikkouksineenkin ja ryhtyä puhaltamaan yhteen hiileen näiden lasten takia, kun heidät on kuitenkin elämään saateltu. Ei yksi ihminen pelkästään saa kaikkea pilatuksi, kyllä siinä on piiri pieni pyörinyt turhan usein väärään suuntaan. Eikö isää lainkaan kiinnostanut ottaa selvää, mistä johtui, jos lapset käyttäytyivät kuin mielenvikaiset (vai mikä se sana nyt olikaan, jotain sellaista kuitenkin)? Naiset syyttelevät toisiaan, kummankin mielestä toinen on pilannut lasten ja muidenkin elämän. Niin tavallinen tarina.
     
  8. puurot ja vellit Vierailija

    Kaikkein paras, jos lapsen vanhempi joka on valinnut ryhtyä suhteeseen kolmannen osapuolen kanssa jakaen keskenään yhteisen kodin siten että lapsi asuu vakituisesti muualla, on että lapsen vanhempi tapaa lastaan muualla kuin kotonaan, joka on myös tämän kolmannen osapuolen koti.

    Ei tarvitse lapsen suhtautua kolmansiin mitenkään, eikä kolmannen vetäytyä omassa kotonaan yhtään minnekään, tai kontrolloida omaa olemistaan, sietäen että kotiinsa tulee säännöllisin väliajoin mieltään osoittava lapsi. Ne mielenosoitukset kuuluvat ihan toiseen osoitteeseen, kuin kolmannelle osapuolelle.

    Kolmas ei ole millään tavalla ollut osallisena ko. lapsen maailmaan saattamisessa, tai ollut osallisena siihen, että lapsen vanhemmat ovat keskenään tehneet kypsän aikuisen ratkaisun lopettaa parisuhde vasta sen jälkeen, kun ovat ensin yhteisesti päättäneet lisääntyä...
     

  9. Tämä "kolmas osapuoli" voi muuttaa itse hotelliin tai mennä mäkkäriin tai hoploppiin tuntikausiksi, jos ei kykene elämään sovussa tai kohtelemaan asiallisesti uuden asuinkumppaninsa lapsia. Piste!

    Jos "kolmas osapuoli" tietää jo alun alkaen, että ei tule toimeen uuden asuinkumppaninsa lasten kanssa, "kolmas osapuoli" voi aina tehdä omalta osaltaan, sellaisen ratkaisun, että muuttaa itse muualle asumaan ja antaa tämän etävanhemman tavata lapsiaan silloin kun heille sopii. Toinen piste!

    Jos "kolmannen osapuolen" kanssa asuva lapsen vanhempi ei kykene kasvattamaan omia lapsiaan sellaisiksi, että he käyttäytyvät kuin normaalit ihmiset hänen kotonaan, niin tämän "kolmannen osapuolen" kanssa asuva vanhempi voi mennä peilin eteen ja etsiä syyllisen sieltä. Kolmas piste ja loppu!
     
  10. kerttutäti Vierailija

    Miehen kakarat sossun asiakkaita ja omat kakarat hyvissä viroissa. Heh, jutut vaan paranee kun mummot vanhenee.
     
  11. thesame Vierailija

    Samaa mieltä. Vai pitäisi isän ja lasten tavata toisiaan jossain kuppilassa tai huvipaikassa... että siis mitenkä?

    Lapsilla on oikeus olla vanhempansa kanssa tekemisissä normaaleissa kotioloissa. Jos sinne kotiin on ängennyt lapsille vieras ihminen, tämän ihmisen pitää asiaan sopeutua. Hän on tiennyt, mihin on ryhtynyt. Ei muuta kuin ottamaan ne lapset vastaan vaan ja mukisematta. Lasten koti on myös siellä, missä heidän isänsä asuu. Avioerolapsella on kaksi kotia, sori vaan, mutta näin on ja se on aikuisten ratkaisu, ei lasten. Ei yhdenkään lapsen kuulu tulla vanhempansa luokse kylään!
     
  12. MariMekko Vierailija

     
  13. MariMekko Vierailija

    Riitaisa ero; ex-vaimolla oli monta vuotta kestänyt salasuhde, jonka paljastuminen johti siihen riitaisaan eroon. Ero ei olisi varmaan ollut riitaisa, jos mieheni olisi suostunut kaikkiin exän toiveisiin.
    En väitä, että lapsista olisi tullut sen parempia , jos olisivat asuneet meillä - onhan geeneilläkin osuutensa. Varmaan olisi kuitenkin tullut tasapainoisempia. Mieheni exällä on ollut pahoja alkoholiongelmia jo ennen heidän eroaan. Ja lapset ovat itse aikuisena todenneet, että syy heidän ongelmiinsa johtuu pitkälti äidin a-ongelmista.
    Ja kyllä se vaan niin valitettavasti on, että on erilaisia ihmisiä, fiksuja ja vähemmän fiksuja...
     
  14. komentti mekolle Vierailija

    Jos sinä ja miehesi huomasitte, että miehen lapsilla oli huono olla äitisnä kanssa, ukon eksällä oli paha alkkisongelma, niin fiksu ihminen ja ennenkaikkea vastuunsa tunteva isä ja hänen uusi vaimonsa olisi ottanut lapset isän luokse asumaan viimeistään tuossa vaiheessa.

    Sinähän olisit osannut kasvattaa heidät tasapainoisemmiksi, mutta et sitä tehnyt kun keskityit haukkumaan miehen juoppoa eksää ja tyhmiä kakaroita. Jälkiviisaus se on se paras viisaus.

    Nimenomaan, valitettavasti, maailmaan mahtuu erilaisia ihmisiä, fiksuja ja vähemmän fiksuja.
    Kirjoitustesi perusteella, minun mielestäni, sinä kuulut tuohon jälkimmäiseen ryhmään.
     
  15. äitipuoli Vierailija

    Olipa mielenkiintoinen viestiketju, vaikka välillä rönsyilikin asian viereen. :)
    Itse huomaan eläväni ihan normaalissa uusioperheessä, kaikkien hyvien ja huonojen tunteiden kanssa, joista selviää usein peiliin katsomalla ja muistamalla että niin kaiku vastaa kun sinne huudetaan. Olisi mukava kuulla mitä viestiketjun aloittajalle kuulu tänäpäivänä. :)
     
  16. Jenna1984# Vierailija

     
  17. Jenna1984# Vierailija

    Mä olen niin täysin samaa mieltä.... Lapset ovat aina tervetulleita mutta te ns. Täydelliset uudet puolisot ansaitsette kenkää tosisaan jos ette ymmärrä sitä että se lapsi kuuluu nyt ja aina siihen elämään ja itseasiassa vaikka se olisi teidän yhteinen koti on se samalla myös sen lapsen koti.... luuletteko et isä hylkää lapsensa teidän takia????
     
  18. Ilkeä äitipuoli Vierailija

    Minä en pidä mieheni nuoremmasta lapsesta. En kertakaikkiaan pidä mistään hänessä. Isomman kanssa tulen toimeen ihan hyvin, vaikka nuorempana oli vaikeaa häntäkään kestää. Yritän parhaani mukaan sietää nuorempaa, mutta se on vaikeaa kun pelkkä näkeminen jo ärsyttää. Ikäisekseen hän on vielä todella avuton eikä osaa tehdä mitään itse/yksin vaikka iän puolesta jo pitäisi. Olen kertonut avoimesti tuntemuksistani miehelleni ja olemme sopineet että mieheni hoitaa kaiken lapseen liittyvän kun hän on täällä. Minä korkeintaan teen yhteisen ruoan mutta en hoida, vahdi, pese, pue, tuo, vie jne. Vietän suurimman osan ajasta kotimme toisissa kerroksissa lapsen ollessa meillä koska en halua näyttää inhoani hänelle. Jos olen liian kauan lapsen seurassa, päädyn ärsyyntyessäni kommentoimaan hänelle jotakin ikävää. Pärjäämme tällä tavoin nyt kun lasten äiti muutti kauemmas eikä lapset enää käy kuin silloin tällöin viikonloppuisin. Aiemmin lapset saattoivat olla meillä puolet viikosta ja hermoni olivat aina ihan riekaleina. Ymmärrän, että miehen ja lasten tulee toki saada viettää aikaa yhdessä ja yritän mahdollistaa sen pysyttelemällä itse toisaalla, mies myös vie nuorempaa lasta välillä muualle. Olen yrittänyt korjata asennettani nuorempaa lasta kohtaan siihen kykenemättä. Tuntuu että en vain kertakaikkiaan pidä hänestä ihmisenä yhtään. Toivoisin tietysti pitäväni hänestä, se olisi minulle itsellenikin paljon helpompaa näiden tuntemusten sijaan. Kaikista ei kuitenkaan mielestäni tarvitse pitää, ei vaikka kyseessä olisi puolison lapsi. Riittää että tulee toimeen. Vastuu lapsista on lasten vanhemmilla, ja on heidän tehtävänsä huolehtia lasten hyvinvoinnista ja järjestää asiat lasten edun mukaisesti. Uudella puolisolla on puolestaan velvollisuus yrittää tilanteessa parhaansa, omien resurssiensa mukaan. Tämä on tunteisiin käyvä asia puolin ja toisin. Isä- ja äitipuolilla siinä missä vanhemmilla on kuitenkin oikeus tavoitella omaa onneaan vaikka meidät niin mielellään siitä ristiinnaulitaankin. Mielestäni on kuitenkin mahdollista saavuttaa edes jonkinlainen status quo sopimalla asioista ja tekemällä käytännön järjestelyjä. Siihen tosin tarvitaan ymmärrystä ja joustoa molemmilta puolisoilta.
     

Kannattaako nukkua alushousut jalassa vai ilman alushousuja? Asiantuntija vastaa

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu